Siis oikeesti..

Silloin kun mä olin penska, olin hoidossa mummolassa. Ja ei, ei siihen aikaan edes myyty kaupassa kuin kolmea erisortin valiojogurttia, mutta JOKAIKISELLÄ aterialla oli JÄLKIRUOKA. Makea sellainen. Puuroa, kiisseliä, pullaa, mitä milloinkin.

Ja välipalaksi saattoi olla jälleen jotain makeaa. Vaikkapa pala piirakkaa ja lasi maitoa. Tai voileipä ja makeaa kaakaota.

Ja hengissä mä olen yhä. Enkä edes ylipainoinen. Enkä sairasta muuta kuin kesäisin heinänuhaa ja nyt jotain järkkyflunssaa.

Tämä todistaa sen, että kaikkien on ihan ok vedellä pannaria päivästä toiseen kuten sinäkin teit. Kiitos tästä tiedosta! Lapsille myös sokerijälkkäriä ja sokerivälipaloja.

 

Silloin kun mä olin penska, olin hoidossa mummolassa. Ja ei, ei siihen aikaan edes myyty kaupassa kuin kolmea erisortin valiojogurttia, mutta JOKAIKISELLÄ aterialla oli JÄLKIRUOKA. Makea sellainen. Puuroa, kiisseliä, pullaa, mitä milloinkin.

Ja välipalaksi saattoi olla jälleen jotain makeaa. Vaikkapa pala piirakkaa ja lasi maitoa. Tai voileipä ja makeaa kaakaota.

Ja hengissä mä olen yhä. Enkä edes ylipainoinen. Enkä sairasta muuta kuin kesäisin heinänuhaa ja nyt jotain järkkyflunssaa.

Eli mitä haluat sanoa? Että jokapäiväinen sokerin syöminen monella aterialla on ihan ok, koska "ennen vanhaan" on tehty niin, ja koska siihen ei kuole eikä kaikista tule edes ylipainoisia?

 

No mä näkisin, että tä on aika älytöntä vouhkaamista.
Kyllä meidän lapsilla on aina joskus päiväkodissa pannaria tai jugurttia, mutta harvemmin. Syövät aamuisin puurot, päivällä terveellisen lounaan ja usein välipalaksi hedelmiä tai muuta...
Kotona ei pahemmin mussuteta nameja tai pullia tai muutakaan sokeripitoista.
Mitä tulee karkkipäivään... niin sanoisinko että maailman typerin idea. Meillä lapset saa aina joskus lakupötkön tai pienen namiaskin. Herkuttelua ei ole merkitty kalenteriin, eikä näinollen tehty siitä mitään isoa juttua, jota odotetaan koko viikko.

Jos vanhemmat jaksaa kitistä pannarista tai kiisselistä, niin vois alkaa keksiä itselleen jotain järkevämpää tekemsitä.
Voi tsiisus.

 

[QUOTE="Äiti-77";30200351]ihan mielenkiinnosta että mitä nuo "herkut "sitten on millä teillä "herkutellan"!! aika karmeelta tuo kuulostaa ja oikeastaan säälin sun lapsiasi!!![/QUOTE]

Hahah DD Voi elämä sun kanssa. "Elämä on hirveää jos ei saa hiilareita!!!"

Meillä syödään paljon maitorahkaa ja sen seassa mm. hedelmäbonia. Lapset tykkää kovasti. Pähkinöitä ja hedelmiä. Munakasrullia tai jne. On sitä paljon muutakin kuin vain ne jogurtit ja pannarit.

 

Silloin kun mä olin penska, olin hoidossa mummolassa. Ja ei, ei siihen aikaan edes myyty kaupassa kuin kolmea erisortin valiojogurttia, mutta JOKAIKISELLÄ aterialla oli JÄLKIRUOKA. Makea sellainen. Puuroa, kiisseliä, pullaa, mitä milloinkin.

Ja välipalaksi saattoi olla jälleen jotain makeaa. Vaikkapa pala piirakkaa ja lasi maitoa. Tai voileipä ja makeaa kaakaota.

Ja hengissä mä olen yhä. Enkä edes ylipainoinen. Enkä sairasta muuta kuin kesäisin heinänuhaa ja nyt jotain järkkyflunssaa.

Näin. Ja eikös aikuisten ylipaino ole jo moneen kertaan selitetty johtuvan liikkumattomuudesta eikä sokerivälipaloista? Vai onko minulta taas mennyt jotain ohi?

 

Silloin 70-luvulla kun minä olin lapsi, oli noita sokeripommeja ja hiilarihöttöä joka aterialla. Päivä- ja iltakahvilla oli aina kahvileipää. Jugurtteja ei meille oikein osteltu, mutta kiisseliä tai jotain marjapuuroa oli kyllä. Kaurapuuroon laitettiin voisilmä ja sokeria. Ruuassa piti olla suolaa.

Kun mun isoisäni sairastui 2-tyypin diabetekseen, vain isoisän ruokavalio muutettiin, toiset söi kuten ennenkin. Rasvatonta maitoa ei muut saaneet juoda ja papan ruoka otettiin erilleen maustamisvaiheessa. Vain pappa sai margariinia leivälleen, muille oli voita. Ei meillä kellään muulla silti ole sitä diabetesta. Vielä ainakaan.

En kiistä mitenkään ylipainosta johtuvaa yhteiskunnallista terveysongelmaa, mutta jotenkin liitän ne ongelmat enemmän pizzoihin, burgeraterioihin, limuun, pikaruoan yleistymiseen. En niinkään siihen kotiruokaan mitä ennen vanhaan(kin) on tarjottu.

Nythän vanhemmat voi valita. Jos päiväkodissa on ollut pannaria, kiisseliä tai jugurttia, annetaan sitten kotona vain jotain uberterveellistä.

Lisätään vielä, että lähes yhtä pahaksi lapselle on se, että kuskataan autolla kavereille ja harrastuksiin. Viedään autolla muutaman kerran viikossa liikkumaan tunniksi ohjatusti. Lapsille ei tule mitään arkiliikuntaa, ei jouduta kävelemään tai ajamaan fillarilla minnekään, ehkä jopa kielletään juoksemasta, kiipeilemästä ja hyppimästä puissa tai kallioilla.

 

Mitä pahaa on pannarissa?
Lätyt paistetaan pannulla rasvassa, pannari tulee uunissa ilman paistorasvaa.
Kumpaisenkaan taikinaan ei tarvitse laittaa sokeria tai rasvaa. Ja jauhoina voi käyttää muitakin kuin vehnäjauhoja.
Ja noiden taikinoiden joukkoon voi vaikka raastaa päärynää/omenaa, laittaa mustikoita ym.

Mä en tykkää pannarista, eikä mieskään :O Ihan turhaa ruokaa. Eikä tod koskaan olla sitä tehty kotona. Lettuja kerran vuodessa, koska mies tykkää paistaa niitä jonkun synttäreille silloin tällöin. Muuten ei pahemmin herkutella.

 

En ymmärrä että tässä on nyt kiisselikin jo pahasta. Marjat on hyväksi ja jos ne saa lapsen kurkusta alas hippasella sokeria niin antaa mennä. Toinen pääty olisi se ettei niitä marjoja saisi monenkaan lapsen kurkusta alas. Ympärilläni on jos jonkunlaista nirsoilijaa ja se nirsoilu on lapselle ihan normaalia. Mitä hemmettiä ne nirsot sitten enää syö jos se hiukkanenkin sokeria viedään pois. Antakaa syödä ja pistäkää asiat ihan oikeasti nyt mittakaavaansa.

Jos olet menossa kahvilaan niin ei se ole päiväkodin vika että sun pitää siellä syöttää sille sitten sokeria. Syöttäkää siellä sitten niitä super terveellisiä herkkuja joista tässäkin ketjussa puhutte.

Oma lapseni jättäisi aterioita väliin nimenomaan siksi, että tietää nälän lähtevän sitten sillä jälkiruokaherkulla. Jos jälkiruokaa ei ole, hän syö aina paremmin varsinaista ruokaa.

En kyllä ymmärrä, miksi tästä aiheesta pitää hermostua noin valtavasti - onko se siis joku ongelma, että osa vanhemmista on halunnut terveellisempiä välipaloja päiväkotiin? Onko siis jokin itseisarvo, että siellä pitää olla sokeria?

 

No mä näkisin, että tä on aika älytöntä vouhkaamista.
Kyllä meidän lapsilla on aina joskus päiväkodissa pannaria tai jugurttia, mutta harvemmin. Syövät aamuisin puurot, päivällä terveellisen lounaan ja usein välipalaksi hedelmiä tai muuta...
Kotona ei pahemmin mussuteta nameja tai pullia tai muutakaan sokeripitoista.
Mitä tulee karkkipäivään... niin sanoisinko että maailman typerin idea. Meillä lapset saa aina joskus lakupötkön tai pienen namiaskin. Herkuttelua ei ole merkitty kalenteriin, eikä näinollen tehty siitä mitään isoa juttua, jota odotetaan koko viikko.

Jos vanhemmat jaksaa kitistä pannarista tai kiisselistä, niin vois alkaa keksiä itselleen jotain järkevämpää tekemsitä.
Voi tsiisus.

Mitä huonoa siinä on, että tässä ylipainoisessa maassa korvattaisiin osa sokeripommeista terveellisillä vaihtoehdoilla? Minusta ihan hyvä muutos olisi ja asia oikein korostuisi niille joiden lapset syö sokeriruokaa runsaasti kotonakin. Samalla suojeltaisi edes osittain niitä lapsia. Ei se minunkaan penska niitä mehuja ja kiisseleitä tarvitsisi, pärjää ilmankin ja saa herkutellakin kohtuudella joka ei kuitenkaan ole useaa kertaa viikossa + viikonlopun jäätelö mummulassa. Jos nyt uudelleen päättäisin, varmaan sanoisinkin, että mehut voi jättää antamatta ja muut menkööt sitten jos ei ole usein. Ei voi enää mitään, ehkä seuraavan kohdalla olen jämäkämpi. Tai sitten tämä hieno muutos on jo tullut niihin ruokiin eikä tarvitse niitä stressailla.

 

Näin. Ja eikös aikuisten ylipaino ole jo moneen kertaan selitetty johtuvan liikkumattomuudesta eikä sokerivälipaloista? Vai onko minulta taas mennyt jotain ohi?

Toisaalta liikunnan on todettu olevan selkeästi pienempi tekijä lihavuudessa kuin ruokavalio eli kyllä se nyt hemmetisti vaikuttaa. Ihan varmasti päiväkodin herkut ovat pieni osa sitä tuleeko ihmisestä ylipainoinen, mutta vaikuttaa se jollain tasolla kuitenkin ja hiominen on aina hyvästä jos se menee oikeaan suuntaan. En siis ymmärrä miten joku voi taistella tällaista pelkästään positiivista muutosta vastaan.

Kyllä sillä on pieni osansa kuitenkin, jos ruokatottumuksia mietitään. Ne tulevat kotoa tai siellä missä lapsi nyt kasvaakin. Moni lapsi on 8-10h päivässä tarhassa, joten sen muutaman vuoden ehtii päiväkoti vaikuttamaan. On se jo hyvä alku ainakin, vaikka tuskin kukaan kuvitteleekaan koko kansaa niillä muutoksilla pelastamaan.

 

Silloin 70-luvulla kun minä olin lapsi, oli noita sokeripommeja ja hiilarihöttöä joka aterialla. Päivä- ja iltakahvilla oli aina kahvileipää. Jugurtteja ei meille oikein osteltu, mutta kiisseliä tai jotain marjapuuroa oli kyllä. Kaurapuuroon laitettiin voisilmä ja sokeria. Ruuassa piti olla suolaa.

Kun mun isoisäni sairastui 2-tyypin diabetekseen, vain isoisän ruokavalio muutettiin, toiset söi kuten ennenkin. Rasvatonta maitoa ei muut saaneet juoda ja papan ruoka otettiin erilleen maustamisvaiheessa. Vain pappa sai margariinia leivälleen, muille oli voita. Ei meillä kellään muulla silti ole sitä diabetesta. Vielä ainakaan.

En kiistä mitenkään ylipainosta johtuvaa yhteiskunnallista terveysongelmaa, mutta jotenkin liitän ne ongelmat enemmän pizzoihin, burgeraterioihin, limuun, pikaruoan yleistymiseen. En niinkään siihen kotiruokaan mitä ennen vanhaan(kin) on tarjottu.

Nythän vanhemmat voi valita. Jos päiväkodissa on ollut pannaria, kiisseliä tai jugurttia, annetaan sitten kotona vain jotain uberterveellistä.

Mainitsemasi "nykyruuat" ovat jatkuvasti syötyinä tosi epäterveellsiä, mutta niin on myös se ruokavalio, mitä iso osa kansasta noudatti vaikkapa 40-, 50-, 60- ja 70-luvuilla. Vanhempien ikäluokkien ihmisillä on paljon elintavoista johtuvia sairauksia. Heidän aikansa ruokavaliossa oli paljon kovaa rasvaa, suolaa, valkoista jauhoa, perunaa, sokeriakin, ja aika vähän hedelmiä ja vihanneksia.

 

Ei ne päiväkodin kiisselit mitään marjajuttuja ole, vaan suurustettua mehua johon ajettu sokeria.

 

Mitä huonoa siinä on, että tässä ylipainoisessa maassa korvattaisiin osa sokeripommeista terveellisillä vaihtoehdoilla? Minusta ihan hyvä muutos olisi ja asia oikein korostuisi niille joiden lapset syö sokeriruokaa runsaasti kotonakin. Samalla suojeltaisi edes osittain niitä lapsia. Ei se minunkaan penska niitä mehuja ja kiisseleitä tarvitsisi, pärjää ilmankin ja saa herkutellakin kohtuudella joka ei kuitenkaan ole useaa kertaa viikossa + viikonlopun jäätelö mummulassa. Jos nyt uudelleen päättäisin, varmaan sanoisinkin, että mehut voi jättää antamatta ja muut menkööt sitten jos ei ole usein. Ei voi enää mitään, ehkä seuraavan kohdalla olen jämäkämpi. Tai sitten tämä hieno muutos on jo tullut niihin ruokiin eikä tarvitse niitä stressailla.

Eiköhän se ylipaino tässä ylipainoisessa maassa johdu ihan jostain muusta, kuin siitä, että päiväkodissa saa välipalaksi pannaria.

Mitä jos ne vanhemmat sielä kotona pistäisi ne ylipainoiset lapset pleikkarin sijaan ihan oikeasti tekemään jotain. Mitä jos sielä kotona syötäisiin jotain muuta, kuin nakkeja ja ranskalaisia päivähoidon jälkeen? Varmaan jokaisen aikuisen järki sanoo, että se pannari sielä päiväkodissa ei tee lapsesta lihavaa, vaan ihan joku muu? Se joku muu ei tietenkään voi olla se tyyppi, joka katsoo peilistä vastaan.
Tyypillistä vastuunsiirtoa.

Niin, kyse ei varmaan ole siitä, mitä kukin tarvitsee.
Joskus voi mieli saada ravintoa siitä, että päiväkodissakin saa joskus herkkuja.
Se voi olla piristävää lapsen mielelle ja tuskin tuhoaa hänen terveyttään.

 

Toisaalta liikunnan on todettu olevan selkeästi pienempi tekijä lihavuudessa kuin ruokavalio eli kyllä se nyt hemmetisti vaikuttaa. Ihan varmasti päiväkodin herkut ovat pieni osa sitä tuleeko ihmisestä ylipainoinen, mutta vaikuttaa se jollain tasolla kuitenkin ja hiominen on aina hyvästä jos se menee oikeaan suuntaan. En siis ymmärrä miten joku voi taistella tällaista pelkästään positiivista muutosta vastaan.

Kyllä sillä on pieni osansa kuitenkin, jos ruokatottumuksia mietitään. Ne tulevat kotoa tai siellä missä lapsi nyt kasvaakin. Moni lapsi on 8-10h päivässä tarhassa, joten sen muutaman vuoden ehtii päiväkoti vaikuttamaan. On se jo hyvä alku ainakin, vaikka tuskin kukaan kuvitteleekaan koko kansaa niillä muutoksilla pelastamaan.

Niin. Ruokavalio on käsittääkseni kuitenkin ihan eri asia, kuin välipala. Jos ajattelee esimerkiksi noita suurin pudottaja -ruokavalioita, niin kyllä niissä puhutaan ennemminkin rasvaisesta pikaruoasta, sipseistä, karkista, suklaasta ja annoskoosta ylipäätään. Aika harvoin näkee ongelman olevan sokeriset välipalat, vaan ihan koko elämäntyyli.

 

Eiköhän se ylipaino tässä ylipainoisessa maassa johdu ihan jostain muusta, kuin siitä, että päiväkodissa saa välipalaksi pannaria.

Mitä jos ne vanhemmat sielä kotona pistäisi ne ylipainoiset lapset pleikkarin sijaan ihan oikeasti tekemään jotain. Mitä jos sielä kotona syötäisiin jotain muuta, kuin nakkeja ja ranskalaisia päivähoidon jälkeen? Varmaan jokaisen aikuisen järki sanoo, että se pannari sielä päiväkodissa ei tee lapsesta lihavaa, vaan ihan joku muu? Se joku muu ei tietenkään voi olla se tyyppi, joka katsoo peilistä vastaan.
Tyypillistä vastuunsiirtoa.

Niin, kyse ei varmaan ole siitä, mitä kukin tarvitsee.
Joskus voi mieli saada ravintoa siitä, että päiväkodissakin saa joskus herkkuja.
Se voi olla piristävää lapsen mielelle ja tuskin tuhoaa hänen terveyttään.

Ei kai kukaan väittänytkään, että se päiväkodin pannari olisi ainoa syy? Edelleenkin, tämä on pieni mutta hyvä muutos. Hiomista kannattaa aina harrastaa jos se tuo jotain hyvää.

 

Mun mielestä paha ruoka pitäs kieltää. En oikeesti tykkää siitä et lapset haisee välillä koulutuuan takia ihan järkyttävälle. Tajut määrät valkosipulia. Sitten se inhottava lihan tai kalan haju vaatteissa. En viitti valittaa koska ei kukaan tajuis mua.

Miten ne saa hajut vaatteisiinkin? Ei tuo koululainen haise ruoalle syötyään koulussa. Mitäs sitte pitäs tarjolla olla ellei kalaa ja lihaa ja ruokaa joka maistuu mausteiden ansiosta?

 

Mainitsemasi "nykyruuat" ovat jatkuvasti syötyinä tosi epäterveellsiä, mutta niin on myös se ruokavalio, mitä iso osa kansasta noudatti vaikkapa 40-, 50-, 60- ja 70-luvuilla. Vanhempien ikäluokkien ihmisillä on paljon elintavoista johtuvia sairauksia. Heidän aikansa ruokavaliossa oli paljon kovaa rasvaa, suolaa, valkoista jauhoa, perunaa, sokeriakin, ja aika vähän hedelmiä ja vihanneksia.

No nuo 40- 50- 60 ja 70- luvun ihmiset olivat sentään fyysisesti kunnossa.
Enemmän pitäisi olla huolissaan nykynuorion kunnosta, kuin parista pannarista. Juuri oli iltalehdessä juttu, että miten ammattikoululaiset pojat/miehet ei jaksa vääntää mutteria auki, ei pysty korjaamaan autoja, kun asennot on liian hankalia ja fyysinen kunto niin heikko, ettei niistä ole oikeastaan mihinkään.
Tuosta mä olisin huolissani ja sillä ei ole mitään tekemistä pannarin kanssa.

 

Mainitsemasi "nykyruuat" ovat jatkuvasti syötyinä tosi epäterveellsiä, mutta niin on myös se ruokavalio, mitä iso osa kansasta noudatti vaikkapa 40-, 50-, 60- ja 70-luvuilla. Vanhempien ikäluokkien ihmisillä on paljon elintavoista johtuvia sairauksia. Heidän aikansa ruokavaliossa oli paljon kovaa rasvaa, suolaa, valkoista jauhoa, perunaa, sokeriakin, ja aika vähän hedelmiä ja vihanneksia.

Ikävä kyllä monet syö noita "nykyruokia" jatkuvasti. Onhan se helpompaa poiketa hakemassa vitosen kebab kuin mennä kauppaan ja tehdä itse ruoka alusta alkaen.

40-, 50-, 60- ja 70-luvuilla ruoka oli nykymittapuulla epäterveellistä, mutta ihmiset kuitenkin pysyivät terveenä, koska he tekivät enemmän fyysistä työtä. Arkityö oli fyysistä ja iltaisin kuokittiin jotain kasvimaata tai tehtiin muita töitä sen sijaan, että istutaan päivä tietokoneen ääressä, tullaan kotiin ja lysähdetään sohvalle telkkarin tai tietokoneen ääreen. Elintavoista johtuvia sairauksia oli ihan takuulla vähemmän kuin työikäisillä tänä päivänä

 

Niin. Ruokavalio on käsittääkseni kuitenkin ihan eri asia, kuin välipala. Jos ajattelee esimerkiksi noita suurin pudottaja -ruokavalioita, niin kyllä niissä puhutaan ennemminkin rasvaisesta pikaruoasta, sipseistä, karkista, suklaasta ja annoskoosta ylipäätään. Aika harvoin näkee ongelman olevan sokeriset välipalat, vaan ihan koko elämäntyyli.

Valota tätä kohtaa. Siis miten ruokavalioon ei kuulu päivän välipala?

Kertokaa nyt mitä pahaa siinä olisi, jos osa herkuista korvattaisiin terveellisemmillä vaihtoehdoilla. Ihan ekaksi laittaisin mehut kokonaan pois ja korvaisin ihan puhtaalla vedellä. Olisiko jotenkin haitallista jos lapset eivät päiväkodissa enää saisikaan mehuja vaan ainoastaan vettä/maitoa? Taistelisitko vettä vastaan jos tällainen muutos olisi tulossa?

 

Ei kai kukaan väittänytkään, että se päiväkodin pannari olisi ainoa syy? Edelleenkin, tämä on pieni mutta hyvä muutos. Hiomista kannattaa aina harrastaa jos se tuo jotain hyvää.

Ai. Mun mielestä aivan idioottimainen valituksen aihe. Typerä pieni muutos, jolla ei ole mitään vaikutusta mihinkään.
Uskon, että se pannarin saaminen välipalaksi silloin tällöin on niin piristävää ja kivaa lapsille, että nuo terveysvaikutukset ei paljoa auta.

Sori vaan, mutta mun mielestä aivan järjetöntä touhua. Pieni mutta hyvä muutos? Mitä ihmettä? Tysin merkityksetön muutos ja lapsilta viedään viimeisetkin hauskuudet, kun niiden pitää nakertaa spelttileipää ja luomukasviskeittoa päivästä toiseen.

 

Valota tätä kohtaa. Siis miten ruokavalioon ei kuulu päivän välipala?

Kertokaa nyt mitä pahaa siinä olisi, jos osa herkuista korvattaisiin terveellisemmillä vaihtoehdoilla. Ihan ekaksi laittaisin mehut kokonaan pois ja korvaisin ihan puhtaalla vedellä. Olisiko jotenkin haitallista jos lapset eivät päiväkodissa enää saisikaan mehuja vaan ainoastaan vettä/maitoa? Taistelisitko vettä vastaan jos tällainen muutos olisi tulossa?

Yksi välipala ei oikeastaan heilauta ruokavaliota suuntaan tai toiseen.

 

Valota tätä kohtaa. Siis miten ruokavalioon ei kuulu päivän välipala?

Kertokaa nyt mitä pahaa siinä olisi, jos osa herkuista korvattaisiin terveellisemmillä vaihtoehdoilla. Ihan ekaksi laittaisin mehut kokonaan pois ja korvaisin ihan puhtaalla vedellä. Olisiko jotenkin haitallista jos lapset eivät päiväkodissa enää saisikaan mehuja vaan ainoastaan vettä/maitoa? Taistelisitko vettä vastaan jos tällainen muutos olisi tulossa?

Kuuluu, mutta se muodostaa todella pienen osan sitä ruokavaliota. Jos ajatellaan, että viikossa on pari sokeripitoista välipalaa, niin paljonko se on prosentuaalisesti koko ruokavaliosta. Jos otetaan huomioon myös annoskoot?

 

Pyh.
Nä on just näitä, että Meidän Petteri on siksi lihava, että päiväkodissa saa kiisseliä tai pannaria. Vanhemmillahan ei mitään vastuuta tietenkään asian suhteen ole.

 

No nuo 40- 50- 60 ja 70- luvun ihmiset olivat sentään fyysisesti kunnossa.
Enemmän pitäisi olla huolissaan nykynuorion kunnosta, kuin parista pannarista. Juuri oli iltalehdessä juttu, että miten ammattikoululaiset pojat/miehet ei jaksa vääntää mutteria auki, ei pysty korjaamaan autoja, kun asennot on liian hankalia ja fyysinen kunto niin heikko, ettei niistä ole oikeastaan mihinkään.
Tuosta mä olisin huolissani ja sillä ei ole mitään tekemistä pannarin kanssa.

Hmm miksi jonkun asian muuttaminen pitää aina yrittää kääntää jonkun ongelman pariin? Miksi näitä molempia, tai vaikka useampiakin asioita voisi yrittää samanaikaisesti muuttaa? Kyllä täällä ihmisiä riittää asioiden taakse ei siitä huolestua tarvitse. Senkus vaan työskentelemään kokemasi ongelman parissa, varmasti löytyy tukijoita taaksesi jos ehdotuksesi on järkevä ja kannattava. Tämä pannariasia tuskin hyökkää niiden ammattikoululaisten päälle, joten turha koko asiaa edes vetää tähän ketjuun.

 

Yksi välipala ei oikeastaan heilauta ruokavaliota suuntaan tai toiseen.

Mutta välipaloja syödään yleensä päivittäin. Ja aamupaloja. Ja iltapaloja. Kyllä ne heilauttavat.