Tänään SE tapahtuu, TUTTI POIS!! tsempatkaa!!!

[Irski]

Oon jo aikaisemminkin vinkunut tästä aiheesta täällä, mutta kertokaa VIELÄ KERRAN KOKEMUKSIA, jos niitä on. (puoli tuntia uniaikaan, joten pitäkää kiirettä )

Tyttö on siis 1v10kk, onko jo kypsä ymmärtämään tämän valheen, minkä sanoin, että tutti jäi mummulaan (tuli siis tänään yökylästä). katsottiin tuossa päivällä muka laukku läpi, ja sitä ei löytynyt. Oon tässä vielä muutaman kerran päivän aikaan muistuttanut asiasta, mutta ei näytä juurikaan reagoivan. Hirveä stressi!!!

Ja siksi otetaan tutti "jo nyt" pois, kun saa sisaren kohta, niin pitää sitä ennen unohtua tutti, ja senjälkeen oppia vielä isompien lasten sänkyyn, en näes viitsi kahta häkkistä hankki

 

[chef]

Meillä kaikki 4 lasta ovat luopuneet tutista 8kk iässä. Ja se on ollut niinkin helppoa, kuin että tutti on vain otettu pois...ja siinä se sitten olikin.

Näin pienet eivät (tai ainakaan nämä omani) vielä ole kiintyneet siihen tuttiin samalla tapaa, kuin mitä isommat. Joten helpolla ollaan päästy.

Jos nyt jonkun vinkin osaan antaa, niin älä pyörrä päätöstäsi. Tutti on nyt poissa. Ja se pysyy poissa. Ilta-kaksi ja sitten lienee ne suurimmat itkut ohi. Ehkä jopa kaikki

 

[Irski]

kiitos! joo, kun mietin itsekin, että olisi voinut aikaisemminkin ottaa, ettei omaa tahtoa ja muistia vielä olisi niin paljon, myös kaksivuotiaan tempoilu on hieman haastavampaa, kuin yksivuotiaan mutta mutta, kohta show alkaa, saa nähä miten käy. päätöksessä on pysyttävä, kun vaan tietäs, että onko se sitten jo henkisesti kypsä luopumaan siitä :/ ajattelin sitten sanoa aina välillä, kun joutuu huoneessa käydä, että onneksi on pupu, kun tutti jäi mummulle, kuulostaisko suunnitelmalta ?

 

[Irski]

tai siis sitä mietin, että ymmärtääkö se jo kun sanon, että tutti jäi mummun luokse? kauheeta, varmaan monet aattelee, että pidän lastani ihan ymmärtämättömänä vauvana ::ashamed:

 

[Tuttiaddikti]

Meillä tutti lähti ihan joku viikko sitten, kertalaakista 2-v synttäreiden kunniaksi. Ei tosin enää ollut käytössä kuin unille mennessä. Eka ilta oli helppo, toinen vähän haastavampi ja kolmantena iltana huudettiinkin perään jo tosissaan... Paremmin kuitenkin sujui kuin pelkäsin... Tsemppiä!

 

["jepp"]

Molemmat luopuneet 2v iässä itkutta. Leikattu poikki ja näytetty, että on rikki. Vieneet itse roskiin. En ole ymmärtänyt koskaan vauvojen vierottamista.

 

[piipula jatkaa]

meillä tutti putosi "vahingossa auton" ikkunasta eikä sitä tietysti löytynyt, tuttavat pakkasivat kaikki tutit tonttuvauvalle ja lapsi oli mukana ja tietysti odotti vastalahjaa ,taisi saadakkin sen

 

[Irski]

kiitos kaikille.. tuolta nyt kuuluu epäuskoinen, itkuinen "tuttia, tuttiiiiaaaaa" mantra... hysteriaa ei vielä kuulu äänessä, kai se kohta tulee vastaan

 

[Tuttiaddikti]

Stay strong! Toivottavasti uni tulee pian! Typerintä ja epäoikeudenmukaisinta olisi huudattaa 30 min ja sitten antaa se tutti takaisin...

 

[lillil]

meillä ne viettiin oravan poikasille joiden emo sitten jätti lahjan ja kortin "isolle pojalle"

 

[Irski]

joo, nyt olisin hullu jos antasin takasi! mutta kai se nyt tajuaa jo puhetta tuon ikänen, kun kävin äsken sanomassa, että tutti jäi mummulle, mutta pupun kanssa saa nukkua (huuto kovenee..)

 

[Irski]

lisäkymysys: onko julmaa antaa sen huutaa siellä miten kauan, kun tuntuu turhalta koko ajan olla vieressä/ainakaan syliin en ala nukuttamaan. huuto vaimenee aina hetkeksi, sitten taas itku alkaa. saako se ikuiset traumat, jos aina väliin käydään lohduttamassa, mutta nukahtaakin loppujenlopuksi itkuunsa? huoh... ehkä nykyään pelotellaan liikaa traumoilla, kun itsekin mietin aina sitä, että miten mikäkin vaikuttaa PSYYKEESEEN ja kuinkahan traumatisoitunut siitä nyt sitten tuleekaan..

 

[lohdutus]

Tutista luopuminen on yleensä vaikein asia äidille Ihan oikeasti.

 

["Anne"]

Älä ota niitä pois. Leikkaa niistä kumi poikki. Sanot vaan lapselle, että oho, kun on mennyt tutit rikki, no ei voi minkään, kaupasta ei enää saa tutteja ostaa noin isolle lapselle, kun ne on vauvoille.
Toimi meillä. (kokeilin myös pari viikkoa aikaisemmin ottaa tutit pois, mutta se ei toiminut, meillä ainakaan)

 

[Tuttiaddikti]

Pärjää se eikä mene pilalle, koeta sinäkin päräjätä

 

[Irski]

otin jo, tai siis "unohtu mummulaan" eli näillä nyt mennään.. [QUOTE="Anne";30100907]Älä ota niitä pois. Leikkaa niistä kumi poikki. Sanot vaan lapselle, että oho, kun on mennyt tutit rikki, no ei voi minkään, kaupasta ei enää saa tutteja ostaa noin isolle lapselle, kun ne on vauvoille.
Toimi meillä. (kokeilin myös pari viikkoa aikaisemmin ottaa tutit pois, mutta se ei toiminut, meillä ainakaan)[/QUOTE]

 

[Irski]

näköjään. pelkäsin etukäteen, että miten hermo kestää sitä huutoa, mutta yhtään ei v*tuta, säälittää ja sydämeen ottaa ku on niin omintakeisen lohduton itku..

Tutista luopuminen on yleensä vaikein asia äidille Ihan oikeasti.

 

[vieras...]

Minä sain sen tutin pois vasta yli 3-vuotiaana Yritin sitä ennen, mutta huutoa aina ennen nukkumista ja jos heräsi eikä tutti ollut suussa. Sitten vaan mökiltä palattuamme sanoin tuttien jääneen siilivauvoille niin se oli ok ja siihen jäi tutteilut. Ei itkenyt enää perään. Meillä se itku ei ennen lakannut ja annoin periksi lopulta.

 

[Echo]

Tsemppiä, kertalaakista vieroittaminen on paras vaikka se olisi sydäntäsärkevää.
Sit jos tsemppaan vähän pelotellen, niin meidän kuopuksella löytyi avopurenta 2-v.hammastarkastuksessa vaikka tutti oli ollut vain nukkuessa käytössä. Sen jälkeen lensi tutit pois samana päivänä.

Syliä vaan, jos suostuu raivoltansa syliin tulemaan.

 

[Irski]

joo, nyt se nukkuu mutta herää varmaan yöllä huutamaan. mutta yllätyin, miten vähällä raivolla alkoi, makasi vaan pupu tiukasti sylissä ja itki, muttei tosiaan mitään karjumista, pupun nakkelua, ei edes seissyt sängyssä :O monet perus uhmaraivelitki on paljon pahempia! nyt on jo voittajafiilis, vaikka realistina ymmärrän, ettei tää tässä ollu

 

[pallero*]

Meillä kävi esikoisen kanssa niin, että 2 viikkoa jaksettiin sinnitellä iltaunille ja päiväunille nukuttamista ilman tuttia 1v 4kk iässä... Tutti oli ollut käytössä vaan unilla ja ajattelin ettei ole lapselle niin tärkeä ja vieroitus kävisi helposti. Lapsi ei vaan osannut rauhoittua unille ilman tuttia ja 2 viikon kohdalla luovutettiin. Uusi vieroitus 2 v iässä kävikin sitten helposti, kun tutit vaan vietiin yhdessä roskiin. Kuopuksen kohdalla, jolle tutti oli paljon tärkeämpi ja enemmän käytössä myös päivisn selvittiin parin illan huudolla.

 

[IhQ]

:hug: Tsemppiä, niin äidille kuin tytölle

 

[Tuttiaddikti]

Miten tänään sujuu?

 

[Irski]

hih, kyllä se tästä. vaikka kyllä se ressukka aina sinne sänkyyn toivorikkaana menee ja katselee, olisko tutti viimeinkin palannut, ja sitten taas itketään lohduttomasti.. mutta itku ei kestä kauan, ja yöllä ei ole herännyt kertaakaan huutamaan. herää vaan nyt n.tuntia aikaisemmin aamulla, kun usein heräilee aamulla ja sitten vielä kun tutti oli, niin kaivoi sen jostakin, ja vielä simahti hetkeksi..

 

[chef]

Meillä pikkumies 10kk keksi muutama päivä sitten aloittaa jokailtaiset itkuhuudot.

Illat meillä menee niin, että vauva ottaa maidon sylissä ja kun pullo on tyhjä, hänet siiretään omaan sänkyyn. Siellä hän sitten rupeaa nukkumaan joko heti, tai muutaman minuutin kuluttua. Tai näin siis ennen. Ei enää pariin päivään.

Nyt poika aloittaa hysteerisen huudon jo siinä kohtaa, kun hänet laskee sänkyynsä. Hänet saa kyllä rauhoittumaan, mikäli häntä taputtaa tai silittää, mutta ilman kosketusta hän nousee sen tuhat kertaa seisomaan ja hän huutaa niin pitkään, että "nukahtelee" seisaalttaan...ja "havahtuessaan" hän taas lisää huutovolyymiään.

Ei auta, vaikka mä olen KOKO AJAN 15 cm päässä. Mä juttelen rauhallisesti ja kerron, ettei ole mitään hätää ja miten äiti on vieressä. Kun vauva nousee seisomaan, lasken hänet alas. Tämän hetken hän on hiljaa, koska häneen kosketaan. Mutta kun olen saanut hänet maate ja päästän irti, huuto alkaa välittömästi uudelleen.

Eilen pidin naamaani kiinni pinasängyssä, eli olin todella siinä 5 cm päässä, mutta sekään ei riittänyt. Olisi pitänyt tassutella poika unille. Mutta tähän en mukaan lähde, sillä poika on tähänkin saakka osannut nukahtaa ilman tassuttelua ja siitä tassuttelusta on sitten taas tulevaisuudessa vaikeampi päästä eroon.

Olisikohan 4 tai 5 iltaa nyt mennyt näin. Tosin yksi illoista meni siten, kuten ennenkin...taisi poika jo olla niin superväsynyt, ettei jaksanut aloittaa huutoa. Ja eilen, kun laskin pojan sänkyyn, hän meni sinne ihan tyytyväisenä ja leikki ensin hetken. Mutta kun uni alkoi painaa, alkoi myös huutokonsertti.

En usko, että lapsi siitä itkustaan traumatisoituu. Olen kuitenkin koko ajan vieressä ja juttelen lapselle rauhallisesti. Mikä lie kausi nyt meneillään, mutta uskon että tämä kausi katoaa ihan yhtä nopeasti, kuin mitä se tulikin. Joten eiköhän meillä taas parin viikon päästä illat suju, kun nyt olen tiukka

Vaikka sitä lohdutonta itkua tekeekin paha kuunnella, niin kannattaa tosiaan viedä se aloitettu juttu loppuun saakka.