Tottakai toivoisin. Samoin jos erotaan jossain vaiheessa. En tietenkään toivo tai millään tavalla harkitse sitä, mutta en myöskään kuulu näihin "me ei ikinä erota" - tyyppeihin. Pääasia, että tuo ihana ihminen on onnellinen.
"Sari"
Tietysti. Toivon, että mieheni löytäisi itselleen hyvän elämänkumppanin, joka osaa arvostaa häntä ja tekee hänen loppuelämänsä onnelliseksi. En todellakaan toivo, että mieheni joutuisi elämään yksin loppuelämänsä, rakkaus tekee jokaiselle ihmiselle hyvää.
nohh
Niin kauan kuin lapset asuvat kotona, niin rehellisesti sanottuna en toivoisi. Toki haluaisin miehelle lempeä, mutta toivon, että lapset olisivat erossa kuviosta.
Peyote
Nythän se tuntuu hirveältä ajatukselta, mutta mä oon miehen paras ystävä, se olisi ilman mua todella yksinäinen. En toivoisi sille sellasta yksinäisyyttä. Olisi hyvä, jos löytäisi jonkun jonka kanssa on hyvä olla.
"asdf"
Toivoisin että uusi vaimo olisi hyvä äiti lapsillemme, muulla ei olisi väliä. En halua että mies ripustautuisi kuolleen muistoon. Etteenpäin elävän mieli, sanotaan meilläpäin.
"Sari"
Toivot siis, että lapsillasi olisi sureva, masentunut ja toimintakyvytön isä?
hmmmm
toivoisin, että hän jonain päivänä löytäisi sen uuden onnen, tiedän, että minä olisin silti aina se ykkönen.
Lapsille olisi musertavaa, jos jompikumpi vanhemmista kuolisi, joten lapsia ja heidän toiveitaan olisi kunnioitettava, tiedän myös, että mies ei alkaisi perustamaan uutta perhettä kenenkään kanssa, joten seuraavalla naisella varmasti tulisi olla omia lapsia.
Lapsille olisi musertavaa, jos jompikumpi vanhemmista kuolisi, joten lapsia ja heidän toiveitaan olisi kunnioitettava, tiedän myös, että mies ei alkaisi perustamaan uutta perhettä kenenkään kanssa, joten seuraavalla naisella varmasti tulisi olla omia lapsia.
ok
Kyllä kai. Turhaa edes ajatella tavallaan, ei se mua satuta kun olen kuollut ja kuopattu. Toisaalta voisi nyt, kun vielä voi, sanoa miehelle, että jos kuolen niin saa etsiä uuden; voisi vähentää mahdollista syyllisyydentunnetta.
Ennen hautajaisia ei kyllä saa; muuten mä tuun kummittelemaan ja pahasti.
Ennen hautajaisia ei kyllä saa; muuten mä tuun kummittelemaan ja pahasti.
ok
[QUOTE="Sari";29286900]Toivot siis, että lapsillasi olisi sureva, masentunut ja toimintakyvytön isä?[/QUOTE]
Täillaistako lesken elämä aina on, kunnes rakastuu uudelleen?
Täillaistako lesken elämä aina on, kunnes rakastuu uudelleen?
Tottakai. Suurella sydämellä.
En soisi poismenoni johtavan siihen, että mieheni näivettäisi tunteensa ja ikään kuin kuihtuisi loppuelämänsä ajaksi, sinnitellen eteenpäin vain huolehtien ja keskittyen yksinomaan lasten kasvattamiseen. Soisin hänen löytävän vielä rinnalleen kumppanin, joka pitäisi huolen siitä, että mieheni jaksaisi jatkaa kukoistamistaan aina sinne viimeiseen henkäykseensä asti.
Ei kenenkään ole hyvä olla yksin.
En soisi poismenoni johtavan siihen, että mieheni näivettäisi tunteensa ja ikään kuin kuihtuisi loppuelämänsä ajaksi, sinnitellen eteenpäin vain huolehtien ja keskittyen yksinomaan lasten kasvattamiseen. Soisin hänen löytävän vielä rinnalleen kumppanin, joka pitäisi huolen siitä, että mieheni jaksaisi jatkaa kukoistamistaan aina sinne viimeiseen henkäykseensä asti.
Ei kenenkään ole hyvä olla yksin.
Kyllähän yksin on parempi olla kuin suhteessa vain siksi, ettei kestä yksinäisyyttä. Miten Täydellisen jälkeen voisin enää itse kelpuuttaa ketään? Rima on niin korkealla, ettei sinne voi kukaan yltää. Vahva ja sitoutunut leskirouva on arvokas. Todellisuudessa voin säädellä vain omia tekemisiäni, jos jään leskeksi. Kuolleena en tietäisi mitä mieheni häärää, mutta toiveissa olisi ne mieheni lupaamat kaulakorut, joihin sielu säilöytyy kuoleman sattuessa ja tuolloin rakas puoliso voi olla aina muassa...
Peyote
Jostain kuolleen säilömisestä koruun ei ole iloa, kun yksinäinen arki alkaa. Ei kuollut ole enää läsnä.
Tietyllä tavalla kadehdin sitä, miten korkealle arvostat miestäsi ja miten sitoutuneita olette yhteen.
Itse en osaa. Ehdotonta rakkautta osaan antaa vain lapsilleni, en aikuiselle miehelle.
Älä sano. Meillä on käynyt kummituksia. Hrrrrr.
Kai sinäkin saat lohtua uskostasi? Monella uskovaisella on risti tai rukousnauha joka auttaa ajatusten keskittämisessä.
Tottakai toivoisin =) :heart:
Meidän yhteinen elämämme olisi silloin ohitse. Kuten pappikin sanoo "kunnes kuolema teidät erottaa". Onnea toivoisin elämään isännälle kuolemani jälkeen.
Meidän yhteinen elämämme olisi silloin ohitse. Kuten pappikin sanoo "kunnes kuolema teidät erottaa". Onnea toivoisin elämään isännälle kuolemani jälkeen.
VR
Astron tekstejä lukiessa mietin että voi helekkari, en kyllä millään pysty kuvittelemaan että ottaisin ketään muuta miehen kuoleman jälkeen, ainakaan vakituiseksi kumppaniksi. Kyllä mulle riittäis lapset ja aidot ystävät ja oma koti, harrastukset ja muut ilot. Mutta en kyllä tarviis siihen miestä, tai edes haluaisi.
Rima olisi todellakin niin korkealla että varmaan puolet halukkaista nauraisin pihalle, puolet ohjaisin nätisti etäälle.
Miehelle toivoisin naista koska kyllä se mun mielestä tarviis sellaisen minunkin jälkeeni. Kunhan ottais jonkun hyvän eikä mitään halpaa ämmää.
Rima olisi todellakin niin korkealla että varmaan puolet halukkaista nauraisin pihalle, puolet ohjaisin nätisti etäälle.
Miehelle toivoisin naista koska kyllä se mun mielestä tarviis sellaisen minunkin jälkeeni. Kunhan ottais jonkun hyvän eikä mitään halpaa ämmää.
Henkivakuutusrahoja voi sitten käyttää arjen helpottamiseen esim. siivouspalveluja käyttämällä, mutta miksi ottaa uusi puoliso, jos vain arjen käytännöistä kyse? Ei olis helppoa uudellakaan elää jatkuvasti kuolleen varjossa. Isovanhempani eivät hankkineet uusia puolisoita, vaikkeivat olleet kovin vanhoja leskiä, mummo oli vain 29v ja ukki oli 66v. Kummitätini oli 48v eikä hänelläkään uutta puolisoa, leskenä jo 12v.