lto
Ikävää, jos koit tekstini loukkaavana. Se oli kuitenkin hyvin asiallisesti kirjoitettu, toisin kuin oma vastauksesi minulle. Minä pidän edelleen huolestuttavana, että sinä et räpäytä silmäripseäsikään sen mahdollisuuden puoleen, että sinun pitäisi kyseenalaistaa oma toimintatapasi ja ottaa asiasta lisää selvää.Koen hyvin loukkaavana että käsität minut aivan väärin, kuin olisin joku tyranni ja hyvin tiukka kukkahattutäti, auktoriteettinen kasvattaja. Oikeasti olen KAIKKEA muuta kuin sitä. Näytän esimerkkiä, puhun ihan muusta kuin ongelmasta (kun siis se on ongelma), pidän ilmapiirin hyvin rentona ja positiivisena.
Valitettavasti kun aina se ei auta. Joskus on pakko todeta, että nyt muuten ei voi enää antaa periksi; on annettu aikaa, vaihtoehtoja ja perusteluja. On joustettu ja kannustettu paljon. Silloin on huoltajan tehtävä asettaa rangaistus, joka on kohtuullinen ja sopiva lapsen ikä - ja kehitystasoon nähden ja kertoa lapselle selkeästi, että mikäli valitset vielä toimia samalla tavalla niin siitä seuraa seuraamus (jäähy, lelun määräajaksi poisotto tms).
Kyllä, aikuinen asettaa rajat lapselle. Minäkin vaikka kannan lapsen pois tilanteesta, jossa hän esimerkiksi satuttaa toista, ja pidän kiinni kunnes hän rauhoittuu. Asiantuntijat ovat kuitenkin käsittääkseni hyvin yksimielisiä siitä, että negatiivisia kasvatustapoja (tarkoitan tällä esimerkiksi jäähyä, pöydässä istuttamista, lelun poisottamista jne.) ei saa käyttää syömisen eikä unen suhteen, koska ne altistavat häiriöille edellä mainittujen suhteen. Ja lastenkotilapset ovat vielä alttiimpia näille häiriöille taustoistaan johtuen. Minä olen 15 vuotta sitten kerran työntänyt lusikallisen ruokaa lapsen suuhun, kun hän itkiessään avasi hetkeksi suunsa. Ammatillisesti vanhettuani olen lopettanut täysin pakottamisen syömisen suhteen. Aina silloin tällöin tulee tilanne, jossa totean, että sinä et nyt maista, ei se mitään. Huomenna yritetään uudestaan. Sitten lapsi pissalle, lepohetkellä, ja ollaan kavereita. Ei se murenna auktoriteettiani, pikemminkin päinvastoin. Olen aikuinen, enkä käytä valtaa hyödykseni.
Lisään vielä, kun sanoit, että sinä vastaat työssäsi vanhempia. Ystävälläni on erittäin syömisrajoitteinen lapsi, joka syö todella vähän. Hän on hoidossa yliopistosairaalassa muista syistä johtuen, mutta myös tätä ravitsemusasiaa käsitellään siellä usein. Lääkärit ja ravitsemusterapeutit ovat ehdottomasti kieltäneet vanhemmilta kaikki pakottamisen, jäähyttämisen ym. keinot syömisen suhteen, ja tilalla on porkkanaa. Heillä on varmasti enemmän tietoa asiasta kuin sinulla, vaikka et minua kuuntelisikaan.