"ellen"
Mun isoäitini suosi aina selkeästi lapsistaan poikaa. Sama jatkui lapsenlapsissa. Äitini sai neljä tytärtä ja yhden pojan, ja veljeni oli isoäidin silmissä täysin ylivertainen. Sai rahaa, tavaraa, kaikkea mitä halusi.
En pitänyt sitä koskaan reiluna. Mutta sellainen huomio, jota voisit miettiä:
Joskus, varsinkin teininä koin hyvin epäreiluna sen, että veli sai koko ajan rahaa ja vaatetta yms isovanhemmilta, samaan aikaan kun minä sain pelkkää märkää rättiä.
Koko sen kokemuksen muutti kuitenkin yksi tapahtuma. Se, kun äitini nosti asian pöydälle oman äitinsä kanssa. Vaati katsomaan asiaa suoraan silmiin.
Muuttiko se isoäitini käytöstä? No ei. Mutta minulle jäi ikuisesti kuva siitä, ettei äitini hyväksynyt sitä, kuinka eriarvoisesti meitä kohdeltiin (ei vain materia, muutenkin) ja että hänellä oli selkärankaa nousta puolustamaan meitä.
Samalla opin, että se miten isoäiti kohteli tai huomioi meitä muita, ei ollut mitenkään meistä kiinni, vain isoäidistä.
En pitänyt sitä koskaan reiluna. Mutta sellainen huomio, jota voisit miettiä:
Joskus, varsinkin teininä koin hyvin epäreiluna sen, että veli sai koko ajan rahaa ja vaatetta yms isovanhemmilta, samaan aikaan kun minä sain pelkkää märkää rättiä.
Koko sen kokemuksen muutti kuitenkin yksi tapahtuma. Se, kun äitini nosti asian pöydälle oman äitinsä kanssa. Vaati katsomaan asiaa suoraan silmiin.
Muuttiko se isoäitini käytöstä? No ei. Mutta minulle jäi ikuisesti kuva siitä, ettei äitini hyväksynyt sitä, kuinka eriarvoisesti meitä kohdeltiin (ei vain materia, muutenkin) ja että hänellä oli selkärankaa nousta puolustamaan meitä.
Samalla opin, että se miten isoäiti kohteli tai huomioi meitä muita, ei ollut mitenkään meistä kiinni, vain isoäidistä.