Oletteko pelänneet koskaan että ette löydä uutta kumppania?

No siinä vaiheessa kun ero tulisi nuo ajatukset tasan tarkkaan muuttuisivat. Hyvähän se on että on niin hyvin suhde että ajattelee nyt noin, se vaan on täysin epäloogista verrattuna tilanteeseen missä ihmiset eroaa.

No meillä nyt näin. Exäänsä ei kokenut täydellieksi itselleen... Mut tottahan tuo on, jos ei minun kanssani onnistu niin ei hän jaksa koko naisia sit enää

 

Ei ole kyllä käynyt mielessä, miksi sellaista tarvitsisi edes pelätä. Nykyäänkin parisuhteessa mietin, miten helpompaa olisi olla yksin ja saisi päättää kaikesta. Olisin siis mielelläni yksin ja voi olla etten edes halua ketään (jollei joku erityinen satu vastaan) jos tästä eroan. Lapset on hankittu ja parisuhde koettu. Seksiä saa ilman parisuhdettakin ja siinä samassa vaikka olkapäätä. Olen kai vähän erakkotyyppiäkin. Olisin onnellinen yksin maailmanympärysmatkalla. Olen myös vähän hankala persoona ja väärä lause saattaa saada raivon partaalle. Noh...eroamassa en ole, mutta hyvin se näinkin sujuu. Mitä nyt ärsyttää kun ottaisin tänne muutaman kissan, oleilisin vapaa-ajat harmaakuosisessa yöpuvussa ja villasukissa, maalailisin ja olisin meikkaamatta. Vetäisin hiukseni punaisiksi ja oleilisin omenapuutarhassani. Söisin vain kasvisruokaa. Näin voisi kai tehdäkin mutta kun alkaa haluttaa heti kun tuo Mies katsoo edes päin ja sitä jotenkin vaistomaisesti pukeutuu miehelleen seksikkääksi Ja haluaa näyttää haluttavalta. Ehkä sitten mummoiässä.

 

En ole.

 

No meillä nyt näin. Exäänsä ei kokenut täydellieksi itselleen... Mut tottahan tuo on, jos ei minun kanssani onnistu niin ei hän jaksa koko naisia sit enää

Häh? Ai että sinä olet niin täydellinen nainen että olet varma miehen hylkäävän kaikki naiset jos teillä menee sukset ristiin?

 

En. Olen sen verran itseriittoinen että pärjään varsin mainiosti "yksin". On paljon rakkaita ystäviä ja sukua ympärillä :heart:

 

Häh? Ai että sinä olet niin täydellinen nainen että olet varma miehen hylkäävän kaikki naiset jos teillä menee sukset ristiin?

Ei, vaan hän on sanonut ettei sitten halua enää ollenkaan naista. Yksi pidempi suhde ennen minua takana.

Kai mä mieheni tiedän, ei se puhu sellasia mitä ei tarkoita. Tuo asenne saa varmasti yrittämään kaikkensa suhteen eteen, jos on jo valmiiksi päättänyt tuolleen. Ite en voisi ikinä kyllä sanoa noin.

 

No oli mulla yh-vuosina sellanen pelko, et jos en löydäkään enää ketään sopivaa. En tosiaan ois ketä tahansa ottanut, mut sit tuo mun nykynen aviomies tuli vaan vastaan ja...

 

Ei, vaan hän on sanonut ettei sitten halua enää ollenkaan naista. Yksi pidempi suhde ennen minua takana.

Kai mä mieheni tiedän, ei se puhu sellasia mitä ei tarkoita. Tuo asenne saa varmasti yrittämään kaikkensa suhteen eteen, jos on jo valmiiksi päättänyt tuolleen. Ite en voisi ikinä kyllä sanoa noin.

Kaikella kunnioituksella, koita nyt miettiä järjellä vaikka se rakkauden valo voikin vähän sitä järkeä sumentaa.
Ei ole kyse siitä, että miehesi valehtelisi tai puhuisi asioita joita ei tarkoita.
On varmaan hyvinkin totta että hän kokee sinut täydelliseksi itselleen _nyt_, mutta ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat aina & kokoajan.
Jos teille tulisikin ero, hänen ajatuksensa sinusta varmaankin muuttuisivat eron ym.myötä eikä hän enää kokisikaan että olet se Ainoa Oikea Täydellisyys.
Tai voisihan hän kokea, mutta todennäköistä olisi että ajatukset muuttuisivat ja joku toinen olisi sitten se Uusi Täydellisyys tai ainakin ok kumppani.

 

Ei, vaan hän on sanonut ettei sitten halua enää ollenkaan naista.

Mun mies ajatteli samalla tavalla, kun erosi aikoinaan... ja kunnes tapasi minut Itse kans ajattelin, kun mieheni löysin, että en ikinä voisi erota tai ottaa toista jos hänet jostain syystä menettäisin, koska mies on niin täydellinen minulle. Yhdessä ollaan edelleen, mutta on nuo ajatukset vähän muuttuneet. Ollaanhan me miehenkin kanssa muututtu.

 

No, ette näemmä ymmärtäneet pointtia. Kyllä, ne ajatukset saattavat toisesta muuttua eron jälkeen, mutta se ajatus siitä, ettei enää halua uutta suhdetta ei muutu. Jos hän ei minun kanssani onnistu, hän ei enää halua uutta naista, koska on silloin saanut naisista tarpeekseen. Ja meillä on mennyt valtavan hyvin, jos sellainen suhde kaatuu jostain syystä, ei hän koe että voisi onnistua missään muussakaan yhtä hyvässä suhteessa.
Meissä ihmisissä kun on jokaisessa ne huonot puolet, jotka siihen suhteeseen saattaa myöskin vaikuttaa...

 

Mä luulen että se onnellinen sinkkuna oleskelu vaatii hyviä ystäviä, läheisiä.
Jos kavereita eikä parisuhdetta ole, alkaa mielenterveys helposti kärsiä.
Olen itse jonkin sortin erakkoluonne ja parisuhteessa olo tekee hyvää siinä mielessä että olen huono pitämään yhteyksiä ihmisiin enkä jaksa sitä kaikkea sosialisoimista minkä seurauksena en tutustu helpolla ihmisiin tai saa pidettyä heitä elämässäni.
Kun olen parisuhteessa, on minulla aina tärkeä ihminen lähellä enkä täysin mökkeydy ja ala jutella seinille.

 

[QUOTE="vieras";28753749]
Ei ole kyse siitä, että miehesi valehtelisi tai puhuisi asioita joita ei tarkoita.
On varmaan hyvinkin totta että hän kokee sinut täydelliseksi itselleen _nyt_, mutta ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat aina & kokoajan.
Jos teille tulisikin ero, hänen ajatuksensa sinusta varmaankin muuttuisivat eron ym.myötä eikä hän enää kokisikaan että olet se Ainoa Oikea Täydellisyys.
Tai voisihan hän kokea, mutta todennäköistä olisi että ajatukset muuttuisivat ja joku toinen olisi sitten se Uusi Täydellisyys tai ainakin ok kumppani.[/QUOTE]

Näin.

 

No, ette näemmä ymmärtäneet pointtia. Kyllä, ne ajatukset saattavat toisesta muuttua eron jälkeen, mutta se ajatus siitä, ettei enää halua uutta suhdetta ei muutu. Jos hän ei minun kanssani onnistu, hän ei enää halua uutta naista, koska on silloin saanut naisista tarpeekseen. Ja meillä on mennyt valtavan hyvin, jos sellainen suhde kaatuu jostain syystä, ei hän koe että voisi onnistua missään muussakaan yhtä hyvässä suhteessa.
Meissä ihmisissä kun on jokaisessa ne huonot puolet, jotka siihen suhteeseen saattaa myöskin vaikuttaa...

Onko miehesi 15-vuotias, kuulostaa aivan teinin ajatusmaailmalta.

 

En, en ole koskaan edes etsinyt

 

en mä sitä pelkää, välillä olen asian takia hieman surullinen, mutta toisaalta, en ole valmis suhteeseen. itse olen nirso miesten suhteen, vaikka oma naama on kuin petolinnun perse. mulla on lapsi ja sukupuolitauti. kukapa minua huolisi. ja kenetpä minä huolisin, kun en enää koskaan kehenkään luota.

 

Se pelko on täysin epärationaalinen. Tavalla tai toisella pystyy kumppanin saamaan kun on valmis näkemään vaivaa niin itsensä suhteen kuin sen että saattaa itsensä ihmisten ilmoille.

Enemmän syytä niillä on pelkoon jotka ei ole koskaan olletkaan pitemmässä suhteessa. Eikä sekään pidä paikkansa jos on valmis siihen mitä aiemmin mainitsin.

Mitä tarkoitat " näkemään vaivaa itsensä suhteen ". Jäänkö mä nyt yksin kun mulla ei nyt riitä intoa muuttaa itseäni vaan haluaisin löytää miehen, joka pitää minusta tällaisena. Ja mä oon se joka ei koskaan esim. meikkaa, laita tukkaa ja hiuksille riittää harja, harvoin katson peilistä kun ulos menen. Myöskään lasten vuoksi minulla ei ole aikaa käydä yksin missään eli ihmisiä tapaan yleensä vain kaupassa tai leikkipuistossa.

Todellakin pelkään jääväni yksin, vaikkakin toisaalta nautin yksin olostakin. Miettinyt olen paljon, että, miksi en voisi vain olla yksin lasten kanssa. Olen myös miettinyt, että tottuuko seksittömyyteen?

 

[QUOTE="vieras";28753749]Kaikella kunnioituksella, koita nyt miettiä järjellä vaikka se rakkauden valo voikin vähän sitä järkeä sumentaa.
Ei ole kyse siitä, että miehesi valehtelisi tai puhuisi asioita joita ei tarkoita.
On varmaan hyvinkin totta että hän kokee sinut täydelliseksi itselleen _nyt_, mutta ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat aina & kokoajan.
Jos teille tulisikin ero, hänen ajatuksensa sinusta varmaankin muuttuisivat eron ym.myötä eikä hän enää kokisikaan että olet se Ainoa Oikea Täydellisyys.
Tai voisihan hän kokea, mutta todennäköistä olisi että ajatukset muuttuisivat ja joku toinen olisi sitten se Uusi Täydellisyys tai ainakin ok kumppani.[/QUOTE]

Huoh... hän ei jaksa kuulemma lähteä sitten edes yrittämään sen uuden täydellisen kumppanin kanssa, on mieluummin yksin. Koska on jo kaksi pidempää suhdetta kaatunut, toinen huono suhde ja toinen hyvä suhde. En tiedä mitä sitten miettisi, jos ero johtuisi pettämisestä tms. Voi olla että tämä tunne vain vahvistuisi, näin ainakin luulen

Hänenkään ei ole kovin helppoa löytää kumppania, kuten ei ollut minunkaan. En mäkään heti jaksais mitään miestä etsiä, mutta joskus kyllä huolisin jonkun.

 

Mitä tarkoitat " näkemään vaivaa itsensä suhteen ". Jäänkö mä nyt yksin kun mulla ei nyt riitä intoa muuttaa itseäni vaan haluaisin löytää miehen, joka pitää minusta tällaisena. Ja mä oon se joka ei koskaan esim. meikkaa, laita tukkaa ja hiuksille riittää harja, harvoin katson peilistä kun ulos menen. Myöskään lasten vuoksi minulla ei ole aikaa käydä yksin missään eli ihmisiä tapaan yleensä vain kaupassa tai leikkipuistossa.

Todellakin pelkään jääväni yksin, vaikkakin toisaalta nautin yksin olostakin. Miettinyt olen paljon, että, miksi en voisi vain olla yksin lasten kanssa. Olen myös miettinyt, että tottuuko seksittömyyteen?

Sitä tarkoitan, että jos ei ole valmis tsemppaamaan ja panostamaan itseensä, ei se ainakaan positiivisesti vaikuta kumppanin saamiseen.

Kuntoilu jne.

Omasta mielestäni se "hyväksyy sellaisena kuin olen" käytetään liian usein tekosyynä sille että ei ole valmis panostamaan siihen että on otollinen valinta kumppaniksi.

Se mihin se perustuu on pään sisältö, arvot ja tärkeät periaatteet.

Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa alkaa kuormittamaan toista tarpeettomilla nyyhkyjutuilla elämästään tai traumoillaan heti alkumetreillä. Kertoo kuinka paska se exä oli jne.

Pitäisihän se sen ymmärtää kun tämä on osa minua...

Sitä se tsemppaaminen on, tarjotaan toiselle kivaa aikaa ja sitä valoisaa puolta kun suhde on aluillaan. Eikä tuhota hommaa samantien vetämällä kaikki ylivakava tai kertomalla jokainen vaatimus listassaan kun "se exä oli sellainen ja sellainen".

Toki tähänkin on poikkeuksia, en minä sitä sano. Kaikilla ei vaan ole tilannetajua.

 

Mulla ehkä vähän samanlainen fiilis kuin kfkfkf:n miehellä. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä nyt reilut 16 vuotta, ja jos meidän suhteemme päättyisi avioeroon, niin on hyvin todennäköistä, etten uuteen suhteeseen sen jälkeen enää alkaisi. Ensimmäinen syy on se, etten halua keskelle uusperhekuvioita omalta osaltani (mieshän sitten taas voisi toimia toisin). Toisekseen en koe tarvetta uuteen suhteeseen, pärjäisin hyvin ilmankin. Ja juuri se, että mulla on ollut niin hyvä olla mieheni kanssa, etten välttämättä usko, että voisin kokea sellaista enää jatkossa kenenkään muun kanssa. Lisäksi mulla olisi elämässäni niin paljon muutakin; kilpaurheiluharrastus, kolme lasta, haasteellinen ja mukava työ, ystäviä, muita läheisiä jne.

 

Huoh... hän ei jaksa kuulemma lähteä sitten edes yrittämään sen uuden täydellisen kumppanin kanssa, on mieluummin yksin. Koska on jo kaksi pidempää suhdetta kaatunut, toinen huono suhde ja toinen hyvä suhde. En tiedä mitä sitten miettisi, jos ero johtuisi pettämisestä tms. Voi olla että tämä tunne vain vahvistuisi, näin ainakin luulen

Hänenkään ei ole kovin helppoa löytää kumppania, kuten ei ollut minunkaan. En mäkään heti jaksais mitään miestä etsiä, mutta joskus kyllä huolisin jonkun.

No jos teidän tällä hetkellä hyvä suhteenne kaatuisi, olisiko se sitten enää hyvä?
Eikai hyvää suhdetta ole mitään syytä lopettaa?
Tilanteet muuttuvat.
Ehkäpä miehesikin kasvaisi vähän henkisesti ja ymmärtäisi myöhemmin ettei ole vain huonoja ja hyviä suhteita.
On täysin normaalia että suhteet alkavat ja loppuvat, jotkut kestävät pidempään kuin toiset.
Suhteissa tulee ylä-ja alamäkiä ja se joskus täydelliseltä tuntunut kumppani voikin yhtäkkiä tuntua ei-niin-täydelliseltä kun arki iskee naamaan ja/tai omat mielipiteet,halut,toiveet,unelmat jne. muuttuvat.
Hän voi nyt tuntea niin ettei enää jaksaisi uutta suhdetta sinun jälkeesi, mutta tunteet voivat olla ihan toiset jos eroatte ja on paljastunut ettei se kumppani ja suhde ollutkaan niin täydellinen.

 

Mulla ehkä vähän samanlainen fiilis kuin kfkfkf:n miehellä. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä nyt reilut 16 vuotta, ja jos meidän suhteemme päättyisi avioeroon, niin on hyvin todennäköistä, etten uuteen suhteeseen sen jälkeen enää alkaisi. Ensimmäinen syy on se, etten halua keskelle uusperhekuvioita omalta osaltani (mieshän sitten taas voisi toimia toisin). Toisekseen en koe tarvetta uuteen suhteeseen, pärjäisin hyvin ilmankin. Ja juuri se, että mulla on ollut niin hyvä olla mieheni kanssa, etten välttämättä usko, että voisin kokea sellaista enää jatkossa kenenkään muun kanssa. Lisäksi mulla olisi elämässäni niin paljon muutakin; kilpaurheiluharrastus, kolme lasta, haasteellinen ja mukava työ, ystäviä, muita läheisiä jne.

Mä ymmärrän myös tämän, vaikken välttämättä ite ajattele samalla tavalla

sä osasit edes jotenkin selittää tän varmaan jos ite ajattelet näin

 

En pelkää.En ole koskaan pelännyt.
Tällähetkellä kipuilen parisuhteen päättymistä,vakaasti torjunut tyrkyllä olijan.Nyt mun täytyy saada olla yksin,mä en tahdo palloa jalkaani.
Elämä voittaa,vaikka nyt onkin niin huono ja paha olla.Ja kun olen itseni koonnut,katson maailmaa vahvempana.

 

Huoh... hän ei jaksa kuulemma lähteä sitten edes yrittämään sen uuden täydellisen kumppanin kanssa, on mieluummin yksin. Koska on jo kaksi pidempää suhdetta kaatunut, toinen huono suhde ja toinen hyvä suhde. En tiedä mitä sitten miettisi, jos ero johtuisi pettämisestä tms. Voi olla että tämä tunne vain vahvistuisi, näin ainakin luulen

Hänenkään ei ole kovin helppoa löytää kumppania, kuten ei ollut minunkaan. En mäkään heti jaksais mitään miestä etsiä, mutta joskus kyllä huolisin jonkun.

Nää on niin nähty Just yks keski-ikäistyvä miespuolinen kaveri vuos sitten manasi ettei saatana ikinä koskaan never ever suostu minkäänlaiseen suhteeseen enää, ainakaan vakavaan, ainakaan muuta yhteen jne. Hän on kokeillut tarpeeksi, saanut niin tarpeekseen naisista ja jaadajaada tää sama virsi. Noh. Ei mennyt kuin pari kuukautta niin hänen elämänsä rakkaus käveli eteen ja se oli sit siinä. Meni ehkä 2vk kun nainen muutti luokseen ja ties mitä. Parin kuukauden päästä oli jo yhteisiä asuntolainoja ja vaikka mitä. Että niin se kato muuttuu

 

Nää on niin nähty Just yks keski-ikäistyvä miespuolinen kaveri vuos sitten manasi ettei saatana ikinä koskaan never ever suostu minkäänlaiseen suhteeseen enää, ainakaan vakavaan, ainakaan muuta yhteen jne. Hän on kokeillut tarpeeksi, saanut niin tarpeekseen naisista ja jaadajaada tää sama virsi. Noh. Ei mennyt kuin pari kuukautta niin hänen elämänsä rakkaus käveli eteen ja se oli sit siinä. Meni ehkä 2vk kun nainen muutti luokseen ja ties mitä. Parin kuukauden päästä oli jo yhteisiä asuntolainoja ja vaikka mitä. Että niin se kato muuttuu

Oikein mainio esimerkki. Tätähän se on.

Tosin jos oikein sabotoi itseään ja jää nyyhkimään sohvan nurkkaan, niin tottahan sillä saa pysymään itsensä sinkkuna.

 

Nää on niin nähty Just yks keski-ikäistyvä miespuolinen kaveri vuos sitten manasi ettei saatana ikinä koskaan never ever suostu minkäänlaiseen suhteeseen enää, ainakaan vakavaan, ainakaan muuta yhteen jne. Hän on kokeillut tarpeeksi, saanut niin tarpeekseen naisista ja jaadajaada tää sama virsi. Noh. Ei mennyt kuin pari kuukautta niin hänen elämänsä rakkaus käveli eteen ja se oli sit siinä. Meni ehkä 2vk kun nainen muutti luokseen ja ties mitä. Parin kuukauden päästä oli jo yhteisiä asuntolainoja ja vaikka mitä. Että niin se kato muuttuu

Varmaan vähän riippuu siitäkin, että mitä niitten naisten kanssa on elämässään kokenut.