Miten teillä,onko pakko ottaa ruokaa,josta lapsi ei tykkää?

EI jäähytystä tai rankaisua, jos lapsi ei syö! Ei missään tapauksessa. En tiedä mitä oppeja Happygirl noudattaa, mutta työskentelen itse päiväkodin johtajana, ja kaikki viralliset nykysuositukset ovat sitä mieltä, että ruokailuun ei saa liittää rankaisemista. Varhaiskasvatussuunnitelmassa ehdottomasti kielletään pakottaminen, myös pöydässä istuttamalla tai rankaisemalla.

Tällaiset keinot voivat johtaa ongelmalliseen syömiskäyttäytymiseen. Kyllä meilläkin lähtökohtana on se, että kaikkea maistetaan, mutta jos lapsi ei maista niin maista. Mieluummin porkkanalla, esimerkiksi yhdellä ruokarajoitteisella lapsella on käytössä tarravihko, johon saa tarran aina kun maistoi kaikkea.

Jokainen alalla työskentelevä varmasti tunte ekyseisen tarravihko systeemin... se on erittäin hyvä nuoremmilla lapsilla siellä päiväkodissa. Päiväkodeissa ei tosiaan pakoteta edes maistamaan, se ei ole hoitajan tehtävä pakottaa toisten lapsia.

Kysyisin sinulta, että jos lastenkodin työntekijöillä ei ole kasvatuksellista vastuuta, niin kenellä on?
Päiväkodissa ei ole kasvatuksellista vastuuta lapsista, koska se vastuu on vanhemmilla... mutta lastenkodissa ei taida olla noita vanhempia paikalla hoitamassa kasvatuksellista puolta... eikö näin ole?

Se kasvatuksellinen vastuu on aivan varmana ammattikasvattajilla siellä lastenkodissa... Mutta hei hienoa kun päiväkodinjohtaja noinkin paljon tiesit asiasta! Valaise ihmeessä, missä päiväkodissa olet johtajana?

 

Meinaan vaan kun sanoit itseäsi tuolla ammattikasvattajaksi...

Töissä olen ammattikasvattaja.

 

Voi ystävä pieni kun aikuisen tehtävä ja vastuu on huolehtia, että lapsi saa esimerkiksi riittävästi unta. Aikuisen tehtävä on myös huolehtia turvallisuudesta, perushoidosta jne. Jos lapsi kieltäytyy ko. asioista eikä myönteinen kannustus auta ja tuota tulosta, on nimenomaan rakkautta ja välittämistä huolehtia toisella tavalla, että lapsi oppii ymmärtämään parhaansa. Se ei ole traumatisoivaa.

Kauhean alentavaa "ystävä pienitellä" aikuista ihmistä joka on toiminut ammatissaan jo vuoden ajan. Taidat iältäsikin olla paljon tuota ammattilaista nuorempi, ammatilisesta kokemuksesta puhumattakaan. Olet vasta opiskelija!!

 

Jäähyt ja rangaistukset ruokaalun yhteydes ei oo kyllä mun mielestä millään tavalla oikia tapa toimia. Sillä saadaan helposti vahinkoa aikaan ja lapsi alkaa pelätä ruokaaluja.

 

Niin opiskelenkin, mutta me opiskelijat ollaan silti aika usein töissä jos olet sattunut huomaamaan.

Kannattaa koko opiskelujen ajan näitä asioita kritisoida. Esim. meillä koulussa aikoinaan painotettiin sitä, että kaikkea mitä töissä/harjoitteluissa nähdään, saa ja pitää ajatella kriittisesti. Vai onko toi jäähytystekniikka ruokailussa lähtöisin koulusta vai työpaikalta?

Ite esim. muistan ekana opiskeluvuonna kun luulin yhdessä työpaikassa toimineeni oikein mutta näin jälkikäteen ajatellen sehän oli täysin niinkuin ei olisi saanut tehdä.. mutta sitä se on, kun laitetaan ihminen, jolla opinnot kesken ja ei yhtään kokemusta ADHD-lapsista, toimimaan näiden lasten kanssa... ilman ohjeistusta.

 

No joo, jotenkin toii jäähytys ruokailussa tuntuikin epämukavalta ja nimenomaan pakottamiselta. Toi tarrajuttu vois olla kiva. Ja toi, et saa päättää seuraavan ruoan.. Miten toi tarrajuttu vois toimia? Kun saa 10tarraa, saa jonkun palkinnon? Ja saako tarran siitä kun on maistanut kaikkea mitä lautaselta löytyy?

Tarraidea voi olla myös loistava, mutta jos jostain syystä lapsi ei sattuisi silti maistamaan ja syömään niin pakkohan se on laittaa selkeä kasvatuksellinen rangaistus vaikkei se kivaa ole. Kokeile ihmeessä tarra tsydeemiä kuitenkin.

 

Jokainen alalla työskentelevä varmasti tunte ekyseisen tarravihko systeemin... se on erittäin hyvä nuoremmilla lapsilla siellä päiväkodissa. Päiväkodeissa ei tosiaan pakoteta edes maistamaan, se ei ole hoitajan tehtävä pakottaa toisten lapsia.

Kysyisin sinulta, että jos lastenkodin työntekijöillä ei ole kasvatuksellista vastuuta, niin kenellä on?
Päiväkodissa ei ole kasvatuksellista vastuuta lapsista, koska se vastuu on vanhemmilla... mutta lastenkodissa ei taida olla noita vanhempia paikalla hoitamassa kasvatuksellista puolta... eikö näin ole?

Se kasvatuksellinen vastuu on aivan varmana ammattikasvattajilla siellä lastenkodissa... Mutta hei hienoa kun päiväkodinjohtaja noinkin paljon tiesit asiasta! Valaise ihmeessä, missä päiväkodissa olet johtajana?

Kasvatus ei ole yhtäkuin kuri, pakottamien ja rangaistus.

 

Tarraidea voi olla myös loistava, mutta jos jostain syystä lapsi ei sattuisi silti maistamaan ja syömään niin pakkohan se on laittaa selkeä kasvatuksellinen rangaistus vaikkei se kivaa ole. Kokeile ihmeessä tarra tsydeemiä kuitenkin.

Mikä ihmeen pakko? Kuoleeko se lapsi siihen jos ei juuri niitä vihanneksia syö? Jos ei mitään syö, ja on anorektikko, niin sitten ymmärrän tiputuksen ja letkurokinnan. Muuten en.

 

Meillä ruokailu on nimenomaan seurusrelua, syömistä, ruokien maistelua ja kauniita käytöstapoja. Mitkään sirkustemput/ sikailu eivät todellakaan ruokailuhetkiin kuulu. Ruokia myös suunnitellaan yhdessä ja lapset mukana ruuanlaitossa. Jopa 3 v osaa ihan kauniisti kieltäytyä ja perustella miksi joistakin harvoista ruuista ei niin pidä. Mikään naamanvääntely ja "hyi yök"- karjuminen ei tule kysymykseen, menisi ruokahalut kaikilta jos tuommoista pitäisi katsoa.

 

Kannattaa koko opiskelujen ajan näitä asioita kritisoida. Esim. meillä koulussa aikoinaan painotettiin sitä, että kaikkea mitä töissä/harjoitteluissa nähdään, saa ja pitää ajatella kriittisesti. Vai onko toi jäähytystekniikka ruokailussa lähtöisin koulusta vai työpaikalta?

Ite esim. muistan ekana opiskeluvuonna kun luulin yhdessä työpaikassa toimineeni oikein mutta näin jälkikäteen ajatellen sehän oli täysin niinkuin ei olisi saanut tehdä.. mutta sitä se on, kun laitetaan ihminen, jolla opinnot kesken ja ei yhtään kokemusta ADHD-lapsista, toimimaan näiden lasten kanssa... ilman ohjeistusta.

Mä olen todella positiivinen, aina selittämässä ja juttelemassa lapselle miksi kannattaa vaikka ystävälle olla kiva ja vastata puheluun jne jne. Kerron, perustelen ja käytän huumoria. Jos kysyisit mun työkavereilta he sanoisi et olen liian lepsu.

Kuitenkin minusta me aikuiset "valmennetaan" lasta kohti itsenäistä elämää jatkuvasti ja meidän on ajateltava lapsen etua pidemmälle kuin vain sekunnin päähän. Mitä lapsi oppii jos aikuinen ei tarvittaessa ole tiukka ja tee sitä hetken kestävää jäähyä vaikka lapsi hyötyisi siitä? Mitä lapsi oppii välittämisestä? Lähimmäisen roolista? Luottamuksesta?

 

Meillä lapsi oksentaa, jos pakotetaan. Ei voi mitään. Harmillista se on kyllä.

 

Mikä ihmeen pakko? Kuoleeko se lapsi siihen jos ei juuri niitä vihanneksia syö? Jos ei mitään syö, ja on anorektikko, niin sitten ymmärrän tiputuksen ja letkurokinnan. Muuten en.

Lapsi hyötyy siitä valtavasti että hän saa terveet elämäntavat, sitä ei varmaan tarvitse sen kummemmin perustella miksi?

 

Lapsi hyötyy siitä valtavasti että hän saa terveet elämäntavat, sitä ei varmaan tarvitse sen kummemmin perustella miksi?

Niin kunhan on terveelliset elämäntavat, mitä väliä sillä että lapsella on ruokaaluun liittyviä traumoja pakottamisen takia.

 

Voi ystävä pieni kun aikuisen tehtävä ja vastuu on huolehtia, että lapsi saa esimerkiksi riittävästi unta. Aikuisen tehtävä on myös huolehtia turvallisuudesta, perushoidosta jne. Jos lapsi kieltäytyy ko. asioista eikä myönteinen kannustus auta ja tuota tulosta, on nimenomaan rakkautta ja välittämistä huolehtia toisella tavalla, että lapsi oppii ymmärtämään parhaansa. Se ei ole traumatisoivaa.

Kyllä. Olen aivan samaa mieltä. Mutta keinoni näiden saavuttamiseksi ovat aivan toiset nykyään, kuin vaikka hiljattain valmistuneena 10-15 vuotta sitten. Olen vuosien saatossa oivaltanut, kokemuksen kautta, että myös lapsilla on oikeudet, ja paljon parempaan lopputulokseen pääsen pehmeämmillä, myönteisillä keinoilla.

Olen osan työajastani lasten kanssa, ja kyllä minä miellän itseni nimenomaan ammattikasvattajaksi. Minun velvollisuuteni on kasvattaa lapsia. Ryhmässäni maistetaan kyllä kaikkea, mutta ei siksi, että minä pakottaisin, jäähyttäisin, tai istuttaisin, vaan siksi, että se on toimintatapa. Yhden ruokarajoitteisen lapsen kanssa usein istumme ja juttelemme ruuasta. Mietimme, mitä se sisältää, nuolaisemme yhtäaikaa sitä, juttelemme miltä se tuntuu suussa, mahassa... En minä sitä nyt omaksi ansiokseni laske pelkästään, mutta lapsi joka ei pöydässä istutettuna viime vuonna syönyt juuri mitään, maistaa tänäpäivänä oikeastaan kaikkea, ja useimmiten syökin ihan hyviä annoksia.

Yritin sanoa sinulle, että olet kovin vakuuttunut oman toimintatapasi oikeudesta, niin paljon, että et tunnu avaavan silmiä yhtään sen kyseenalaistamiselle. Se on minusta aina ammattilaiselle kovin huolestuttavaa. Jokaisen ammattilaisen pitäisi työhön liittyvissä asioissa olla valmis kyseenalaistamaan omat toimintatavat, ja kehittämään itseään. Voit todeta omasi oikeiksi, mutta jos olet todellinen ammattilainen, kyseenalaistat niitä ja otat selvää erilaisista teorioista, näkemyksistä.

Lisään vielä, että omat lapseni ovat aina syöneet kaikkea. Eivät pakotettuna, vaan siksi, että meillä on sellainen toimintatapa. Ihan positiivisessa hengessä.

 

Ravitsemusterapeutit on aika eri linjoilla Happygirlin kanssa. Aika monella ollaan tavattu. Mutta antaahan työ sosionomin (?) koulutus paremmat eväät ravitsemuksen asiantuntijaksi...

Iloinen tyttö on ihanan mustavalkoinen ja naiivi lähes kaikissa mielipiteissään. Ihan kuin minä nuorena ???? Eiköhän ikä opeta. Ainakin toivottavasti ????

 

Just aihetta on tutkittu ja todettu tieteellisesti että pakkomaistattaminen ei tee lapsista kaikkiruokaisia. Se ei vaikuta siihen mitenkään ja on siis turhaa.

 

Kyllä. Olen aivan samaa mieltä. Mutta keinoni näiden saavuttamiseksi ovat aivan toiset nykyään, kuin vaikka hiljattain valmistuneena 10-15 vuotta sitten. Olen vuosien saatossa oivaltanut, kokemuksen kautta, että myös lapsilla on oikeudet, ja paljon parempaan lopputulokseen pääsen pehmeämmillä, myönteisillä keinoilla.

Olen osan työajastani lasten kanssa, ja kyllä minä miellän itseni nimenomaan ammattikasvattajaksi. Minun velvollisuuteni on kasvattaa lapsia. Ryhmässäni maistetaan kyllä kaikkea, mutta ei siksi, että minä pakottaisin, jäähyttäisin, tai istuttaisin, vaan siksi, että se on toimintatapa. Yhden ruokarajoitteisen lapsen kanssa usein istumme ja juttelemme ruuasta. Mietimme, mitä se sisältää, nuolaisemme yhtäaikaa sitä, juttelemme miltä se tuntuu suussa, mahassa... En minä sitä nyt omaksi ansiokseni laske pelkästään, mutta lapsi joka ei pöydässä istutettuna viime vuonna syönyt juuri mitään, maistaa tänäpäivänä oikeastaan kaikkea, ja useimmiten syökin ihan hyviä annoksia.

Yritin sanoa sinulle, että olet kovin vakuuttunut oman toimintatapasi oikeudesta, niin paljon, että et tunnu avaavan silmiä yhtään sen kyseenalaistamiselle. Se on minusta aina ammattilaiselle kovin huolestuttavaa. Jokaisen ammattilaisen pitäisi työhön liittyvissä asioissa olla valmis kyseenalaistamaan omat toimintatavat, ja kehittämään itseään. Voit todeta omasi oikeiksi, mutta jos olet todellinen ammattilainen, kyseenalaistat niitä ja otat selvää erilaisista teorioista, näkemyksistä.

Lisään vielä, että omat lapseni ovat aina syöneet kaikkea. Eivät pakotettuna, vaan siksi, että meillä on sellainen toimintatapa. Ihan positiivisessa hengessä.

Koen hyvin loukkaavana että käsität minut aivan väärin, kuin olisin joku tyranni ja hyvin tiukka kukkahattutäti, auktoriteettinen kasvattaja. Oikeasti olen KAIKKEA muuta kuin sitä. Näytän esimerkkiä, puhun ihan muusta kuin ongelmasta (kun siis se on ongelma), pidän ilmapiirin hyvin rentona ja positiivisena.

Valitettavasti kun aina se ei auta. Joskus on pakko todeta, että nyt muuten ei voi enää antaa periksi; on annettu aikaa, vaihtoehtoja ja perusteluja. On joustettu ja kannustettu paljon. Silloin on huoltajan tehtävä asettaa rangaistus, joka on kohtuullinen ja sopiva lapsen ikä - ja kehitystasoon nähden ja kertoa lapselle selkeästi, että mikäli valitset vielä toimia samalla tavalla niin siitä seuraa seuraamus (jäähy, lelun määräajaksi poisotto tms).

 

[QUOTE="bbb";29530112]Ravitsemusterapeutit on aika eri linjoilla Happygirlin kanssa. Aika monella ollaan tavattu. Mutta antaahan työ sosionomin (?) koulutus paremmat eväät ravitsemuksen asiantuntijaksi...

Iloinen tyttö on ihanan mustavalkoinen ja naiivi lähes kaikissa mielipiteissään. Ihan kuin minä nuorena ???? Eiköhän ikä opeta. Ainakin toivottavasti ????[/QUOTE]

ei ollu sosionomiopiskelija...

 

En itse usko siihen, että terveellisiä elämäntapoja opitaan rankaisemalla. Ohjaamalla kyllä mutta ei rankaisemalla.

 

Niin kunhan on terveelliset elämäntavat, mitä väliä sillä että lapsella on ruokaaluun liittyviä traumoja pakottamisen takia.

Taidat nyt hieman ylireagoida.... Luuletko tosiaan että siellä lastenkodissa työntekijät sankoin joukoin tunkevat lapsen suun täyteen hernekeittoa vaikka oksentaisi sen kyseisen ruuan aina vaan uudelleen pois? Ei todellakaan. Terveelliset elämäntavat ovat yksi perusjutuista, mikä lapsille pitäisi opettaa, esim mallia näyttämällä.. ei siinä mun mielestä mitään ihmeellistä tai mitään traumatisoitavaa ole, jos sen osaa tehdä oikein. Ei ne työntekijät muiden kiusaksi siellä töissä ole ja kouluttaudu kyseiselle alalle että saavat kiusata lapsia.. Se on hienoa, että sillekkin alalle kouluttautuu uusia ihmisiä, jotta he voivat pitää huolta siellä lastenkodissa niistä, joista ei muuten kukaan huolehtisi.

Itsekin ihan äidin rakkaudesta ja vastuusta johtuen joudun joskus kieltämään ruualla leikkimisen ja kehottamaan syömään ne vihannekset lautaselta pois sellaisessa tilanteessa kun "maha on jo täynnä saanko jälkkäriä tai leipää nyt?"

 

En itse usko siihen, että terveellisiä elämäntapoja opitaan rankaisemalla. Ohjaamalla kyllä mutta ei rankaisemalla.

Se ei ole uskon asia, että lapsi tarvitsee rajat.

 

Mistä lähtien päiväkodeissa ei ole ollut kasvatuksellista vastuuta?

 

Se ei ole uskon asia, että lapsi tarvitsee rajat.

Niin rajat tarvittee, mutta ei mitää pakottamista syömisen suhteen. Vai meinaaks, että ne jotka ei pakota lapsia syömään ei pidä mitää rajoja lapsille.

 

Kävin itse miettimään, mitä mulle olis syömishäiriöisenä lapsena käynyt jos olis vielä kaiken lisäksi pakotettu. Kotona tai laitoksessa, molemmissa kun on asuttu. Varmaan aika pahasti. Mua oikeesti alkaa vähän itkettää kun ajattelenkin, että joku laitoksemme hoitsuista, jotka ovat kuitenkin tuntemattomia eikä ollenkaan vanhemman veroisia, olis napannu kädestä kiinni ja pakottanut syömään sen ja sen verran.


Silti musta tuntuu, ettei tämä olis saanut taas tällaisia mittakaavoja, jos jäähyn ehdottamisen olis ilmaissut joku toinen kuin HappyGirl.

 

Se ei ole uskon asia, että lapsi tarvitsee rajat.

Että rankaisulla lapsi oppii terveelliset elämäntavat? Valitan, meille opetetaan varhaiskasvatuksen tunneilla ihan toisin.