Miten teillä,onko pakko ottaa ruokaa,josta lapsi ei tykkää?

Siis onko ns. pakkomaistamista?

Mulle on jokunen tullut sanomaan,kun en tosiaankaan ole pakottanut lasta ottamaan,maistamaan..Meillä ei lapset esim syö maksaruokia (laatikko menee,muut ei),sieniä,sisäelimiä..en pakota.En minä itsekkään kaikkea syö,kuten esim silakkalaatikko,made missään muodossa,lipeäkala,sisäelimiä(maksan syön)..

 

Ei oo pakko maistaa. Ei se tuon kohdalla johda minnekään. Mutta muutakaan ei oo tarjolla ellei kelpaa.

 

Ehkä nyt kaikkea ei laiteta kotona, mutta yleensä yritetään saada maistamaan. Pakolla ei tule kuin ruokarajoitteisia aikuisia kuten itse.

 

Meillä pitää maistaa, ei voi vaan todeta että "yök" ja lähteä pois pöydästä. Maistaa pitää ja kannustan edes muutaman lusikallisen syömään. Lautasella on kuitenkin aina edes jotain mitä voi syödä, vaikka se inhokki ei niin maistuisikaan. Esim. maksapihvistä voi maistaa vähäsen ja perunamuusia sitten enemmän. Meillä on usein jokin pieni jälkkäri ruoan jälkeen tarjolla, mutta sitten pitää kyllä lautanen olla syötynä tyhjäksi jos haluaa jälkkärin. Usein se motivoi syömään lautasen tyhjäksi ja tottuvat uusiin makuihin samalla. Meillä lapset ovat olleet aina hyvin nirsoja ja pieniruokaisia, joten jos meillä ei maistamispakkoa olisi ollut, eivät juuri koskaan söisi mitään lämmintä ruokaa. Eläisivät mieluiten esim. jugurtilla ja leivällä.

 

Maailmassa ei ole "pahaaruokaa" olemassakaan. Kaikkea maistetaan ja syödään vaikkei ne niitä lempiruokia olisikaan.

 

[QUOTE="Neela";29529254]Meillä pitää maistaa, ei voi vaan todeta että "yök" ja lähteä pois pöydästä. Maistaa pitää ja kannustan edes muutaman lusikallisen syömään. Lautasella on kuitenkin aina edes jotain mitä voi syödä, vaikka se inhokki ei niin maistuisikaan. Esim. maksapihvistä voi maistaa vähäsen ja perunamuusia sitten enemmän. Meillä on usein jokin pieni jälkkäri ruoan jälkeen tarjolla, mutta sitten pitää kyllä lautanen olla syötynä tyhjäksi jos haluaa jälkkärin. Usein se motivoi syömään lautasen tyhjäksi ja tottuvat uusiin makuihin samalla. Meillä lapset ovat olleet aina hyvin nirsoja ja pieniruokaisia, joten jos meillä ei maistamispakkoa olisi ollut, eivät juuri koskaan söisi mitään lämmintä ruokaa. Eläisivät mieluiten esim. jugurtilla ja leivällä.[/QUOTE]

Meillä taas on alkanu sujua vasta kun tykkänään jätettiin kaikki pakotus niin hoidossa jkun kotonakin. emminäkään ole oppinut pakottamalla. Mikä oli se tyyli aikanaan.

 

Meillä taas on alkanu sujua vasta kun tykkänään jätettiin kaikki pakotus niin hoidossa jkun kotonakin. emminäkään ole oppinut pakottamalla. Mikä oli se tyyli aikanaan.

Meillä taas tämä pakkomaistatus alkaa nyt tuottaa tulosta. Vanhin on eskari-ikäinen ja hän on alkanut nyt nostaa ruokamääriä ihan huimasti niin kotona kuin eskarissa ja yllättäen syö ihan kaikkea; jopa sellaisia kuin parsaa, homejuustoa, oliiveja, kapriksia, sieniä, lihaa eri muodoissa jne. Pienemmät selvästi ottavat mallia. Nyt tuo 2-vuotiaskin on tajunnut, että jälkkärin saa vasta kun syö ensin lämpimän ruoan. Ensin pari kertaa karjaisee vastalauseensa, mutta ottaa sitten lusikan kauniiseen käteen ja alkaa pistellä ruokaa suuhun. Keskimmäinen inhosi vielä muutama viikko sitten esim. kurkkua ja paprikaa, mutta pistin lähestulkoon joka päivä pienen palasen lautaselle ja käskin maistella. Nyt oikein pyytää näitä molempia. Ilman pakkomaistatusta tuskin tähän olisi päästy meillä.

 

Maistamiseen kannustetaan. Jos ei maistamisen jälkeen oikeasti pidä ruoasta, niin sitä ei pakotetasyömään. Joka kerta ei tarvitse uudestaan maistaa, mutta ehkä toisinaan tarjotaan uudelleenarvioitavaksi.

Maailmassa ei ole "pahaaruokaa" olemassakaan. Kaikkea maistetaan ja syödään vaikkei ne niitä lempiruokia olisikaan.

Täällä oli ihan vasta ketju esim. suutuntumailjetyksestä. Aikuisillakin on ruokia, jotka aiheuttavat ihan oikeasti ällötystä tai iljetystä. Ihmisillä on makumieltymyksiä ja -tottumuksia, senkin opettelu on ihan hyvä homma. Neela esimerkin tyylinen nirsoilu jugurtin ja leivän toivossa on sitten eri juttu kuin se, että jokin ruoka-aine saa oksennusrefleksin aikaan.

 

Maistamiseen kannustetaan. Jos ei maistamisen jälkeen oikeasti pidä ruoasta, niin sitä ei pakotetasyömään. Joka kerta ei tarvitse uudestaan maistaa, mutta ehkä toisinaan tarjotaan uudelleenarvioitavaksi.



Täällä oli ihan vasta ketju esim. suutuntumailjetyksestä. Aikuisillakin on ruokia, jotka aiheuttavat ihan oikeasti ällötystä tai iljetystä. Ihmisillä on makumieltymyksiä ja -tottumuksia, senkin opettelu on ihan hyvä homma. Neela esimerkin tyylinen nirsoilu jugurtin ja leivän toivossa on sitten eri juttu kuin se, että jokin ruoka-aine saa oksennusrefleksin aikaan.

Ehkä teillä noin, meillä toisin.

 

Ehkä teillä noin, meillä toisin.

Aivan. Mutta silti väitän, että on ihan hyvä tunnustaa myös se, että on erilaisia tapoja kokea ruoan maku tai koostumus, eikä kaikesta voi pakottaa pitämään (tai edes syömään).

 

Aivan. Mutta silti väitän, että on ihan hyvä tunnustaa myös se, että on erilaisia tapoja kokea ruoan maku tai koostumus, eikä kaikesta voi pakottaa pitämään (tai edes syömään).

Totta kai niin on. Mutta se ei poista sitä asiaa että meillä syödään sitä mitä on tarjolla piti siitä tai sitten ei.

 

Totta kai niin on. Mutta se ei poista sitä asiaa että meillä syödään sitä mitä on tarjolla piti siitä tai sitten ei.

Ei tietenkään poista.

 

Joo, ei siis meilläkään pakoteta lapsia syömään sellaisia ruoka-aineita, jotka aiheuttavat oksennusrefleksin, ei tietenkään. Mutta sen kyllä näkee lapsesta, milloin oikeasti jokin ruoka tekee pahaa ja milloin on kyse nirsoilusta tms. Esikoinen ei pienempänä voinut kakomatta maistaa hernekeittoa, joten teitenkään sitä ei hänen tarvinnut syödä, mutta toki säännöllisisn väliajoin kokeiltiin uudestaan. Nykyään syö ihan hyvällä ruokahalulla koko lautasellisen, kunhan ensin pääsee yli siitä "yyyh, taas hernekeittoa, eiiiiiiii".

 

Meillä on kyllä ihan itsestäänselvyys, että kaikkea maistellaan ja tutustutaankin uusiin ruokiin aika tiheästi, noin kerran viikossa ruokalistaan kuuluu jokin ihan uusi laji

Mistäpä sitä voisi tietää, tykkääkö, jos ei ole maistanut? "Oudolta haiseva" intialainen ruoka osoittautui lasten suosikiksi, tuskin tuo 5-vuotiaskaan olisi ilman pakkomaistatusta siihen tutustunut.

Päikyssä, eskarissa ainakin pitää maistaa ennen kuin saa esim. leipää lisäksi ja se on hyvä.

 

Meillä ei ole pakko, mutta suositellaan että kaikkea maistettaisi, jos ei suostu maistamaan niin sitten suositellaan vähän lisää.

Kun lapset ottaa mukaan ruoanlaittoon niin maistelevat ihan huomaamatta itsekseen siinä samalla, suosittelen.

Vanhin tyttö alkoi tykätä sienistä kun kerättiin tatteja ja ruokaa laittaessa halusi tatteja pilkkoessaan maistella sellaisenaan. Nyt menee sienet ja uskaltaa maistaa muitakin juttuja paljon helpommin.

 

[QUOTE="Neela";29529326]Joo, ei siis meilläkään pakoteta lapsia syömään sellaisia ruoka-aineita, jotka aiheuttavat oksennusrefleksin, ei tietenkään. Mutta sen kyllä näkee lapsesta, milloin oikeasti jokin ruoka tekee pahaa ja milloin on kyse nirsoilusta tms. Esikoinen ei pienempänä voinut kakomatta maistaa hernekeittoa, joten teitenkään sitä ei hänen tarvinnut syödä, mutta toki säännöllisisn väliajoin kokeiltiin uudestaan. Nykyään syö ihan hyvällä ruokahalulla koko lautasellisen, kunhan ensin pääsee yli siitä "yyyh, taas hernekeittoa, eiiiiiiii".[/QUOTE]

Juuri niin.

 

Jo pelkkä termi "pakkomaistattaminen" on sellaisten vanhempien termi, jotka eivät osaa itsekään syödä monipuolisesti ja joiden lapsista kasvaa nirsoja. Ei meillä nimittäin tarvitse pakottaa, kun kannustaminen riittää. Ja lasta on tärkeää kannustaa maistelemaan erilaisia ja uusia makuja, koska makuaistin kehitys vaatii totuttelua. Jos lapsen antaa syödä pelkkiä danoninoja, juoda kaakaota päälle ja ottaa jälkkäriksi keksin niin ei lapsi muuta varmasti haluakaan.

Lapsen "syömishäiriöt" on lähes poikkeuksetta aina vanhempien aiheuttamia. Jos äiti/isä ei osaa syödä monipuolisen terveellisesti, niin sama valitettavasti periytyy.

 

Ehkä nyt kaikkea ei laiteta kotona, mutta yleensä yritetään saada maistamaan. Pakolla ei tule kuin ruokarajoitteisia aikuisia kuten itse.

Näin..Ennen tuo lapsi yrjösi kalat niin ettei lopulta suostunut pöytäänkään sellasen kanssa...nykyään syö sitä kalaa. Ollaan tarjottu muttei yhtää pakotettu.

 

Maailmassa ei ole "pahaaruokaa" olemassakaan. Kaikkea maistetaan ja syödään vaikkei ne niitä lempiruokia olisikaan.

Kyllä on olemas pahaa ruokaa. En mä voi sanoa hyväksi ruokaa jossa on esim. kookosta koska mä en voi sietää kookoksen makua ja hajua. Makuasioota pitääkö jostaki vai ei.

 

Siinä voi vasnhemmat tehdä myös ison karhunpalveluksen lapselleen, jos eivät opeta ja totuta lasta eri makuihin. Tunnen useamman AIKUISEN ihmisen, jotka ovat todella rajoittuneita ruokien suhteen. Eräskin tuntemani mies söi vielä muutama vuosi sitten suurin piirtein vain perunaa tietynlaisella kastikkeella, vaaleaa leipää, kinkkupitsaa pelkällä kinkulla ja juomana pepsi. Hän oli ollut lapsena hyvin nirso ja vanhemmat eivät olleet raaskineet maistatuttaa hänellä mitään uusia makuja ja niinpä ruoka-ainevalikoima oli jäänyt hyvin suppeaksi. Isäksi tultuaan sitten yhdessä lapsen kanssa opetteli syömään vähitellen muutakin, mutta kovillehan se ottaa aikuisen miehen iässä.

 

Kyllä on olemas pahaa ruokaa. En mä voi sanoa hyväksi ruokaa jossa on esim. kookosta koska mä en voi sietää kookoksen makua ja hajua. Makuasioota pitääkö jostaki vai ei.

Tämä on sinun mielipiteesi. Minulla on omani.

 

Mä kannusta en pakota. Meillä kuopus on niin herkkä, että voi oksentaa, jos syö jotain mistä ei todellakaan tykkää ja myös jotkut suklaat kuuluu näihin "ruokiin" joista laatta lentää. Joitakin ruokia kuopus on oppinu syömään niin, että oon laittanu sitä ihan vähän lautaselle ja sitten on syönyt vähän niin kuin vahingossa ja pikkuhiljaa olen kasvattanut kyseisen ruuan määrää lapsen lautasella kerrasta toiseen. Tällainen ruoka on ollu jauhelihakastike, aikaisemmin söi vain spagetin, mutta nyt menee jo kastikekin.

 

Tämä on sinun mielipiteesi. Minulla on omani.

Väitinkö mä jotaki muuta.

 

Väitinkö mä jotaki muuta.

Et, mutta selvensin kun kommentistasi sai kuvan että olisin väittänyt olevani ainoa joka on asian suhteen oikein.

 

En pysty pakottamaan lapsiani syömään: voin kehoittaa, suostutella, lahjoa tai kiristää, mutta en voi laittaa ruokaa väkisin suuhun ja saada lasta nielemään. Meillä ei pakoteta, välillä käytetään yllä listattuja keinoja, joskus hyvällä ja jostkus huonolla menestyksellä.