Siinä järkyttävässä tapauksessa, että aloittaja oli tosissaan viestinsä kirjoittaessaan, tässä pari (toivottavasti mieltä rauhoittavaa) selvitystä.
1. Lapsesi ei ole järkyttynyt (ainakaan kuvauksesi perusteella, vaikka niin kuvittelet), hän on utelias ja innostunut, valmiina upottautumaan elämäntieteen (biologian) ihmeelliseen maailmaan.
Vinkki: Lapsi kysyy, onko ihmiselläkin suolia mahassa? Vastaa: Kyllä on. Jatka selittämällä suolien merkitys anatomiassa (ruoan sulatus), ja että kaikilla eläimillä (linnut, kalat, nisäkkäät, matelijat, sammakkoeläimet, jne.) on samat elimet. Valmistaudu jatkokysymyksiin muista elimistä ja niiden toiminnoista. Jos et osaa johonkin heti vastata, sano, että sinun pitää miettiä miten selität asian, turvaudu tarvittaessa kirjoihin.
2. On skandaali, että lasta ei ole opetettu kalastamaan ja perkaamaan nuorempana. Ties miten kauas pikkuinen olisi jo ehtinyt luonnon ymmärtämisessä ilman tuollaista tavallisista, lapsen kehitykselle ennen kaikkea HYVISTÄ asioista panikoivaa asennetta. Kouluoppiminen ei ole lapselle luonnollinen tapa oppia.
Vinkki: Rentoudu ja vastaa kysymyksiin rehellisesti, kaunistelematta ja häpeilemättä. Rohkaise tutkimaan maailmaa. Jos lapselle ei ole selvitetty mistä vauvat tulee, NYT olisi korkea aika olla asialla. Selityksen ei tarvitse olla yhtä yksityiskohtainen kuin teinille, mutta oleelliset asiat pitäisi käydä läpi lapselle ymmärrettävillä termeillä, kuten: mikä ero on naisella ja miehellä, sukupuolielinten OIKEAT nimet niiden lapsellisten nimien lisäksi sekä kuka saa niihin koskea ja milloin, missä vauvat kasvaa (äitin mahassa), miten ne sinne joutuu (isä antaa äitille 'vauvasiemenen'), kuinka vauvat tulee ulos (äitin jalkojen välistä).
Miehelläsi on ilmeisesti luonnollinen ja asiallinen ote lapsen maailmankuvan avartamiseen. Ota ihmeessä opiksi, voit vain päätyä ihmettelemään maailman monimuotoisuutta.