Paljonko miehenne siivoavat/tekevät kotitöitä?

Meillä minä teen aina kaikki "sisä"kotityöt,ja muutenkin arjen
viiden lapsen kanssa koska mies reissuhommissa.Mies sitten hoitaa esim ruohonleikkauksen,polttopuut ym..Toisaalta ok mut kyllä vois sisälläkin jotain tehdä..

 

[QUOTE="vieras";28942445]Ei tee juuri ollenkaan, paitsi laittaa välillä ruokaa. Mutta se tekee kolmivuorotyötä ja paljon ylitöitäkin, ja hoitaa kesällä ruohonleikkuut ja talvella lumityöt. Kuljettaa myös lapsia harrastuksiin.
Minä olen kotona, en ole siis ollenkaan töissä ja kummatkin meidän lapset ovat jo koulussa. Minä teen kaikki kotityöt ja kesällä pihatyöt, paitsi ruohonleikkuut. Tää sopii mulle.[/QUOTE]

Tässä tapauksessa sulle kuuluukin kaikki hommat.

 

Tekee aika paljon. Miehellä on tapana jättää jälkeensä aina kamala sotku (saattaa myllätä jonkun kaapin ihan sekaisin ja pahimmillaan viskellä kamaa lattialle, kun on muka niin kiire, roskat ja tiskit jää pöydille, lasten vaipat vessan lattialle jne.), mutta toisaalta se saattaa ihan yhtäkkiä saada inspiraation imuroida supertarkasti kaikkia listoja myöten ja pestä lattiat ja hinkata vessan suunnilleen hammasharjalla, jos olen poissa kotoa tai vaikka nukkumassa Mä pyrin siivoamaan sitä mukaa kun tulee sotkua, ettei pääsisi kamalaa kaaosta syntymään.

 

[QUOTE="vieras";28942560]Tässä tapauksessa sulle kuuluukin kaikki hommat.[/QUOTE]

No niinhän mä totesinkin, että kuuluu.

 

Meillä mies vie roskat jos roskis täynnä kun on lähdössä vaikka töihin. Ajaa nurmikon, mies sitten hoitaa lamppujen vaihdot ja auton huollot ym. Mut perjaatteessa kaikki kotihommat on mun tehtävänä. Tää on nyt näin kun mies tekee töitä niin paljon ettei juuri kotona ehdi vapaa-aikaa viettää ja mää oon lasten kanssa kotona niin ilman muuta ne kotihommat kuuluu mulle. Mies saattaa pestä pyykkiä ehkä kaks kertaa vuodessa, ei osaa kuivausrumpuakaan käyttää . Mutta mies tekee PALJON töitä ja tuo suurimman osan elämiseen tarvittavasta rahasta. Ja hoitaa sitten nuo ns. miesten hommat, eli vaikkei siivouksia, pyykkäyksiä tee niin hoitaa paljon muita yhteisiä asioita. Ruokaa mies kyllä tekee melkein joka viikonloppuna yhtenä päivänä.

 

Ihan tajuttoman paljon enemmän kuin mä. Mies on kotihoidontuella ja mä töissä. Ihan oma-aloitteisesti tekee ihan kaikki kotityöt (paitsi pyykit joihin en anna sen koskea ) ja sen lisäksii kokkaa ja leipoo. Tuun monesti kotiin jossa tuoksuu juuri leivottu leipä. Tänään kun tulin töistä kuopuksen kanssa lajittelivat pieniä vaatteita pois <3 Viikonloppuisin yritän puolestani tehdä oman osani kodin töistä eli lähinnä sitä pyykinpesua.

 

Mä laitan ruokaa ja leivon, ja mies hoitaa siivoukset, tiskit, ruokaostokset ja pyykit kokonaan. Muut hommat jaetaan.

 

[QUOTE="Heidi";28942608]Mä laitan ruokaa ja leivon, ja mies hoitaa siivoukset, tiskit, ruokaostokset ja pyykit kokonaan. Muut hommat jaetaan.[/QUOTE]

Mä olen kotiäiti.

 

Mies pesee omat pyykkinsä eli noin kerran viikossa. Tekee ruokaa kerran-pari viikossa. Antaa kyllä lapsille useammin valmiita eineksiä ja välipaloja. Pariin vuoteen mies ei ole imuroinut. Nyt teki oikein suursiivouksen lattianpesuineen. Vessoja ei pese koskaan. Ikkunat mies pesee parin vuoden välein. Lattiat saattaa pestä kerran kahdessa vuodessa. Keittiössä miehen on erityisen vaikeaan käyttää pöytärättiä. Tiskikonetta tyhjentää kerran viikossa.

Minulta menee huomattavasti enemmän aikaa kotitöihin, vaikka itsekään en ole mikään siivousintoilija. Pyykkiä ja astioita on kuitenkin pakko pestä lähes joka päivä. Vessoja on kuurattava ja lattiat imuroitava kerta viikkoon. Lasten harrastuskuskaukset ovat pääasiassa minun vastuullani.

 

Millaisissa parisuhteissa te oikein elätte? Olen työtön ja päivät kotona ja mies töissä. Kotityöt jaetaan tasan. Minä laitan ruoan, mies tiskaa ja huolehtii roskat. Minä pesen pyykit, mies imuroi. Viikkosiivous tehdään yhdessä. Lapset ja eläimet huolehditaan yhdessä. Molemmat tyytyväisiä.

 

[QUOTE="Ounou";28943109]Millaisissa parisuhteissa te oikein elätte? Olen työtön ja päivät kotona ja mies töissä. Kotityöt jaetaan tasan. Minä laitan ruoan, mies tiskaa ja huolehtii roskat. Minä pesen pyykit, mies imuroi. Viikkosiivous tehdään yhdessä. Lapset ja eläimet huolehditaan yhdessä. Molemmat tyytyväisiä.[/QUOTE] No sinä varmasti ainakin olet tyytyväinen kun olet tuollaiseen järjestelyyn saanut miehen suostumaan. Minkälainen vässykkämies suostuu tuollaiseen että joutuu tekemään puolet kotitöistä vaikka joutuu ainoana käymään töissä ja elättämään perheen?

 

[QUOTE="vieras";28942272]Itse en oikein enää tiedä, mitä tehdä parisuhteemme kanssa.
Mies pesee pyykkiä(omia vaatteitaan) ehkä kerran 2 pvässä, järjestelee omien sanojensa mukaan päivittäin mutta minä en kyllä näe mitään erityistä, oikein patisteltuna ja muistuteltuna mies saattaa siivota parikin tuntia mutta silloinkin hän korkeintaan imuroi,pyyhkii pölyt ja järjestelee vaikka pitäisi tehdä lisäksi paljonpaljon muutakin.
Jos joku hajoaa ja kaipaa korjausta, tai joku kaappi pitäisi siivota, hommata eteiseen hyllyt kengille ja muille ulkovaatteille, viedä pulloja keräykseen, viedä pahviroskia,h'än ei saa aikaiseksi.
Kaikki mitä ei ole äärimmäinen pakko tehdä JUST NYT, jää taatusti tekemättä.
Koskaan en voi olla vaikka päivää tekemättä ja siivoamatta ja luottaa siihen että toinen siivoaa ja tekee kotityöt,en koskaan.
Tuntuu niin mielettömän rasittavalta kun toinen ei itsenäisesti siivoa niin paljon kuin minä.[/QUOTE]

Sääliksi käy niitä miehiä jotka ovat tällaisten aloittajan kaltaisten keittiöjyrien alle jääneet. Mikään ei kelpaa eikä ole tarpeeksi hyvää vaan ainoastaan NAINEN osaa siivota ja pyyhkiä pölyt OIKEIN ja miehen kohtalona on kuunnella jäkätystä.

Mikä perkele siinä on että naiset kokevat tarpeelliseksi patistella, nalkuttaa, jäkättää ja komentaa jopa siitä huolimatta että mies oikeasti tekisi asioita kotona ja kävisi vielä lisäksi töissäkin? Mistä se oikein kumpuaa?

 

Sääliksi käy niitä miehiä jotka ovat tällaisten aloittajan kaltaisten keittiöjyrien alle jääneet. Mikään ei kelpaa eikä ole tarpeeksi hyvää vaan ainoastaan NAINEN osaa siivota ja pyyhkiä pölyt OIKEIN ja miehen kohtalona on kuunnella jäkätystä.

Mikä perkele siinä on että naiset kokevat tarpeelliseksi patistella, nalkuttaa, jäkättää ja komentaa jopa siitä huolimatta että mies oikeasti tekisi asioita kotona ja kävisi vielä lisäksi töissäkin? Mistä se oikein kumpuaa?

Hohhoijaa.
Minä olen aika kaukana jostain perfektionisesta keittiöjyrästä, meillä on lähestulkoon aina sotkuista ja se saa pinnan kireälle.
Kumpikin vihaa siivousta yli kaiken ja kumpikin käy töissä, joten kyllä se v*tuttaa jos toisen harteille jää suurinosa kotihommista ja lapsenhoidosta.
Jos en patistelisi,nalkuttaisi,jäkättäisi tai kauniisti pyytäisi mikä on aina se ensimmäinen vaihtoehto, mies ei tekisi yhtään mitään.
Okei, ehkä pesisi ne omat kalsarinsa ja taivastelisi miten paskaista on tekemättä kuitenkaan tuon taivaallista asialle.
Mies heittää roskat lattialle, likaiset sukat lattialle pyykkikorin viereen,likaiset astiat olohuoneeseen, leivänmurut ja ruoantähteet aina pöydille,kaikki tavaransa ja vaatteensa ympäri kämppää, suihkupyyhkeensä tuo keittiöön..
Se kumpuaa uupumuksesta ja vitutuksesta, siitä että yrittää jaksaa ja viimeisillä voimillaankin ponnistaa että koti olisi jotenkuten asuttava ja toinen ei laita tikkua ristiin.
Meillä on siistiä ehkä pari kertaa vuodessa, muutoin on aina enemmän tai vähemmän kaaos ja hommat levällään.

 

Meillä kotona äiti teki kaiken itse, isä innostui kokkaamaan pari kertaa vuodessa. Lastenhoitoon ei osallistunut laisinkaan. Myöhemmin äiti kertout minulle että kun oltiin ihan pieniä niin isä teki paljonkin kotitöitä ja hoiti meitä lapsia. Mutta äidille ei mikään oikein kelvannut kun asiat ei menny hänen mieleen. Jossain vaiheessa isä ei jaksanut enää kuunnella sitä naputusta niin jätti sitten kaiken äidille. Että tehkööt sitten yksin kun mikään ei kelpaa. Äiti kertoi tämän vähän niin kuin vinkkinä että elä tee samaa virhettä.

 

Kaiken pohjalla näissä jutuissa on se, että mikä on se siisteystaso, johon tähdätään. Joku on sitä mieltä, että on likaista ja sotkuista, jos lattialla on vaikka vähän hiekkaa eteisessä tai pari pölypalleroa nurkassa. Mun mielestä se ei vielä ole kamala asia. Me ollaan miehen kanssa kasvettu ihan erilaisissa kodeissa. Meillä oli pinnoilla usein tavaraa ja siivouskesta ei koskaan tehty isoa numeroa. Miehen kotona on taas aina ollut tosi siistiä ja tavarat aina paikoillaan ja pinnat ilman paperikasoja. Miehen mielestä meillä on aina kamala sotku ja se häiritsee häntä. Mua taas ei tää sotku häiritse. Tosin kyllä mäkin tykkään, silloin kun on siistiä, mutta en ole koko ajan järjestelemässä ja siivoilemassa.

Mä olen siis se, jolle joskus nalkutetaan siivouksesta. Ja vaikka mun mies siis asiasta sanoo ehkä max pari kertaa kuussa (vaikka sitä häiritsee joka päivä), niin silti ärsyttää. Joten voin näin epäsiistimpänä puolisona sanoa, että ei kyllä missään nimessä kannata jäkättää koko ajan sille miehelle, jos teidän siivousstandardit ei kohtaa. Se ylempi standardi ei ole aina se ainoa oikea.

Ja siis tiedän itsekin olevani laiska ja että mä voisin pitää tän kodin puhtaampana ja siistimpänä, sillä se kuuluu mun mielestä pääasiassa mulle, sillä olen kotona lasten kanssa, mutta rehellisesti sanottuna siivoilen pääasiassa mieheni vuoksi tai jos tulee vieraita. Mua ei häiritse tavarat pöydillä eikä sukat lattiolla.

 

Meillä mies laittaa 80% ruuista. Lisäksi hän roudaa pyykkinsä pyykkikoreihin ja astiansa pesukoneeseen. Laittaa koneet pyörimään jos huomaa että täysi satsi olisi kasassa.
Putsaa ilmanvaihtoräppänät ja likakaivot, kopistelee matot kun pyydän. (harvoin pyydän, kopistelen mieluusti itsekin).
Minä hoidan imuroinnit, koneiden tyhjennykset, pyykkien viikkauksen, pölyjen pyyhkimiset, luuttuamiset, vessan pesut ja isommat projektit kuten ikkunoiden pesun ja kaappien siivouksen. Siivoan usein myös keittiön ruokailujen jälkeen.

Lastenhoidon jaamme aika tarkkaan puoliksi, yleensä tehdään paljon koko perheenä.

Lumityöt jaamme, mies ajelee isommat alueet traktorilla, minä kolaan käsikolalla ne paikat joihin ei auralla pääse. Nurmikon ajaa mies, minä hoidan istutukset. Puut tehdään yhdessä, mies sirkkelöi, minä pinoan. Minä hoidan risusavotat ja raivaukset, mies huoltaa vehkeet siihen.

Olen erittäin tyytyväinen tilanteeseen.

 

Ei oikeastaan tee. Vie roskat joskus, jos pyydän. Tämä siksi, että minulla on enemmän aikaa opiskelujen lomassa ja mies tuo kuitenkin 4 kertaa enemmän rahaa kotiin kuin minä.

Eli koska sulla on vähemmän rahaa, niin sun kuuluu tehdä enemmän himassa? Ja se on sulle ok?

En mä tiedä miten muut, mutta meidän perheessä aikuisten arvoa ei mitata rahassa, eikä sillä, että se joka tuo vähemmän rahaa on velvollinen tekemään enemmän?

Mitä ihmettä sä sitten opiskelet, kun mun muistikuvan mukaan aikaa meni ihan järjettömästi enemmän opiskellessa kuin duunissa ollessa?
Sen lisäksi, että olin koulussa päivän, mun piti opiskella vielä illallakin.

 

Eli koska sulla on vähemmän rahaa, niin sun kuuluu tehdä enemmän himassa? Ja se on sulle ok?

En mä tiedä miten muut, mutta meidän perheessä aikuisten arvoa ei mitata rahassa, eikä sillä, että se joka tuo vähemmän rahaa on velvollinen tekemään enemmän?

Mitä ihmettä sä sitten opiskelet, kun mun muistikuvan mukaan aikaa meni ihan järjettömästi enemmän opiskellessa kuin duunissa ollessa?
Sen lisäksi, että olin koulussa päivän, mun piti opiskella vielä illallakin.

Talous- ja toimistopalveluiden merkonomiksi. Eri asia on sitten, kun olen työharjoittelussa ja teen yhtä pitkää päivää kuin mieskin. Sitten työt jaetaan "tasan" (= mies imuroi kerran viikossa ja minä teen loput ). Ja kyllä minä arvostan sitä, että mies jaksaa käytännössä elättää minua, opintotuki kun ei ole kovin kummoinen.

 

Meillä mies laittaa 80% ruuista. Lisäksi hän roudaa pyykkinsä pyykkikoreihin ja astiansa pesukoneeseen. Laittaa koneet pyörimään jos huomaa että täysi satsi olisi kasassa.
Putsaa ilmanvaihtoräppänät ja likakaivot, kopistelee matot kun pyydän. (harvoin pyydän, kopistelen mieluusti itsekin).
Minä hoidan imuroinnit, koneiden tyhjennykset, pyykkien viikkauksen, pölyjen pyyhkimiset, luuttuamiset, vessan pesut ja isommat projektit kuten ikkunoiden pesun ja kaappien siivouksen. Siivoan usein myös keittiön ruokailujen jälkeen.

Lastenhoidon jaamme aika tarkkaan puoliksi, yleensä tehdään paljon koko perheenä.

Lumityöt jaamme, mies ajelee isommat alueet traktorilla, minä kolaan käsikolalla ne paikat joihin ei auralla pääse. Nurmikon ajaa mies, minä hoidan istutukset. Puut tehdään yhdessä, mies sirkkelöi, minä pinoan. Minä hoidan risusavotat ja raivaukset, mies huoltaa vehkeet siihen.

Olen erittäin tyytyväinen tilanteeseen.

Jos te teette yhdessä noita metsähommmia, missä teidän lapset on silloin? Eikö teillä ollut aika pieniä lapsia? Ei kai ne siellä mettässä mukana ole? Kyllä meillä mies teki tuossa vaiheessa nuo mettätyöt ihan keskenään, nyt ovat kylllä pojat jo monesti apuna.

 

Hän pyykkää viikonlopun aikaan omat pyykkinsä, lauantaina siivoaa lapsukaistemme kanssa kodin, hoitaa viikonloppuisin ruuanvalmistuksen. On viikot pois, niin viikonloppuisin tekee sitten suurimmanosan kotitöistä lapsukaisten kanssa. Itse kun hoidan kodin lapsukaisten kanssa viikolla.

 

Se joka on kotona, tekee ehdottomasti huomattavasti enemmän, sehän on selvä. Ei se nyt niin saa mennä että toinen lorvii ja elelee toisen tienatessa ja työpäivän päätteeksi vielä joutuu siivoamaan ja kokkaamaan.
Meillä se on ainakin mennyt niin että se joka on kotona ollut esim. hoitovapaalla, on kyllä huoltanut kotityöt ja ruuat ja kaupassa käynnit joten illat on perheen yhteistä aikaa ja oli aikaa ihan niille harrastuksillekin.
Arvoa ei mitata rahassa mutta jos perheen kassaan kilahtaa x-määrä euroja, niin se työssä käyvä on tehnyt siellä duunissa oman osansa ja siitä edestä kotona oleva helpottaa työssä käyvän elämää ja tekee oman osansa niillä kotitöillä ja muulla arjen pyörityksellä päivisin.

Kun minä opiskelin, kävin myös töissä ja silti ehdin tekemään kotityötkin. Tosin silloin ei lapsia ollut ja oli mihinkään kykenemätön mies siihen aikaan.

 

Talous- ja toimistopalveluiden merkonomiksi. Eri asia on sitten, kun olen työharjoittelussa ja teen yhtä pitkää päivää kuin mieskin. Sitten työt jaetaan "tasan" (= mies imuroi kerran viikossa ja minä teen loput ). Ja kyllä minä arvostan sitä, että mies jaksaa käytännössä elättää minua, opintotuki kun ei ole kovin kummoinen.

Ok. Mä ymmärsin jotenkin niin, että koska mies tienaa enemmän, niin sun kuuluu tehdä kotityöt.

 

[QUOTE="emilia";28943611]Jos te teette yhdessä noita metsähommmia, missä teidän lapset on silloin? Eikö teillä ollut aika pieniä lapsia? Ei kai ne siellä mettässä mukana ole? Kyllä meillä mies teki tuossa vaiheessa nuo mettätyöt ihan keskenään, nyt ovat kylllä pojat jo monesti apuna.[/QUOTE]

Kyllä ne lapset on mukana kulkeneet Sirkkeli kun laulaa (siis sirkkelihän on paikallaan oleva terä jolla tehdään rangoista polttopuuta) niin lapset leikkii näkösällä. Tai istuvat liiterissä tai sen edustalla leikkimässä ja syömässä eväitä.

Ovat kyllä puunkaadossakin olleet mukana. Mies kaataa, minä vahdin lapset etteivät ole tiellä ja sen jälkeen minä alan karsia. Koko poppoo kantaa sitten risut traktorin kyytiin. Lapset pitävät raivuupäiviä "seikkailupäivinä".
Viikonloppuna minä raivasin, sillä aikaa mies leikki lasten kanssa pihalla. Minä sain "omaa rauhaa" oltuani lasten kanssa useamman päivän kotosalla.

Lapset ovat 3,5v ja 5.

Meillä lapset ovat kulkeneet kaikissa hommissa mukana paljon pienempinäkin jo. Luksusta on kun joskus saadaan heidät mummolaan ja saadaan tehdä töitä ilman lasten vahtimista.

 

Me asutaan maalla. mä teen periaatteessa kaikki sisätyöt kesällä, mies ulkotyöt.
talvella onkin helpompaa kun miehellä ei ole esim mitään rakennusprojektia menossa(yleensä) joten saan apua sisällä. mut en kyl laita häntä esim siivoamaan mitään kaappia, siitä ei vain tule mitään. mut esim mä siivoan makkarin, olkkarin ja keittiön ja mies vessan eteisen ja kuistin, tuollaiset mitkä on selkeitä, esim kuistille kerääntyy roskat ja työkalut sun muut väärässä paikassa olevat ryjät joten hän kuskaa ne paikalleen.

noi kierrätysroskat meilläkin on ongelma. mut sittenpähän kuskaa niitä autossaan töihin ja takas. kaikki hankinnat esim kaapit ja telineet, koukut, naulakot yms teen minä koska tiedän mitä tarvitaan ja millaisen haluan. mies taas ostaa jotain työkaluja yms mitä tarvitaan.

ei kannata laskea niin kamalan tarkkaan. mä olen vlvoittanut miehelle yhden työn oli sit kesä tai talvi ja se on et omat vaatteet ja tavarat ja jäljet tulee siivota, tän nyt pitäis olla ihan selkeä. esim pesen vain korissa olevat pyykit. välillä täytyy huomauttaa kun pöydille alkaa kerääntymään kaikkea, tai sit otan laatikon ja kerään kaikki sinne ja ojennan et tuossa, noion sun.

mut toisaalta, mä teen vain puolikasta työviikkoa ja mies kokonaista niin mun mielestä voin silloin enempi tehdä kotihommia. ja mä tykkään kaiken lisäks niistä.

 

Aika paljon tuntuu monella tekevän... Meillä on hyvin harvinaista että mies tekee ruokaa, siivoaa tai imuroi tai tekee mitään muutakaan kotitöitä. Jos on pidemmällä vapaalla niin auttelee siivouksissa pyydettäessä, viikolla ei juuri osallistu enkä sitä vaadikaan kun käy töissä ja tuo rahaa kotiin ja minä hoidan lapsia kotona. Ei ole oikein oma-aloitteinen, ei esimerkiksi tyhjennä tai täytä tiskikonetta vaikka astioita putoilisi tasoilta jo lattialle vaan asiasta pitää erikseen sanoa. Ja sehän on tietysti nalkutusta...

Kyllä minusta ne kotityöt kuuluu sille joka on kotona tai joka tekee lyhyempää päivää tai helpompaa työtä.