Millasta teistä on olla sinkku?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja aina varattu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

aina varattu

Vieras
Katson bridget jonesia. :D Onko täällä ikisinkkuja? millaista on sinkkuelämä? tuleeko jossain kohtaa bridget jones olo, jos sinkkuus jatkuu pitkään? Itse joskus vähän kadehdin sinkkuja, en ole koskaan ollut sinkku.
 
Pidä vaan kiinni siitä puolisostasi (mikäli hän on tavallinen kunnon mies). Ei tämä sinkkuus ole pidemmän päälle mitään herkkua, etenkään lapsen/lasten kanssa.
 
uskoin sen menevän niin, että aina vähän kaipaa sitä mitä ei ole. Sinkkuna olemisena on puolensa ja moni varmaan viihtyy oikein hyvin yksin. Silti hyvin usea sinkkuihminen tuntuu kuluttavan kaiken aikansa siihen, että löytäisi itselleen jonkun sängynlämmittäjän, ellei pysyvämmän niin sit yhen illan jutun.

Onko niitä oikeasti onnellisia sinkkuja oikeasti olemassa?
 
Sinkkuna on mahtavaa olla, saa päättää kaikesta itse eikä tarvitse tehdä kompromisseja esimerkiksi omista menoista, viikon ruokalistoista ja vaikkapa asunnon sisustamisesta. En edes halua enää parisuhdetta.
 
Olen ollut 2v sinkku eikä todellakaan ole ollut mukavaa, paitsi aluksi. Ensin oli kivaa kun sai mennä ja tehdä mitä vaan, mutta vuoden jälkeen alkoi jo ärsyttämään. Toinen vuosi on ollut tylsää, olisi ihanaa jos olisi vieressä mies jakamassa arkea. Ei aina jaksaisi olla vaan lasten kanssa.
 
En mä tiedä. En oikein osaa kuvitella eläväni parisuhteessa kun olen vain kerran seurustellut. En ajattele sinkkuuttani, en kaipaa miestä elämääni... Tää on mun elintapa, yksin yksiössä :D
 
En ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa, enkä myöskään halua olla. Pelottava ajatus, että pitäisi päästää joku toinen ihminen lähelle ja jakaa elämä hänen kanssaan. Jokainen parisuhde loppuu aikanaan ja se sattuu, en halua asettaa itseäni sellaiseen tilanteeseen. Tiedän olevani kyyninen ja pessimisti.
 
Mä hain epätoivoisesti sitä miestä jossain välissä, pitkän 6-7v sinkkukauden jälkeen. Mutta kerta toisensa jälkeen mulle kävi niin huonosti (lue: surkeita ja vielä hirveämpiä hyväksikäyttäviä miehiä), että päätin lopettaa, ja enää en ota mitään riskejä, eli käytännössä suhde vaatisikin sellaisia muutoksia ettei käytännössä ole mahdollista ilman riskinottoa esim. asumisen suhteen.
Toisaalta yhtä exää tapaan pari kertaa vuodessa, ja muutamassa viikossa ehdin saada kyllä jo riitelystä ja valituksesta tarpeekseni loppuvuodelle, joten siksi en ehkä kaipaakaan enää ketään elämääni.
 
Mukavaa, aina sellainen vapaa fiilis.

Ahdistun ajatuksesta, että joutuisin jakamaan arkeni jonkun kanssa, enkä osaa kuvitella kenenkään kanssa yhteistä tulevaisuutta.
Vuosikin parisuhteessa tuntuu pitkältä ajalta, saati sitten se, että pitäisi kuvitella olevansa jonkun kanssa viiden vuoden päästä.

En oikeastaan mieti sinkkuuttani, vaan ehkä pari kertaa vuodessa tulee sellainen yksinäinen ja ulkopuolinen fiilis, sillä parisuhde on niin tiukka normi.
Minut hyvin tuntevat ystäväni sanovat joskus, etteivät osaa kuvitella minua parisuhteessa, eikä sellainen sopisi kuulemma minulle.

Noh, kyllä mä välillä ihastun ja tapailen jotain ihanaa miestä, mutta toistaiseksi ei vielä ikinä ole tullut haaveita mistään yhteen muutosta tmv.
Toinen osapuoli taas on usein eri mieltä, joten eipä se sitten onnistu kovin pitkään tapailla.
 
Olen ollut sinkku sellaiset kakstoista vuotta. Ehkä tapaan vielä jonkun tai sitten en. Tälläinen elämä minulle annettiin ja olen siihen ihan tyytyväinen kuitenkin. Voisin muutenkin olla aika kamala kumppani, ehkei kukaan kestäisi minua.
 
Vuosia olin sinkku, tai no, eronnut nainen. Parisuhteettomuus tuntui vapauttavalta, hyvältä, ainoalta sopivalta olotilalta. Sitten jotain tapahtui ja huomasin olevani valmis jakamaan arkeni ja juhlani toisen aikuisen ihmisen kanssa. Sinkkuna olin vapaa ulkonäköpaineista, mustasukkaisuudesta yms.ikävistä asioista, mutta kyllä tämä hyvä parisuhde on tuonut enemmän kuin ottanut.
 
Pari vuotta olen nyt ollut lasten kanssa keskenään, enkä kaipaa parisuhdetta.
Ehkä kerran kuussa iskee sellainen olo, että kaipaisi tunnetta siitä että joku rakastaa. En siis silloinkaan kaipaa varsinaisesti ketään vierelleni fyysisesti, vaan pelkästään sitä tunnetta että minua varten on joku olemassa.

En ole etsinyt uutta parisuhdetta, mutta voihan tilanne joskus muuttua. Olen kyllä lapsesta saakka ollut vähän erakko, joten ei tämä ehkä tästä muuksi tule.
 
Viisi vuotta olen nyt ollut sinkkuna. Elämä lasten kanssa on oikein hyvää enkä kaipaa parisuhdetta. Pari muutaman kuukauden pituista seksisuhdetta on ollut. Seksi ja läheisyys on oikeastaan ainoita asioita, joita parisuhteesta joskus kaipaan.
 
Aivan ykkösjuttu! Parisuhteessa ollessani emätä veti vain karkkia ja sipseja, jonka kyllä huomasi. Lisäksi kun oli totaalinen lahna, niin sai minun puolestani lähteä. Nyt viidettä vuotta sinkkuna ja seksin määrä on vähintään viisinkertaistunut! Lisäksi vaihtelua saa hakea jatkuvasti lähibaareista. On tullut testattu nuorempaa, vanhempaa, hoikempaa, pulskempaa, karvatonta, karvallista ja kertaalleen jopa bi-lesbopariskunnan kanssa kimppaa. Saa nähdä kuinka kauan oma habitus pysyy siinä kuosissa että pimpsan määrä pysyy samana. Muutoinkin on mahtavaa, ettei tartte olla kenellekään vastuussa tekemisistään ja kaikki fyffet on aina omassa käytössä sekä harrastaa aivan sitä mitä haluaa, milloin tahansa ja kenen kanssa tahansa.
 
[QUOTE="Hmm";28896090]Oletko ap järjestetyssä avioliitossa vai miten voi olla mahdollista, ettet ole ikinä ollut sinkku?[/QUOTE]

No olen muuttanut suoraan lapsuudenkodista mieheni kanssa yhteen, joten lasken etten ole koskaan ollut "sinkku". Ja ennen sitäkin tais aina olla joku ei-niin-vakava teinirakas kainalossa, 15-vuotiaasta saakka.

Eli sinkkuudella ajattelen myös sitä että elää ihan yksikseen.
 
3 kuukautta vasta olen ollut sinkkuna. On ihan kivaa, saa tehä miten ite tykkää, mut kyllä sitä kaipais jotakuta jolle jutella arjen (erittäin vähäisistä) tapahtumista, ja jonka kainaloon pääsis, ja muutenki viettää mukavaa aikaa.
 
Mulla muuten tulee helposti sellainen "elämäni menee hukkaan"-olo, jos olen paljon jonkun miehen kanssa.

Saatan ajatella, että voisin silläkin "sohvalla leffaa"-hetkellä olla yksin lenkillä, salilla, metsässä, opiskelemassa jne.
Ja illalla mietin, että voisin tämänkin yön nukkua yksin ja rauhassa kotonani ilman häiriötekijöitä.
En tykkää yhtään nukkua kenenkään muun paitsi muksun kanssa, enkä ole ikinä ymmärtänyt niitä lusikkahehkutuksia.
 
Mulla muuten tulee helposti sellainen "elämäni menee hukkaan"-olo, jos olen paljon jonkun miehen kanssa.

Saatan ajatella, että voisin silläkin "sohvalla leffaa"-hetkellä olla yksin lenkillä, salilla, metsässä, opiskelemassa jne.
Ja illalla mietin, että voisin tämänkin yön nukkua yksin ja rauhassa kotonani ilman häiriötekijöitä.
En tykkää yhtään nukkua kenenkään muun paitsi muksun kanssa, enkä ole ikinä ymmärtänyt niitä lusikkahehkutuksia.

lusikkahehkutus? mikä se on?
 
[QUOTE="marjut";28896664]lusikkahehkutus? mikä se on?[/QUOTE]

Se, kun ihmiset kertoo tykkäävänsä nukkua lusikassa ja kaipaavansa sitä.
Tai mies laittaa jotain viestiä, että se ikävöi ja haluis nukkua lusikassa.

Yllättävän moni tykkää nukkua jonkun kanssa.
 
Mä oon nyt neljättä päivää sinkkuna, ties monennettako kertaa elämässäni. Masentaa, vituttaa. Tämän miehen olisin halunnu pitää, mutta hän ei ollut valmis sitoutumaan minuun ja mun lapsiin. kesä hilluttiin yhdessä, minä luulin meistä liikaa. Äh, ei tää oo herkkua. Mä oon kai vähän läheisriippuvainen. tarvin miestä elämääni, kumppaniksi, remonttireiskaksi, jakamaan arkea lasten kanssa, tappamaan hämähäkkejä, pitämään hyvänä. *pillittää ja lähtee kohta baariin*
 
En minäkään osaa nukkua toisen kanssa, yksin on parempi. Parisuhteissakin olen nukkunut yksin. Hyvää on tosiaan myös se ettei ole paineita ulkonäöstä, ei tartte miellyttää ketään. Yksinäinen vanhuus toi vähän pelottaa mutta eipä sitä tiedä kauanko elääkään...
 

Yhteistyössä