En saa äitienpäivänä kuin kukan ja kortin.

Kannattaa itse tehdä itselleen kakku, ostaa itse mieleisiään kukkia ja jotain spesiaalia myös. Niin minä olen tehnyt eikä ole tarvinnut pettyä.

 

Minä saan pojalta kortin ja kai jonkun askarteleman lahjan (päikyssä kun on) ja lisäksi mies hommaa kakun ja jonkun toisen lahjan. Tänä vuonna olen toivonut uutta laukkua, mutta eihän se tietty varmaa ole että se sieltä tulee.

Isänpäivänä minä taas puolestani ostan miehelleni lahjan, onhan hän lapseni isä. Vanhempani muuten edelleenkin vievät toisilleen noina päivinä kakkukahviaamupalat sänkyyn, vaikka me lapset emme ole asuneet kotona yli kymmeneen vuoteen

 

Ja mulle riittää se lapsen omatekemä kortti. En tarvia erikseen lahjaa tai kukkaa.

 

Ja mulle riittää se lapsen omatekemä kortti. En tarvia erikseen lahjaa tai kukkaa.

Kukapa sitä lahjaa "tarvitsee", mutta kiva se vain on saada ja tuskin siitä nyt kukaan kieltäytyykään jos sen joku älyää ostaa

 

[QUOTE="vieras";28430467]Kukapa sitä lahjaa "tarvitsee", mutta kiva se vain on saada ja tuskin siitä nyt kukaan kieltäytyykään jos sen joku älyää ostaa [/QUOTE]

Miestä vannotetaan jo hyvissä ajoin ennen äitienpäivää, että älä sitten todellakaan osta yhtään mitään kun en minä tarvitse mitään. Panostetaan siihen lahjapuoleen sitten isänpäivänä

 

Minäkään en luultavasti saa yhtään mitään 2,5v ei vielä oma-aloitteisesti korttia missään väsäile ja mies taas ei muista äitienpäivänä (kun en ole miehen äiti) saati syntymäpäivänäni mitenkään. Taisi se pastilliaskin mulle joku vuosi kiskalta ostaa ihan mukamas oma-aloitteisesti.. sillä ei kuulemma ole aikaa ikinä hankkia mitään eikä rahaa, mutta todellisuudessa me kaikki tiedetään ettei se vaan viitsi/muista/jaksa/huvita..

Mä olen omasta ja lapsen puolesta kortin väsännyt isänpäivänä joka vuosi ja pienen lahjan (esim kuvamuki) ostanut, mutta minä tykkäänkin askarrella niin se on vaan hyvä tekosyy että saa tehdä kortin ja lahjojen annosta nautin myöskin

 

Minäkään en luultavasti saa yhtään mitään 2,5v ei vielä oma-aloitteisesti korttia missään väsäile ja mies taas ei muista äitienpäivänä (kun en ole miehen äiti) saati syntymäpäivänäni mitenkään. Taisi se pastilliaskin mulle joku vuosi kiskalta ostaa ihan mukamas oma-aloitteisesti.. sillä ei kuulemma ole aikaa ikinä hankkia mitään eikä rahaa, mutta todellisuudessa me kaikki tiedetään ettei se vaan viitsi/muista/jaksa/huvita..

Mä olen omasta ja lapsen puolesta kortin väsännyt isänpäivänä joka vuosi ja pienen lahjan (esim kuvamuki) ostanut, mutta minä tykkäänkin askarrella niin se on vaan hyvä tekosyy että saa tehdä kortin ja lahjojen annosta nautin myöskin

Sori nyt vaan, mutta aika moukalta tuo mies kuulostaa. Ei siinä tarvitse miehen äiti olla, jos lahjan saa, eihän se mieskään sun isä ole, miksi sitten häntä lahjot jos hän ei sen takia sulle osta?

Jos päätetään, ettei lahjoja, niin mun mielestä sen pitäis mennä molempiin suuntiin.

 

Mä en ole mieheni äiti, joten en edes odota häneltä mitään. Lapset on raukat vähävaraisia opiskelijoita, joten olen kieltänyt ostamasta mitään. Mulle on äitienpäiväfiilistä siinä, että kaikki kolme ipanaa on kotona ja syödään hyvin ja vietetään aikaa yhdessä.

Tyttäret kyllä vie mut helatorstaina day spahan viettämään äiti-tytärpäivää. Ovat varanneet hieronnat ja kuorinnat ja vanhan muorin muut venytykset ja vanutukset. Iskä sen oli tottakai luvannut maksaa, mutta ihan mahtavaa mennä tyttöpäivää viettämään. Miesväki varmaan keksii sitten jotain äijätekemistä mulle myöhemmin

 

Missä vaiheessa siitä on tullut "oman äidin" -päivä? Siis kysymys on teille, jotka jankutatte että "enhän ole mieheni äiti"? Mun lapset ostaa munkin äidille lahjan ja kortin, vaikkei mun äiti heidän äitinsä ole! Kuvitella!

Tuo "enhän ole mieheni äiti" kuulostaa vain sen peittelyltä, että harmittaa kun mies ei älyä muistaa äitienpäivänä. Mikään syy se muistamattomuudelle ei mielestäni ole.

 

Toi on vähän...

toiset odottaa kuuta taivaalta, tunnustusta siitä "raatamisesta ja jaksamisesta" ja toiset taas osaa ottaa rennommin.

 

[QUOTE="vieras";28430652]Missä vaiheessa siitä on tullut "oman äidin" -päivä? Siis kysymys on teille, jotka jankutatte että "enhän ole mieheni äiti"? Mun lapset ostaa munkin äidille lahjan ja kortin, vaikkei mun äiti heidän äitinsä ole! Kuvitella!

Tuo "enhän ole mieheni äiti" kuulostaa vain sen peittelyltä, että harmittaa kun mies ei älyä muistaa äitienpäivänä. Mikään syy se muistamattomuudelle ei mielestäni ole.[/QUOTE]


Melko pikaisen diagnoosin lukasit taas kerran rivien välistä toisten aviomiehistä. Sun täytyy olla lahjakkuus.

 

Niin, tai toisilla vaan on huomaavaisia miehiä ja toisilla moukkia

 

Melko pikaisen diagnoosin lukasit taas kerran rivien välistä toisten aviomiehistä. Sun täytyy olla lahjakkuus.

Anna kun arvaan; sinäkään et ole miehesi äiti?

 

[QUOTE="vieras";28430709]Anna kun arvaan; sinäkään et ole miehesi äiti? [/QUOTE]

En, sen kerroin jo tuossa aikaisemmassa viestissäni. Sitäpaitsi jos olisin mieheni äiti se olisi vähintään perverssiä ja ehkä jopa lainvastaista.

 

[QUOTE="vieras";28430707]Niin, tai toisilla vaan on huomaavaisia miehiä ja toisilla moukkia [/QUOTE]

Ei toki moukkia vaan hassuja, huonomuistisuutensa takia hellyyttäviä höpöjä :heart:

 

No höh, tuskin minäkään. Vaan en muuta odotakaan. Meillä ei ole tapana hankkia erikseen lahjoja isän- tai äitienpäivänä. Tänä vuonna olen töissä, joten hyvin suurella todennäköisyydellä pääsen valmiiseen pöytään syömään ja siinä on lahjaa kerrakseen. Sitten viedään mummoille kukat ja kortit, siinä se päivä. Tärkeintä itselle äitienpäivänä on viettää aikaa perheen kanssa, ilman velvollisuuksia (joita nuo pakolliset työt nyt hieman estää mutta se taas on eri juttu).

 

[QUOTE="vieras";28430720]Ei toki moukkia vaan hassuja, huonomuistisuutensa takia hellyyttäviä höpöjä :heart:[/QUOTE]

Eli miehesi korjaa tilanteen heti seuraavana päivänä, kun unohti virallisena?

 

[QUOTE="Vieras";28430932]Eli miehesi korjaa tilanteen heti seuraavana päivänä, kun unohti virallisena?[/QUOTE]

Korjaa minkä? Ei ole mitään korjattavaa

 

Oiiii minä niiin odotan äitienpäivää! Se on ensimmäiseni :heart: ja toivon että mies ostaa minulle jotain, vaikka kukan. Vaikka mies ei ole äitini

 

[QUOTE="vieras";28430971]Korjaa minkä? Ei ole mitään korjattavaa [/QUOTE]

Niin arvelinkin

 

Miksi pitäisi saada jotain lahjoja. Minä en mitään turhaa krääsää ainakaan kaipaa. Ollaan sovittu miehen kanssa, ettei osteta toisillemme mitään.

Lapset tekevät kortit ja mahdollisesti myös askartelevat koulussa ja päiväkodissa jonkun lahjan. Muuta en kaipaa.

 

saan lapsen koulussa tekemän kortin/lahjan, sekä lapsen laittaman aamiaisen

 

Mulle ois ollu ihan paras äitienpäivä lahja, kun ois ees saanu omat lapset pitää. Valitettavasti molemmat on enkeleinä.

 

Nämä "en ole mieheni äiti" -jutut ovat niin typeriä. Se ei ole mikään lasten äitien päivä vaan äitien päivä. Kaikkien äitien. Sietäis siinä miestenkin kunnioittaa vaimoaan äitinä, samoin kuin isänpäivänä sitten isiä.

Mutta joo, minullekin tärkeintä on lasten tekemät kortit ja halit. Mutta odotan kyllä saavani (ja saankin) edes suullisesti mieheltäni onnittelut. Näiden lisäksi mieheni on aina ostanut kakun ja jonkin pikku lahjan myös. Itse myös leivon kakun isänpäivänä ja laitan miehen lempiruokaa.

 

Mä olen kyllä snadisti pettynyt, jos en saa lapsilta mitään hoidossa tehtyä. Mies sai isänpäivänä niin hienot kynttilälyhdyt <3 Silloin olivat eri hoidossa. Pitäs kotona teettää lapsilla jotain myös isoäideille. Ostin heille kirjat, mutta oikeastihan hekin haluavat jotain lapsilta eivätkä multa