onko siinä kuinka paljon käytännön eroja onko kaksi vai kolme lasta?

Meille iski vauvakuume, tai siis miehelle ja mua nyt mietityttää käytännön kannalta.. Meillä siis kaksi tyttöä 3v 1kk ja 1v 10kk. Aika villejä ja molemmat toistaiseksi vaipoissa, kesällä pyritään edes isompi saada päiväkuivaksi, pienempikin jos on haluja siihen.

 

Enemmän niitä käytännön eroja on kun tulee se nro 2...
En oo huomannu 3. tai 4. muuttaneen käytäntöä

 

Enemmän niitä käytännön eroja on kun tulee se nro 2...
En oo huomannu 3. tai 4. muuttaneen käytäntöä

Ja mun mielestä se nelonen muuttaa sitä asetelmaa enemmän kuin 3. Jos on jo kaksi, se kolmas menee siinä sujuvasti..Kun neljäs on, niin usein alkaa mm.auto käymään liian pieneksi, ehkä asuntokin on vääränlainen jne. Jos on uskaltanut kakkosen tehdä, niin kolmonen vain on vain plussaa perheessä.

 

Meillä on myös kaksi lasta, 3v2kk ja 1v1kk, ja ehkäisyn on parempi toimia. Jos tulisi kolmas, tarvittaisiin perheeseen kolmas vanhempi Tämä kaikki siitä huolimatta, että lapset ovat suht rauhallisia ja aikaisin kuivaksi oppineita/opettelemassa.

Joten sanoisin, että itse sen kyllä tietää...

 

Kuinka hyvin silloin onnistuu esim. kaupassa käyminen? Koska jos menee autolla, kantaa kaukaloa ja isommat lähtee omille teilleen? Tai no, onhan esikoinen jo aika iso silloin, toista saisi pidettyä kiinni... Tuli jotenkin niin salakavalasti tää vauvakuume viimeinen niitti oli kun käytiin tänään katsomassa alle viikon ikäistä pikkupoikaa ja nyt aloin jo tosissaan harkitsemaan.

useamman lapsen äidit nyt kirjaamaan eroja 2 & 3 välillä

 

Meillä on lasten iät ollut silloin kolmannen tullessa niin, että esikoinen oli 5v ja 8kk, kakkonen oli 2v ja11kk, joten paljon suurempi ikäero kuin teillä. Toisaalta taas, meille tulikin sitten pari aika peräkkäin, eli nelosen ja vitosen välillä oli vain 1v ja 4kk. Näin jälkikäteen miettien, aivan loistavasti pärjäilty, edelleen olemme naimisissa ja vielä piti viimeinen villahousu tekasta, kun esikoinen oli jo 16 ja pääsi pikkuveikkansa kummiksikin.. Elämä on hienoa, kun sillä on oikeesti tarkoituskin ja mikäs sen parempaa, kuin olla vanhempi <3 (väheksymättä yhtään kenenkään elämää, oli lapsia taikka ei)

 

En osaa sanoa, kun meille on vasta se kolmas tulossa.. Vähän jännittää miten menee, kun nää kaks on aika kerkiiviä mutta eiköhän se silti suju.
Meillä siis lapset nyt 3v4kk ja 1v6kk ja kolmannen laskettu alle 8viikon päästä.

 

En osaa sanoa, kun meille on vasta se kolmas tulossa.. Vähän jännittää miten menee, kun nää kaks on aika kerkiiviä mutta eiköhän se silti suju.
Meillä siis lapset nyt 3v4kk ja 1v6kk ja kolmannen laskettu alle 8viikon päästä.

Ai kauheeta. Tämä olisi mun pahin painajainen. Noh, kukin tietää omat rajansa ja jaksamisensa. Minä olen ikionnellinen, etten sitä haaveilemaani kolmatta enää tehnyt. Nyt kun kuopuskin täyttää kohta jo 7 v, niin elämä on ihanan helppoa.

 

On siinä nimenomaan käytännön eroja paljonkin. Kaks lasta, kaks kättä - kahden pienen kanssa pärjää siis yksinkin. Autoon harvemmin mahtuu kolmea istuinta kunnolla taakse. Kaikki loma-, huvipuisto-, hotelli-, kylpylätarjoukset on aina 2+2. Pyörän peräkärryyn mahtuu kaks, vaan ei kolmea.

 

No meillä keskimmäinen oli jo kolmevuotias kun kuopus syntyi joten oli jo pikkuisen ehtinyt tottumaan sellaiseen helpomapaan arkeen.. Kotitöiden määrä jotenkin yllätti ja vauva-arki oli jotenkin unohtunut.. Hyvin meillä on silti mennyt ja koko ajan helpottaa kun kuopus nyt 6kk.

Kaupassa käyn yksin tai yhden lapsen kanssa(tai mies käy yksin) ja kaupadsakäynti on nykyisin sitä rauhallista laatuaikaa.. (Kuin myös pyykkien ripustaminen..) koko porukalla on käyty kaupassa varmasti alle 10 kertaa puolen vuoden aikana. Toki siis miehen ollessa töissä liikutaan koko porukalla ja haetaan kaupasta pikkuostoksia/eväitä jne eikä siinä oo ongelmaa, mutta isommat ruoka-ostokset tehdään harvemmin.

 

No tottakai siinä on iso ero onko lapsia 2 vai 3...Meillä 4 lasta, toki isommilla ikäeroilla, mut sehän on aina yks perheenjäsen lisää.

 

kolmas menee siinä samalla.. 5 ja 4 oli nuo isommat kun tuli vauvva joka nyt 1,5v päivääkään en pois vaihtais vaikka yksinhuoltajaksi jäin kun nuorin oli 6kk.. meillä ei siis parisuhde kestänyt kolmea lasta mutta äiti kyllä kestää edelleenkin oikein hyvin

 

Meillä on 3 lasta suht pienillä ikäeroilla, ja kyllähän se uusi perheenjäsen aina työtä teettää. En ole oikein ymmärtänyt koskaan näitä "kyllä se kolmas siinä' sivussa menee" -lausahduksia, koska eihän se nyt mitenkään voi pitää paikkansa. Mihin se yksi lapsi kaikkine tarpeineen siinä unohtuu??

 

Minunkin mielestäni suurin muutos oli yhdestä kahteen, kun piti opetella jakamaan aika, kolmas sujahti hyvin mukaan arkeen ja nelonen meni jo ihan siinä sivussa. Toki ikäero vaikuttaa, meillä oli 6v ja 4v kun kolmonen syntyi, olivat jo sen verran isompia, että ymmärrystä oli enempi.

 

Kolmas syntyi kun vanhin oli 5v10kk ja keskimmäinen 4v4kk. Olin ihan totaalisesti unohtanu kuinka sitovaa vauva-arki on ja pää meinaa hajota jo nyt, vaikka vauva vasta 3kk.
Tähän toki osaltaan vaikuttaa sekin, että mies on paljon enemmän töissä kuin mihin osattiin varautua. Muutos töissä siis tapahtui raskauden loppupuolella.
Vaikka meillä vanhemmat lapset on jo isompia ja omatoimisia niin on se kuitenkin aina hieman työläämpää lähteä kun on yksi puettava lisää ja enemmän tavaraa mitä pitää huolehtia mukaan. Melkeen uskallan väittää että helpompaa olisi jos nuorimman ja keskimmäisen välillä olisi korkeintaan 2vuotta ikäeroa, kaikki menisi vielä samalla rutiinilla eikä olisi uudestaan opettelua.
Hankalinta mulle on ollut se, että en pysty heti auttamaan isompia jos on vaipan vaihto tai syöttö kesken. Mutta kyllähän tää helpottaa kunhan aika kuluu.

 

Kyllä mä sanoisin kans et on suuri ero. Mulla on kaksi kättä, kuten joku jo mainitsikin, ja kaksi kainaloa, kaksi mahtuu syliin, kolme huonosti. Yöllä kun tulevat joskus kaikki viereen on iso kriisi päällä kun yksi joutuu jäämään pois kyljestä. Toki olen yksin lasten kanssa että se vaikuttaa vähän asiaan mutta silti sanoisin että sitä huomiota on paljon helpompi antaa kahdelle kuin kolmelle lapselle. Itselläni on jatkuva riittämättömyyden tunne.

 

Kiitos paljon vastanneille!

nyt on kovat harkinnat meidän taloudessa.. Kuopus ainakin olisi auttamassa ja varmasti myös esikoinenkin. Mies lupaili maat ja taivaat muka jaksaisi yösyötötkin. Kuopus o, ihan innoissaan kaikista vauvoista, kaupassakin kun näkee niin ilme kirkastuu ja huutaa ilosena pikkuvauvaa

tämän laspsen mietin tarkkaan, jos on edes tullakseen. Aiemmat on ollut tietoisia "vahinkoja", sillä varmaan vauvakuume tulikin koska muita en kuumeillut

 

arki kyllä sujuu kolmellakin, mitä nyt ruokalasku kasvaa...mutta hankaluuksia tulee vastaan kun lomat lähestyvät: on ihan eri hintaista matkustaa 2 kuin 3 lapsen kanssa, esim. hotellihuoneita ei aina löydy joihin mahtuisi koko perhe. ja kuten tuossa ylhäällä jo joku sanoikin niin tarjouksissa on määritelty lasten määrä 2....ja ajanhallinta on aina vaikeampaa kuin 2 kanssa, eli jos on sen verran pieniä lapsia että harrastuksiin ja kavereille pitää kuskata niin tottakai se kolmas lapsi näkyy...kaverisynttäreistä ym. puhumattakaan.
ihan pienten lasten kanssa on 3 yhtä helppoa kuin kahdenkin, kouluun mennessä ero kasvaa...

 

Odotan kolmatta. Näitä miettiessä unohtaa aina että lapset kasvavat koko ajan. Meillä esikoinen menee kouluun ja toinen on 5 kun vauva syntyy. Sitä ei aina muista että turhaan mietin jotain kauppareissuja, ei se ole samanlaista kuin silloin ennen 3- ja 1-vuotiaiden kanssa.
Tai auton turvaistuimia, ei tarvitse olla kolme penkkiä.

 

ikäero vaikuttaa tosi paljon. Meillä kakkonen oli päälle 3v kun kolmas syntyi. Ja kauppareissut yms sujui lasten kanssa hyvin, kun isommat jo pystyi kävellä itse ja vauva oli kaukalossa.

Nyt kun on nelonen ihan vauva ja kolmonen 1v4kk, niin kauppareissut ei sujukaan noin vain, kun lähikaupassa ei oo sopivia kärryjä. Vauva on rintarepussa ja kolmonen kärreissä ja isommat kävellen..

Ehkä ap:na odottaisin, että tulis pitempi väli 2. ja 3. väliin. Mieti ainakin miten nuo normaalit toiminnot kuten kaupassakäynti yms sujuu sitten kolmen pienen kanssa teillä.

 

Lomaillessa sen huomaa, etenkin kun ne lapset kasvavat hieman. Hotelleja on ihan turha yrittää varata netin kautta, ei ne ohjelmistot osaa käsitellä kombinaatiota 2+3, vaikka ottaisi kaksi huonetta, niin järjestelmät on vähintään tunkemassa maksullisia lisävuoteita molempiin huoneisiin. Samaten huomaa monessa jutussa, että pitäisi revetä yhtäaikaa moneen eri suuntaan, koulussa voi olla eri luokkien vanhempainillat yhtäaikaa eli joutuu miettimään, kenen luokkaan menee. Aikataulutuksissakin on oma puuhansa, jos lapset harrastavat jotain.

Lasten ollessa pieniä sitä on vain kaksi kättä, isommat ehtii kyllä keksiä vaikka mitä esimerkiksi sillä aikaa kun vaihdat vaippoja pienimmälle.

 

Kyllähän siinä eroa on, kun uusi hoidettava taloon tulee. Paljon hoivaa alussa vauvalle ja isommilta se on pois. Meillä on kaikki mennyt hyvin mitä nyt kolmas lapsi olikin se vaativin ja jatkuvasti piti kantaa sylissä ja hyssytellä. Mitään mustasukkaisuuksia ei isommilla ole koskaan ollut. Lapset nyt jo koululaisia ja nythän sen eron vasta huomaa. Rahaa menee törkeästi kolme lapsen vaatettamiseen, polkupyöriin ym. Vaatteita kun ei enää voi kierrättääkään ja koska esikoinen ja keskimmäinen ovat samankokoiset niin sitä vaatekertaa pitääkin ostaa tuplasti. Reissaaminen on tosi kallista. No pois en vaihtaisi.

 

Jos mieli tekee

 

Itse mietin tuota koululaisen vaatettamista. Eikö ne nyt samalla tavalla pueta pk-aikanakin, vaikka toki kierrätetään silloin. Meitä kun poistuu joskus tulvevaisuudessa yli 500 euron kuukausittaiset päivähoitomaksut niin sillä luulisi nimenomaan sitä vaatetta ja muuta voida paremmin ostaa.
Sitähän sanotaan että alakoululainen kuluttaa kaikkein vähiten. Sitten kulut taas nousevat teini-ikää lähestyessä.

 

Mulla kolmannen raskausaika oli tosi rankka. Aijemmat helppoja raskauksia mut sit ku oli kaks hoidettavaa ja kaikki selkäkivut ja monen viikon pahoinvoinnit niin sitten ku lapsi syntyi niin se ei ollutkaan ollenkaan vaikeeta yhdeksän kuukauden oireilun jälkeen sellanen asia vielä että isovanhemmat oli huonommassa kunnossa eivätkä jaksaneet auttaa lastenhoidossa enää kolmannen kohdalla vaan tarvitsi heitäkin jo autella. Se oli mulle iso asia koska olivat varsinkin ekan lapsen kohdalla tosi aktiivisia, veivät puistoon, yökylään ym. Kolmea on paljon hankalampi saada hoitoon mihinkään. kuitenki kolmannen kohdalla on jo lapsiperherutiinit valmiina ja tottunut ettei hirveesti oo mitään parisuhdelomia