Miksi te otatte parisuhteet niin vakavasti ja kuvittelette olevanne satuhahmoja?

[QUOTE="vieras";29133146]Seksuaalisuus on sivuseikka, ihminen ihastuu toiseen ihmiseen, ja se kestää hetken aikaa kunnes loppuu. Kiintymyssuhdetta jatketaan yleensä mukavuussyistä, toiselta kupataan jotain, seksiä, rahaa, kotitöitä, lastenhoitoapua yms.[/QUOTE]

Eli kiintymyyssuhteeseen ei kuulu tunteet? Miksi se on sitten nimeltään kiintymyssuhde?

 

Mikä ero näillä on? Miksi joku voi tulla perheenjäseneksi mutta puoliso ei missään nimessä? Ja vastaatko vielä niihin edellisiinkin kysymyksiin, kiitos.

Hmm, suosittelen apua jos et erota vanhemmuus/lapsi-suhdetta panosuhteesta alkaneesta asumiskäytännöstä.

 

Jaa. Minulla on kaksi biologista veljeä, joista kumpaakaan kohtaan en tunne yhtään mitään. Kerran vuodessa soitan ja kysyn kuulumiset, jotten olisi maailman silmissä ihan törkimys.

Ja sitten mulla on puoliso, joka on rakastajani ja paras ystäväni.

 

Eli kiintymyyssuhteeseen ei kuulu tunteet? Miksi se on sitten nimeltään kiintymyssuhde?

Ja jos oletetaan että mies ja nainen voivat kokea välillään vain intohimoa tai tai tarvetta elämää helpottaakseen niin mitä on esim se tunne mitä jotkut vanhat parit tuntevat toisiaan kohtaan (otetaan sellaiset jotka asuvat vanhainkodissa, eli eivät oikeastaan tarvitsisi toisiaan ollenkaan koska tarpeet tyydytetään hoitajien ja muiden omaisten puolesta)? Se mikä on niin voimakasta että saattavat jopa kuolla kun kuulevat toisen menehtyneen.

 

Eli kiintymyyssuhteeseen ei kuulu tunteet? Miksi se on sitten nimeltään kiintymyssuhde?

Totta kai tunteita on ihmisellä, mutta ei se ole rakkautta. Ei kavereitakaan rakasteta, niistä korkeintaan pidetään. Yleensä niistä puolisoista ei ihastumisen jälkeen kovasti edes pidetä. Mutta yhdessä ollaan joidenkin käytännön asioiden takia. Kuvitellaan että se ylimääräinen asukas helpottaa arkea jollainlailla.

 

[QUOTE="vieras";29133170]Hmm, suosittelen apua jos et erota vanhemmuus/lapsi-suhdetta panosuhteesta alkaneesta asumiskäytännöstä.[/QUOTE]

Okei, mutta voitko silti vastata oikeasti niihin kysymyksiin menemättä mun henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Vai etkö osaa?

 

[QUOTE="vieras";29133170]Hmm, suosittelen apua jos et erota vanhemmuus/lapsi-suhdetta panosuhteesta alkaneesta asumiskäytännöstä.[/QUOTE]

Kyse ei ole siitä että olisi valittava jompi kumpi (rakkaus ja himo), vaan molemmat voivat kohdistua samaan ihmiseen. Jostain syystä sinulla nuo ovat ilmeisesti eriytyneet ja voivat olla olemassa vain toisistaan erillään?

 

Ja jos oletetaan että mies ja nainen voivat kokea välillään vain intohimoa tai tai tarvetta elämää helpottaakseen niin mitä on esim se tunne mitä jotkut vanhat parit tuntevat toisiaan kohtaan (otetaan sellaiset jotka asuvat vanhainkodissa, eli eivät oikeastaan tarvitsisi toisiaan ollenkaan koska tarpeet tyydytetään hoitajien ja muiden omaisten puolesta)? Se mikä on niin voimakasta että saattavat jopa kuolla kun kuulevat toisen menehtyneen.

Se on juuri kiintymyssuhde joka on kasvanut akuutiksi tilaksi.

 

[QUOTE="vieras";29133184]Totta kai tunteita on ihmisellä, mutta ei se ole rakkautta. Ei kavereitakaan rakasteta, niistä korkeintaan pidetään. Yleensä niistä puolisoista ei ihastumisen jälkeen kovasti edes pidetä. Mutta yhdessä ollaan joidenkin käytännön asioiden takia. Kuvitellaan että se ylimääräinen asukas helpottaa arkea jollainlailla.[/QUOTE]

Mitä sitten on se mitä mä tunnen miestäni kohtaan. Voin sanoa että millään lailla hän ei ainakaan helpota mun arkea. Kaikista helpoin mun olisi asua ihan yksikseni tai lasteni kanssa, mutta silti valitsin jakaa elämäni juuri mieheni kanssa. Miksi?

 

[QUOTE="vieras";29133191]Se on juuri kiintymyssuhde joka on kasvanut akuutiksi tilaksi.[/QUOTE]

Mikä akuutti tila??

Mitä eroa on sinusta rakkaudella ja kiintymyssuhteella?

 

Kiitos AP, avasit mun silmät. Täytyykin kertoa miehelle kunhan se soittaa että se ädjöö nyt ja lusikat jakoon. Me ei olla oikeesti edes yhdessä rakkaudesta, vain tavasta. Aina kuuden viikon välein mies tulee vain tavan vuoksi meille.

Kiitos, Ero vireille heti, tässä ja nyt.

 

Mitä eroa on sinusta rakkaudella ja kiintymyssuhteella?

Kun oikein tarkkaan mietin niin ero on vain se että ehkä kiintymyssuhde on opittu (ts.jatkumo jostain, eri miehen ja naisen suhteessa jatkumo himosta). Mutta mitä väliä sillä on vaikka niin oliskin, ja mitä väliä sillä on vaikka sitä erehtyisi sanomaan rakkaudeksi?

Ei sillä mitään väliä ole, mutta toin vaan esiin että kyse on ihan eri asioista. Täällä ihmetellään niin paljon kun parisuhde menee päin helvettiä ja rakkaus on loppunut. Rakkaus ei lopu koskaan, mutta sitä ei ole parisuhteissa alun alkaenkaan. On vain ihastuminen, joka voi maksimissaan kestää 2 vuotta, tuokin on harvinaisen pitkä aika.

 

Mikä akuutti tila??

Mitä eroa on sinusta rakkaudella ja kiintymyssuhteella?

Rakkaus on rakkautta, kiintymys on tapa. Kai nyt aikuinen nuo erottaa toisistaan. Verrattavissa addiktioon tuo kiintymys, sitä kun voi tuntea myös muihin kuin eläviin olentoihin.

 

Mä pistän paremmaksi. Ei sitä rakkautta ole perheenjäsentenkään välillä. Kiintymystä se vaan on, vaikka ap muuta satuilee

 

Miksi mennä parisuhteeseen, jos ei ota sitä vakavasti?

 

[QUOTE="Hohhoijaa";29133215]Mä pistän paremmaksi. Ei sitä rakkautta ole perheenjäsentenkään välillä. Kiintymystä se vaan on, vaikka ap muuta satuilee [/QUOTE]
Tosiasiassa muut ihmiset ovat ainoastaan ärsyttäviä ja on pelkästään kohteliaisuutta, ettei monota niitä nenään aina tavatessa.

 

Kerro toki mullekin mikä tunnetila se mulla on kun ikävöin miestäni kun olemme erillään, hän on ihminen joka on kaikista rakkain (lasten kanssa), häneen luotan eniten maailmassa, kun ajattelen häntä; hymy nousee kasvoille ja mahanpohjassa tuntuu edelleen perhosia. Ihailen häntä kun katson häntä, huonotkin puolensa ovat minulle tärkeitä, hyväksyn hänet sellaisena kuin hän on, kuolisin hänen vuokseen, lamaantuisin kaipaukseen jos menettäisin hänet, en voisi koskaan loukata häntä tahallani, haluan ja toivon hänelle pelkkää hyvää, olen onnellinen hänen ilostaan ja onnistumisesta, himoitsen häntä aina vain, kiihotun hänestä, pelkästä ajatuksesta. Hoitaisin häntä jos hän sairastuisi, pukisin ja pesisin hänet jos hän kuolisi, ajaisin maailman ääriin hänen vuokseen, en kääntäisi selkää hänelle. Mitä tämä on? Kämppäkaveruutta?

 

Romanttinen rakkaus on varmasti hyvin tuore asia, aivan kuten homoseksuaalisuuskin, vaikka suhteita, joita meidän modernilla mittapuullamme voidaan luokitella romanttiseksi ja/tai homoseksuaaliseksi on ollut aina.

Romantiikkaan ei ole aina ollut varaa tai se on ollut erilaista. Ritariromantiikka oli yleensä jo varatun kohteen kaukaista ihailua, koska kiertävällä ja mahdollisesti varattomalla ritarilla ei ollut mahdollisuuksia perheellistyä rakkautensa kohteen kanssa. Samanlaisia hormoniryöppyjä sitä on aina aivoissa ollut. Se "kasvu erilleen" taitaa tapahtua niin, että oksitosiinia saadaan liian vähän, koska ollaan liian vähän keskenään.

 

Aivan ihana ketju!Minä rakastan syvästi miestäni, joka on tukenut minua,
kun olin pohjalla, rakastaa lapsiani, vaikkeivät ne olekaan biologisesti hänen.
Hän on valmis väsyttämään itsensä vuoksemme, vain jotta me voisimme hyvin.
Perheeseeni tosin katkaisin välit, sillä rakkaus oli vain harhaa, johon halusin uskoa, mutta
lopulta tajusin pointin.

 

http://www.youtube.com/watch?v=Ai_bSCnPVtM

 

[QUOTE="vieras";29133210]Rakkaus on rakkautta, kiintymys on tapa. Kai nyt aikuinen nuo erottaa toisistaan. Verrattavissa addiktioon tuo kiintymys, sitä kun voi tuntea myös muihin kuin eläviin olentoihin.[/QUOTE]

Entäs sitten, jos rakastaa ex-puolisoaan. Mitä se sitten on?

 

Entäs sitten, jos rakastaa ex-puolisoaan. Mitä se sitten on?

Ei kun anteeksi, on kiintynyt ja välittää.

 

Jos nyt vaan rakkautta on monenlaista. Mutta rakkautta kuitenkin!

 

[QUOTE="vieras";29133232]Tosiasiassa muut ihmiset ovat ainoastaan ärsyttäviä ja on pelkästään kohteliaisuutta, ettei monota niitä nenään aina tavatessa.[/QUOTE]

Niinkö sulle on sanottu?

 

Mitä sitten on se mitä mä tunnen miestäni kohtaan. Voin sanoa että millään lailla hän ei ainakaan helpota mun arkea. Kaikista helpoin mun olisi asua ihan yksikseni tai lasteni kanssa, mutta silti valitsin jakaa elämäni juuri mieheni kanssa. Miksi?

Olet kiintymyssuhteessa. Joku asia sinua pitää suhteessa, ehkä status quo. Itse tiedät paremmin sen asian tai ne asiat.