on sairasta
Nimimerkkini kertoo mitä mieltä itsekin olen eli on sairasta, seuraavaksi mitä kerron. Eli pitkä taival miehen kans ja yks lapsi, suhde ollut aina aika vuoristorataa. On erottu ja palattu. Suuret riidat johtuvat täysin siitä kun mies on kontrolloiva ja mustasukkainen ja omaa narsistisia piirteitä. Eli elämäni on ollut, no en tiedä enää mitä sanoa. Tietty minussakin on vikoja. Minua on aivopesty niin etten enää tietäny mikä on normaalia jne joten lähdin terapiaan ja olenkin saanut apua. Tiedän miten minua pitäisi oikeasti kohdella jne. Nyt pelottaa koska aion vkl aikana kertoa miehelle että lähden ystäväni luokse yhdeksi yöksi toiselle paikkakunnalle. Hän on paras ystäväni emmekä ole saaneet vuoteen nähdä kuin pikaisesti ja ystävyys kärsii ja haluan laatuaikaa! Yksi yö poissa kotoa, se on katastrofi miehelle. Miehen mielestä on epänormaalia käytöstä tälläinen. Mutta ei se ole. Yritän tässä muistella terapeutin sanoja ja teiltä saada tukea päätökseeni lähteä vierailulle vaikka tästä ei hyvää seuraa. Epäilen että eroamme. Mutta se voisikin olla hyvä juttu. Ja olisikin. Aion tehdä tämän vaikka mies uhkaisi erolla. Saatana olen täynnä tätä jo! Menkööt jos en saa elää normaalia elämää. Mulla pelottaa miten aloitan tästä puhumaan. Mutta ei kai sen väliä koska huutoa seuraa joka tapauksessa. Olen varmaan lähdössä pettämään tai vähintään olen outo ja lähden tekemään jotain pahaa...miehen mielestä. Ottaa jo valmiiksi päähän kun tiiän mikä riita ja miten mies sättii minua. Periksi en anna kuitenkaan. Odotan jännityksellä. Toisaalta odotan että tulee ero ja pääsen kunnolla vapauteen tai mies ymmärtääkin ja näyttää että pystyy muuttumaan ja voimme jatkaa yhdessä. Mutta miten saan rohkeutta siis tiedän että minun on nyt pakko tehä tämä mutta alku aina hankalaa...