[QUOTE="vieras";28731827]Mä olen samaa mieltä.
Tällaisille kakaroille tulee hankala elämä myöhemmin.
Jossakin vaiheessa huomaavat, että maailmassa on totta tosiaan säännöt ja ne koskevat ihan kaikkia. Jos ei mitään oppia ole kotoaan saanut, niin maailma kyllä opettaa.
Ihan ensiksi toiset lapset, loppuviimeksi sitten yhteiskunta asettaa rajat jos ei millään muuten ole oppinut.
Se oppi on sitten tosi rankkaa ja voi joillekin tulla liian myöhään.
Siksi olisikin parempi, että vanhemmat kasvattaisivat lapsensa, opettaisivat ihmisten tavoille, asettaisivat rajat ja unohtaisivat typerät lässytykset "vapaasta kasvatuksesta".
Koska tuonkaltainen "vapaa kasvatushan" johtuu vaan vanhempien laiskuudesta , tyhmyydestä ja pelkuruudesta. Kun ei uskalleta laittaa niitä rajoja, annetaan pikku taaperolleki.n periksi ,koska muutenhan se saa raivarit ja tulee paha mieli kaikille![/QUOTE]
Mut sehän ei olekaan sitä "vapaata kasvatusta", ei ainakaan sitä mitä tällä ideologialla on alunperin haettu, vaan lähinnä vastuuttomuutta ja välinpitämättömyyttä. En nyt ota kantaa siihen, että onko se oikea "vapaa kasvatus" toimiva vai ei, tuskin on, kun ei mikään muukaan suuntaus sellaisenaan. Mut vapaa kasvatus, sellaisena "oikeana" vapaana kasvatuksenahan vaatis ihan hirveän paljon panostusta.
Se vaan kuulostaa sellaiselta, et on helppo käyttää tekosyynä. Sehän ei oo sitä, että sais vaan jättää asiat hoitumaan itsekseen, ja antaa olla.
Mutta sitä mietin, että mikä on eniten muuttunut tässä vanhemmuudessa? Joku välinpitämättömyys vai mikä? Tuntuu, että liian monet jättää jo ihan liian pienet lapset yksin selviämään. Ja kunnioitus, siis toisten ihmisten, tuntuu olevan ihan kateissa. Kavereille ei olla lojaaleja, ei kunnioiteta vieraita aikuisia, eikä tuttujakaan, ei omia vanhempia jne. En usko, että kyse on vain siitä, että ruumiillinen kuritus on vähentynyt. Sitä paitsi, tunnustan että tiedän perheitä joissa ruumiillinen kuritus on käytössä - eipä näy niilläkään olevan mitään keskinäistä kunnioitusta. Miksi?
