Alanvaihto, elämän muuttaminen 30-vuotiaana,- mitään järkeä?

Onko täällä totaalisia elämänsuunnan muutoksia tehneitä paikalla? Ei tarvitse olla välttämättä alanvaihto, vaan muutenkin Kiinnostaa tarinat!

Itse olen kolmenkymppinen, vaimo ja pienen lapsen äiti. Hoitovapaalla vielä. Minulla on vakituinen, siisti, toimistotyö, jossa on hyvä palkka. En tiennyt nuorena mitä haluaisin tehdä, joten menin kauppikseen ja sattumien kautta sain nykyisen työni, 19-vuotiaana. Virka itseasiassa.
Eletään mukavaa elämää perheen kanssa, mutta silti päähäni on alkanut tulla aivan älyttömiä haaveita...Viimein olen keksinyt mitä haluaisin tehdä työkseni ja se on jotain aivan muuta kuin mitä nyt teen. Haluaisin kampaajaksi. Oikein itseä huvittaa kun ajattelenkin sitä, mutta mitä sitä itelleen mahtaa!?

Rakastin työtäni, mutta en enää. En osaa kuvitella itseäni kyseiseen paikkaan edes kymmentä vuotta. "Tätäkö loppuelämä on?"- näin kyselin itseltäni jo ennen lapsen syntymää. Olin totaalisen kyllästynyt työhöni ja etenkin ihmisten asenteisiin,- niin työtovereiden, pomojen kuin asiakkaidenkin. Ajattelin lapsen suoman breikin työelämästä palauttavan intoni työtä kohtaan, mutta ei. Ahdistaa ajatella paluuta. Vaikka toki sinne palaan.
Ja noihin haaveisiin,- onko mitään järkeä lähteä kouluttautumaan alalle, jossa on ylitarjontaa jo valmiiksi,- pienempi palkka ja ja ja ja ?????

No nämä on vain haaveita. Tällä hetkellä en aio niitä millään muotoa toteuttaa, pelottaa liikaa suoraan sanoen, mutta haaveilla aion Kertokaapa muutkin omista elämänmuutoksistanne

Niin ja alanvaihtajista; mieheni on vaihtanut alaa kolmekymppisenä. On nyt unelmatyössään. Mutta hänen kannaltaan muutos oli sujuva, sillä taustalla olivat entisen alan lomautukset ja sitä kautta jouhevasti uudelleen kouluttautuminen. Minun tulisi irtisanoutua ja lähteä ihan tyhjästä :O Onko sellainen edes mahdollista vai evätäänkö tuet jos sanoudun irti palkkatyöstä??

 

Minä mietin kanssa uudelleen kouluttautumista, haluan ktm:ksi. Olen 36 v. Mutta minun motivaationani ei ole ihana työ, vaan parempi palkka .

En oikeasti osaa sanoa onko järkeä ryhtyä kampaajaksi, en oikein usko että pystyt palaamaan vanhaan alaasi sen jälkeen.

 

En näe, että alan vaihtaminen liittyy millään tavoin ikään, toki jotkin fyysisesti todella raskaat työt eivät ehkä sovi silloin, kun ikää on jo mittarissa enemmän.

Opiskelen uutta alaa vanhan rinnalle ja ikää yli 40 v., ja olen tosi tyytyväinen. Suosittelen siis

 

Tuo taitaa olla jokaisella kolmekymppisellä mielessä, että tässäkö tää nyt oli ja tätäkö tää on koko loppuelämän. No ei ole vaikka siihen jäis, mutta aika moni pistää ihan hyvän elämänsä paskaks noiden ajatusten takia. Itse menin vaille kolmikymppisenä naimisiin, valmistuin uudesta koulusta 32 vuotiaana ja lapset tuli kuvioihin valmistujaisten jälkeen. Eipä ole tarvinnut kriisimuutoksia tehdä kun noin rutkasti pistin elämän uusiksi, tai sitten nuo kaikki tein juuri kriisissä...

 

Monet ovat 30-vuotiaina vasta aloittamassa ensimmäistä ammattiaan.

 

Voit todennäköisesti opiskella opintovapaalla, joten ei tarvitse heti irtisanoutua. Googleta "opintovapaa". Kannattaa kuitenkin täysin realistisesti laskea kuinka pärjäätte kampaajan palkalla. Se lienee (jos siis edes töitä saa) yleisimmin luokkaa 1200-1500e/kk.

 

No joo-o ihan sellaisia kommentteja on tullutkin mitä ajattelin, eihän tässä järkeä ole Ja ehkä toi otsikko,- alanvaihto 30-vuotiaana, on huono, koska en mä nyt aio tota toteuttaa...Ja 40-vuotiaana mut varmaan naurettais ulos koulusta ko.alalla :/

Opintovapaa on kyllä käynyt mullakin mielessä, mut eikö sen pidä olla omaan alaan liittyvää lisäkoulutusta?

Noooh. Haaveilla voi aina Ja palkasta, tiedän, että se olis paljon pienempi, mutta mulle on kuitenkin itelle tärkeää, että viihdyn työssäni. Työ on niin iso osa elämää, ja jos se alkaa mennä siihen, että joka aamu vitutttaa lähteä töihin niin kyllä se alkaa vaikuttamaan jo vähän muuhunkin elämänlaatuun...En halua koskaan tulla elämäänsä kyllästyneeksi toimistotantaksi ja jos mä joskus alan sellaiselta vaikuttaa on pakko alkaa laittaa pakkaa uusiksi. Mutta ei nyt

 

Haaveissani koko ajan. Mutta nykyisen veroista palkkaa ei juurikaan mistään muusta duunista täällä saa ja pois emme ole muuttamassa. Joten jatketaan... Onneksi taas vastuut kasvaa ja haasteet. Alkoikin tämän vuoden hommat puurolle maistua.

 

Mä en tiedä mihin mä haluaisin, mutta nykyinen työ on aika ahdistavaa. Hirveä stressi ja kiire ja vähän kiitosta jne. Kohta valmistun maisteriksi, toivon että se avaa jonkun oven josta luikahtaa. Nykyistä en voi jatkaa enää vuosikausia, tai mulla menee mielenterveys lopullisesti.

Ihmiset on toki erilaisia, mutta mä en vaan tajua että joku haaveilee kampaajan hommasta Olen ymmärtänyt että moni kampaajan on melko leipääntynyt hommaansa.

 

no tuota, mä oon opiskelemassa uutta alaa, jossa palkkaus on surkea ja työnsaanti satunnaista. Kuitenkin oln tosi tyytyväinen, koska nyt tunnen opiskelevani sellaista, mitä oikeasti haluan tehdä ja mikä sopii minulle. Ikä on jo lähempänä neljääkymmentä ja tunnen itseni paljon paremmin kuin parikymppisenä. Ajattelen, että jos ihminen on tyytymätön johonkin muutettavissa olevaan asiaan elämässään, hänen tulisi tarttua toimeen ja muuttaa se, muuten saa lopun ikäänsä olla tyytymätön ja miettiä miten asiat olisivat voineet olla. Siksi minä rohkaisen tarttumaan unelmiin ja toteuttamaan ne

 

Ei opintovapaan tarvitse liittyä omaan alaan. Kuten sanoin, googleta.

Mainitsen vaan vielä, että etukäteen on helppo sanoa "ei se palkka ole tärkeä", mutta entäs käytännössä? Kun olet elänyt sillä minipalkalla 10-20 vuotta, ehkä pelkkiä pätkätöitä tehden, ja sitten vielä eläkekin lasketaan ko. palkan mukaan...

Suosittelen että ainakin etukäteen elät vaikka vuoden niin, että oikeasti kitkutat kampaajan mukaisella palkalla. Eli pistät kaiken sen yli tulevan (nykyisestä palkasta) säästöön, ja oikeasti ELÄT sillä ~ 1000 euron nettopalkalla. Näet miltä se todellisuudessa tuntuu. Kuten sanottu, etukäteen on helppo vannoa, etenkin kun/jos nykyinen työ tympii.

 

Mulla taas toisinpäin : olen kampaaja ja haluaisin alkaa opiskella liiketaloutta ! Oon 35v ja 2 lasta, pitkään oon tätä miettinyt, mutta nyt on totaalikypsyminen kampaajan työhön niin uskaltauduin hakemaan kouluun.
Älä irtisanoudu työstäsi, vaan hae opintovapaata, niin saat aikuisopintotukea. En muista nyt ulkoa, mutta taisi olla n. 70% palkan määrästä! Sitä saa 19kk ja tais olla 250e/kk mitä voi ansaita ton lisäksi, jos haluaa töitä tehdä lisäksi.

 

Tsemppiä siulle sissi alanvaihtoon En mä nyt oikein ees tiedä mikä mua tuossa kampaajanhommassa kiehtoo, mut tosiaan niinkuin aiemmin kirjoitin, tällä hetkellä ajatus siitä, että mulla ylipäätään on jotain mikä kiinnostaa on tyydyttävää

Onko täällä muita kertomuksia alanvaihtajilta tai aikovilta?

 

30-vee on just hyvä ikä lähteä tekemään elämäänsä muutoksia ja toteuttamaan haaveita! On jo elämää takana ja tietää jo mitä ei halua ja mitä haluaa. Työvuosiakin on vielä rutkasti iän puolesta jäljellä. Uusien opintojen edessä elämänkokmuksesta on vain hyötyä. Uskallusta ja rohkeutta peliin!

 

[QUOTE="sissi";29080912]Mulla taas toisinpäin : olen kampaaja ja haluaisin alkaa opiskella liiketaloutta ! Oon 35v ja 2 lasta, pitkään oon tätä miettinyt, mutta nyt on totaalikypsyminen kampaajan työhön niin uskaltauduin hakemaan kouluun.
Älä irtisanoudu työstäsi, vaan hae opintovapaata, niin saat aikuisopintotukea. En muista nyt ulkoa, mutta taisi olla n. 70% palkan määrästä! Sitä saa 19kk ja tais olla 250e/kk mitä voi ansaita ton lisäksi, jos haluaa töitä tehdä lisäksi.[/QUOTE]

Saanko kysyä mihin kouluun/minkälaiseen kouluun hait? Terv. Ktm:ksi haluava

 

30-vee on just hyvä ikä lähteä tekemään elämäänsä muutoksia ja toteuttamaan haaveita! On jo elämää takana ja tietää jo mitä ei halua ja mitä haluaa. Työvuosiakin on vielä rutkasti iän puolesta jäljellä. Uusien opintojen edessä elämänkokmuksesta on vain hyötyä. Uskallusta ja rohkeutta peliin!

kiitos

 

Täällä toinen, joka haaveilee alanvaihtoa ja hoitovapaalla oon minäkin
Ei vaan taida vielä onnistua neljän lapsen äidiltä, kun vanhimmat on teinejä ja rahaa kuluu aika mukavasti. Joten ahdistavaan työhön on pakko palata
Mulla on vielä fyysisesti raskas kolmivuorotyö, eli sit kun meen töihin tuntuu todellakin, ettei meidän lapsilla oo äitiä ollankaan. Inhoan tässä vuorotyössä myös sitä, et pitää just vaikka jouluaattona sanoa lapsille, et mamma lähtee nyt töihin, terve
Ikää mulla on jo 37, voi olla et haaveeksi jää mun alanvaihdot, saa nähdä. Pitää alkaa katteleen, jos vaikka pääsis edes jonnekin päivätyöhön, se ois perheelliselle niin paljon parempi vaihtoehto!

 

Siis pidättekö te muut kolmekymppiset sit itseänne jo niin ikäloppuna, ettei 30-vuotiaana enää kannata lähteä opiskelemaan uutta alaa, vai mistä moiset pohdinnat? Olen itse 30, lapseton sinkku ja musta ainakin tuntuu, että koko elämä on vielä edessä ja kaikki ihan kesken. Yksi ammatti on jo, töitä sillä alalla ei oikein ole ollut ja olen joutunutkin tekemään täysin koulutusta vastaamatonta työtä. Siksi keväällä hainkin kouluun ja nyt opiskelen töiden ohella ja edessä alanvaihto vielä on lähes 4 vuotta tiukkaa opiskelua, mutta silti tuntuu, että juuri näin tämän on pitänyt mennäkin ei todellakaan ole liian myöhäistä vaihtaa alaa.

 

[QUOTE="sissi";29080912]Mulla taas toisinpäin : olen kampaaja ja haluaisin alkaa opiskella liiketaloutta ! Oon 35v ja 2 lasta, pitkään oon tätä miettinyt, mutta nyt on totaalikypsyminen kampaajan työhön niin uskaltauduin hakemaan kouluun.
Älä irtisanoudu työstäsi, vaan hae opintovapaata, niin saat aikuisopintotukea. En muista nyt ulkoa, mutta taisi olla n. 70% palkan määrästä! Sitä saa 19kk ja tais olla 250e/kk mitä voi ansaita ton lisäksi, jos haluaa töitä tehdä lisäksi.[/QUOTE]

Näin.
Koulutusrahasto :: Aikuiskoulutustuki

 

No eihän 30v ole vielä ikä, eikä mikään

Mä teen mahdollisesti alanvaihdon tuossa 32-33v iässä. Mulla on kyllä ihan mielettömän kiva duuni, mutta toisaalta toisenlaisetkin haasteet kiinnostavat. Saattaapi siis olla, että lähden takaisin koulunpenkille parin vuoden kuluttua, kunhan nämä lapset on saatu kasvatettua hieman isommiksi

 

Minä aloin opiskelemaan lääkäriksi 27vuotiaana. Sitä ennen matalapalkka-alalla ja kotiäitinäkin ehdin olla. Eipä kyllä kaduta.. elämä on niin lyhyt tyytymiseen!

 

Ei, en koe millään muotoa olevani ikäloppu Lähinnä siksi näitä pohdiskelen, koska tosiaan minulla alanvaihto tarkoittaisi "alaspäin menoa"...eli en olisi jatkokouluttautumassa tai alkamassa lukemaan lääkäriksi vaan jotain ihan muuta...eli se, että onko järkeä lähteä ok-palkkaisesta työstä matalapalkkahommaan vain siksi, ettei enää nykyisessä työssä viihdy, mietityttää. Ja tietysti moni muukin asia

Mut ikäloppu en todellakaan ole, koko elämä on mullakin edessä vaikka en enää sinkku ja lapseton olekaan

 

Ihana viestiketju! Tähän palaan vielä paremmalla ajalla. Itsekin olen 30v, amk-tutkinto alla jolla en tee oikeasti yhtikäs mitään.. Haaveissa opiskelupaikka tulevina vuosina, vaikka epäilyttää oma ikä.

 

Mä opiskelin uuden ammatin n. 40-vuotiaana, eikä se ole sen kummoisempi, kuin lähihoitajan tutkinto, mutta nyt teen työtä, jossa viihdyn ja jota itse arvostan. Saan auttaa ihmisiä. En pidä itseäni ammatinvaihtajana, koska en oikein koskaan päässyt kiinni edelliseen ammattiini.
Järkeäkö - no omalla kohdallani juu, koska nyt oikeasti on töitä, joita tehdä. Palkkahan ei ole kovin hyvä, mutta työllä on itselleni suuri merkitys, joten se kompensoi... edellisenä työnäni tein tylsää ns. liukuhihnahommaa, vaikka ei se sitä joka päivä ollut, mutta siinä määrin, että työpäivät täyttyivät taukojen odottamisesta. Eikä se tuntunut itselleni sopivalta ollenkaan.

Ja kyllähän halu elämänmuutokseen tulee mieleen viimeistään tuossa 30-40 -vuotiaana. Yksi elämän kriisikausista, joiden aikana opitaan paljon uutta itsestä ja ympäröivästä maailmasta.

 

Jaa-a, minä tein sen juuri 5 kk sitten . Olin matalapalkka-alalla 15 vuotta, vaikkakin esimiesasemassa. Tein todella aikaista aamuvuoroa, yritin selvittää työpaikalla vallitsevaa solmutilannetta, väsytin itseni aivan äärimmilleni työn, pienen lapsen ja muutaman elämänkriisin avulla . Sitten, yksi kerrallaan, asiat alkoviat selvitä ja lopulta oltiin tilanteessa, jossa tajusin, etten voi enää olla työpaikassani. Sain kuulla alaani sivuavasta työpaikasta, hain, pääsin haastatteluun ja sadan ihmisen joukosta minut valittiin!

Nyt koeaikani on ohi, tienaan yli kaksi kertaa enemmän kuin edellisessä työssä, saan olla oman itseni herra ja nautin työstäni. Jaksan kotona enemmän, jaksan olla parempi vanhempi ja vaimo.