vieraus
Mutta tuleva sellainen ymmärtääkseni...
Voi elämä... Parisuhde ja ihastuminen. :O
- Viestiketjun aloittaja Happygirl-91
- Ensimmäinen viesti
vieraus
Tiettyjen ammattien edustajilta toivon ja odotan moraalista suoraselkäisyyttä, aikuisuutta ja älykkyyttä. Sinun ei tarvitse ajatella samoin.Mä näin aikoinaan meidän lasten eskariopen kännissä. Se askelsi vinhan näköisesti, hyvä kun aleksin kävelytien leveys riitti.En mä silti epäilly että se olis juottanu meidän palleroita humalaan eskaripäivän ohessa.
[QUOTE="Bee";29553191]Vastaan alkuperäiseen kysymykseesi.
Olen seurustellut mieheni kanssa 5 vuotta,
meillä on yksi lapsi.
Olen ihastunut tänä aikana yhden kerran.
Sattumalta ihastuksenikin oli uskovainen,
mutta kylläkin suomalainen
Ihastuin häneen heti ensisilmäyksellä!
Kun hän astui huoneeseen, hän aivan valaisi koko tilan.
Hän oli niin pitkä ja komea, ah ja hänen kasvot! Silmät loistivat ja ne
hymykuopat..
Kuuntelin häntä aivan lumoutuneena.
Keskustelimme myös kahden kesken muutaman minuutin ajan.
Hän oli niin viisas, tarkka, kiinnostunut, hymyilevä..
Aivan täydellinen mies!
Varmasti sielunkumppanini.
Ja mitä siitä sitten seurasi? Ei yhtikäs mitään.
En ottanut selvää hänen nimestään. Eikä olisi tullut mieleenkään
ehdottaa minkäänlaisia treffejä.
Miehelleni kerroin kotona että tapasin tänään upean miehen,
hän oli mukava ja kiinnostava ja sinut itsensä kanssa.
Ja se siitä. En ole puhunut tästä miehestä kenellekään tämän jälkeen.
Aina joskus hän tulee mieleeni, muistelen häntä tällöin lämmöllä.
En kaipaa häntä. En fantasioi hänestä.
Hän vain on täydellinen mies joka käväisi elämässäni.
Pääsin ihastumisesta yli aivan helposti. Tai siis miten sen nyt ottaa
koska hänen muisto nostaa edelleen hymyn huulille ja herättää lämmön
sisällä.
Mutta en silti kaipaa häntä.
Mielestäni onnellisessa ja vakavassa parisuhteessa ei pitäisi käytännön
tasolla edes ajatella ihastusta.
Eikä hänen kanssa missään nimessä saa olla tekemisissä.
Vain siten ihastuksesta pääsee yli.
Ja lisään nyt vielä. Että meillä ei ole koskaan ollut mieheni kanssa
ankeaa arkea.
Paljon meilläkin tehdään töitä ja harrastetaan.
Parin kuukauden välein tapellaankin vähän.
Mutta joka päivä nauretaan yhdessä, halataan.
Ollaan kiinnostuneita toisen asioista.
Ja joka päivä rakastetaan![/QUOTE]
Loistava viesti, kiitos.
Noita ihmisiä kun riittää :O Aina jossain just sinä hetkenä kun vähiten odotat, joku upeus vangitsee katseen ja vie jalat alta. Ja auta armias jos satut vielä tapamaan toisen ja kolmannen kerran.... Sitä silmäpeliä on aina vaikeampi olla jatkamatta.
Mullakin on samankaltainen kokemus, mutta pystyin suuren ikäeron takia jättämään sen siihen, vaikka tein selväksi että ihailen ja arvostan suuresti häntä josta varmasti aavisti mun tunteet. Ja tää tyyppi oli sijaisopettaja. Pelkästään ihanaa katsoa kuinka hän on saanut hyvän vaimon ja lapsia, elää onnellisesti. Voisin vaikka kuolla hänen puolestaan
Arki on arkea. Ei siinä edes kerkeä ajatella muita kun perheenjäseniä ja työkavereita. :O Ei minusta sillä ole väliä onko ankeaa vai sujuvaa, kunhan kaikki on pääosin tyytyväisiä ja meilläkin ollaan. Mutta näitä fiiliksiä ei voi kieltää kun kohdella tulee. :/
Olen seurustellut mieheni kanssa 5 vuotta,
meillä on yksi lapsi.
Olen ihastunut tänä aikana yhden kerran.
Sattumalta ihastuksenikin oli uskovainen,
mutta kylläkin suomalainen
Ihastuin häneen heti ensisilmäyksellä!
Kun hän astui huoneeseen, hän aivan valaisi koko tilan.
Hän oli niin pitkä ja komea, ah ja hänen kasvot! Silmät loistivat ja ne
hymykuopat..
Kuuntelin häntä aivan lumoutuneena.
Keskustelimme myös kahden kesken muutaman minuutin ajan.
Hän oli niin viisas, tarkka, kiinnostunut, hymyilevä..
Aivan täydellinen mies!
Varmasti sielunkumppanini.
Ja mitä siitä sitten seurasi? Ei yhtikäs mitään.
En ottanut selvää hänen nimestään. Eikä olisi tullut mieleenkään
ehdottaa minkäänlaisia treffejä.
Miehelleni kerroin kotona että tapasin tänään upean miehen,
hän oli mukava ja kiinnostava ja sinut itsensä kanssa.
Ja se siitä. En ole puhunut tästä miehestä kenellekään tämän jälkeen.
Aina joskus hän tulee mieleeni, muistelen häntä tällöin lämmöllä.
En kaipaa häntä. En fantasioi hänestä.
Hän vain on täydellinen mies joka käväisi elämässäni.
Pääsin ihastumisesta yli aivan helposti. Tai siis miten sen nyt ottaa
koska hänen muisto nostaa edelleen hymyn huulille ja herättää lämmön
sisällä.
Mutta en silti kaipaa häntä.
Mielestäni onnellisessa ja vakavassa parisuhteessa ei pitäisi käytännön
tasolla edes ajatella ihastusta.
Eikä hänen kanssa missään nimessä saa olla tekemisissä.
Vain siten ihastuksesta pääsee yli.
Ja lisään nyt vielä. Että meillä ei ole koskaan ollut mieheni kanssa
ankeaa arkea.
Paljon meilläkin tehdään töitä ja harrastetaan.
Parin kuukauden välein tapellaankin vähän.
Mutta joka päivä nauretaan yhdessä, halataan.
Ollaan kiinnostuneita toisen asioista.
Ja joka päivä rakastetaan![/QUOTE]
Loistava viesti, kiitos.
Noita ihmisiä kun riittää :O Aina jossain just sinä hetkenä kun vähiten odotat, joku upeus vangitsee katseen ja vie jalat alta. Ja auta armias jos satut vielä tapamaan toisen ja kolmannen kerran.... Sitä silmäpeliä on aina vaikeampi olla jatkamatta.
Mullakin on samankaltainen kokemus, mutta pystyin suuren ikäeron takia jättämään sen siihen, vaikka tein selväksi että ihailen ja arvostan suuresti häntä josta varmasti aavisti mun tunteet. Ja tää tyyppi oli sijaisopettaja. Pelkästään ihanaa katsoa kuinka hän on saanut hyvän vaimon ja lapsia, elää onnellisesti. Voisin vaikka kuolla hänen puolestaan
Arki on arkea. Ei siinä edes kerkeä ajatella muita kun perheenjäseniä ja työkavereita. :O Ei minusta sillä ole väliä onko ankeaa vai sujuvaa, kunhan kaikki on pääosin tyytyväisiä ja meilläkin ollaan. Mutta näitä fiiliksiä ei voi kieltää kun kohdella tulee. :/
Noup, luokanopettajan pätevyyden tulen saamaan sitten joskus.
vieraus
Menee ohi aiheen, mutta millä laitoksella opiskelet?
Tarkoitat kampuksella?
Itä-Suomessa.
sähköpaimenkoira harmaana
Tapahtuuko sulle tuollaista oikeastikin usein?
Itseltäni on kirjaimellisesti lähtenyt kerran jalat alta, kun näin komean näyttelijän tv:ssä. Näyttelijä oli pienehköissä vaatteissa - ja lisäksi hän oli nainen.
Kukaan mies ei ole vienyt jalkoja alta, mutta kylläkin saanut esimerkiksi kädet tärisemään.
vieraus
En, vaan laitoksella. Opettajankoulutuslaitoksella. Mutta kiitos tiedosta.Tarkoitat kampuksella?
sähköpaimenkoira harmaana
Miten sä uskallat antaa itsestäsi noin tarkkoja tietoja palstalle?Tarkoitat kampuksella?
En poissulkisi tuon tapahtuman vuoksi edellä mainitsemiasi ominaisuuksia.
vieraus
En minäkään puhtaasti tuon tapahtuman, mutta yhdistettynä kokonaisuuteen...No, asia ei minulle kuulu, eikä olisi pitänyt alunperinkään kommentoida. Harmitti vain, enkä ajatellut loppuun asti. Se siitä.
Noin kerran kahdessa kuussa mutta se on sitten mielessä vähän väliä, joskus enemmän kun toisin. Koulussa nyt syksyllä oli yksi kuka kiinnitti heti huomion. Mutta ne on ohimeneviä ja harmittomia kohtaamisia.Alkuperäinen kirjoittaja sähköpaimenkoira harmaana;29553210:Tapahtuuko sulle tuollaista oikeastikin usein?
Itseltäni on kirjaimellisesti lähtenyt kerran jalat alta, kun näin komean näyttelijän tv:ssä. Näyttelijä oli pienehköissä vaatteissa - ja lisäksi hän oli nainen.
Kukaan mies ei ole vienyt jalkoja alta, mutta kylläkin saanut esimerkiksi kädet tärisemään.
Heh, voihan nainenkin viedä ne jalat alta
Tuskin meistä monikaan on täysin umpihetero..Onhan tuo helkutin usein.
sas se, mulla on ollut lähes 30v aikana kaks tai kolme
En tiedä miksi kerta toisensa jälkeen luen tuon sanan jäykkyys-sanaksi... Moneen kertaan jo tavannut tässä aamun aikanakin jo.
Wieruus
Muista tulla sitten kertomaan loppuhuipennus, jookosta? Tämä on mennyt juuri niin niiden mormonien suunnitelmien mukaan kuin vain voi.
Eipä sillä, ketju oli oikein viihdyttävä.
Eipä sillä, ketju oli oikein viihdyttävä.
En tiedä miksi kerta toisensa jälkeen luen tuon sanan jäykkyys-sanaksi... Moneen kertaan jo tavannut tässä aamun aikanakin jo.
veikkaan että tiistain treffeillä sitä jäykkyyttä on vähintäin kotitarpeiksi
Wieruus
Joensuussa sanoi opiskelvansa tuossa toisessa ketjussa.