Ei oo vielä ehditty, vastasi poika....

Mitäs tästä sanot HappyGirl-91?

Ystävä,joka oli ollut 3v.yhdessä,2v.naimisissa,lähti Tansaniaan auttamaan vapaaehtoistyöntekijänä isänsä jalanjäljissä puoleksi vuodeksi ja edelleen ovat yhdessä ja lapsi suunnitelmissa.Miten ajattelit tämän kestäneen,herrajee,puolivuotta erossa ja edelleen yhdessä onnellisina?Tämä on toisen unelmien toteuttamista,molempien joustamista asiassa ja silti onnellisesti parisuhteessa elämistä.

Entäs tämä:Tyttäreni kummisetä lähti vuodeksi Bostoniin opiskelemaan saman arvon,kuin suomessa kauppatieteiden maisteri,ja oli juuri tavannut kumppaninsa ennen bostoniin muuttoa.Tuli takaisin Bostonista ja muuttivat ennen joulua yhteen.Kärsikö suhde-ei!

Ja läheisempi vaihtoehto-mies kävi pikkujouluissa ILMAN MINUA!Minä kävin pikkujouluissa ILMAN HÄNTÄ.Ja edelleen ollaan yhdessä,ei meidän suhdetta kaada erikseen menemiset.

Ja sun luotan 100% mieheen,en toisiin naisiin on tosiasiassa se,ettet luota mieheesi ja sulla on huono huono itseluottamus.

 

Mitäs tästä sanot HappyGirl-91?

Ystävä,joka oli ollut 3v.yhdessä,2v.naimisissa,lähti Tansaniaan auttamaan vapaaehtoistyöntekijänä isänsä jalanjäljissä puoleksi vuodeksi ja edelleen ovat yhdessä ja lapsi suunnitelmissa.Miten ajattelit tämän kestäneen,herrajee,puolivuotta erossa ja edelleen yhdessä onnellisina?Tämä on toisen unelmien toteuttamista,molempien joustamista asiassa ja silti onnellisesti parisuhteessa elämistä.

Entäs tämä:Tyttäreni kummisetä lähti vuodeksi Bostoniin opiskelemaan saman arvon,kuin suomessa kauppatieteiden maisteri,ja oli juuri tavannut kumppaninsa ennen bostoniin muuttoa.Tuli takaisin Bostonista ja muuttivat ennen joulua yhteen.Kärsikö suhde-ei!

Ja läheisempi vaihtoehto-mies kävi pikkujouluissa ILMAN MINUA!Minä kävin pikkujouluissa ILMAN HÄNTÄ.Ja edelleen ollaan yhdessä,ei meidän suhdetta kaada erikseen menemiset.

Ja sun luotan 100% mieheen,en toisiin naisiin on tosiasiassa se,ettet luota mieheesi ja sulla on huono huono itseluottamus.

Tosi ihailtavaa tietenkin. On aivan totta että niinkin yksinkertaista kuin se onkin, kun rakastaa, haluaa toiselle vain parasta. Siksi en ikinä pystyisi kun tarkemmin ajattelen estelemään miehen työmatkaa pidemmäksikin aikaa, koska se mikä on toisen unelma pitää tehdä mahdolliseksi. En vois katsoa itseäni peilistä jos veisin häneltä ura tai minkä tahansa muun haaveen.

En ymmärrä miksi ihmiset on noin ilkeämielisiä, että haukkuvat oikein kilpaa että suunnilleen tuhoan mieheni elämän olemalla tiukka. :O Oikeasti olen kaikkea muuta kuin itsekäs mutta epävarma kyllä.. Ja vainoharhainen. Välillä musta tuntuu että tulen hulluksi kun mietin pääni puhki mitä mies voi olla tekemässä vaikka hän olisi vain keilaamassa kurssikavereiden kanssa. :/ Se on tosi raskasta enkä siis jaksa ymmärtää miksi täytyy teilata ja haukkua kun myönnän itsekin, että olen liian vaativainen ja mustasukkainen.

Onneksi olkoon vain, sulla on hyvä itsetunto ja luotto myös miehees

 

Alkuperäiseen aiheeseen tämä ei liity, mutta...

Me ollaan miehen kanssa oltu liki neljännesvuosisata yhdessä. Alusta saakka on ollut aivan selvää, että molemmilla on oma elämä kavereineen. Toki, mitä enemmän ikää tulee, sen enemmän huomaan meidän olevan keskenämme. Minä en koskaan voisi kieltää toista toteuttamasta unelmiaan, ja olisin hirveän pahoillani, jos minua kiellettäisiin tai olisi kielletty Myöskään tyttärelle en toivo kahlitsevaa suhdetta.

Omaan puolisoon olen aina luottanut 100%, enkä itsekään ole kokenut tarvetta pettää. Molemmilla olisi ollut tilaisuuksia pettämiseen ihan töissäkin, jos olisimme halunneet, ei siihen sen suurempaa etäisyyttä tarvitse. Ja minä en omista puolisoani, eikä hän minua. Jos vanhuuttamme hurahdamme jompikumpi toiseen, se on sen ajan murhe sitten se. Mutta baareissa on aikanaan käyty, ja jopa ulkomaan reissuillakin ilman toisiamme.

Mutta edelleen olen sitä mieltä, että ihan turha on kihlautua liian nuorena - ainakaan äitin painoistuksesta.

 

Oikeasti olen kaikkea muuta kuin itsekäs mutta epävarma kyllä.. Ja vainoharhainen. Välillä musta tuntuu että tulen hulluksi kun mietin pääni puhki mitä mies voi olla tekemässä vaikka hän olisi vain keilaamassa kurssikavereiden kanssa. :/ Se on tosi raskasta enkä siis jaksa ymmärtää miksi täytyy teilata ja haukkua kun myönnän itsekin, että olen liian vaativainen ja mustasukkainen.

Haluatko todella että miehesi on pettämättä VAIN koska kiellät häneltä asioita? Eikö sinusta ole jo väärin se että joudut kieltämään häntä tai hän pettää?

Anna hänen mennä ja todistaa olevansa luottamuksen arvoinen. Jos hän ei sitä olisi (varmasti on) mutta jos ei olisi niin etkö haluaisi että saat tietää mahdollisimman pian että olet perustamassa tulevaisuutta pettäjän kanssa?

Sinä teet itsellesi hallaa ja samalla toitotat miehesi päähän ettei häneen voi luottaa, hän pettää kuitenkin, vaikka mitään syytä tälläisille väitteille ei ole.

Hyvä kuitenkin että tajuat että tämä on sinun ongelma itsesi kanssa.

 

Ja sitä(kin) mieltä olen, että tosi iepäasiallisesti on tässä ketjussa hyökätty joitain nimimerkkejä vastaan. Sormet toimivat äsken ajatusta nopeammin.

 

Haluatko todella että miehesi on pettämättä VAIN koska kiellät häneltä asioita? Eikö sinusta ole jo väärin se että joudut kieltämään häntä tai hän pettää?

Anna hänen mennä ja todistaa olevansa luottamuksen arvoinen. Jos hän ei sitä olisi (varmasti on) mutta jos ei olisi niin etkö haluaisi että saat tietää mahdollisimman pian että olet perustamassa tulevaisuutta pettäjän kanssa?

Sinä teet itsellesi hallaa ja samalla toitotat miehesi päähän ettei häneen voi luottaa, hän pettää kuitenkin, vaikka mitään syytä tälläisille väitteille ei ole.

Hyvä kuitenkin että tajuat että tämä on sinun ongelma itsesi kanssa.

Se tosiaan ei johdu hänestä vaan on ongelma nimeltään heikko itsetunto, tai herkkyys, joku sellainen että ulospäin näytän itsevarmalta mutta aivan pienistä eleistä (tai "signaaleista") vedän hirveät johtopäätökset. Sitä tapahtuu kaikkialla, jopa töissä.. Ei ole elämä helppoa.

Niinpä, parempi antaa toisen mennä ja valita mitä tekee jos on tehdäkseen.. USeimmiten menee hyvin ja olen varma kaikesta, mutta sitten pieni riita ja taas ollaan lähtöruudussa.

 

Se tosiaan ei johdu hänestä vaan on ongelma nimeltään heikko itsetunto, tai herkkyys, joku sellainen että ulospäin näytän itsevarmalta mutta aivan pienistä eleistä (tai "signaaleista") vedän hirveät johtopäätökset. Sitä tapahtuu kaikkialla, jopa töissä.. Ei ole elämä helppoa.

Niinpä, parempi antaa toisen mennä ja valita mitä tekee jos on tehdäkseen.. USeimmiten menee hyvin ja olen varma kaikesta, mutta sitten pieni riita ja taas ollaan lähtöruudussa.

On tosi hienoa, että itse tunnistat nuo tunteet. Uskoisin (ja omasta kokemuksestakin puhun ) että kun aikaa kuluu, luottamus toiseen kasvaa.

 

jokaisen oma asia minkä ikäsenä menee kihloihin

 

Meillä keskimmäinen lapsi täyttää maaliskuussa 18v ja on vuoden ajan ollut kihloissa.