Mitäs nyt sitten? Mies menneisyydestä ilmestyi.

Tapailtiin nelisen vuotta sitten. Suhde tuntui olevan ihana, olin korviani myöten rakastumassa ja mieskin vakuutteli samaa. Kunnes ihan täysin yllättäen mies totesi ettei me voidakaan enää jatkaa, ei ole kipinää, ei ole meitä. Ja vielä samana iltana hetkeä aiemmin mies piti mua hyvänä, silitteli, suuteli, halaili, jutteli tulevaisuudesta jne.

Selvisin tuosta kaikesta, enkä ole kuullut (enkä halunnutkaan kuulla) miehestä mitään. Kunnes nyt täysin yllättäen törmättiin tinderissä, klikkasin miehelle "kyllä" kun en tunnistanut heti kuvasta. Aloitettiin sitten viestittely ja mies kysyi tunnistanko häntä... Pyyteli myös anteeksi tapahtunutta, sanoi että oli silloin hankalassa tilanteessa. Sanoi myös, että muistelee mua lämmöllä, olin kaunis ja ihana jne. Nyt mies ilmeisesti toivoo, että voitaisiin jatkaa siitä mihin jäätiin, mutta mä en tiedä.

Olihan se kaikki silloin ihanaa ja täydellistä, jos suhteen äkkiloppua ei oteta huomioon. Mieskin juuri sellainen, josta olin aina haaveillut. Mutta nyt mä en tiedä voinko luottaa mieheen. Puhuiko totta silloin, puhuuko totta nyt? Vai onko tässä niin, että miehen totuus on tuo jonka kertookin, mä tulkitsin asiat toisin (että mies olikin pelkkä peluri jne). Mies oli tapaillessamme juuri eronnut, siis asumuserossa. Ehkä siinä tosiaan kävikin niin, että mies oli ihastunut muhun ja sinänsä rehellinen, mutta ehkä eksän kanssa kuitenkin oli jotain toivetta jatkosta ja siksi lopetti jutun mun kanssa kuin seinään vaikkei sitä ääneen sanonutkaan?

Tai sitten mies oli ja on edelleen joku pelimies.

Mitä mä tekisin? Uskallanko luottaa ja kokeilla uudelleen vai annanko olla? Ollaan siis sinkkuja molemmat.

 

Täähän on kuin Kauniiden ja rohkeiden juonen peruskuvio. Puuttuisi vielä se, että se mies joku päivä seisoisi sun oven takana. opcorn:

 

Hahhah. No ei se ihan itsekseen mun oven taakse ilmesty. Kun tapailtiin, oltiin vain miehen luona joten ei se tiedä mun tarkkaa osoitetta.

 

Sori kun en osaa auttaa. Mutta vähän pelimieheltä vaikuttaa, ehkä haluaa että vierellä on aina joku emäntä.

 

Joo, pelimieheksi mäkin miehen oon tähän asti laskenut, mutta nyt kun juteltiin niin tuli mieleen että mitä jos mä olinkin väärässä. Mitä jos mies oli sittenkin ihan tosissaan ja kunnollinen, mutta tosiaan hänen elämäntilanteensa oli sittenkin väärä?

 

Antaisin olla. Been there, ei noista seuraa mitään hyvää.

 

Sen verran kuppanen temppu toi aiempi välien katkaisu tosta vaan, että en ehkä ihan lähtis uudelleen katteleen että olisko sittenkin ok - ei todennäköisesti kuitenkaan oo.

Mikä olis tuolloin neljä vuotta sitten estänyt kertomasta, mistä on kysymys, jos olis oikeesti ollut jokin hyvä syy toimia noin?

 

Mä en etes olis noin monen vuoden jälkeen tollasesta tyypistä enää milläänkään. Sanoisin vaan, että ehkä parempi, että annetaan vaan mennettein olla menneitä.

 

Sen verran kuppanen temppu toi aiempi välien katkaisu tosta vaan, että en ehkä ihan lähtis uudelleen katteleen että olisko sittenkin ok - ei todennäköisesti kuitenkaan oo.

Mikä olis tuolloin neljä vuotta sitten estänyt kertomasta, mistä on kysymys, jos olis oikeesti ollut jokin hyvä syy toimia noin?

Totta tämäkin.

Me kyllä juteltiin silloin jossain vaiheessa, että mä en halua sekaantua juuri eronneisiin tai asumuserossa oleviin, koska pelkään että jossain kohtaa käykin niin että tunteet eksään lämpeävät ja mä rikon sydämeni. Mies lupasi ettei sellaista tapahdu ja että kertoo ajoissa jos siltä alkaa näyttämään. Mutta jos niin kuitenkin tapahtui, eikä mies vain sanonut mulle siitä mitään koska ei ehkä ollut ihan varma mitä itsekään haluaa, mut vai eksän. Siksipä sitten mies saattoi ajatella, että suhteen lopettaminen sanomalla ettei ole kipinää jne olisi "helpompaa" kuin tunnustaa että palaakin eksän kanssa takaisin yhteen.

En mä tiedä. Mun mielestä tuo vois olla yksi mahdollinen skenaario, joka ei tullut mulle silloin aiemmin mieleenkään. Ehkä mies tosiaan oli vilpitön tunteissaan, vaikka sitten pimittikin multa mahdollisen suhteen lämmittelyn eksän kanssa?

Voisiko olla noin?

 

[QUOTE="Silja";30265544]Ehkä mies tosiaan oli vilpitön tunteissaan, vaikka sitten pimittikin multa mahdollisen suhteen lämmittelyn eksän kanssa?

Voisiko olla noin?[/QUOTE]

Kaikkihan on mahdollista. Mutta TODENNÄKÖISTÄ on, että rikot vaan ittes uudelleen. Jos se on kerran pystynyt kohtelemaan sua noin, pystyy varmaan toistekin...

 

Kaikkihan on mahdollista. Mutta TODENNÄKÖISTÄ on, että rikot vaan ittes uudelleen. Jos se on kerran pystynyt kohtelemaan sua noin, pystyy varmaan toistekin...

Aivan
Eipä sitä varmaan mikään selitys muuta, että mies käyttäytyi törpösti ja loukkaavasti mua kohtaan. En tiedä miksi edes mietin sitä vaihtoehtoa, että voisin tavata tuon miehen uudelleen... varmaan siksi, kun silloin aiemmin kaikki tuntui niin täydelliseltä.

 

Mä en näe mitään syytä epäillä, etteikö se olisi vilpitön tunteissaan.
Jotkut vaan on sellasia tuuliviirejä, että kohta se saattaa taas muuttaa mieltänsä ja tunteet onkin vilpittömästi jotain ihan muuta, kuin viikko sitten.

Eikä siinä vielä mitään, eihän tunteita voi ohjailla. Noilla tyypeillä vaan on tapana toistaa vanhat kuviot, eli hyvin todnäk. mies taas lopettaa jutun kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Onko se mies jotenkin niin erityisen ihana, että olet valmis ottamaan taas riskin tietäen, että on hyvin mahdollista, että petyt taas?
Sillä jos se mies on jotenkin niin spessu ja feimi, niin ehkä sun pitää ottaa taas riski ja mahdollisesti pettyä, niin ei jää sitten kaivelemaan, että mitä olisi tapahtunut, jos olisit ollut messissä etkä torpannut heti alkuunsa.
Kokeilemalla ainakin tietää, vaikka joutuisikin karvaasti pettymään.

 

Kertomasi perusteella tuntuu, että itse mieluummin antaisin asian olla. Joskus aikakin voi muistoja kullata.

 

Mä en lähtisi tuon miehen kelkkaan, piru vie jos antaisin jollekin mahdollisuuden lempata itseni kaksi kertaa kun tilanne vielä on se ettei sinulla juuri nyt ole sen suurempaa syytä (elämää suurempia tunteita) mennä mukaan.

 

Aika usein kuulee sanottavan, että lopeta yksi suhde suhteen itsensä vuoksi, älä kerro ihastuneesi toiseen.
Eli onhan mies näin saattanut tehdäkin. Ei ole halunnut olla julkisesti niin paska, että olisi kehdannut tunnustaa sulle samaa aikaa selvitelleensä välejä myös exän kanssa.

Sinänsä minun mielestä ihan "kunniakasta" yrittää selvittää välejä jos jotai selvitettävää vielä on, antaa anteeksi ja yrittää uudestaan jos molemmat vielä haluaa, jos tietää että muuten on hyvät toisilleen. Ja sit jos ei onnistu, niin sit ainakin varmasti tietää, että tämä suhde on myt loppu. Ei jää mitää jossitteluja.
Ja tarkoitin siis tällä sitä suhdetta exään.

Mutta niin voitte myös tekin tehdä. Jos mielenkiintoa vielä löytyy, kipinää, ja muuten pidät miestä hyvänä tapauksena (onhan voinut muuttuakin viime vuosina), nii keskustelkaa.
Tai anna miehen kertoa, pyytää anteeksi tekojaan. Ja jos tuntuu että mies on rehellinen, nii mikset antaisi vielä mahdollisuutta? Siis jos itse olisit vielä kiinnostunut. Se on sitä anteeksi antamista..

Itse olen kaksi kertaa ollut tuolla tiellä. Ekalla kerralla totesin, että eeeei, ei lopulta enää ollut tunteita eikä Sitä Kipinää toista kohtaan.

Toisen kanssa, mies hölmöili, alussa ollut tapailu loppui. Mutta hänen kanssaan lopulta selvitettiin asiat. Ajattelin, että ennen tuota temppua mies olu kuitenkin vaikuttanut niin hyvältä... Itseasiassa yks mun entinen pano sitä sanoi, että mikset antais anteeksi hyvälle miehelle...
Niinpä sit, syteen tai saveen ja sillä tiellä edelleen ollaan, kolme vuotta naimisissa, pienen lapsen vanhempia. Exät ei janota.

 

No mulle ei ainkaan riittäis selityksesks tuo "että oli hankalassa tilanteessa". Ethän sä vieläkään tiedä, mitä tapahtui, eli mies ei ole edelleenkään rehellinen sinulle. Mulle ainakin sais selittää aika pitkään ja hartaasti miksi sanoi silloin "ettei ole kipinää". Ja arvioisin miehen rehelisyyttä tosi kovalla kädellä. JOS vaikuttaisi olevan täysin rehellinen eikä pimitä mitään, voisin EHKÄ suostua tapaamaan.

 

Me ollaan juteltu vasta tosi lyhyesti, joten uskon että palataan vielä aiheeseen "miksi erottiin". Ja ainakin aion kysyä siitä vielä, voihan se olla että mun skenaario eksästä ei edes ole se selitys mikä mieheltä tulee.

Ja ajattelin vähän samalla tavalla kuin nimimerkki "fryil", siis että onhan tuollainenkin kuvio tässä mahdollinen. Se vain ei koskaan aikaisemmin tullut minulle mieleen, vaan oletin lähtökohtaisesti että mies olikin täysi paskiainen. Ja sekin, että jos ois ollutkin täysi paskiainen, niin miksi ihmeessä se jatkaa sitä juttua taas mun kanssa? Sehän ois voinut vain deletoida mut tai jättää kokonaan huomiotta todettuaan kuka olen.

Kiitos kun pohditte tätä mun kanssa, selkiinnyttää vähän omia ajatuksia.

 

Kohdatessa aidon rakkauden sydän kertoo sen, mitään muuta ei tarvita. Kohtaa hänet niin tiedät, oliko vuosien kaupauksesi sen arvoista. Et voi mitään menettää.

 

Kuulostaa kyllä vähän tyypiltä jolla pitää aina olla joku ja nyt on suhde mennyt pieleen ja kokeilee kepillä jäätä. Mä tapailin vuosia sitten yhtä miestä muutaman kerran, sitten laittoi viestin ettei oo kiinnostunut/kipinää tms. Muutaman kuukauden kuluttua yritti sitten uudestaan ja lähetti jonkun imelän viestin (syksyllä ois kai ollut kivaa viettää koti-iltoja) mutta olin jo tavannut nykyisen mieheni ja kerroin seurustelevani ja toivotin mukavaa syksyä. Eipä kuulunut sen jälkeen enää mitään.

En lähtis tommosen tyypin kelkkaan. Ei voi parissa tunnissa niin paljoo fiilikset muuttua että jos ensin lääppii ja sit ei yhtäkkiä ookaan kipinää.. ja sitten vuosien päästä taas onkin. Juup, haiskahtaa. Mutta oma on päätökses.

 

Kauanko tuo teidän suhde silloin neljä vuotta sitten kesti?

 

Tosi epätoivoista huolia joku exä. maailma on upeita miehiä täynnä, ei kannata ottaa sellaista mitä on jo kokeillut.

 

Ei meidän juttu kestänyt silloin kuin ihan muutaman kuukauden vain.
Enkä koe kyllä olevani epätoivoinen, vaikka uutta tapaamista täällä pohdinkin. Kuten sanoin, se mitä yhdessä ehdittiin olemaan, oli täydellistä ja ihanaa aikaa. Ja mieskin kaikinpuolin mun unelmieni miehen kaltainen. Kunnes tapahtui mitä tapahtui.

 

[QUOTE="Silja";30265512]Joo, pelimieheksi mäkin miehen oon tähän asti laskenut, mutta nyt kun juteltiin niin tuli mieleen että mitä jos mä olinkin väärässä. Mitä jos mies oli sittenkin ihan tosissaan ja kunnollinen, mutta tosiaan hänen elämäntilanteensa oli sittenkin väärä?[/QUOTE]

Pelimies osaa sanoa naiselle juuri ne sanat, jotka tämä haluaa kuulla.

 

[QUOTE="Silja";30265754]Ei meidän juttu kestänyt silloin kuin ihan muutaman kuukauden vain.
Enkä koe kyllä olevani epätoivoinen, vaikka uutta tapaamista täällä pohdinkin. Kuten sanoin, se mitä yhdessä ehdittiin olemaan, oli täydellistä ja ihanaa aikaa. Ja mieskin kaikinpuolin mun unelmieni miehen kaltainen. Kunnes tapahtui mitä tapahtui.[/QUOTE]

Ei se kovin täydellistä kuitenkaan tainnut olla muualla kuin sinun päässäsi, kun kerran mies oli vehkeillyt jotain sinun selkäsi takana. Toinen nainen on selvästikin ollut kiikarissa, joko ex tai sitten joku uusi nainen.

 

Ei kai se niin täyellistä ollut kun loppui kuin seinään. Eikä mies ole etsinyt sua käsiinsä näiden vuosien aikana tmv. Sori mutta ehkä vaan on pillun perään. Tai mistä mä tiedän. Ehkä se rakastaa sua tulisesti....