Kun toisen ihmisen todellisuus on suppeampi ja mittapuut erilaiset kuin itsellä

puhun enemmistön yleismaailmallisista jutuista.

Oletkohan tarpeeksi kriittinen tuosta lähtökohdasta? Argumentatiivisesti et.

 

Oletkohan tarpeeksi kriittinen tuosta lähtökohdasta? Argumentatiivisesti et.

Nyt meni kategorisesti yli hilseen...

 

Niinpä. Jotkut nyt vain on hiljaasempia ku toiset eikä se silti ihmisestä friikkiä tee. Tai voi olla väsyny eikä aina jaksa puhua yhtää mitään.

Juu, nuo sun luettelemat jutut on jo käsitelty tässä ketjussa...

 

Juu, nuo sun luettelemat jutut on jo käsitelty tässä ketjussa...

En jaksa selata ketjua. Mutta kai sä tajuat, että ei nuo tee kenestäkää friikkiä?

Mun on pakko sanoa, että sulla on ittellä kyllä aika suppea tapa kattoa maailmaa.

 

Tää on kyllä harvinaisen sekava ketju. Mutta jotenkin kotoisa, melkein kuin tavan keskustelua joka rönsyää minne sattuu.

 

Minä en hlökohtaisesti edes kehtaisi pitää itseäni jotenkin avarakatseisempana tai "oikeat mittapuut" omaavana henkilönä. Ketjun aloittaja ilmeisesti pitää? En aivan ymmärrä aloituksen pointtia enkä asian ympärillä vatvomista. Kukaan ei voi satavarmasti tietää, miten toinen ajattelee tai miten laaja todellisuus tällä on. Ei sitä voi todentaa objektiivisesti. Voi vain arvailla ja arvailujensa pohjalta pitää itseään jotenkin...noh, ylevämpänä.

 

[QUOTE="hehe";30300812]Kaikkihan me ollaan täällä matkalla jonnekin, ja jokainen on ihan riittävä juuri sillä hetkellä sellaisena kuin on. Kasvaa ja kehittyä voi ja on tarkoituskin.

Esimerkkisi tosin hymyilytti, koska itse olen aina ollut ihan vajakki kahvitaukohenkilö. Työyhteisössäni on muutama lääkäri ja lukuisia hoitajia, ja täytyy kyllä todeta että potilaiden tarinat on ihan riittäviä, ei millään lailla huvita enää kuunnella niitä hoitajien tarinoita lisäksi. Eikä mulla ole siellä edes aikaakaan istuksia.[/QUOTE]
:O Samoin. :ashamed: On jopa toistuvasti aikoja, jolloin joko juon kahvini tarkoituksella jossakin muualla kuin yhteisessä tilassa tai sitten vain pakottaudun mukaan. Muille saattaa tosin olla ikävämpi vaihtoehto tuo jälkimmäinen, sillä usein istun hiljaksiin ja osallistun juttuihin vain kuuntelijana.

Mukana on varmaan sekä asenne- että luonnevikaa. :| Voin pysyä poissakin kokonaan, mutta en suostu uskomaan, että se kertoisi mitään minusta työni tekijänä - saati todellisuuteni laajuudesta.

En siis ymmärrä aloittajan pointtia.

 

oli siinä että echo myönsi havainneensa asioita joita ei ollut osannut arvottaa . lapset työ ja elämä siis kyse oli echon oman tajunnan laajenemisesta viime päivien aikana?
lisäksi muiden tajuntojen ymmärtämistä taas rahtusen paremmin?

 

Minä en hlökohtaisesti edes kehtaisi pitää itseäni jotenkin avarakatseisempana tai "oikeat mittapuut" omaavana henkilönä. Ketjun aloittaja ilmeisesti pitää?

Ketjun aloittaja tuolla kertoi asian kiinnostavan, koska hän nimenomaan kokee, että hänen maailmansa on (ollut) suppeampi kuin ns. tavan tallaajien - tai ainakin erilainen. (Korjaa Echo, jos olen väärässä?)

 

Ok, nyt olen aivan pihalla Miten työkavereiden kanssa seurustelusta ja lasten kanssa käpyjen keräämisestä päästään jihadisteihin, autismiin ja huumeisiin? Kahlasin ketjun läpi, mutta en vieläkään saa ajatuksesta kiinni. Ja nyt täytyy kyllä sanoa, että huumeidenkäyttäjän todellisuus ei ole välttämättä suppea. Edelleen tuntuu, että terve on sulle yhtä kuin konservatiivinen.
Piirrä kuva

Konservatiivinen? Älä nyt sotke kristinuskoa tähän.

Onko sulla käsitystä siitä, että toinen ihminen voi olla ihan eri maailmassa, tulkita asiat ihan eri tavalla? Sä voit katsella vaikkapa Salkkareita kolmen ihmisen kanssa.
NYT älä takerru typeriin esimerkkeihin, kyse on siitä mitä ajan takaa. Enkä ole katsonut Salkkareita vuosiin joten en tiedä Ullasta ja Seposta mitään.

-tavis:Jaahas, tää meni jännäksi. Vai meinaa Ulla vokotella tuolla lenkillä vielä Sepponsa takaisin, meinaakohan Seppo suostua. Mainostauolla pitää hakea voileipiä!
-autisti/assi: Nuo kävelevät ihanan rauhoittavalla sillalla, vesi on kiehtovan hyisen näköistä ja mustaa, ihan kuten siinä unessa jonka näin viime viikolla.
-jihadisti: hyi nuo eivät ole pysyneet aviossa, ovat länsimaisen hapatuksen tuotteita, nainen näköjään käyttäytyy hyvin julkeasti miestä kohtaan. Mä kaipaan täältä Mellunmäestä Irakin lämpöön, siellä on mun suku ja muut oikeamieliset.

 

En jaksa selata ketjua. Mutta kai sä tajuat, että ei nuo tee kenestäkää friikkiä?

Mun on pakko sanoa, että sulla on ittellä kyllä aika suppea tapa kattoa maailmaa.

Jos olisit lukenut ketjua, niin tuo kahvihuone ei ole se pointti (mun pitäisi enemmän avata sitä mitä tarkoitan, mutta ekalla sivulla joku jo valitti että kirjoitan liian pitkästi). Pointti on semmoinen työntekijä joka ei ole koskaan ollut edes muiden kanssa samalla aaltopituudella.

Niitä on. Marttyyrimaisia yksinpuurtajia, huolellisia työntekijöitä jotka puhuvat tiukasti vain työasioista. Sitten kun muut alkavat pitää tätä outona erakkona, kokee tää marttyyri että häntä kiusataan (voi olla mahdollistakin) ja sairaslomakierre on valmis.
Jossain tehtaassa tuo ei ehkä (?) ole ongelma, mutta sosiaali-ja terveysalalla ei voi vuosikausia jättäytyä erakoksi.

Se taas ei ole erakkoutta jos on muutoin sosiaalinen, mutta ei jaksa tai pysty osallistumaan aina työpaikan jutteluihin, sellainen ihminen voi valita jo, että mihin osallistuu.

Mutta tuolla ekalla ei välttämättä koskaan ole edes muodostunut lämmintä yhteyttä muiden kanssa.

 

Konservatiivinen? Älä nyt sotke kristinuskoa tähän.

Onko sulla käsitystä siitä, että toinen ihminen voi olla ihan eri maailmassa, tulkita asiat ihan eri tavalla? Sä voit katsella vaikkapa Salkkareita kolmen ihmisen kanssa.
NYT älä takerru typeriin esimerkkeihin, kyse on siitä mitä ajan takaa. Enkä ole katsonut Salkkareita vuosiin joten en tiedä Ullasta ja Seposta mitään.

-tavis:Jaahas, tää meni jännäksi. Vai meinaa Ulla vokotella tuolla lenkillä vielä Sepponsa takaisin, meinaakohan Seppo suostua. Mainostauolla pitää hakea voileipiä!
-autisti/assi: Nuo kävelevät ihanan rauhoittavalla sillalla, vesi on kiehtovan hyisen näköistä ja mustaa, ihan kuten siinä unessa jonka näin viime viikolla.
-jihadisti: hyi nuo eivät ole pysyneet aviossa, ovat länsimaisen hapatuksen tuotteita, nainen näköjään käyttäytyy hyvin julkeasti miestä kohtaan. Mä kaipaan täältä Mellunmäestä Irakin lämpöön, siellä on mun suku ja muut oikeamieliset.

Niin, ihmisillä on erilaisia näkökulmia, mutta kun nimität yhden näkökulman tavalliseksi, syntyy vaikutelma, että se olisi mielestäsi se toivottavin ja muu jollakin tavalla ikävää ja epänormaalia.

Tuohonhan voi keksiä vaikka miten monta ihan tavallista näkökulmaa, eikä mikään ole toistaan huonompi. Esimerkiksi näyttelijöiden sukulaiset saattavat ajatella, että koskas tämä jakso on kuvattu, kun Ullalla on hiukset tuolla tavalla, eikä niin kuin pari viikkoa sitten kun tavattiin. Ammattikuvaaja ajattelee, että miten ihmeessä tuo valo on noin pielessä tässä kohtauksessa. Sarjaa seuraamaton ihminen ajattelee, mitähän tässä on aiemmin tapahtunut. Jne.

 

Kukaan ei voi satavarmasti tietää, miten toinen ajattelee tai miten laaja todellisuus tällä on. Ei sitä voi todentaa objektiivisesti.

Poikkeuksena uskovat jotka tietävät tasan tarkkaan millainen todellisuudenkuva ja arvomaailma oman seurakunnan jäseneillä on. Turvallisuuden tunne perustuu yhteiseen arvomaailmaan ja siihen että kaikki jäsenet noudattavat samoja käytöstapoja ja elämänohjeita.

 

Jos olisit lukenut ketjua, niin tuo kahvihuone ei ole se pointti (mun pitäisi enemmän avata sitä mitä tarkoitan, mutta ekalla sivulla joku jo valitti että kirjoitan liian pitkästi). Pointti on semmoinen työntekijä joka ei ole koskaan ollut edes muiden kanssa samalla aaltopituudella.

Niitä on. Marttyyrimaisia yksinpuurtajia, huolellisia työntekijöitä jotka puhuvat tiukasti vain työasioista. Sitten kun muut alkavat pitää tätä outona erakkona, kokee tää marttyyri että häntä kiusataan (voi olla mahdollistakin) ja sairaslomakierre on valmis.
Jossain tehtaassa tuo ei ehkä (?) ole ongelma, mutta sosiaali-ja terveysalalla ei voi vuosikausia jättäytyä erakoksi.

Se taas ei ole erakkoutta jos on muutoin sosiaalinen, mutta ei jaksa tai pysty osallistumaan aina työpaikan jutteluihin, sellainen ihminen voi valita jo, että mihin osallistuu.

Mutta tuolla ekalla ei välttämättä koskaan ole edes muodostunut lämmintä yhteyttä muiden kanssa.

Miks sun maailmas on olemas vain yltiösosiaalisia tai sitte marttyyrimäisiä yksinpuurtajia? Kyllähän tuohon väliin mahtuu vaikka kuinka paljo ja sosiaalinenki ihminen saattaa jonaki päivänä olla hiljaasella päällä.

Miks ihmiset ei saa olla sellaasia ku haluaa? Miks kaikkien pitääs olla yltiösosiaalisia räpättäjiä? Jotkut on oikiasti aina hiljaasia eikä oon kahvitauolla niitä höpöttäjiä, mutta miks he eivät saisi olla sellaasia.

 

Jos olisit lukenut ketjua, niin tuo kahvihuone ei ole se pointti (mun pitäisi enemmän avata sitä mitä tarkoitan, mutta ekalla sivulla joku jo valitti että kirjoitan liian pitkästi). Pointti on semmoinen työntekijä joka ei ole koskaan ollut edes muiden kanssa samalla aaltopituudella.

Niitä on. Marttyyrimaisia yksinpuurtajia, huolellisia työntekijöitä jotka puhuvat tiukasti vain työasioista. Sitten kun muut alkavat pitää tätä outona erakkona, kokee tää marttyyri että häntä kiusataan (voi olla mahdollistakin) ja sairaslomakierre on valmis.
Jossain tehtaassa tuo ei ehkä (?) ole ongelma, mutta sosiaali-ja terveysalalla ei voi vuosikausia jättäytyä erakoksi.

Se taas ei ole erakkoutta jos on muutoin sosiaalinen, mutta ei jaksa tai pysty osallistumaan aina työpaikan jutteluihin, sellainen ihminen voi valita jo, että mihin osallistuu.

Mutta tuolla ekalla ei välttämättä koskaan ole edes muodostunut lämmintä yhteyttä muiden kanssa.

voi ottaa uuden tulokkaan ekanan lämpimänä vastaan. sit lisäksi sosiaalialoilla jos paljon naisia niin vois alottaa suuremassa ryhmässä johon tulee vaikkapa nuori mies keskutelun muusta kuin nussimisesta .. Mut vanhat ottaa uuden hyvin vastaan nin kyllä se monasti aukeaa ja sitten juuri päästään niihin valintoihin.

 

Ketjun aloittaja tuolla kertoi asian kiinnostavan, koska hän nimenomaan kokee, että hänen maailmansa on (ollut) suppeampi kuin ns. tavan tallaajien - tai ainakin erilainen. (Korjaa Echo, jos olen väärässä?)

Ymmärsit just oikein. En todellakaan pidä itseäni muita parempana, vaan semmoisena joka on katsellut muiden elämää ulkoa käsin, kenties yksipuolisen kasvatuksen tai pienten neurologisten juttujen takia. Vieläkin olen tavallaan puolitiessä muihin nähden.

 

Jos olisit lukenut ketjua, niin tuo kahvihuone ei ole se pointti (mun pitäisi enemmän avata sitä mitä tarkoitan, mutta ekalla sivulla joku jo valitti että kirjoitan liian pitkästi). Pointti on semmoinen työntekijä joka ei ole koskaan ollut edes muiden kanssa samalla aaltopituudella.

Niitä on. Marttyyrimaisia yksinpuurtajia, huolellisia työntekijöitä jotka puhuvat tiukasti vain työasioista. Sitten kun muut alkavat pitää tätä outona erakkona, kokee tää marttyyri että häntä kiusataan (voi olla mahdollistakin) ja sairaslomakierre on valmis.
Jossain tehtaassa tuo ei ehkä (?) ole ongelma, mutta sosiaali-ja terveysalalla ei voi vuosikausia jättäytyä erakoksi.

Se taas ei ole erakkoutta jos on muutoin sosiaalinen, mutta ei jaksa tai pysty osallistumaan aina työpaikan jutteluihin, sellainen ihminen voi valita jo, että mihin osallistuu.

Mutta tuolla ekalla ei välttämättä koskaan ole edes muodostunut lämmintä yhteyttä muiden kanssa.

No todellakin tuo on kiusaamista, jos se "outo erakko" tarkoittaa muiden silmissä jotain negatiivista ja se jollain tavalla työympäristöä haittaa. Miksi ihmeessä työpaikalla pitäisi puhua mistään muusta kuin työasioista? Minkälaisesta työstä tässä nyt puhutaan? Sosiaaliala on aika laaja käsite.

 

Niin, ihmisillä on erilaisia näkökulmia, mutta kun nimität yhden näkökulman tavalliseksi, syntyy vaikutelma, että se olisi mielestäsi se toivottavin ja muu jollakin tavalla ikävää ja epänormaalia.

Tuohonhan voi keksiä vaikka miten monta ihan tavallista näkökulmaa, eikä mikään ole toistaan huonompi. Esimerkiksi näyttelijöiden sukulaiset saattavat ajatella, että koskas tämä jakso on kuvattu, kun Ullalla on hiukset tuolla tavalla, eikä niin kuin pari viikkoa sitten kun tavattiin. Ammattikuvaaja ajattelee, että miten ihmeessä tuo valo on noin pielessä tässä kohtauksessa. Sarjaa seuraamaton ihminen ajattelee, mitähän tässä on aiemmin tapahtunut. Jne.

Juu, mutta esim.yksi noista Salkkarien katsojista ei välttämättä koskaan koe tavisten tunnetiloja. Autistilla/assilla estää neurologinen puoli (jää aina haaveilemaan ja takertuu epäolennaiseen, riisuu sosiaalisen puolen kaikesta pois) joka seuraa häntä hautaan asti. Hän on sairautensa vanki.

 

Juu, mutta esim.yksi noista Salkkarien katsojista ei välttämättä koskaan koe tavisten tunnetiloja. Autistilla/assilla estää neurologinen puoli (jää aina haaveilemaan ja takertuu epäolennaiseen, riisuu sosiaalisen puolen kaikesta pois) joka seuraa häntä hautaan asti. Hän on sairautensa vanki.

Niin, entä sitten? Se ei silti tarkoita sitä, että voisit yleistää, että kaikki, jotka ovat nähneet unta hyisestä vedestä, olisivat jotenkin epätavallisia. Tai tyypit, jotka eivät juttele yksityisasioistaan työpaikalla. Jokaisella on oma ajatuskulkunsa ja todellisuuksien suppeus ei ole yksittäisistä tilanteista pääteltävissä. Siksi en oikein ymmärrä, miksi tähän piti ottaa tuollaisia arkisia esimerkkejä, koska ne eivät oikein avaa ehkä sitä mitä ajat takaa.

 

Juu, mutta esim.yksi noista Salkkarien katsojista ei välttämättä koskaan koe tavisten tunnetiloja. Autistilla/assilla estää neurologinen puoli (jää aina haaveilemaan ja takertuu epäolennaiseen, riisuu sosiaalisen puolen kaikesta pois) joka seuraa häntä hautaan asti. Hän on sairautensa vanki.

Sen verran pilkkua viilaan, että sairaus Aspergerin syndrooma ei ole! Aika kurjasti sanottu muutenkin.

 

Miks sun maailmas on olemas vain yltiösosiaalisia tai sitte marttyyrimäisiä yksinpuurtajia? Kyllähän tuohon väliin mahtuu vaikka kuinka paljo ja sosiaalinenki ihminen saattaa jonaki päivänä olla hiljaasella päällä.

Miks ihmiset ei saa olla sellaasia ku haluaa? Miks kaikkien pitääs olla yltiösosiaalisia räpättäjiä? Jotkut on oikiasti aina hiljaasia eikä oon kahvitauolla niitä höpöttäjiä, mutta miks he eivät saisi olla sellaasia.

Et sitten tajua mikä on mun pointti. Ei se, onko hiljainen tai puhelias, koska hiljainenkin voi olla tosi sosiaalinen ja ymmärtää muita.
Vaan se, että onko se erakoksi käyttäytyvä koskaan kokenut samanlaisia yhteyden ja lämmön tunteita kuin muut. Semmoisen ihmisen tunneilmasto voi olla pakkasen puolella, tunne-elämä suppea ja karu.

Semmoisia näkee tällä palstalla (jos joidenkin nettikirjoittelusta voi päätellä jotain).
Joku laittaa kivan kuvan vaikka lastensa leipomista pullista.
Toinen sanoo:
-mitä säkin nyt yrität, senkin tyrkky, yritätkö olla hyvä äiti. Ei nuo ole minkään näköisiä.
Toinen sanoo:
-onpa herkullisen näköisiä, lasten tekemät leipomukset on usein niin suloisia. Varmasti oli mukava hetki teillä!

 

Et sitten tajua mikä on mun pointti. Ei se, onko hiljainen tai puhelias, koska hiljainenkin voi olla tosi sosiaalinen ja ymmärtää muita.
Vaan se, että onko se erakoksi käyttäytyvä koskaan kokenut samanlaisia yhteyden ja lämmön tunteita kuin muut. Semmoisen ihmisen tunneilmasto voi olla pakkasen puolella, tunne-elämä suppea ja karu.

Semmoisia näkee tällä palstalla (jos joidenkin nettikirjoittelusta voi päätellä jotain).
Joku laittaa kivan kuvan vaikka lastensa leipomista pullista.
Toinen sanoo:
-mitä säkin nyt yrität, senkin tyrkky, yritätkö olla hyvä äiti. Ei nuo ole minkään näköisiä.
Toinen sanoo:
-onpa herkullisen näköisiä, lasten tekemät leipomukset on usein niin suloisia. Varmasti oli mukava hetki teillä!

Ja sä et näytä millää tajuavan, että ihmiset on erilaasia. Ja hienosti sivuutit tuon, että eikö oo muka olemas muuta ku yltiösosiaalisia tai erakkoja...

Se, että ihminen ei halua lässyttää paskaa kahvitauolla ei tarkoota sitä, että hän puhuus negatiivisesti ja haukkuus muita. Mä en tajua miks ihmiset ei saa olla erakkoja jos haluaa. Ei se automaattisesti tarkoota mitää puutetta mistää vaan se ihminen ny vain sattuu olemaan sellaanen.

 

Niin, entä sitten? Se ei silti tarkoita sitä, että voisit yleistää, että kaikki, jotka ovat nähneet unta hyisestä vedestä, olisivat jotenkin epätavallisia. Tai tyypit, jotka eivät juttele yksityisasioistaan työpaikalla. Jokaisella on oma ajatuskulkunsa ja todellisuuksien suppeus ei ole yksittäisistä tilanteista pääteltävissä. Siksi en oikein ymmärrä, miksi tähän piti ottaa tuollaisia arkisia esimerkkejä, koska ne eivät oikein avaa ehkä sitä mitä ajat takaa.

No joo, mäkin ehkä alan katua että otin nuo esimerkit mukaan, koska kahvihuone ei ole vain pelkkä kahvihuone, vaan sitä ajatusta pitää avata enemmän.

Pointti on se, että kokonaisessa/kokonaisemmassa ihmisessä on monta puolta (hyisen veden ihastelu, Ullan ja Sepon jännääminen) mutta joissakin on vähemmän niitä puolia.

Sen takia me lapsia viedään erilaisten ihmisten luo ja eri tilanteisiin, jotta nämä omaksuisivat mahdollisimman rikkaan kokemusmaailman. Eikö?

 

Luepas Echo aloituksesi otsikko uudelleen. Se antaa kyllä ihan päinvastaisen kuvan kuin mitä ketjun loppupuolella sanot. "Kun TOISEN IHMISEN TODELLISUUS ON SUPPEAMPI...KUIN ITSELLÄ". Eli sulla laajempi toisin sanoen.

 

Luepas Echo aloituksesi otsikko uudelleen. Se antaa kyllä ihan päinvastaisen kuvan kuin mitä ketjun loppupuolella sanot. "Kun TOISEN IHMISEN TODELLISUUS ON SUPPEAMPI...KUIN ITSELLÄ". Eli sulla laajempi toisin sanoen.

Hän selitti jo asiasta kysyessäni, että puhelimella tulee kirjoitettua mitä sattuu