Puhun liian kovalla äänellä

["Vieras"]

Onko muilla ollut tälläistä ongelmaa? Puhun monesti liian kovalla äänellä, enkä itse huomaa sitä. Mulla on ollut tätä ongelmaa jo lapsena. Muistan vanhempieni monesti tulleen läksyttämään minua, että mun pitäisi olla hiljempaa, vaikka omasta mielestäni puhuin ihan normaalisti. En tiedä mistä tämä johtuu. Mun kuulossa ei pitäisi olla mitään vikaa. Oon miettinyt, että meillä oli lapsena ihan hirveä meteli kotona kokoajan. Oisinko vaan oppinu että jos haluaa tulla kuulluksi niin pakko olla aika hyvä voluumi.

Tiedän että muita ärsyttää tämä paljon ja mulla tulee todella pahamieli kun joku huomauttaa asiasta. Nyt olen vältänyt puhumasta parin päivän ajan. Tuntuu siltä että mun olisi vain parempi olla avaamatta suutani.

Onko olemassa jotain puheterapiaa mistä voisi olla apua? Onko kellään muulla ollut tälläistä ongelmaa?

 

["Vieras"]

Mene nyt ainakin kuulotutkimuksiin, varmuuden vuoksi.

 

[leijona76]

Mies ja poika kailottaa kumpikin eikä kuuloissa vikaa. Heillä liittynee neuropuoleen ja pojalla etenkin vaikea säädellä puheääntä. Huutaa tai mutisee niin ettei saa selvää.

 

[sietäjä]

Eikö vain voisi opetella automaattisesti puhuman hiukan pienemmällä volyymilla. Kuulo kannattaa tutkia kyllä.

Mieheni puhuu liian kovalla äänellä ja se on todella rasittavaa kun normaaliasioitakin puhuu "huutamalla". Välillä kun särkee päätä, en kestä yhtään kuunnella ja laitan korvatulpat korviini. Ei se ainakaan yritäkään puhua hiljemmalla. Ja välillä kuitenkin puhuu normaalia hiljemmalla äänellä kun sitä ääntä taas tarvitsisi enemmän että kuulee vastauksen. Huoh. Ei mene mun jakeluun.

 

["vieras"]

Eräs ystäväni puhuu kovalla äänellä, mutta hänellä kai ihan opittu kotoa. Muistan nuorempana, kun heillä huudettiin tosi paljon yläkerrasta alakertaan eikä menty toisen lähelle puhumaan hiljempaa. Mulle vielä vähän kammottavaa, koska itselläni yliherkkä kuulo ja tosiaan puhun taas hiljempaa, koska se on mulle luontevaa. Tuntuu, että pitäisi huutaa. Yritän väkisin välillä korottaa ääntä ja oikeasti vähän huudankin vihaisesti sen jälkeen, kun toinen sanonut, että mitä sanoit tai tuntuu, ettei muut kuule. Rasittavaa tämäkin.

Mutta tosiaan, voi olla kuulossakin ongelmia.

 

[Ap.]

Jep, ehkäpä pitää mennä lääkärissä käymään, mutta en kyllä usko että ongelma on kuulossa. Minä kyllä yritän puhua hiljempaa, varsinkin jos joku huomauttaa asiasta. Harmittaa vaan kun en itse huomaa että teen niin. En yritä tahallaan olla ärsyttävä.

 

["vieras"]

Mulla on pari kaveria jotka puhuu tosi kovalla äänellä. Välillä siitä huomautankin varsinkin julkisella paikalla kun en halua kaikkia keskusteluja muiden ihmisten korviin ja noloakin se minusta on. Etkö tosiaan huomaa sitä itse? Edes sitä kun keskustelet jonkun kanssa ja toisen äänenvoimakkuus on aivan eri kuin omasi?

 

[Ap.]

[QUOTE="vieras";28529582]Mulla on pari kaveria jotka puhuu tosi kovalla äänellä. Välillä siitä huomautankin varsinkin julkisella paikalla kun en halua kaikkia keskusteluja muiden ihmisten korviin ja noloakin se minusta on. Etkö tosiaan huomaa sitä itse? Edes sitä kun keskustelet jonkun kanssa ja toisen äänenvoimakkuus on aivan eri kuin omasi?[/QUOTE]

Harvoin huomaan sitten kun joku huomauttaa niin yritän puhua hiljempaa. Jos innostun jostain aiheesta niin silloin varsinkin saataan alkaa puhumaan liian kovalla äänellä.

Nyt olen kyllä yrittänyt jo pidemmän aikaa keskittyä siihen, että ääneni pysyisi tarpeeksi hiljaisena. Sitten kuulin taas komenttia, että puhun monesti liian kovaa. Nyt yritän sitten miettiä mitä muuta voisin tälle asialle voisin tehdä. Pitää käydä nyt alkuun sulkemassa kuulo-ongelmat pois. Ois ollu mukava tietää mikä muu tähän voisi auttaa, koska itse epäilen ettei mulla korvissa ole mitään vikaa.

 

[Kylmäkkö]

Mun äiti on aina ollut kova ääninen ja nyt vanhemmiten ääni korottuu hänen huomaamatta. Itse hän veikkailee, että kuulon takia puhuu niin kovaa. Olen monta kertaa sanonut, että vähempikin volyymi riittäisi.

 

["Minna"]

Mulla myös sama ongelma. Ja ei myöskään vikaa kuulossa. Olen ammatiltani opettaja, joten on tästä hyötyäkin, mutta vapaa-ajalla hankalaa. :/

 

["vieras"]

Kuunteletko musiikkia kovaa tai onko telkkari muiden mielestä kovalla?
Älä pahastu, mutta mun mielestä kailotus "tyhmentää" ja tulee jotenkin itsekeskeinen vaikutelma ettei ota muita huomioon kun tuolla tavalla huutaa. Mikä on tietenkin väärin jos et itse sitä kailotusta huomaa.

 

["vieras"]

Mitä väärää on, jos innostuu asiasta ja puhuu kovalla äänellä? Ei yhtään mitään. Tuskin sinä alat gynereissua karjumalla selittämään kahvliassa niin, että katto leijuu? Joten usein se, joka sinun äänenkäyttöäsi hillitsee on itse neuroottinen ja pelkää kaikkea, missä joku vieras sattuisi häntä vilkaisemaankin. Loppujen lopuksi hyvin harva kiinnittää innostuneeseen puheeseen mitään huomiota ja mitä enemmän ihmisiä sen vähemmän kenenkään ääni enää kuuluukaan. Toisekseen maailmaan meteliä mahtuu!

Olen itsekin selkokielinen ihminen ja olen huomannut, että tietynlaisetn ihmistyypit pyörittelevät heti silmiään jos joku on erilaisempi kuin he itse. Säälittävää!

 

[Ap.]

[QUOTE="vieras";28531081]Kuunteletko musiikkia kovaa tai onko telkkari muiden mielestä kovalla?
Älä pahastu, mutta mun mielestä kailotus "tyhmentää" ja tulee jotenkin itsekeskeinen vaikutelma ettei ota muita huomioon kun tuolla tavalla huutaa. Mikä on tietenkin väärin jos et itse sitä kailotusta huomaa.[/QUOTE]

En kuuntele kovaa telkkua tai musiikkia. Ihan samat volat, kuin muilla. Joskus jopa hiljaisemmalla.

Olen kyllä tietoinen että tämä ei ole muista mukavaa.

 

["Kiva"]

Mitä teet työksesi? Käytätkö työn puolesta ääntä ja se jää "päälle".. aika harmillista

 

[Ap.]

[QUOTE="Kiva";28531773]Mitä teet työksesi? Käytätkö työn puolesta ääntä ja se jää "päälle".. aika harmillista[/QUOTE]

Olen toimisto töissä, joten ei tule sieltäkään tämä ongelma.

On aika ikävää. Varsinkin kun en mitenkään häijyyttäni, kiusallani, huomiota herättääkseni tai tahallaan puhu niin. Haluaisin oppia tästä pois, mutta en tiedä miten.

 

["merja"]

Musta toi on vaan luonnekysymys. Itse puhun kovaa välillä jos innostun, samoin äitini puoleinen suku. Itseäni taas rasittaa epäselvästi tai liian hiljaa puhuvat. Yks kaverini taas huutaa aina, ja se vasta välillä ottaakin aivoon, ja kyllä sitä ulkopuoliset kattoo välil pitkään..

 

["keh"]

Oonkohan mä alottanu tän ketjun? Niin tutulta kuulostaa. Kärsin tuosta itse ainakin aika kovaa, kun ihmiset just pitää "kailottajia" tyhminä torimuijina. Minkäs teet kun et itse kuule sitä äänen volyymiä? Mulle on pienestä asti tosta aina aika ajoin huomautettu. Oon koittanu hillitä ääntäni, mut jos sitä ei tietoisesti ihan koko aikaa tee, niin taas nousee äänen voimakkuus. Eikä kai kukaan voi koko ajan puhuessaan miettiä "muista puhua hiljaa, muista puhua hiljaa". Mun äiti on kanssa näitä kailottajia, liekö opittu tapa vai perittyä... Ärsyttää joka tapauksessa ja jokainen joka harmistuu/ihmettelee/kummastelee/ärsyyntyy kovaa puhujista vois edes hetken miettiä että tekeekö se kailottaja sen tahallaan.

 

[leijona76]

[QUOTE="keh";28532122]Oonkohan mä alottanu tän ketjun? Niin tutulta kuulostaa. Kärsin tuosta itse ainakin aika kovaa, kun ihmiset just pitää "kailottajia" tyhminä torimuijina. Minkäs teet kun et itse kuule sitä äänen volyymiä? Mulle on pienestä asti tosta aina aika ajoin huomautettu. Oon koittanu hillitä ääntäni, mut jos sitä ei tietoisesti ihan koko aikaa tee, niin taas nousee äänen voimakkuus. Eikä kai kukaan voi koko ajan puhuessaan miettiä "muista puhua hiljaa, muista puhua hiljaa". Mun äiti on kanssa näitä kailottajia, liekö opittu tapa vai perittyä... Ärsyttää joka tapauksessa ja jokainen joka harmistuu/ihmettelee/kummastelee/ärsyyntyy kovaa puhujista vois edes hetken miettiä että tekeekö se kailottaja sen tahallaan.[/QUOTE]

Useimmat eivät tahallaan tee.Silti se ei poista sitä että kailotus voi vastapuolesta tuntua todella ikävälle. Esim minä kuulen mieheni puhelimessa puhumiset asunnon toiseen päähän kun kailottaa niin. Puhumattakaan että on itse vieressä esimerkiksi autossa. Meillä on pojan erityisopettaja ja toimintaterapeutti kommentoineet niin että kailottajaa voi kehoittaa laskemaan äänen tasoa ja opettelemaan normaalia puhevolyymia. Opetella kuuntelemaan itsekin miten lujaa puhuu.

 

[kiusallista]

Kailottavat ihmiset on rasittavia. Mulla on kaveri joka huutaa ja jolle on pakko asiasta aina sanoa, muuten tuntemattomat kääntyy katsomaan kun ollaan yleisellä paikalla. Muutenkin sellainen, että puhuu ilman taukoa ja muita huomioimatta, ei kuitenkaan asiaa.
Mistään kuulovauriosta ei ole kyse. Kaveri on vaan niin rakastunut omaan ääneensä että ei tajua aikaa eikä paikkaa.
Samalla volyymilla toitottaa tietysti myös kaverien kuulumiset ja omat ja toisten intiimiasiat ympäristöön.

Menkää puheterapeutille.

 

[kiusallista]

[QUOTE="vieras";28531093]Mitä väärää on, jos innostuu asiasta ja puhuu kovalla äänellä? Ei yhtään mitään. Tuskin sinä alat gynereissua karjumalla selittämään kahvliassa niin, että katto leijuu? Joten usein se, joka sinun äänenkäyttöäsi hillitsee on itse neuroottinen ja pelkää kaikkea, missä joku vieras sattuisi häntä vilkaisemaankin. Loppujen lopuksi hyvin harva kiinnittää innostuneeseen puheeseen mitään huomiota ja mitä enemmän ihmisiä sen vähemmän kenenkään ääni enää kuuluukaan. Toisekseen maailmaan meteliä mahtuu!

Olen itsekin selkokielinen ihminen ja olen huomannut, että tietynlaisetn ihmistyypit pyörittelevät heti silmiään jos joku on erilaisempi kuin he itse. Säälittävää![/QUOTE]

No ongelmanahan huutajan kanssa on juuri se, että huutaa ne gynereissutkin. Sinustakin saa juuri sen käsityksen että huutamalla=sekokielellä rynnitään.

 

["vieras"]

Nauhoita omaa puhettasi, kun juttelet muiden kanssa. Silloin saat käsityksen omasta volyymistasi suhteessa muiden volyymiin.

Kovaa puhuvat ihmiset ovat todella rasittavia. Eräässä opintopiirissä mun vieressä usein istuu nainen, joka kailottaa ja nauraa koko ajan. Pieni huone ja kuunnella sitä pari tuntia putkeen, on todella rasittavaa. Hän nauraa kovalla äänellä omille jutuilleen ja muiden jutuille. Taukoamatta.

 

[kiusallista]

[QUOTE="vieras";28532168]Nauhoita omaa puhettasi, kun juttelet muiden kanssa. Silloin saat käsityksen omasta volyymistasi suhteessa muiden volyymiin.

Kovaa puhuvat ihmiset ovat todella rasittavia. Eräässä opintopiirissä mun vieressä usein istuu nainen, joka kailottaa ja nauraa koko ajan. Pieni huone ja kuunnella sitä pari tuntia putkeen, on todella rasittavaa. Hän nauraa kovalla äänellä omille jutuilleen ja muiden jutuille. Taukoamatta.[/QUOTE]

Samoin mun huutajakaveri puhuu taukoamatta. Jos joku sanoo jotain niin huuto sen kuin kovenee kun hän yrittää puhua kaikkien yli.

Ei huutamisessa useinkaan ole kyse kuin siitä, että tilannetaju on hieman hukassa eikä omaan käytökseen kiinnitetä mitään huomiota.

 

[Koivunkäpy]

Minulla se johtuu kuulosta.
Kuulen paremmin kuin moni muu ja kuulo ääniala on laajempi. Eli kuulen korkeampia ja matalampia ääniä kuin mitä esim. Koulukaverit mikä oli hieman tylsää metallipajassa. Omassa päässä on h#lvetillinen meteli kun kuuluu sirinää ja vinkunaa ja kolinaa etc ja koittaa sen päässä kuuluvan melun yli huutaa.

 

["keh"]

[QUOTE="vieras";28532168]Nauhoita omaa puhettasi, kun juttelet muiden kanssa. Silloin saat käsityksen omasta volyymistasi suhteessa muiden volyymiin.

[/QUOTE]

Mut eihän toi auta. Kyllä mäkin tiedän (kun siitä on mulle huomautettu), että puhun kovaa, mutta se pelkkä tieto ei auta. Pitäis saada konkreettisia neuvoja, millä sen tiedostais joka kerta kun puhuu, jotta vois laskee sitä volyymiä...

 

["keh"]

Kailottavat ihmiset on rasittavia. Mulla on kaveri joka huutaa ja jolle on pakko asiasta aina sanoa, muuten tuntemattomat kääntyy katsomaan kun ollaan yleisellä paikalla. Muutenkin sellainen, että puhuu ilman taukoa ja muita huomioimatta, ei kuitenkaan asiaa.
Mistään kuulovauriosta ei ole kyse. Kaveri on vaan niin rakastunut omaan ääneensä että ei tajua aikaa eikä paikkaa.
Samalla volyymilla toitottaa tietysti myös kaverien kuulumiset ja omat ja toisten intiimiasiat ympäristöön.

Menkää puheterapeutille.

Just tää asenne... Huoh. Eikö jo tässä ketjussa oo tullu selväks, ettei kyse oo omaan ääneensä rakastumisesta tai muusta vastaavasta itsekkyydestä. En mä ainakaan tahallaan puhu lujaa :-(