Onko äitiyslomalla tylsää..? (Rehellisiä vastauksia toivotaan)

  • Viestiketjun aloittaja "Fiorella"
  • Ensimmäinen viesti
"Fiorella"
Olen jäämässä ekaa kertaa äitiyslomalle ja pelottaa tietyn ajan jälkeen mahdollisesti koittava tylsyys... Miten olette torjuneet tylsyyttä ja oletteko ylipäätään kokeneet semmoista? Viihdyn kyllä kotona, mutta silloin kun saan tehdä "omia juttujani" :)

Mahtaako muskarit ja puistot oikeasti olla ihan tappotylsiä...??
 
"essi"
kyllä on puuduttavaa jos ollaan vain kotona. riippuu tietysti lapsesta, jos on välillä itsekseen viihtyvää niin saahan siinä omiakin juttuja tehdä mutta jos on viihdytettävä kaveri niin mulla menee hermot.

muskarit, ppuistot, perhekerhot on äidille ihan viihdyttäviä mikäli mieleistä seuraa ja ollaan samalla aaltopituudella ja juttua muiden äitien kanssa riittäää. esikoisen kanssa koin puuduttavana mutta nyt toisen kanssa viihdyn kun on esikoinen seurana ja meillä on äiti ja lapsi kavereita joiden kanssa nähdään puistoissa, tehdään metsäretkiä, reissuja yms ohjelmaa niin ei päivät ole puuduttavia. rutiinit on hyvästä ja pahasta..ä.
 
On ihan sikatylsää ainakin näin ennen vauvan syntymää...

Kahvilat, ystävien tapaaminen, ostoskeskuksissa shoppailu jne piti mut vireessä kahden ekan lapsen vauva-aikoina. Taaperoaikoina sitten lisäksi ne puistot, perhekahvilat ja -kerhot, hiekkalaatikon reunalla istuminen; eikä ollut sinänsä kyllä tylsää, koska meillä oli kiva porukka ja juttua riitti :)

Kun tapasi aikuisia ihmisiä päivittäin, ja teki muutakin kuin äitijuttuja, niin ihan jees se oli. Mutten ehkä tällä kolmannella kerralla jaksa olla kotona kuin maksimissaan vuoden kuitenkaan.
 
"vieras"
Mä oli ennen äityslomaa kuukauden sairaslomalla ja sitten lapsen syntymän jälkeen 3 vuotta kotona ja oli kyllä kaikkea muuta, kun tylsää. Oisin voinut jatkaa, mutta töihin oli sitten aika palata.
 
"äippä"
Täälläkin yksi autoton äiti korvesta =) , 3 lasta ja 8 vuotta "äitiyslomaa" takana eikä yhtään tylsää päivää, aattelin" lomailla" tuettomana vielä kuitenkin siihen asti että viimeinenkin lapsi on esikouluiässä.
 
lomalla
ensimmäisen kanssa oli tylsää ja yksinäistä ja äitiysrahat eivät riittäneet oikeastaan mihinkään ja mies opiskeli. Taisin masentua ja elämä näytti näköalattomalta. Nyt pari viikkoa laskettuun aikaan, niin olen jo kehitellyt syksyksi ohjelmaa, kuten kuntosalit ja pari opiskeluun liittyvää kurssia, jotka pystyn suorittamaan melko itsenäisesti. (ensimmäisenkin kanssa opiskelin äitiyslomilla) Lisäksi on perhe ja lemmikkieläimet, joista on seuraa paljon. Luen myös paljon, eli tavallaan viihdyn hyvin paljon luonteeltanikin ns. "omissa oloissa"
 
"noh"
Sehä riippuu ihan itsestä onko tylsää vai ei. Ja vähän myös vauvan luonteesta. Mulla oli lopputyön teko "iltapuhteina", piti mukavasti pään terävänä. Sen lisäksi käytiin vauvan kanssa tanssimassa, muskarissa, uimassa ja vähän isompana liikuntakerhossa. Ja joka päivä 2-3 kertaa ulkona joko metsässä tai leikkipuistossa. Mikää perhekerho tms. ei ole ollut meille sopivaan aikaan, vaikka semmoistakin olisin ehkä voinut kokeilla. Nyt melkein 1,5v:n kanssa päivät menee hujauksessa ilman että pitää miettimällä miettiä mitä tehdään.

Mun pälli kestää jos pääsen ulos (vaikka sinne hiekkalaatikolle), tapaan välillä muita aikuisia mieheni lisäksi ja saan päivittäin sen päikkärinpituisen lepohetken.
 
"vieras"
Tylsää on jos jää yksin kotiin märehtimään. Kaikki vauva-tanssit, muskarit, vauvakinot ja -uinnit yms. piristää kivasti päiviä. Ja sit on vielä noita perhekerhoja ja -kahviloita ym. avoimia päiväkoteja, joissa voi käydä juttelemassa muiden äitien kanssa.
 
Mulla on tylsää. Aikansa jaksaa kaikkea, esim. perhekerhoa tai puistoilua, mutta vähän kausittain menee. Välillä teen suursiivouksia (tykkään siivota kaappeja) ja se pitää vireessä. Hyvällä säällä retkeillään, käydään kaupungilla ja kirppareilla. Ottaisin mielelläni meille vieraita kylään, mutta harvemmin kukaan tulee. Hyvä seura pitäisi itsenkin hyvällä tuulella.

Muskarissa oli mielestäni kamalaa. En oo mikään mammaihminen, mielummin näkisin kavereitani normaaliin tapaan ja keksisin lapsille siinä ohessa virikkeitä. Kaikki mammajengit on hirveitä.
 
ttt
Se riippuu ihan sinusta. Jos pidät noista yllä mainituista jutuista kuten vaikka muskarit ja vauvajumpat, mammakerhot ja hiekkalaatikon reunuskerhot. Jaksat shoppailla (ja on siihen varaa) ja istua kahviloissa ym niin varmasti viihdyt.

Mä en viihtynyt. Kaikenlaista koitin, mutta en vaan viihtynyt. Lasten vuoksi kävin erinäisissä äiti-lapsi kokoontumisajoissa, mutta mulle ne ei itselleni antaneet sinällään mitään. Toki lapsilla oli hauskaa ja onhan se paljon. Mutta en ikinä innolla lähtenyt löpisemään "haalareista ja harsovaipoista". Sosiaalinen kyllä olen ja sujuvasti noista puhuin, noin muodon vuoksi. Mutta en tuntenut oloani kotoisaksi "juorukerhoissa". No tuo toki pätee minuun muutekin, en koskaan ole ollut laumasielu, enkä vallankaan viihtynyt suuressa naisporukassa.

Mutta aikansa kutakin =)
 
"vieras"
ei ollut. Ennen lapsen syntymää tein kotona pieniä remppahommia ja järjestelin vanhoja tavaroita ja vaatteita kiertoon sekä vauvaa varten vaatteita, sänkyä ja muuta valmiiksi. Jos muuten ehtii niin näin edellisestä viisastuneena neuvoisin tekemään jotain safkaa valmiiksi pakkaseen, ekat pari viikkoa meni aika lailla miehen kiikuttamien einesten turvin kun ei musta ollu kokkaajaksi eikä mies osaa/halua laittaa ruokaa.

Lapsen synnyttyä kaikki oli niin uutta, että aika kului tosi nopeasti. Muskarissakin käytiin, mutten oikein tutustunut muihin äiteihin (ja koin siten muskarin kohtuu tylsäksi). Jos olet sosiaalinen tapaus niin äitiystävien löytyminen on luultavasti helppoa. Ja kyllähän harrastus muuten tuo jotain ohjelmaa päiviin, vaikkei sieltä erityisemmin seuraa löytyisikään. Oon kyllä aina ollut sellanen kotona ja itsekseni viihtyvä tyyppi, mutta silti kyllä aina odottelin innokkaana millon mies tulee töistä, että joku, jonka kanssa jutella..
Jos sulla on ystäviä samaan aikaan vanhempainvapaalla niin tuskin ehdit tylsistymään.
 
en saa unta
Ei ollut. Luin, taiteilin, näin ystäviä, kiertelin näyttelyitä ja kahviloita, sisustelin kotona, järjestelin paikkoja, opiskelin... tein kaikkea, mitä en aikaisemmin työn takia ollut ehtinyt.
 
"vieras"
Meidän vauva täyttää pian puolivuotta, ja hyvin viihdyn kotosalla. Toki välillä on tylsiäkin päiviä, mutta suurimmaksi osaksi päivät menee hirmu nipeesti. Ja huom, me ollaan oikeesti lähes kokoajan kotona.
 
äitionnellinen
Äitiyslomat olivat järjettömän ihanaa aikaa! Parasta, mitä elämässäni on tapahtunut, on lasten syntymät. Ja joka aamu heräsin ihastellen pientä ihmettä ja hymyiltiin toisillemme. Siitä sitten jatkettiin kaikenlaisiin puuhiin, kävelyille, tapaamaan muita äitejä jne. Ompelin melkein kaiken erityisesti ensimmäiselle pikkuiselleni ja tein kaikkea muutakin mukavaa. Kun toinen syntyi, yövalvomiset joskus rasitti, mutta KOSKAAN ei ollut tylsää. Järjestin jatkuvasti sopivaa tekemistä lapsilleni, joten pärjäsivät hienosti leikeissään ja keskenään. Kolmannen vauva-aikana vanhin oli jo niin osaava, ja keskimmäinen uskomattoman sopeutuva. Samoin kuin kaikki ovat olleet vauvoina tyytyväisiä ja sopeutuvia.

Oli se ihanaa aikaa :) :) :) :)
 
"juu"
Kyllä on tylsää. Tosin ei aina. Lapset ovat olleet minulle yli kaiken, niin rakkaita, että tikahdun. Muttase "yksin" kotona oleminen...aika kuluu välillä niin hitaasti ja olen ollut niin hirveän yksinäinen. Tekemistä on ollut tietysti, jatkuvaa ruuanlaittoa ja siivoamista. Vauvaa on ihana hoitaa. Mutta ei, tarvitsen jotain muuta, jotain älyllisemäpää, jotain toisenlaista. En halua lisää lapsia juurikin tämän kotonaolon tappavan tylsyyden ja yksinäisyyden vuoksi. Masennun kotona. En mahda sille mitään.
 
Välillä oli tylsää, mutta kun alkaa miettimään sitä että saa viettää päivät miten itse haluaa ja ottaa kaiken irti tästä vapaudesta niin on kivaakin! Ja mä esim aloin opiskelemaan äitiyslomalla eli tekemistä riittää :)
 
Ei mulla ainakaan oo. Mutta mä en suostuiskaan asumaan autottomana missään korvessa, ei sillä että mä joka päivä minnekään autolla menisin mutta ainakin ois mahdollisuus mennä.
Muskareissa ja perhekerhoissa yms. kotkotustilaisuuksissa en oo käynyt vuosiin.
 
Ennen lapsen syntymää oli pirun tylsää kun olin niin turvoksissa etten kyennyt kävelemään. Vauvan syntymän jälkeen aika tuntui kuluvan nopeasti kun tuli aluksi nukuttua tosi paljon. Sitten aloin siirtymään tytön kanssa paikasta toiseen, pieni vauva nukkui paljon ja olin kävelevä jääkaappi, joten näin kavereita kahvilla, kyläilin mummoilla yms lähes päivittäin. Nyt kun tyttö on vajaa 2 on alkanut kaikki hankaloitua, muksustani on tullut kovin vaativa :D
 
"vieras"
Ennen vauvan syntymää ihan hiton tylsää, olis kyllä ollut haluja mennä esim. kirppareille mutta kaikenmaailman liitoskivut ym supistelut piti visusti kotona. Vauvan tultua sitten eri juttu
 
"nimenomaan"
Minulla on 2,5kkn ikäinen vauva ja hoidan häntä miehen ollessa töissä. Nyt on jo tylsää, puuduttuvaa, väsyttävää. Päivät ovat toistensa kopioita. Vauvan hoito on ihan mukavaa, mutta olo vain on jatkuvati tylsä. Lapsen saamisen jälkeen olen alkanut viettää aikaa oman äitini kanssa, hän tulee välillä meille puoleksi päivää auttamaan vauvan kanssa. Se on ollut positiivista. Hirvittää että miten jaksaa vielä ainakin 10 kuukautta. Mieheni ei halua käyttää osaa vanhempainrahakaudesta, vaikka varaa olisi.
 
Ihanaa Aikaa
[QUOTE="nimenomaan";29676767]Minulla on 2,5kkn ikäinen vauva ja hoidan häntä miehen ollessa töissä. Nyt on jo tylsää, puuduttuvaa, väsyttävää. Päivät ovat toistensa kopioita. Vauvan hoito on ihan mukavaa, mutta olo vain on jatkuvati tylsä. Lapsen saamisen jälkeen olen alkanut viettää aikaa oman äitini kanssa, hän tulee välillä meille puoleksi päivää auttamaan vauvan kanssa. Se on ollut positiivista. Hirvittää että miten jaksaa vielä ainakin 10 kuukautta. Mieheni ei halua käyttää osaa vanhempainrahakaudesta, vaikka varaa olisi.[/QUOTE]

Tulee hirvittävän paha olo, kun lukee tuollaista :( Kun olette saaneet maailman kalleimman aarteen, miksi mietitte sitä, kuinka hänestä pääsisi eroon mahdollisimman pian?????

Lasten syntymän odottelu ja heidän kanssaan kotona oleminen on ollut elämän kultaisinta aikaa. Korvaamatonta, joten älkää tuhlatko sitä päästämällä itsenne tylsistymään!
 
Ken guru
Tulee hirvittävän paha olo, kun lukee tuollaista :( Kun olette saaneet maailman kalleimman aarteen, miksi mietitte sitä, kuinka hänestä pääsisi eroon mahdollisimman pian?????

Lasten syntymän odottelu ja heidän kanssaan kotona oleminen on ollut elämän kultaisinta aikaa. Korvaamatonta, joten älkää tuhlatko sitä päästämällä itsenne tylsistymään!
Apua miten mustavalkoinen kommentti :D. Ihan koominen.

Mutta joskus oli tylsää kun oli kaksin pienen kanssa. N. kerran, kaksi viikossa näin äitiyslomalla olevaa kaveriani. Perhekerhoista en välitä, enkä muutenkaan vieraista ihmisistä.
 

Yhteistyössä