Onko tää joku nykyajan juttu ettei vauvat saa olla vauvoja?

Mua naurattaa kun tehään tällasia ihmettelyjä "nykyaikaisesta" jos kyseessä on ennemminkin todella vanhanaikainen juttu.

Antaa lörpöttelijöistä vähän yksinkertaisen kuvan.

Muutenkin huomaa tässä tyhmyyden kun on ollut itsellään tietynlainen vauva, niin ei ymmärretä, ett muunlaisiakin jotka ehkä vaativat erilaista "kasvatusta" vai miksi sitä ikinä kutsutaankaan.

Ehkä jollekin vauvalle tekee hyvääkin se unikoulu, jos vanhemmatkin ovat jo aivan itkuisia ja loppu useiden kuukausian unettomuudesta. Kyllä minullekin kelpaisi vain kolme herätystä yössä, toista se on siinä vaiheessa kun on 10 kuukautta valvonut niin, ettei kertaakaan ole yli tuntia putkeen nukkunut. Kyllä siinä ottaa ilomielin unikouluohjeet vastaan ja tuota kuutta kuukautta voi tosiaan käyttää siihen, että voi pohtia koska se ylipäätään on järkevää. Onko se järkevää 2 kuiselle vai jo vuodenikäiselle.

Unikoulu ei tosiaan tarkoita vauvan yksin jättämistä, vaan muita keinoja. Huudattamisellakin tarkoitetaan usein vieressä olemista tai sylissä olemista riippuen ohjeista. Joten hohhoijaa taas.

Joskus salaa ihmettelin helpon esikoisen kanssa samaa, mutta sen verran nöyrä ja fiksukin olin, että ymmärsin ettenehkätajua ihan kaikkea kun ei ole kokemusta. Hoksasin olla myös hiljaa asiasta josta en tiedä. En muutenkaan ole tuollaista päivittelijäsorttista jolle kaikki muut vanhemmuuden kikat ovat "nykyajan hömpötyksiä" tai muuten halveksuen puhu toisten vanhemmuudesta.

Ällöttävä ketju suorastaan ja koskettaa varmasti herkimmillä olevia, niitä joilla on kaikista vaikeinta. Onnittelut teille kiusaajaäidit. Juuri hyvä esimerkki tämä ketju kun väsynyttä äitiä/isää potkitaan alas.

 

Hyvä aloitus. Jotenkin nuo viestialoitukset viestivät mielestäni epävarmuudesta. Ei uskalleta ajatella järjellä ja mutulla.Sitten vielä kun on näitä virallisia suosituksia, niin niihin on helppo epävarman turvautua.

Lapsen heräämisestä yöllä 6kk jälkeen... Aina ei ole kyse siitä että lapsi olisi nälkäinen tai hyppyyttäisi vanhempia jotenkin tahallaan. Eikös ne ensimmäiset hampaat rupea tulemaan siinä vaiheessa? Kai se nyt itkettää vaikka sen 10krt yössä, jos ne hampaat vaivaa. Mitä siihen mikään unikoulu auttaa? Kyllä se sitten taas helpottaa hetkeksi, kunnes ne seuraavat hampaat/kehitysvaihe tulee. Mutta sellaista se on, olla vanhempi. Jokainen pohtikoon oman jaksamisensa. Tämänpä takia olen täysin vakuuttunut siitä että 2 lasta riittää meille. Ei kiitos valvomisia enää.

No kyllä mä ainakin tiedän viimeistään parin päivän kuluttua itkikö vauva hampaita vai ei. Kyse ei siis aina ole hampaista jos lapsi vuoden itkee putkeen kaikki yöt, älä ole typerä. MEne kokeilemaan sitä äitiyttäs jonkun oikeasti itkuisen vauvan luokse, tai ota vaikka koliikkikaksoset ja tule kertomaan kuinka et sortunut mihinkään kikkoihin ettei vaan mene pilalle tämä sun pakkomielle olla helpottamatta arkea.

 

Mua naurattaa kun tehään tällasia ihmettelyjä "nykyaikaisesta" jos kyseessä on ennemminkin todella vanhanaikainen juttu.

Antaa lörpöttelijöistä vähän yksinkertaisen kuvan.

Muutenkin huomaa tässä tyhmyyden kun on ollut itsellään tietynlainen vauva, niin ei ymmärretä, ett muunlaisiakin jotka ehkä vaativat erilaista "kasvatusta" vai miksi sitä ikinä kutsutaankaan.

Ehkä jollekin vauvalle tekee hyvääkin se unikoulu, jos vanhemmatkin ovat jo aivan itkuisia ja loppu useiden kuukausian unettomuudesta. Kyllä minullekin kelpaisi vain kolme herätystä yössä, toista se on siinä vaiheessa kun on 10 kuukautta valvonut niin, ettei kertaakaan ole yli tuntia putkeen nukkunut. Kyllä siinä ottaa ilomielin unikouluohjeet vastaan ja tuota kuutta kuukautta voi tosiaan käyttää siihen, että voi pohtia koska se ylipäätään on järkevää. Onko se järkevää 2 kuiselle vai jo vuodenikäiselle.

Unikoulu ei tosiaan tarkoita vauvan yksin jättämistä, vaan muita keinoja. Huudattamisellakin tarkoitetaan usein vieressä olemista tai sylissä olemista riippuen ohjeista. Joten hohhoijaa taas.

Joskus salaa ihmettelin helpon esikoisen kanssa samaa, mutta sen verran nöyrä ja fiksukin olin, että ymmärsin ettenehkätajua ihan kaikkea kun ei ole kokemusta. Hoksasin olla myös hiljaa asiasta josta en tiedä. En muutenkaan ole tuollaista päivittelijäsorttista jolle kaikki muut vanhemmuuden kikat ovat "nykyajan hömpötyksiä" tai muuten halveksuen puhu toisten vanhemmuudesta.

Ällöttävä ketju suorastaan ja koskettaa varmasti herkimmillä olevia, niitä joilla on kaikista vaikeinta. Onnittelut teille kiusaajaäidit. Juuri hyvä esimerkki tämä ketju kun väsynyttä äitiä/isää potkitaan alas.

Jos sä pidät tätä kiusaamisena niin olet selvästikkin väärässä paikassa.

 

Meillä lapsi heräsi vielä vuoden ikäisenä monta kertaa yössä syömään, vaikken nukuttanut tissille illalla. Ei pidetty unikoulua vaikka sitä neuvolasta kehotettiin. Olin aivan liian väsynyt, näin jälkeenpäin ajatellen.

Jos toinen lapsi tulee ja heräilee yhtä paljon, pidän unikoulun aiemmin.

 

Jos sä pidät tätä kiusaamisena niin olet selvästikkin väärässä paikassa.

Sinulta ei löydy muuta vastausta kirjoittamaani? Ei kai argumentaatiotaidot nyt tuohon voi loppua?

 

Noista Wanhan ajan kasvatusmetodeista tuli mieleen, meidänkin mummo kerran neuvoi, että vauvan pitäisi pystyä nukkumaan metelissä. Että pinnasängyn vieressä pitäisi voida imuroida, kun vauva nukkuu. Wtf?! Eihän aikuisetkaan missään metelissä pysty nukkumaan, en minä ainakaan .

Olen myös usein kuullut tuota "keuhkot vahvistuu huutaessa" -hokemaa, sekä sitä että jos vauva tyyliin kerran nukahtaa syliin niin se on sitten aina sylissä. Mun pirtaan ei kyllä uppoa tällaiset metodit.. minut kasvatettiin perheessä, jossa halittiin & syliteltiin lapsia usein ja saimme nukkua vanhempien välissä. Tätä perinnettä on meillä sittemmin jatkettu, ja lapsi on todella onnellinen!

 

[QUOTE="vvieras";29452319]Meillä lapsi heräsi vielä vuoden ikäisenä monta kertaa yössä syömään, vaikken nukuttanut tissille illalla. Ei pidetty unikoulua vaikka sitä neuvolasta kehotettiin. Olin aivan liian väsynyt, näin jälkeenpäin ajatellen.

Jos toinen lapsi tulee ja heräilee yhtä paljon, pidän unikoulun aiemmin.[/QUOTE]

Sama juttu, enää en rääkkäisi koko perhettä. Toiminkin oikein toisen kanssa, noin 7-8kk iässä aloitettiin jonkinlainen...no voi unikouluksikin kutsua, ja kas meni kaksi yötä itkeskellen ja sen jälkeen arki on ollut onnellista meillä kaikilla.
Se joka tulee sanomaan, että toimin tyhmästi saa räkäiset naurut päälle.

Esikoinen jonka kanssa vaan kestin ja kestin itki yöt läpeensä 1,5 vuotiaaksi ja voin kertoa, että se oli todella rankkaa aikaa. Voi kunpa olisin kuunnellut ohjeita, taisin olla liian väsynyt edes toimimaan enää, päästin helvetin liian pitkälle.

Ólisiko sitten teidän oi niin fiksujen äitien mielestä pitänyt vain kestää taas ja laittaa samalla esikoinenkin kärsimään? Sepäs olisikin fiksua. Ei ihme kun vanhemmat väsähtelee, kun ei oteta mitään vastaan ettei vaan vaikutettaisi järki-ihmisiltä.

 

Sinulta ei löydy muuta vastausta kirjoittamaani? Ei kai argumentaatiotaidot nyt tuohon voi loppua?

Mua ei kiinnosta keskustella ihmisen kanssa joka ruikuttaa et täällä kiusataan.

 

Mua ei kiinnosta keskustella ihmisen kanssa joka ruikuttaa et täällä kiusataan.

Okei no kokeillaan uudestaan jos voisit vähän avata ajatuksiasi:

Mua naurattaa kun tehään tällasia ihmettelyjä "nykyaikaisesta" jos kyseessä on ennemminkin todella vanhanaikainen juttu.

Antaa lörpöttelijöistä vähän yksinkertaisen kuvan.

Muutenkin huomaa tässä tyhmyyden kun on ollut itsellään tietynlainen vauva, niin ei ymmärretä, ett muunlaisiakin jotka ehkä vaativat erilaista "kasvatusta" vai miksi sitä ikinä kutsutaankaan.

Ehkä jollekin vauvalle tekee hyvääkin se unikoulu, jos vanhemmatkin ovat jo aivan itkuisia ja loppu useiden kuukausian unettomuudesta. Kyllä minullekin kelpaisi vain kolme herätystä yössä, toista se on siinä vaiheessa kun on 10 kuukautta valvonut niin, ettei kertaakaan ole yli tuntia putkeen nukkunut. Kyllä siinä ottaa ilomielin unikouluohjeet vastaan ja tuota kuutta kuukautta voi tosiaan käyttää siihen, että voi pohtia koska se ylipäätään on järkevää. Onko se järkevää 2 kuiselle vai jo vuodenikäiselle.

Unikoulu ei tosiaan tarkoita vauvan yksin jättämistä, vaan muita keinoja. Huudattamisellakin tarkoitetaan usein vieressä olemista tai sylissä olemista riippuen ohjeista. Joten hohhoijaa taas.

Joskus salaa ihmettelin helpon esikoisen kanssa samaa, mutta sen verran nöyrä ja fiksukin olin, että ymmärsin ettenehkätajua ihan kaikkea kun ei ole kokemusta. Hoksasin olla myös hiljaa asiasta josta en tiedä. En muutenkaan ole tuollaista päivittelijäsorttista jolle kaikki muut vanhemmuuden kikat ovat "nykyajan hömpötyksiä" tai muuten halveksuen puhu toisten vanhemmuudesta.

Ällöttävä ketju suorastaan ja koskettaa varmasti herkimmillä olevia, niitä joilla on kaikista vaikeinta.

 

Sama juttu, enää en rääkkäisi koko perhettä. Toiminkin oikein toisen kanssa, noin 7-8kk iässä aloitettiin jonkinlainen...no voi unikouluksikin kutsua, ja kas meni kaksi yötä itkeskellen ja sen jälkeen arki on ollut onnellista meillä kaikilla.
Se joka tulee sanomaan, että toimin tyhmästi saa räkäiset naurut päälle.

Esikoinen jonka kanssa vaan kestin ja kestin itki yöt läpeensä 1,5 vuotiaaksi ja voin kertoa, että se oli todella rankkaa aikaa. Voi kunpa olisin kuunnellut ohjeita, taisin olla liian väsynyt edes toimimaan enää, päästin helvetin liian pitkälle.

Ólisiko sitten teidän oi niin fiksujen äitien mielestä pitänyt vain kestää taas ja laittaa samalla esikoinenkin kärsimään? Sepäs olisikin fiksua. Ei ihme kun vanhemmat väsähtelee, kun ei oteta mitään vastaan ettei vaan vaikutettaisi järki-ihmisiltä.

Olisitko ap ollut sen kannalla, että olisi pitänyt vain jatkaa unettomuutta yhtä pitkälle ja laittaa perhe kärsimään? Muita vielä kevyempiä konsteja tietenkin ensiksi kokeiltiin, sitten vasta unikoulua jossa vauva siis saa olla vierellä ja kosketuksessa, mutta jätettiin se jatkuva syöminen pois ja unettomat yöt loppuivat. Olisiko ollut järkevää vain jatkaa?

 

Tuota metelissä nukkumista puollan kyllä sillä että kun lapset osaavat nukkua vaikka imuroisikin, voi siivota lasten nukkuessa päiväunia. Minä voin siis lasten hereillä ollessa olla heidän kanssaan ja imuroida kun käyvät päiväunille..

 

[QUOTE="Noo";29452394]Tuota metelissä nukkumista puollan kyllä sillä että kun lapset osaavat nukkua vaikka imuroisikin, voi siivota lasten nukkuessa päiväunia. Minä voin siis lasten hereillä ollessa olla heidän kanssaan ja imuroida kun käyvät päiväunille..[/QUOTE]

Mäkin luulin, että tuohon voi opettaa, mutta toka lapsi ei KOSKAAN oppinut siihen. Aina ollut herkkä heräilemään vaikka pitkään oltiin varomatta ääniä. Joka kerta kun imurista tai mistä tahansa tuli ääntä, vauva heräsi itkemään. Esikoisen luulin jotenkin totuttaneen äänissä nukkumiseen, mutta taisikin olla vain lapsikohtaista.

 

Okei no kokeillaan uudestaan jos voisit vähän avata ajatuksiasi:

Mua naurattaa kun tehään tällasia ihmettelyjä "nykyaikaisesta" jos kyseessä on ennemminkin todella vanhanaikainen juttu.

Antaa lörpöttelijöistä vähän yksinkertaisen kuvan.

Muutenkin huomaa tässä tyhmyyden kun on ollut itsellään tietynlainen vauva, niin ei ymmärretä, ett muunlaisiakin jotka ehkä vaativat erilaista "kasvatusta" vai miksi sitä ikinä kutsutaankaan.

Ehkä jollekin vauvalle tekee hyvääkin se unikoulu, jos vanhemmatkin ovat jo aivan itkuisia ja loppu useiden kuukausian unettomuudesta. Kyllä minullekin kelpaisi vain kolme herätystä yössä, toista se on siinä vaiheessa kun on 10 kuukautta valvonut niin, ettei kertaakaan ole yli tuntia putkeen nukkunut. Kyllä siinä ottaa ilomielin unikouluohjeet vastaan ja tuota kuutta kuukautta voi tosiaan käyttää siihen, että voi pohtia koska se ylipäätään on järkevää. Onko se järkevää 2 kuiselle vai jo vuodenikäiselle.

Unikoulu ei tosiaan tarkoita vauvan yksin jättämistä, vaan muita keinoja. Huudattamisellakin tarkoitetaan usein vieressä olemista tai sylissä olemista riippuen ohjeista. Joten hohhoijaa taas.

Joskus salaa ihmettelin helpon esikoisen kanssa samaa, mutta sen verran nöyrä ja fiksukin olin, että ymmärsin ettenehkätajua ihan kaikkea kun ei ole kokemusta. Hoksasin olla myös hiljaa asiasta josta en tiedä. En muutenkaan ole tuollaista päivittelijäsorttista jolle kaikki muut vanhemmuuden kikat ovat "nykyajan hömpötyksiä" tai muuten halveksuen puhu toisten vanhemmuudesta.

Ällöttävä ketju suorastaan ja koskettaa varmasti herkimmillä olevia, niitä joilla on kaikista vaikeinta.

Jos olet yhtään seurannut palstaa niin täällä vähän väliä kysytään "nyt tuli 6kk täyteen, mikäs unikoulu otettaisiin käyttöön" aloituksia, näitä tulee lähestulkoon päivittäin. Suurimalla osalla ei ole edes kiinteitä aloitettu ja sitten pitäisi olla 12h yöllä ilman ravintoa, koska 6kk on tullut täyteen.

 

Meillä eletään aika lapsentahtisesti. 1v:n kanssa herätään vaikka lukemaan kirjaa yöllä jos ei mitenkään muuten rauhoitu. Maitopullokin on annettu joskus jos herää liian aikaisin aamulla (unen tarve 11h). Nukkuu kuitenkin pääosin yöt läpi.

Ollaan tehty myös sellainen valinta, että toinen meistä vanhemmista on kotona kunnes lapset ovat vähintään 2-vuotiaita, niin saavat ainakin siihen asti olla pieniä. Päiväkodissa pitää sitten osata olla niin kauhean reipas ja osata sitä sun tätä.

Nyt tuolla 1v:llä on vähän huono rytmi, menee liian myöhään nukkumaan, ja nukkuu myöhään aamulla. Mies kyseli että alkaako herättelemään lasta aamuisin että saadaan rytmi käännettyä, niin sanoin että jospa vaan annetaan nukkua, kotona kun on, ja yritetään kääntää rytmiä sieltä illan puolelta ensin. Ymmärrän kyllä että 21-24 nukutut yöunet on ne kaikkein tärkeimmät, ja pyritään siihen ajan mittaan että olisi nukkumassa jo viim. klo 21, mutta vielä menee usein kymppiin, jopa puoli yhteentoista asti ennen kuin nukahtaa. En jaksa ottaa nyt sen isompaa stressiä tuosta.

Vähän sydän vääntyi rinnassa sellaisestakin, että kun olin nla:ssa tästä uudesta vauvasta, ja 1v oli mukana, ja siinä huoneessa leikkiessään haki minulta huomiota, niin th sanoi tiukasti lapselle, että :"nyt annat äidin olla rauhassa, että kohta teille tulee vauvakin, et saa vaatia huomiota koko ajan". .

Itse olen kyllä tuota lempeämpi noinkin pienelle lapselle. 1v on vielä lähes vauva! Ja meillä ainakin saa syliä aina kun vaan mahdollista.

 

Meillä perhekerhossa yksi äiti ei suostunut pitämään noin 1 vuotiasta kädestä kiinni, kun se yritti kävellä, koska eihän se opi muuten ikinä itse kävelemään.
Toinen sitten kädet ojossa itki siellä lattialla, kun olisi halunnut kävellä muttei yksin pysynyt pystyssä.

Toi vaan jotenkin kuvasti just sitä, miten ei tajuta ollenkaan vauvojen/pienten lasten ajatusmaailmaa.
Vaikka en sitä sano etteikö se joskus unohtuisi itseltäkin. Varsinkin ton melkein 5-vuotiaan kanssa, kun se osaa jo niin paljon ja on itsenäinen mutta lähempänä vauvaahan sekin on kuin aikuista.

 

Kerrankin olen ap kanssasi pitkälti samaa mieltä! :flower: Toisaalta ymmärrän vanhempien väsymyksenkin.

 

Ken guru tuo kiintymysjuttu on aika kyllä jännä Suomessa. Ihan kuin lapset ja heidän vanhempansa kärsisivät tai menisivät pilalle, jos heitä hellitään. Minä otan lapsen mielelläni syliin vaikka illalla tv:tä katsoessa tai milloin vaan, ja lapsikin tulee monesti oma-aloitteisesti vaikka halaamaan äitiä/isää.

Olen lukenut että tuo lapsena helliminen heijastuu sitten aikuisiälläkin, on ns. periytyvää käytöstä. Minun mieheni sattuu olemaan myös todella lämminhenkisestä perheestä ja se heijastuu musta hänenkin käytöksessään. Sitten taas eräs exäni ei ollut tottunut kosketteluun ollenkaan, ja joskus suorastaan kavahti kosketusta! Näin erilaisia me ollaan Meni kyllä nyt aiheen vierestä täysin, pahoitteluni!!

 

Kerrankin olen ap kanssasi pitkälti samaa mieltä! :flower: Toisaalta ymmärrän vanhempien väsymyksenkin.

Mua ihmetyttää silti, miksi esim sitä vuoden ikäistä joka huutaa jatkuvasti yöllä ei saisi yhtään unikouluttaa jos kyseessä siis vieressä oleminen ja hellittely? Eikö vanhemmalla sisaruksella ole mitään oikeuksia?

 

Tuli vielä mieleen sellainen, että eräässä ketjussa tässä hiljattain joku kirjoitti että lapsi pitää nykyään laittaa päiväkotiin viimeistään 5-vuotiaana, että muuten ei pärjää eskarissa!!

 

Hei, onneksi me ollaan tiedostavia ja ajattelevia yksilöitä. Jokainen varmasti tekee kuten heidän perheessään on parasta.

Ja tuohon kiintymyjuttuun, me voidaan hei vaikuttaa! Me ollaan siinä asemassa että voidaan katkaista se kierre, jossa lapsen sylittely ja halailu ja kantaminen on kiellettyä. Hellikää lapsianne ja toivottavasti se periytyy. Mä olen syntynyt 80-luvulla ja mun äitini neuvoi mua kun äidiksi ekaa kertaa tulin, että ei saa nukkua samassa sängyssä, tutti pois heti, pullo pois heti, vauvalle illalla tankkaus että nukkuu koko yön jne. Eihän hän tiedä muusta, niin on silloin opetettu ja jossain taidetaan opettaa vieläkin. Onneksi on netti ja tietoa osataan hakea muilta ihmisiltä ja lähteistä.. Eikä sokeasti luoteta siihen terkkariin joka ei todellakaan aina ole se jumalasta seuraava näissä asioissa..

 

Selventäkäähän nyt mitä te edes oikeasti tässä tarkoitatte? Sitä vain, että tasan 6kk iässä tai muuten listan mukaan laitetaan vauvat kuin armeijassa tekemään asioita, vai sitä että se sata kertaa heräilevä 10 kuinen unikoulutetaan hellällä tyylillä. Näitä molempia vai vain tuota ekaa?

Eikö siis mitään menetelmiä saisi koskaan käyttää jos kokee tarpeelliseksi omassa perheessään? Pitäisi aina vain kärsiä ja antaa isompienkin lasten kärsiä vieressä koska the vauva tai the taaperoikäinen?

 

Tuli vielä mieleen sellainen, että eräässä ketjussa tässä hiljattain joku kirjoitti että lapsi pitää nykyään laittaa päiväkotiin viimeistään 5-vuotiaana, että muuten ei pärjää eskarissa!!

Näinhän se on ja on aina ollut. Harjoittelun on hyvä aloittaa päiväkerhossa viimeistään 3-vuotiaana.

 

Mua ihmetyttää silti, miksi esim sitä vuoden ikäistä joka huutaa jatkuvasti yöllä ei saisi yhtään unikouluttaa jos kyseessä siis vieressä oleminen ja hellittely? Eikö vanhemmalla sisaruksella ole mitään oikeuksia?

En mä ole ottanut mitään kantaa tuohon. Kyllä mä ainakin ymmärrän, että vuoden ikäisen kohdalla yritetään pitää jonkinlaista pehmeää "unikoulua". Perheen kokonaistilannehan tuossa vaikuttaa ja meneehän osa töihinkin lapsen ollessa vuoden ikäinen. Mä ainakin tarkoitin näitä puolivuotiaiden unikouluja ym. mistä ap puhui. 1 v ymmärtää jo ihan eri tavalla kuin pieni vauva.

 

[QUOTE="vieras.";29452637]Näinhän se on ja on aina ollut. Harjoittelun on hyvä aloittaa päiväkerhossa viimeistään 3-vuotiaana.[/QUOTE]



No, miten vaan, mutta meidän lasten ei tarvitse. (Muista syistä nämä pienet kyllä tulevat menemään hoitoon n. 3-vuotiaina, mutta mahdollisimman pienillä hoitoajoilla silloinkin).

 

Ei Tytsi 1v:kään ymmärrä että miksi ei saa olla lähellä, tai miksi hänen huutoonsa ei vastata.