Miehet suuttuneet siitä etten halua suhdetta

Viime aikoina kaksi puolituttua mieshenkilöä kysyneet alanko suhteeseen. En ole kuitenkaan nyt kiinnostunut parisuhteesta, sillä mulla on nyt huono elämäntilanne siihen. Mutta ei mene ymmärrykseen.
"Sano vaan suoraan että et pidä musta"
"Ei sitten jos en kelpaa sulle"
"No oleppa kuule yksin sit!"

Oon monta kertaa sanonut molemmille asiallisesti että parisuhde ei todellakaan sovi tähän tilanteeseen nyt ollenkaan, esim. pelkästään tämän vuoden aikana olen pitänyt useita ryyppyputkia, vakavaa masennusta, menettänyt luottotiedot, väkivaltaista käytöstä useaan otteeseen yms.. En halua vetää ketään nyt mukaan ongelmiini. Nämä miehet on kuitenkin normaaleja ok tyyppejä joiden elämää en halua sotkea. He ovat puolituttuja molemmat, joten eivät siis tiedä näistä mun ongelmista mitään, kun eipä tälläisiä asioita muutenkaan paljoa ympäriinsä mainosteta.

Toiselle näistä miehistä vähän perustelinkin enemmän ja kerroin muutamia asioitani että miksi nyt en halua parisuhdetta, mutta hän ei silti ymmärtänyt. Vittuili vaan että "Ei sitten jos en kelpaa sulle!!"

Miksi täytyy suuttua ja alkaa vittuilemaan, luulisi että jatkuva juopottelu ja väkivaltainen käytös on tarpeeksi vakava perustelu miksi parisuhde ei sovi nyt tähän elämäntilanteeseen? Heti täytyy ottaa itseensä ja heittäytyä marttyyriksi "et vaan tykkää musta, sano suoraan "

 

Hämmentäviä miehiä. Itselläni jo liian täysi kalenteri naisella riittää lopettamaan tutustumisen aloitteestani. En ole taustamölyä.

 

Koska 99% noista "just nyt ei oo sopiva aika parisuhteelle" -selityksistä on yleensä aivan täyttä paskaa ja syy on oikeasti se että "sä et viehätä mua lainkaan joten mikään juttu sun kanssa ei kiinnosta". Me miehet saamme kuulla elämässsämme niin helvetin monta kertaa näitä "sussa ei oo mitään vikaa, mut mun elämä..." -tekosyitä, ettei voi kyllä meitä syyttää jos tulee kyyniseksi sen suhteen että nainen kertoisi rukkasille oikean ja rehellisen syyn.

Sinulta kuitenkin ihan fiksua ottaa nyt rauhassa ja pistää elämä järjestykseen ilman ylimäärästä lastia, siitä peukkua ylöspäin ja tsemppiä.

 

[QUOTE="Lasse";30249343]Koska 99% noista "just nyt ei oo sopiva aika parisuhteelle" -selityksistä on yleensä aivan täyttä paskaa ja syy on oikeasti se että "sä et viehätä mua lainkaan joten mikään juttu sun kanssa ei kiinnosta". Me miehet saamme kuulla elämässsämme niin helvetin monta kertaa näitä "sussa ei oo mitään vikaa, mut mun elämä..." -tekosyitä, ettei voi kyllä meitä syyttää jos tulee kyyniseksi sen suhteen että nainen kertoisi rukkasille oikean ja rehellisen syyn. [/QUOTE]

Vähän tälle kannalle mäkin kallistuisin. Toi on niin paljon käytetty tekosyy, että on varmaan tosi vaikee uskoa, että joku ihan oikeesti on tuollaisessa tilanteessa.

 

Joo. Eiköhän tossa oo just se. Miehet kokee että taas yks nainen joka ei voi sanoa suoraan vaan kehittelee jonkun tekosyyn jostain elämäntilanteesta. Tosin ei heidänkään tarttis ruveta mitään tiuskimaan, paljon coolimpaa olis sanoa vaan että blaablaa nainen ja poistua paikalta.

 

Onpa omituisia kosiomiehiä.

Jos olisivat tosi mielellä liikenteessä, suhtautuisivat sinuun ja kertomaasi kunnioituksella ja pitäisivät huolen siitä että välit pysyvät hyvinä. Ja olisivat henkisesti tukena sinulle ystävinä. Kukapa sitä tietää, miten käy kun tilanteesi paranee...

Onneksi tiedät itse, mitä tarvitset. Huonolla itsetunnolla varustettua seurustelukumppania et ainakaan, pahimmillaan suhteesta tulee se taakka jonka vuoksi et pääse elämässäsi eteenpäin.

Vaikuttaa siltä, että tahtovat vaan sitä seksiä ja äkkiä. Vähänkin jos olisi tunteita mukana, kohtelisivat lämmöllä ja ymmärryksellä. Ansaitset parempaa.
Onnea tulevaan!

 

kyllä mulla itsellä on ainakin aivan helkutin huono itsetunto ja pakkien saaminen olisis kamalaa.

 

Vanhassa tarinassa poika huusi sutta ja sai kyläläiset säikähtämään, se oli hänestä suunnattoman hauskaa. Sitten kun eräänä päivänä susi oikeasti tulikin, ja poika huusi, kukaan ei ottanut tosissaan eikä tullut apuun ja susi söi pojan.

Mitäs naiset annatte miehille tekosyiksi näitä epäsopivia elämäntilanteita ja huonoja ajoituksia. Ei niitä ota enää kukaan vakavasti, vaikka olisivatkin totta kuten nyt aloittajan tapauksessa. Ei kukaan. Niistä on tullut niin syvällejuurtunut osa naisten höpinöitä että ne ovat meille miehille pelkkää katkeransuloista huumoria, josta on hauska heittää naisstereotypistä vitsiläppää. Aloittaja vielä korostaa, etteivät miehet tienneet hänen ongelmistaan mitään, niin ihmekös tuo.

Tota viestissä numero 6 peräänkuulutettua lämpöä ja ymmärrystä saa rehellisyydellä, ja koska suurin osa naisista ei tarjoa sitä kertoessaan miehelle miks seurustelu ei kiinnosta, niin tässä on tulos. "Sä et oo ulkoisesti mun makuun, en oikein tunne sua kohtaan vetovoimaa" on 10000000000 kertaa tervetulleempi, parempi ja oikeudenmukaisempi selitys rukkasille kuin "Sä oot tosi kiva, vika on mussa, mun elämä on just nyt sekaisin, mä en just nyt pysty seurustelemaan pliiplääpliiplää jaada jaada". Tämän jos tyttökullat tajuaisi, tositilanteet vois ottaa vakavasti.

 

Vanhassa tarinassa poika huusi sutta ja sai kyläläiset säikähtämään, se oli hänestä suunnattoman hauskaa. Sitten kun eräänä päivänä susi oikeasti tulikin, ja poika huusi, kukaan ei ottanut tosissaan eikä tullut apuun ja susi söi pojan.

Mitäs naiset annatte miehille tekosyiksi näitä epäsopivia elämäntilanteita ja huonoja ajoituksia. Ei niitä ota enää kukaan vakavasti, vaikka olisivatkin totta kuten nyt aloittajan tapauksessa. Ei kukaan. Niistä on tullut niin syvällejuurtunut osa naisten höpinöitä että ne ovat meille miehille pelkkää katkeransuloista huumoria, josta on hauska heittää naisstereotypistä vitsiläppää. Aloittaja vielä korostaa, etteivät miehet tienneet hänen ongelmistaan mitään, niin ihmekös tuo.

Tota viestissä numero 6 peräänkuulutettua lämpöä ja ymmärrystä saa rehellisyydellä, ja koska suurin osa naisista ei tarjoa sitä kertoessaan miehelle miks seurustelu ei kiinnosta, niin tässä on tulos. "Sä et oo ulkoisesti mun makuun, en oikein tunne sua kohtaan vetovoimaa" on 10000000000 kertaa tervetulleempi, parempi ja oikeudenmukaisempi selitys rukkasille kuin "Sä oot tosi kiva, vika on mussa, mun elämä on just nyt sekaisin, mä en just nyt pysty seurustelemaan pliiplääpliiplää jaada jaada". Tämän jos tyttökullat tajuaisi, tositilanteet vois ottaa vakavasti.

Asiaa kirjoitat. Tosin ei minusta tarvitse antaa mitään noin tarkkoja syitä (kuten ulkonäkö, sellainen voi loukata), vaan riittäisi varmaan kun sanoisi vaan, ettei omalta puolelta sellaista kemiaa tai tunnetta ole.

 

Tota viestissä numero 6 peräänkuulutettua lämpöä ja ymmärrystä saa rehellisyydellä, ja koska suurin osa naisista ei tarjoa sitä kertoessaan miehelle miks seurustelu ei kiinnosta, niin tässä on tulos. "Sä et oo ulkoisesti mun makuun, en oikein tunne sua kohtaan vetovoimaa" on 10000000000 kertaa tervetulleempi, parempi ja oikeudenmukaisempi selitys rukkasille kuin "Sä oot tosi kiva, vika on mussa, mun elämä on just nyt sekaisin, mä en just nyt pysty seurustelemaan pliiplääpliiplää jaada jaada". Tämän jos tyttökullat tajuaisi, tositilanteet vois ottaa vakavasti.

Totta ja pidänkin hyvin ironisena, että näin tasa-arvokiihkoilevassa maassa naiset eivät sangen usein osaa puhua avoimesti ja suoraan tunteistaan miehelle. Pahimmillaan he eivät edes ota vastuuta siitä, millaisia reaktioita he herättävät kiinnostuneessa miehessä, kun korkeamoraalinen yksilö kohtelee tuntemattomiakin myötätunnolla. Naisen miehen kunnioitus on hirmu tärkeä periaate itselleni naisessa ja yleensä muualla maailmalla hyvin hallussa kokemusteni pohjalta.

 

Totta ja pidänkin hyvin ironisena, että näin tasa-arvokiihkoilevassa maassa naiset eivät sangen usein osaa puhua avoimesti ja suoraan tunteistaan miehelle. Pahimmillaan he eivät edes ota vastuuta siitä, millaisia reaktioita he herättävät kiinnostuneessa miehessä, kun korkeamoraalinen yksilö kohtelee tuntemattomiakin myötätunnolla. Naisen miehen kunnioitus on hirmu tärkeä periaate itselleni naisessa ja yleensä muualla maailmalla hyvin hallussa kokemusteni pohjalta.

On eri asia puhua tunteista miehelle parisuhteessa kuin puhua tunteista miehelle, jonka kanssa ei halua puhua tunteista. Saati jota ei tunne ollenkaan. Niin naiset kuin miehet yrittävät noilla "just nyt on hankala elämäntilanne" päästä helpolla itse, mutta toisaalta ajattelevat kaiketi, että se olisi sille toisellekin helpompi. Kuulijan pitäisi vaan aina muistaa, mitä tuollainen itse asiassa tarkoittaa. Mutta eihän ihastunut sitä muista eikä tajua, kun ei aina tajua suoraa puhettakaan - noihin suoriin "valitettavasti en ole kiinnostunut" -repliikkeihin tulee aika usein vastaukseksi ties mitä eri asteista suostuttelua.

 

On eri asia puhua tunteista miehelle parisuhteessa kuin puhua tunteista miehelle, jonka kanssa ei halua puhua tunteista. Saati jota ei tunne ollenkaan. Niin naiset kuin miehet yrittävät noilla "just nyt on hankala elämäntilanne" päästä helpolla itse, mutta toisaalta ajattelevat kaiketi, että se olisi sille toisellekin helpompi. Kuulijan pitäisi vaan aina muistaa, mitä tuollainen itse asiassa tarkoittaa. Mutta eihän ihastunut sitä muista eikä tajua, kun ei aina tajua suoraa puhettakaan - noihin suoriin "valitettavasti en ole kiinnostunut" -repliikkeihin tulee aika usein vastaukseksi ties mitä eri asteista suostuttelua.

Niin, mutta jos me oikeasti elettäisiin tasa-arvossa, sellaisessa jota minäkin kannatan, niin ei naiset olisi niin heikkoja kommunikoijia, missään kohti. Sillä on aika tavallista, että suhteessakin nainen pelkää sanoa suoraan. Koko täkäläinen tasa-arvoteoria on musta keskittynyt aivan liikaa materiaalisiin ja periaatteellisiin juttuihin (sama palkka, sukupuoli on vain rakennelma...) ja aivan liian vähän tällaisiin praktisempiin juttuihin tai toisaalta moraalisiin, filosofisiin tai esteettisiin. Kyseenalainen marssijärjestys.

Suora puhe ei ole punainen vaate, sillä totuus ei satuta, kun tapa sanoa totuus on oikeanlainen - mikä taas edellyttää naiselta kunnioitusta miehen edessä, tuntemattomankin. Enkä pysty uskomaan, että suomalaismiesten enemmistö (varsinkin jos puhutaan yli parikymppisistä) jatkaisi tuollaista jankkausta vielä sellaisenkin jälkeen. Siksi yleiseksi toimintaohjeeksi kiertelystä ei ole. On toki kiinnostavaa, kuinka tasa-arvoinen Suomi seuraa esimerkiksi slaavien ja arabien yleistä tapaa, jossa naisen sanoma on eri kuin hänen oikea tahtonsa eli jossa ei voi tarkoittaakin kyllä.

 

Niin, mutta jos me oikeasti elettäisiin tasa-arvossa, sellaisessa jota minäkin kannatan, niin ei naiset olisi niin heikkoja kommunikoijia, missään kohti. Sillä on aika tavallista, että suhteessakin nainen pelkää sanoa suoraan. Koko täkäläinen tasa-arvoteoria on musta keskittynyt aivan liikaa materiaalisiin ja periaatteellisiin juttuihin (sama palkka, sukupuoli on vain rakennelma...) ja aivan liian vähän tällaisiin praktisempiin juttuihin tai toisaalta moraalisiin, filosofisiin tai esteettisiin. Kyseenalainen marssijärjestys.

Ei, vaan ihan looginen marssijärjestys. Esim. samapalkkaisuus voidaan toteuttaa poliittisilla päätöksillä ja yhteiskunnan toimilla, mutta nuo mitä sinä peräänkuulutat ovat vähän vaikeammin ylhäältä päin ohjattavissa. Toki ihannemaailmassa niin naiset kuin miehet puhuisivat tunteista ja olisivat rehellisiä toisiaan ja kaikkia kohtaan - mutta nyt kun emme elä ihannemaailmassa, eivät sen enempää naiset kuin miehetkään ole sellaisia. Onhan se valitettavaa. Mutta sanoisin kyllä, että feminismin myötä tilanne on parantunut, koska silloin kun sukupuolirooleja ja muuta keinotekoista teatteria puretaan, ihmiset voivat ja uskaltavat puhua suoremmin ja rehellisemmin. Ei tarvitse verhoutua minkään roolin ja repliikkien taakse. Mutta ihminen oppii ja tottuu hitaasti - tosin jotkut ovat siinäkin muita edellä, eikä tilanne ihan toivoton ole.

Suora puhe ei ole punainen vaate, sillä totuus ei satuta, kun tapa sanoa totuus on oikeanlainen - mikä taas edellyttää naiselta kunnioitusta miehen edessä, tuntemattomankin. Enkä pysty uskomaan, että suomalaismiesten enemmistö (varsinkin jos puhutaan yli parikymppisistä) jatkaisi tuollaista jankkausta vielä sellaisenkin jälkeen. Siksi yleiseksi toimintaohjeeksi kiertelystä ei ole. On toki kiinnostavaa, kuinka tasa-arvoinen Suomi seuraa esimerkiksi slaavien ja arabien yleistä tapaa, jossa naisen sanoma on eri kuin hänen oikea tahtonsa eli jossa ei voi tarkoittaakin kyllä.

Tietenkään se kiertely ei ole hyvä tapa, enkä itse todellakaan sellaista kannata - joskin kannatan sitä, että asia sanotaan tahdikkaasti eikä aleta luetella toisen huonoja puolia tms. Mutta kyllä itsekin koen sellaisen tosi ikäväksi tilanteeksi, jos joudun sanomaan toiselle (mahdollisesti ihastuneelle) että en ole kiinnostunut. Kyllä silloin toivoisin, että en joutuisi sitä tekemään. Tosin itse en koskaan keksi tekosyitä - ja vastustan sitäkin, että baarissa miehistä hankkiudutaan eroon sanomalla "olen varattu" tms - ihan kuin se kumppani muka olisi syy siihen ettei kiinnosta.

Mutta tuohon kun epäilit, että miehet uskovat suoraa puhetta, niin eivät kyllä aina usko. On näitä ollut - lähinnä baarissa - jotka eivät ole ymmärtäneet selkeitä, mutta kohteliaita pakkeja, vaan ovat jääneet jankuttamaan epäolennaisia "ootsä varattu?" "ootsä lesbo?" ja sitä rataa.

 

Erikoista. Mä olen aina luullut, että elämäntilanteen käyttäminen tekosyynä on lähinnä miesten juttu? Tosin mulla on itselläni tasan yksi tällainen kokemus, joten en tiedä mistä tämä luulo on tullut. Mulle on kilttinä ihmisenä aina ollut tosi vaikea torjua kiinnostunutta ihmistä. Yleensä olen sanonut jotain tyyliin "en usko, että meistä tulee mitään". Eihän sitä aina välttämättä edes itse tiedä, miksei toinen kiinnosta.

 

Ei, vaan ihan looginen marssijärjestys. Esim. samapalkkaisuus voidaan toteuttaa poliittisilla päätöksillä ja yhteiskunnan toimilla, mutta nuo mitä sinä peräänkuulutat ovat vähän vaikeammin ylhäältä päin ohjattavissa. Toki ihannemaailmassa niin naiset kuin miehet puhuisivat tunteista ja olisivat rehellisiä toisiaan ja kaikkia kohtaan - mutta nyt kun emme elä ihannemaailmassa, eivät sen enempää naiset kuin miehetkään ole sellaisia. Onhan se valitettavaa. Mutta sanoisin kyllä, että feminismin myötä tilanne on parantunut, koska silloin kun sukupuolirooleja ja muuta keinotekoista teatteria puretaan, ihmiset voivat ja uskaltavat puhua suoremmin ja rehellisemmin. Ei tarvitse verhoutua minkään roolin ja repliikkien taakse. Mutta ihminen oppii ja tottuu hitaasti - tosin jotkut ovat siinäkin muita edellä, eikä tilanne ihan toivoton ole.



Tietenkään se kiertely ei ole hyvä tapa, enkä itse todellakaan sellaista kannata - joskin kannatan sitä, että asia sanotaan tahdikkaasti eikä aleta luetella toisen huonoja puolia tms. Mutta kyllä itsekin koen sellaisen tosi ikäväksi tilanteeksi, jos joudun sanomaan toiselle (mahdollisesti ihastuneelle) että en ole kiinnostunut. Kyllä silloin toivoisin, että en joutuisi sitä tekemään. Tosin itse en koskaan keksi tekosyitä - ja vastustan sitäkin, että baarissa miehistä hankkiudutaan eroon sanomalla "olen varattu" tms - ihan kuin se kumppani muka olisi syy siihen ettei kiinnosta.

Mutta tuohon kun epäilit, että miehet uskovat suoraa puhetta, niin eivät kyllä aina usko. On näitä ollut - lähinnä baarissa - jotka eivät ole ymmärtäneet selkeitä, mutta kohteliaita pakkeja, vaan ovat jääneet jankuttamaan epäolennaisia "ootsä varattu?" "ootsä lesbo?" ja sitä rataa.

Mun mielestä nuo baarikohtaamiset ovat vähän eri asia kuin ihminen, jonka kanssa ollaan jo tutustuttu. Baarissa riittää, että hymyilee ja sanoo jotain tyyliin "en ehdi nyt jutella", ei siinä tarvitse alkaa selittämään elämäntilanteita tai siviilisäätyjään.

 

Ei, vaan ihan looginen marssijärjestys. Esim. samapalkkaisuus voidaan toteuttaa poliittisilla päätöksillä ja yhteiskunnan toimilla, mutta nuo mitä sinä peräänkuulutat ovat vähän vaikeammin ylhäältä päin ohjattavissa. Toki ihannemaailmassa niin naiset kuin miehet puhuisivat tunteista ja olisivat rehellisiä toisiaan ja kaikkia kohtaan - mutta nyt kun emme elä ihannemaailmassa, eivät sen enempää naiset kuin miehetkään ole sellaisia. Onhan se valitettavaa. Mutta sanoisin kyllä, että feminismin myötä tilanne on parantunut, koska silloin kun sukupuolirooleja ja muuta keinotekoista teatteria puretaan, ihmiset voivat ja uskaltavat puhua suoremmin ja rehellisemmin. Ei tarvitse verhoutua minkään roolin ja repliikkien taakse. Mutta ihminen oppii ja tottuu hitaasti - tosin jotkut ovat siinäkin muita edellä, eikä tilanne ihan toivoton ole.

Looginen ei silti ole paras tai ainoa. Kyllä paljon riippuu myös kulttuurikeskustelun tasoista ja perinteistä. Tasa-arvoa ei selvästikään voi lineaarisesti ja luotettavasti mitata noilla indekseillä, jos puhutaan koko ihmisen olemassaolosta, koska noihin tuijottamalla epätasa-arvoinen on tasa-arvoista ja tasa-arvoinen epätasa-arvoista. Ilmiö on kompleksisempi huolimatta siitä, että suomalainen tarkastelutapa ei ole sitä ollut. Liioin em. tasa-arvo ei ole onnen välttämättömyys.

Teatterille on paikkansa minusta, mutta ei se poissulje vilpittömyyttä ja totuutta. Nämä eivät välttämättä riitele keskenään, sillä muuten esimerkiksi ennen viime vuosisatoja em. juttuja ei olisi voinut olla olemassa. Aivan kuin tasa-arvo ja ei-tasa-arvo tietyn indeksin ulkopuolella eivät sulje pois toisiaan.

 

Olen taas nin eri mieltä kaikkien kanssa.

Ajattelen tästä, että jokainen saa sanoa syyksi mitä huvittaa, ja että jos joku minulle tiuskisi jotain tuollaista mitä aplle, niin entistä lujemmin ajattelisin että teinpä oikean ratkaisun kun en alkanut tuon kanssa seurustelemaan. Joku kunnioitus sentään itsemääräämisoikeudelle.

 

Aina on vientiä naisella joka on hoikka. Ei mitään väliä vaikka ois kuinka juoppo tai mikä tahansa ongelmainen, mutta jos vaan on hoikka, riittää miehiä jonoksi asti.

 

[QUOTE="nana";30249818]Mun mielestä nuo baarikohtaamiset ovat vähän eri asia kuin ihminen, jonka kanssa ollaan jo tutustuttu. Baarissa riittää, että hymyilee ja sanoo jotain tyyliin "en ehdi nyt jutella", ei siinä tarvitse alkaa selittämään elämäntilanteita tai siviilisäätyjään.[/QUOTE]

Itse en koskaan selitäkään.

 

Hauskasti -ja virheellisesti- ketjussa leimataan epärehellinen selittely naisten harrastamaksi.

Mun (ja monen muun "siskon") kokemuksen perusteella miehet selittelee ties mitä liirumlaarumia, tai sitten ihan vaan vetää pellit kiinni, eli lopettaa koko jutun yhtäkkiä ilmoittamatta (saati selittämättä) mitään.

Eiköhän tuota harrasta yhtälailla niin miehet kuin naisetkin, mutta tuollaisten kokemusten jälkeen ei hirveästi löydy jotain "kunnioitusta miestä kohtaan".
Kunnioitus pitää ansaita.

 

Helpommalla pääsee, jos uskoo että toinen tarkoittaa sitä mitä sanoo. Ainakin siihen asti, kunnes muuhun antaa aihetta.

Ikinä ei pysty kehenkään luottamaan jos kasaa menneet pettymykset uusien ihmisten niskaan eikä anna edes mahdollisuutta sille että tämä ihminen onkin rehti ja rehellinen.
Mutta kukin tavallaan.

 

[QUOTE="nana";30249807]Erikoista. Mä olen aina luullut, että elämäntilanteen käyttäminen tekosyynä on lähinnä miesten juttu? Tosin mulla on itselläni tasan yksi tällainen kokemus, joten en tiedä mistä tämä luulo on tullut. Mulle on kilttinä ihmisenä aina ollut tosi vaikea torjua kiinnostunutta ihmistä. Yleensä olen sanonut jotain tyyliin "en usko, että meistä tulee mitään". Eihän sitä aina välttämättä edes itse tiedä, miksei toinen kiinnosta.[/QUOTE]

Mun kokemus on kans, että miehetkin käyttää sitä usein. Niillä se ehkä ottaa useammin muodon "en oo valmis sitoutumaan" vaikka kyseessä olisikin se, ettei oo valmis (halukas) sitoutumaan just suhun.

 

"It's not you, it's me. *I* don't like *YOU*."

 

Miehelta puuttuu aika lailla kylla tilannetaju, jos alkaa tuosta vaan kaverinaiselle suhdetta ehdottamaan tai kenelle vaan, jos ei ole edeltavasti ollut mitaan sen suuntaan vihjaavaa. Kai siihen sopii oikein hyvin kompelo elamantilannevastaus, kun ei ehdotuksessakaan sen enempaa sulavuutta ole.

 

Ja ap ala kertoile yhtaan mitaan salaisuuksia noille tyypeille.