Uusimmassa Vauva-lehdessä oli juttua intersukupuolisuudesta eli siitä jos vauvalla

[mietin vain]

on sekä tytön että pojan sukuelimet yhtä aikaa, niin siinä oleva asiantuntija - lääkäri oli sitä mieltä, että vauvaa ei pitäisi heti pienenä leikata joko tytöksi tai pojaksi, vaan vasta isompana, kun hän osaa jo "päättää" onko hän tyttö vai poika.

Tulee vain "antaa lapsen kasvaa omanlaisenaan, hänen itsetuntoaan vahvistaen, kunnes intersukupuolinen itse ymmärtää toimenpiteisiin liittyvät riskit ja tietää, kuka on. Juridisen sukupuolen voi toki päättää. Henkilötunnuksen numerot voi muuttaa, mutta leikkausta ei voi peruuttaa. Väärin päätetty sukupuoli on väkivaltaa ja henkilökohtainen tragedia ihmisen elämässä. " Asiantuntija lääkäri Mika Venhola OYS:sta.

Mutta kyllä minusta tuossa on omat hommansa ja vaikeutensa. Esim; koulussa liikuntatunnit. Meneekö tuollainen lapsi sitten vaihtamaan vaatteensa tyttöjen vai poikien pukuhuoneeseen? Entäpä arki kotona? Kasvattaako häntä tytöksi vai pojaksi vai tasapuolisesti kummaksikin, kun ei tiedä kumpaako hän isona haluaa olla? Miten vaatteet sitten, ostaako tyttöjen vai poikien vaatteita? Kun kaupassa ne on jaoteltu niin tarkkaan - tyttöjen vaatteisiin ja poikien vaatteisiin.

 

[njoo]

mä en kyllä kasvata mun tyttöä mitenkään "tytöksi" samanlailla kun poikiakin, käytöstavat yms yms

 

["vieras"]

mä en kyllä kasvata mun tyttöä mitenkään "tytöksi" samanlailla kun poikiakin, käytöstavat yms yms

Peesi tähän.

 

["Vieras"]

Montako tällästä tapausta syntyy suomessa joka vuosi??

 

[Joo-o]

Siinä vaiheessa kun perheeseen syntyy ko. lapsi niin vaatteiden väri lienee aika toissijainen juttu. Henkilökohtaisesti olen täysin samaa mieltä tuon jutun asiantuntijan kanssa - ihmisen tärkein sukupuolielin on kuitenkin aivot, ja niiden kehittyessä ihminen muodostaa oman identiteettinsä.

Väärinkäsityksiltä ja erehdyksiltä ei varmasti voi välttyä, mutta kyllä se on ensisijaisesti vanhemmista ja muusta lähipiiristä kiinni kuinka lapsi omaan sukupuoleensa tai sukupuolettomuuteensa tulee itse suhtautumaan.

 

["määmä"]

Tota, mä en kasvata tyttäriäni mitenkään tytöiksi, ja saavat mun puolestani leikata vaikka tukkansa kaljuksi ja pukeutua poikien vaatteisiin.
Mites sä luulet jos selkeästi tytön näköinen ja sisäisesti myöhemmin tytöksi itsensä tunteva on leikattu pojaksi ja joutuu sinne poikien pukuhuoneeseen, luuletko että siihen suhtaudutaan ihan neutraalisti, ja saaks ne nytkään normaalin näköistä vehjettä aikaan/rakennetaanko sitä edes vielä lapsena? Ehkäpä heille on mahdollista järjestää yksityinen puhuhuone tms., ettei nyt koko mmyöhempää elämää tuhota vain siksi että koulussa osataan panna jompaankumpaan pukuhuoneeseen.

 

["Vieras"]

Hyvä jos asiasta puhutaan, mua on aina ihmetyttänyt kun tuosta asiasta ei juuri ole juttua vaan monet antaa olettaa että lapsi syntyy automaattisesti fyysiseltä sukupuoleltaan joko tyttönä tai poikana. Eihän se niin ole edes biologisesti!
En osaa muuhun sanoa mutta vaatteita ei pidä jaotella tyttöjen ja poikien vaatteisiin, kuten ei myöskään esim. harrastuksia.

 

["eila"]

Venhola puhuu asiaa niinkuin aina! Se, että hän on lähtenyt ajamaan intersukupuolisten asiaa omalla ammattitaidollaan saa minut arvostamaan häntä vielä enemmän.

Monesti vauvat leikataan tytöiksi, koska se on käytännössä helpompaa kuin peniksen rakentaminen. Jokainen voisi omalle kohdalleen miettiä, millainen tragedia olisi jos minun sukupuolielimeni olisi muutettu toisen sukupuolen elimiksi.

 

[minnee]

[QUOTE="eila";28781872]Venhola puhuu asiaa niinkuin aina! Se, että hän on lähtenyt ajamaan intersukupuolisten asiaa omalla ammattitaidollaan saa minut arvostamaan häntä vielä enemmän.[/QUOTE]

Olen tästä niin samaa mieltä!

Yhden hänen luentonsa olen ollut kuuntelemassa. Ja se, mitä hän kertoi intersukupuolisten vauvojen ja heidän vanhempiensa kohtelusta esim. OYS:sissa tuntui surkealta. Terve vauva viedään synnytyssalista suoraan vauvojen teholle, eikä vanhemmille välttämättä pitkään aikaan kerrota, mistä on kyse. Lisäksi vanhempien voi olla vaikeaa pitää kiinni päätöksestään olla leikkauttamatta vauvaansa, koska kirurgit/lääkärit esittävät asian vanhemmille niin, että leikkaukset ovat vauvan normaalin kehityksen kannalta välttämättömiä.

 

["vieras"]

Täytyy sanoa, että mä olen erittäin positiivisesti yllättynyt kuinka fiksua ja sivistynyttä porukkaa täällä on! Itse olen vasta aloittanut palstailun. Ihan upeaa että tälläisistä aroista ja vaikeista asioista voidaan puhua avoimesti ja rakentavasti.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28782049]Täytyy sanoa, että mä olen erittäin positiivisesti yllättynyt kuinka fiksua ja sivistynyttä porukkaa täällä on! Itse olen vasta aloittanut palstailun. Ihan upeaa että tälläisistä aroista ja vaikeista asioista voidaan puhua avoimesti ja rakentavasti.[/QUOTE]

Minä olen sitä mieltä että aikaisempien sukupolvien aikana vammaisen lapsen saaminen on yleensä ollut jonkinlainen häpeä juuri sen takia ettei asioista ole puhuttu. Nykyään kun asioista puhutaan niin pikkuhiljaa lähtee se häpeä taikka tabu asian ympäriltä.
Itsekin vammaisen lapsen äiti olen ja asiasta aika avoimesti puhunut. Tosin toisista vammoista on helpompi puhua kuin toisista.

 

[Akaatti]

Minua on se ihmetyttänyt miten saadaan luonnollisesti lapselle järjestettyä asiat koulussa, tarhassa jne.

Mitä muut lapset ajattelevat esimerkiksi koulussa jos lapsen sukupuoli "vaihtuu" yllättäen? Näitä muiden ihmisten ajatuksia pelkäisin tuossa tilanteessa eniten. Kotonahan voi asiat järjestää oman mielensä mukaan, mutta tuntuu, että tietoa on ihmisillä kovin vähän intersukupuolisista ihmisistä ja pelkäisin sitä, että lapsi joutuu jatkuvasti ihmettelyiden ja tuijotuksen ja muiden vastaavien inhottavien tilanteiden eteen.

 

[Peyote]

Siis koet oikeesti tossa isommaksi ongelmaksi sen, että kun vaatteet on pinkkejä tai sinisiä tai kun tytöillä ja pojilla on omat pukkarit, kuin sen, että lapsen alapäätä mennään räpeltämään ja hänestä tehdään joku, jota hän ei ole?

 

[Peyote]

Minua on se ihmetyttänyt miten saadaan luonnollisesti lapselle järjestettyä asiat koulussa, tarhassa jne.

Mitä muut lapset ajattelevat esimerkiksi koulussa jos lapsen sukupuoli "vaihtuu" yllättäen? Näitä muiden ihmisten ajatuksia pelkäisin tuossa tilanteessa eniten. Kotonahan voi asiat järjestää oman mielensä mukaan, mutta tuntuu, että tietoa on ihmisillä kovin vähän intersukupuolisista ihmisistä ja pelkäisin sitä, että lapsi joutuu jatkuvasti ihmettelyiden ja tuijotuksen ja muiden vastaavien inhottavien tilanteiden eteen.

Meinaatko ettei ne vauvana leikatut joudu ihmettelyn kohteeksi? Mitä oon ohjelmia telkasta nähnyt, niin ne on naismaisia miehiä tai miesmäisiä naisia. Miksi se ei kalpaa, ettei ole selkeästi kumpikaan. Mikä pakko olla, jollei ole.

 

[Akaatti]

[QUOTE="Vieras";28780736]Montako tällästä tapausta syntyy suomessa joka vuosi??[/QUOTE]

Mielestäni yllättävän paljon heitä syntyy, ainakin jos vertaa siihen miten tuntematon tämä asia on useimpien kohdalla. Jostain muistan lukeneeni, että muutama kymmenen intersukupuolista lasta syntyisi Suomessa vuosittain.

 

[meeri_h]

Minua on se ihmetyttänyt miten saadaan luonnollisesti lapselle järjestettyä asiat koulussa, tarhassa jne.

Mitä muut lapset ajattelevat esimerkiksi koulussa jos lapsen sukupuoli "vaihtuu" yllättäen? Näitä muiden ihmisten ajatuksia pelkäisin tuossa tilanteessa eniten. Kotonahan voi asiat järjestää oman mielensä mukaan, mutta tuntuu, että tietoa on ihmisillä kovin vähän intersukupuolisista ihmisistä ja pelkäisin sitä, että lapsi joutuu jatkuvasti ihmettelyiden ja tuijotuksen ja muiden vastaavien inhottavien tilanteiden eteen.

Lapsetkin on jo yllättävän hyvinselvillä tällaisis asioista jo eskari iässä nykyään, että tällaistakin tapahtuu. Isompi lapsi saattaa myös tarkoituksella ajoittaa muutoksen esim. lukioon siirtymiseen, jolloin luokkakaverit vaihtuvat. Meidän koulussa oli intersukupuolinen lapsi -90-luvulla ja kyllähän se puhutti, mutta näkyvää kiusaamista ei ollut (olin eri luokalla).

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28782068]Minä olen sitä mieltä että aikaisempien sukupolvien aikana vammaisen lapsen saaminen on yleensä ollut jonkinlainen häpeä juuri sen takia ettei asioista ole puhuttu. Nykyään kun asioista puhutaan niin pikkuhiljaa lähtee se häpeä taikka tabu asian ympäriltä.
Itsekin vammaisen lapsen äiti olen ja asiasta aika avoimesti puhunut. Tosin toisista vammoista on helpompi puhua kuin toisista.[/QUOTE]

Aivan totta. Ennen myös psyykkiset sairaudet olivat tabu tai ainakin tosi poikkeava asia, mutta nykyään ihmiset ajattelee ihanan avarakatseisesti ja suvaitsevasti. Häpeäminen ja turhat ennakkoluulot kun syövät ihmistä vain itseään eikä auta ketään!

Saako kysyä mikä lapsellasi on? Omasta lähipiiristäni juuri lääkäri/sairaanhoitaja pariskunta sai esikoisen, aivan ihanan pikku ihmeen ja hänellä on downin syndrooma. Häntä hoitaessa sitä huomaa ettei sillä vammalla ole mitään merkitystä, vaan se jopa tekee kaikesta enemmän merkityksellisempää<3

 

["vieras"]

Lapsetkin on jo yllättävän hyvinselvillä tällaisis asioista jo eskari iässä nykyään, että tällaistakin tapahtuu. Isompi lapsi saattaa myös tarkoituksella ajoittaa muutoksen esim. lukioon siirtymiseen, jolloin luokkakaverit vaihtuvat. Meidän koulussa oli intersukupuolinen lapsi -90-luvulla ja kyllähän se puhutti, mutta näkyvää kiusaamista ei ollut (olin eri luokalla).

Aikuiset tässäkin asiassa näyttävät esimerkkiä niille lapsille / koululaisille kuinka asiaan suhtaudutaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28782116]Aivan totta. Ennen myös psyykkiset sairaudet olivat tabu tai ainakin tosi poikkeava asia, mutta nykyään ihmiset ajattelee ihanan avarakatseisesti ja suvaitsevasti. Häpeäminen ja turhat ennakkoluulot kun syövät ihmistä vain itseään eikä auta ketään!

Saako kysyä mikä lapsellasi on? Omasta lähipiiristäni juuri lääkäri/sairaanhoitaja pariskunta sai esikoisen, aivan ihanan pikku ihmeen ja hänellä on downin syndrooma. Häntä hoitaessa sitä huomaa ettei sillä vammalla ole mitään merkitystä, vaan se jopa tekee kaikesta enemmän merkityksellisempää<3[/QUOTE]

Lapsellani on dysfasia, eli neurologinen vamma joka ei parane, mutta jota voidaan kuntouttaa. Vammaksi se lääketieteessä määritellään, tosin ei näy ulospäin, huomaa kylläkin lapsen puhuessa.

 

[Akaatti]

Meinaatko ettei ne vauvana leikatut joudu ihmettelyn kohteeksi? Mitä oon ohjelmia telkasta nähnyt, niin ne on naismaisia miehiä tai miesmäisiä naisia. Miksi se ei kalpaa, ettei ole selkeästi kumpikaan. Mikä pakko olla, jollei ole.

Minä en tässä tarkoittanut, että lapsi pitäisi leikata. Kirjoitin, että minä pelkäisin sitä, että lapsi leimautuu ja häntä pidetään kummajaisena. En usko, että on mikään turha pelko, tällä palstallahan on mm. kirjoitettu, että kaikkien lasten täytyy käydä liikuntatuntien jälkeen suihkussa tai muuten heidät on haukuttu haiseviksi porsaiksi, palstalla on kirjoitettu, että lapsille ei kannata antaa tietynlaisia nimiä, ettei joudu kiusatuiksi, on kirjoitettu vaikka mitä vastaavaa. Jotenkin vaikea uskoa, että intersukupuolinen lapsi hyväksyttäisiin koulussa ihan tuosta vaan. Palstallahan monia ällöttävää jo se jos väärää sukupuolta oleva lapsi on uimahallin pukukopissa väärällä puolella, varmaan intersukupuolisia lapsia kauhisteltaisiin myös. Tarkoitin siis sitä miten lapselle saisi järjestettyä sellaiset olot, ettei joutuisi muiden kauhistelemaksi ja tuijoteltavaksi.

 

["utelias"]

Nähdäänkö tätä intersukupuolisuutta esim. utrassa vai tuleeko aina yllätyksenä synnytyssalissa? Mites, olenko ihan väärässä kun muistaisin jostain lukeneeni että intersukupuolisuus voisi olla "piilossa", esim. kivekset jossain sisäpuolella niin, ettei sitä heti huomata. Vai huomataanko heti?

 

[Peyote]

Minä en tässä tarkoittanut, että lapsi pitäisi leikata. Kirjoitin, että minä pelkäisin sitä, että lapsi leimautuu ja häntä pidetään kummajaisena. En usko, että on mikään turha pelko, tällä palstallahan on mm. kirjoitettu, että kaikkien lasten täytyy käydä liikuntatuntien jälkeen suihkussa tai muuten heidät on haukuttu haiseviksi porsaiksi, palstalla on kirjoitettu, että lapsille ei kannata antaa tietynlaisia nimiä, ettei joudu kiusatuiksi, on kirjoitettu vaikka mitä vastaavaa. Jotenkin vaikea uskoa, että intersukupuolinen lapsi hyväksyttäisiin koulussa ihan tuosta vaan. Palstallahan monia ällöttävää jo se jos väärää sukupuolta oleva lapsi on uimahallin pukukopissa väärällä puolella, varmaan intersukupuolisia lapsia kauhisteltaisiin myös. Tarkoitin siis sitä miten lapselle saisi järjestettyä sellaiset olot, ettei joutuisi muiden kauhistelemaksi ja tuijoteltavaksi.

Mä ajattelisin, että on olemassa jotain vähän erikoisempiakin kouluja. Jotenkin ajattelisin, että jos kyseessä ois mun lapsi, en suosittelisi sitä päättämään, kumpi hän nyt sitten on, tai ainakaan niin, että ruvettaisiin sieltä napsimaan mitään pois. Tietysti sellaiset olisi hyvä korjata, jos olisi jotain sellaista joka vaikeuttaa vaikka ulostamista.

 

["vieras"]

Minä en tässä tarkoittanut, että lapsi pitäisi leikata. Kirjoitin, että minä pelkäisin sitä, että lapsi leimautuu ja häntä pidetään kummajaisena. En usko, että on mikään turha pelko, tällä palstallahan on mm. kirjoitettu, että kaikkien lasten täytyy käydä liikuntatuntien jälkeen suihkussa tai muuten heidät on haukuttu haiseviksi porsaiksi, palstalla on kirjoitettu, että lapsille ei kannata antaa tietynlaisia nimiä, ettei joudu kiusatuiksi, on kirjoitettu vaikka mitä vastaavaa. Jotenkin vaikea uskoa, että intersukupuolinen lapsi hyväksyttäisiin koulussa ihan tuosta vaan. Palstallahan monia ällöttävää jo se jos väärää sukupuolta oleva lapsi on uimahallin pukukopissa väärällä puolella, varmaan intersukupuolisia lapsia kauhisteltaisiin myös. Tarkoitin siis sitä miten lapselle saisi järjestettyä sellaiset olot, ettei joutuisi muiden kauhistelemaksi ja tuijoteltavaksi.

Lapset ketkä saavat hyvän kasvatuksen, arvomaailman ja itsetunnon kotoa eivät halua kiusata muita. Yleensä ihmiset on myötätuntoisia vähemmistöjä kohtaan, erikseen tietysti sivistymättömät ja juntit mutta sehän on heidän häpeänsä.

 

[riiviöiden äiti]

Minua on se ihmetyttänyt miten saadaan luonnollisesti lapselle järjestettyä asiat koulussa, tarhassa jne.

Mitä muut lapset ajattelevat esimerkiksi koulussa jos lapsen sukupuoli "vaihtuu" yllättäen? Näitä muiden ihmisten ajatuksia pelkäisin tuossa tilanteessa eniten. Kotonahan voi asiat järjestää oman mielensä mukaan, mutta tuntuu, että tietoa on ihmisillä kovin vähän intersukupuolisista ihmisistä ja pelkäisin sitä, että lapsi joutuu jatkuvasti ihmettelyiden ja tuijotuksen ja muiden vastaavien inhottavien tilanteiden eteen.

No voit tietämättäsi tuntea useamman intersukupuolisen lapsen, ei se otsassa lue. Eikä "sukupuoli vaihdu yllättäen tarhassa" vaan todennäköisemmin lapsen olettaa olevan jompaakumpaa sukupuolta ja thats it. Sitten nimen kuulleessaan saattaa hämmästyä kun on luullut poikaa tytöksi tai päinvastoin. Tai onnekkaassa sattumassa lapsi on nimetty sen sukupuolen nimiseksi kuin mitä hän myöhemmin vaikuttaa olevan.

 

[Akaatti]

[QUOTE="utelias";28782153]Nähdäänkö tätä intersukupuolisuutta esim. utrassa vai tuleeko aina yllätyksenä synnytyssalissa? Mites, olenko ihan väärässä kun muistaisin jostain lukeneeni että intersukupuolisuus voisi olla "piilossa", esim. kivekset jossain sisäpuolella niin, ettei sitä heti huomata. Vai huomataanko heti?[/QUOTE]

Voi tulla yllätyksenä ihan isommallekin lapselle tai voidaan huomata vasta aikuisena.