No tuota tuota.. Tämäkö on sitten sitä kriittistä ajattelua, että oletetaan kaikkien uskovien olevan fanaattisia ja kaiken sekopäisyyden johtuvan uskosta? Mitenkään kokemuksiasi väheksymättä.Oon ollu aiemmin uskovaisen kaa, itse asiassa kahdesti ja uskonto teki kaikesta mahdotonta. Kun ollaan tilanteessa, että puoliso sukupuolensa ja uskonsa oikeutuksella estää normaalin elämän muulta perheeltä niin kyllä siinä opin, ettei fanaatikon kanssa tuu toimeen.
Oliko kristinusko kuitenkaan syynä etelä-Euroopan naisten huonoon asemaan, vaan se vanha perinnekin? Eli jos viikingeillä oli jo pohjalla naisten suurempi kunnioitus ja asema, niin mitä jos se näkyi myös Pohjolan yhteiskunnassa tasa-arvona myös kristinuskon tultuakin?Viikingit (ja muinaiset pakanasuomalaiset) pitivät kristinuskon kaukana mailtaan satoja vuosia pitempään kuin esim. Etelä-Euroopan maat. Jotenkin tää korreloi mm.naisten paremman tasa-arvon puolesta kauemmin kristinuskolta säilyneissä maissa, joissa naisen asema oli ennen kristinuskoa vahva.
"tosi uskontoon" kuuluu mielestäni oleellisesti kuvitteellinen ulkopuolinen auktoriteetti, joka otetaan todesta ja jonka annetaan vaikuttaa arkeen.Mitkä asiat teidän mielestä kuuluu tosi uskontoon?
Tosi uskontoon, ai siis siihen että uskoo "oikeasti" vai ns. "kiihko" uskovaisuuteen?Mitkä asiat teidän mielestä kuuluu tosi uskontoon?
no karppina voisi pastafarin kanssa asuminen olla mielenkiintoista, mutta ehkä sen kestäisin. Jedit taas eivät varmaan eroa mun maailmankatsomuksesta niin kauheasti että vois sitä hetken yrittää... Että joo, tapauksistahan nuo sitten riippuu, totta turiset!Oiskohan joku harras jedi kovinkaan vaikea asuinkaveri? Tai pastafari?
Muuttuuhan se. Aivan täysin.Ei ainakaan kristillisessä uskoontulossa koko persoona ja minuus muutu.
Mä en usko, että mikään uskonto voisi muuttaa persoonaa. Sama ihminen siinä uskoo johonkin.Ei ainakaan kristillisessä uskoontulossa koko persoona ja minuus muutu. Tai yliluonnollisessa maailmassa tapahtuu ihmiselle silloin paljonkin (muuttuu tuomitusta pelastetuksi, Jeesus asuu sydämessä jne.) mutta sama suklaalle perso, sisustuksesta ja shoppailusta tykkäävä, laiska, add, levottomia höpöttävä olen kuin ennenkin.
Taipumukset säilyy siis aina.
Miten sä niinku nyt aattelet tuon asian? Oikeestihan kristinuskoon kuuluu aika kiinteesti ajatus uskollisuudesta, eikä Jeesuksen morsiaana olo tarkoita mitään seksuaalista asiaa, eikä edes sitä, että pitäisi olla naispuolinen.Surettaisihan se, jos puolisoni tunnustaisi minulle pettävänsä minua Jeesuksen kanssa, mutta enköhän pääsisi siitä yli.
Uskoontulo on sen verran iso elämänmuutos, että voi jopa "sairastuttaa" hetkellisesti.Mä en usko, että mikään uskonto voisi muuttaa persoonaa. Sama ihminen siinä uskoo johonkin.
Tai ehkä se voikin muuttaa, jos sairastuu samalla jotenkin korvien välistä. Mutta olisi vaikeaa tietää, johtuuko uusi uskonto sairastumisesta, vai sairastuminen uudesta uskonnosta.
Uskovaisen on tätä ehkä vaikea käsittää, mutta mä koen ainakin että se pelkkä johonkin tuollaiseen uskominen muuttaa sitä ihmisen persoonaa. Pakko nyt ottaa taas tähän se hammaskeiju vertailu, jos sun miehes yhtäkkiä alkais puhumaan hammaskeijusta kuin se ois todellinen, niin eikös hän silloin olis ihmisena muuttunut aikatavalla? Kun edes uskoo sellaiseen... Ja siis ei-uskovasta uskominen voi tuntua tältä Ei millään pahalla, kunhan halusin nyt vähän valoittaa tuota persoonallisuus juttuaMä en usko, että mikään uskonto voisi muuttaa persoonaa. Sama ihminen siinä uskoo johonkin.
Tai ehkä se voikin muuttaa, jos sairastuu samalla jotenkin korvien välistä. Mutta olisi vaikeaa tietää, johtuuko uusi uskonto sairastumisesta, vai sairastuminen uudesta uskonnosta.
Pysyykö muiden kumppanit sitten aina samoina?Uskovaisen on tätä ehkä vaikea käsittää, mutta mä koen ainakin että se pelkkä johonkin tuollaiseen uskominen muuttaa sitä ihmisen persoonaa. Pakko nyt ottaa taas tähän se hammaskeiju vertailu, jos sun miehes yhtäkkiä alkais puhumaan hammaskeijusta kuin se ois todellinen, niin eikös hän silloin olis ihmisena muuttunut aikatavalla? Kun edes uskoo sellaiseen... Ja siis ei-uskovasta uskominen voi tuntua tältä Ei millään pahalla, kunhan halusin nyt vähän valoittaa tuota persoonallisuus juttua
Ei mun mies siis ainakaan olis sama mies jos hän kuvittelisi hammaskeijun olevan olemassa (tai jumalan), jos hän joka ilta toivottelisi minulle hammaskeijun siunausta tms
No mulle olis ainakin jo liikaa se, että oma mieheni uskoisi johonkin, johon uskomista minä itse vertaan hammaskeijuun vaikka kuinka hiljaa mielessään uskoisPysyykö muiden kumppanit sitten aina samoina?
Mun mielestä on ihan normaalia että ihmiset muuttuu, uskoi johonkin tai ei.
Minä olin ennen lihansyöjä, nykyään kasvissyöjä.
Olen muuttunut kyllä, mitä sitten?
Eikö lähtökohta ole se että ihmiset voivat muuttua ja tod.näk muuttuvatkin, olennaisempaa on se että MITEN ja miten muutos vaikuttaa arkeen ja elämään.
Mä en näe miten se olisi iso muutos mun kumppanille, jos yhtäkkiä hiljaa mielessäni uskoisin Jumalaan?
Jos se olisi täysin oma vakaumukseni ja uskoni, joka ei näkyisi arjessa juurikaan.