Toggle sidebar

Miksi te ihmiset teette lapsia liian pienin ikäeroin??Tänäänkin täällä 2 ketjua, jossa äiti ei jaksa taaperoa, koska

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kyllikki"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="aloittaja";28421106]Sen toisen ketjun äiti tänään sanoo esim. että taapero ei tykkää hänestä, ja hän on huono äiti.
Ei ole itsetunto kunnossa edes hoitamaan sitä ensimmäistä lasta; lapsi lyö äitiä ja äiti on kädetön opettamaan sääntöjä lapselle jne. MIKSI tällaiset sitten tekevät heti toisen lapsen putkeen??
Voisko joku nyt antaa edes YHDEN HYVÄN SYYN että MIKSI?[/QUOTE]

Tätä äitiä voi neuvoa, miten tästä lähdin toimia. Hän on raskaana, mikä ei ainakaan kovin monelle länsimaiselle naiselle ole mikään normi olotila. Vähän ymmärrystä nyt hei.
 
[QUOTE="vieras";28421112]Tuota, minä odotin ap 4 vuotta ennen kuin toinen ilmoitti tulostaan. Ja pimahdin silti. Äitini pimahti, kun olin 10. Olisikko ihan varmuuden vuoksi pitänyt jättää muksut tekemättä?[/QUOTE]

Toisaalta taas minun esikoiseni ei uhmannut kaksivuotiaana, eikä vielä vuodenkaan päästä siitä. Vaan yhdessä siskonsa kanssa neljävuotiaana. Mistä minä senkin olisin voinut ennustaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Siis mitäh?! Etkö SÄKÄÄN osaa ennustaa tulevaa? Ei meillä kovin hyvin mene.
Click to expand...

En osaa. En esim tiennyt että kun tulin pillereistä huolimatta raskaaksi (!!) että esikoiseni tulee olemaan maailman helpoin vauva. Enkä tiennyt, että hän on myös helppo pitkälle neljävuotiaaksi asti. Enkä tiennyt, että hänellä on huono näkö, ennen kuin vasta lähemmäs kolmevuotiaana selvisi. Kaikkea sitä onkin.

Ja kuopuksesta en edes lähde kertomaan, että mitä kaikkea en tiennyt. Puuuuuuuh, lapset pois minun kaltaisiltani!
 
  • Tykkää
Reactions: chef
[QUOTE="aloittaja";28421085]Juuri tällaista ajattelutapaa vierastan.
"Ei yhden vauvan äiti voi ennustaa ja tietää millaista se todellinen arki on sen tulevan taaperon kanssa."
-Eikö??Todellako? Eikö juuri tämän takia kannattaisi hieman odottaa, että näkee mitä se arki on sen YHDEN kanssa? Onko niin kiire tedhä lapsia että ei voi edes odottaa että ensimmäinen on uhmaiän yli, jotta NÄET mitä se arki lapsen kanssa on. Vai onko sinusta järkevämpää vaan pamahtaa paksuksi uudestaan ja katsoa mitä tulevan pitää?

Toiseksi , eikö tuo että "lapsista olisi seuraa toisilleen" ole pelkkää legendaa?
Lapsethan vaan riitelevät keskenään.

Et aio jäädä odottamaan että ensimmäinen lapsi kasvaa? Juuri tuo on NIIIIN itsekäs ajatusmalli. SULLA ei ole aikaa jäädä katsomaan miten yhden kanssa menee ja miten lapsi kasvaa, vaan on PAKKO tehdä lapsia lisää,ihan vaan siitä pakosta. Ei tietenkään tarvii odottaa siihen asti että lapsi muuttaa kotoaan, mutta eikö tosiaan ole "aikaa"odottaa edes että millaiseksi taaperoksi se esikoinen kasvaa?

Ja sun mielestä lapsia vaan kuuluu tehdä, ja sitten ne hoidetaan vaikka vituttaisi.
No huh. Juuri tolla asenteella mielestäni ei kannattaisi tehdä lapsia lainkaan.[/QUOTE]
Meillä ainakin sisarukset parin vuoden ikäerolla leikkivät jatkuvasti keskenään, harvoin tappelevat, joten kyllä niistä todellakin on seuraa toisilleen.
 
[QUOTE="aloittaja";28421154]HAHHAH. Väärässä olet, äitini hoiti minua erityisen hyvin. Mitä ei voi sanoa kaikista..[/QUOTE]

Mutta ei sinunkaan äitisi voinut tietää etukäteen, pimahtaako vai ei. Kiva että kaniinikoe onnistui.
 
Kyllä me tiedettiin että elämä muuttuu rankemmaksi toisen lapsen myötä ja otettiin ihan tietoinen riski siinä, mutta kyllä tämän raskausajan rankkuus on vähän jollain tapaa yllättänytkin, enkä esim osannut ennustaa esikoisen uhmaiän kovuutta. Pärjään kyllä loppuun saakka ja vauva-taapero-arjessakin koska tämä ei ole mitenkään ylitsepääsemättömän rankkaa ja sitäpaitsi mulla on vahvat tukiverkostot jos niitä tarvitsisin ja pystyn kyllä sanomaan jos välillä tuntuu siltä että tarvitsen pari tuntia lepoa, en kyllä rupea esittämään ettei välillä olisi rankkaa ja minusta saa ja pitää valittaa/tuulettaa jos siltä tuntuu, koska siitä juuri saa voimia itsekin jaksaa. Meillä ikäeroa tulee 2v 9kk ja olisin kyllä odottanut muutaman vuoden/jättänyt välistä jos olisin tosissaan tiennyt miltä kaikista rankimmat hetket tuntuu, toisaalta se on hyvä ettei kaikkea tiedä koska pelkäämällä jää koko elämä elämättä lopulta. Olen tyytyväinen etten ole mennyt elämässäni aina siitä missä aita on matalin. Me päätettiin läpikäydä rankka elämänvaihe toistamiseen koska listassa plussat voitti miinukset kun pohdimme teemmekö lapselle sisaruksen.

Kaikilla meillä on raskaita päiviä joskus oli lapsia 0, 1 tai 5 ja elämäntilanne mikä hyvänsä. Kaikki me joskus valitetaan ja kaivataan tukea jossain, vaikka ihan vaan sanallista tai olkapäälle taputtamista. Miksi helvetissä sitä tukea saa pyytää vain niin kauan kunnes kyseessä onkin joku joka päättää haluta lapsia? Sitten yhtäkkiä valitusoikeus evätään ja "itse olet kuoppasi kaivanut" -asenne alkaa. Ihan yhtälailla sinä teet valinnan esim käydä töissä ja työn rankkuudesta kyllä saa valittaa ja siitä miten ihana olisi jo päästä kesälomille..

Jos sinulta ei heru myötätuntoa tällaisia ihmisiä kohtaan niin älä sitten puutu koko asiaan, tuo idioottimainen asenteesi ei ainakaan auta sitä tukea kaipaavaa henkilöä eteenpäin polullansa.
 
Phoebsi,ja Chef: EN tarkoittanut että pitäisi osata ennustaa tulevaa. Tarkoitin että järkeään saa käyttää. Ja jos jo yhden lapsen kanssa on jo haastavaa ja vaikeeta, miksi pitää väkisin tehdä toinenkin, (ja usein kolmaskin?)
En nyt varmaankaan tarkoita juuri teitä, näytätte olevanne vielä ihan järjissänne. Mutta tosiasia on , että nykyään on todella paljon äitejä, jotka eivät jaksa mitään. Ja sen näkee lapsista. Lapset kasvavat ilman rajoja, ja koulussa ollaan huolissaa kun näihin lapsiin ei saa mitään otetta. Miksi teidän on niin vaikea hyväksyä totuus????? Varmaan nyt ymmärrätte että en puhu teistä, vaan vähän toisenlaisista tapauksista.
 
[QUOTE="aloittaja";28421004]Onkos kiva jos pimahdat? Sitten jää 4 lasta äidittömäksi..

Just tätä mä tarkoitan, että onko pakko testata että kuinka paljoon kykenee.
Miksi pitää laittaa oma jaksamisensa äärirajoille?
Sulla siis kohta vauva ja 2 uhmaikäistä, no huh huh!Mitä järkeä????????[/QUOTE]

Kukaan ei voi koskaan tietää, miten sen oman jaksamisen kanssa käy. Vaikka lasten ikäero olisi 10 vuotta. Se 10 vuotias voi sairastua vaikka vakavaan syöpään, vaatia vanhemmiltaan kaiken ja vauva jää tosi vähälle huomiolle.

Meistä jokainen tekee omat päätöksensä lapsiluvustaan ja siitä kuinka pienillä ikäeroilla heitä tehdään omista lähtökohdistaan ja varmasti jokainen arvioi jaksamistaan. SILTI yllätyksiä voi tulla.

Esim. minulla ei olisi ikinä kolmea lasta, jos olisin tiennyt esikoisen add:stä ajoissa tai keskimmäisen lukihäiriöstä. Onneksi en tiennyt, sillä minulla on kolme erityisen rakasta ihanaa poikaa, joita ilman elämäni olisi kovin köyhää. Poikia sanotaan iloisiksi, hyvinkasvatetuiksi ja kilteiksi pojiksi. Niin ja ne mun lasteni ikäerot. Esikoinen ja keskimmäinen 5 vuotta, keskimmäinen ja kuopus 2 v 9 kk.

Aina lapset eivät tule sillä suunnitellulla aikataululla. Minulla on 4 keskenmenoa näiden lisäksi.

Joskus elämä vain on rankkaa, mutta ne on vain vaiheita ja ne menee ohi.
 
[QUOTE="aloittaja";28421154]HAHHAH. Väärässä olet, äitini hoiti minua erityisen hyvin. Mitä ei voi sanoa kaikista..[/QUOTE]

Kenen vika tuo sinun käytöksesi on, jossei äitisi?
 
[QUOTE="aloittaja";28421154]HAHHAH. Väärässä olet, äitini hoiti minua erityisen hyvin. Mitä ei voi sanoa kaikista..[/QUOTE]

Aina se ei riitä, että hoitaa erityisen hyvin niin kuin sinustakin näkee :( Äitini ei hoitanut minua erityisen hyvin, mutta silti minusta kasvoi loppujen lopuksi avarakatseinen, empaattinen ja auttavainen ihminen.
 
[QUOTE="poikia3";28421194]Kenen vika tuo sinun käytöksesi on, jossei äitisi?[/QUOTE]

Mitä vikaa käytöksessäni on? Jos arvostelen sitä, että tehdään päättömästi useita lapsia, ja sitten ei jakseta hoitaa niitä. Ja arvostan sitä, että otetaan oikeasti vastuuta siitä yhdestäkin lapsesta, eikä heti tyrkätä muiden hoidettavaksi.
Mitä pahaa mielipiteissäni on?

Nyt pää pois sieltä perseestä. Ei tarvitse psykologisesti alkaa haukkua ja hyökätä minua kohtaan, on minullakin oikeus olla jotain mieltä.

Ala-arvoisia nämä teidän vastauksenne.
 
[QUOTE="vieras";28421204]Aina se ei riitä, että hoitaa erityisen hyvin niin kuin sinustakin näkee :( Äitini ei hoitanut minua erityisen hyvin, mutta silti minusta kasvoi loppujen lopuksi avarakatseinen, empaattinen ja auttavainen ihminen.[/QUOTE]

No selvä se! Hyökätkää joukolla minun kimpuuni, suorastaan kiusaamista jo.
Selkeästi olet empaattinen ja auttavainen ihminen; yhdyt heti joukkokiusaamiseen.
Sitähän täällä harrastetaan.Hyökätään aina joukolla yhden kimppuun, jonka ajatuksia ette sulata.

Taisin osua heikkoon kohtaan..kun noin pitää puolustaa ja tahalleen loukata.
 
Huvittavaa jotenkin kun se 2-3 vuotta on muka jotenkin pieni ikäero.. Ihan normaali minusta. No, meillä on ikäeroksi tulossa lapsille tasan vuosi, tuo on minun mielestäni pieni ikäero. Mut oon vaan tyytyväinen, esikoisella ei ole vielä uhmaikää, kun vauva syntyy. Ihan kamala vanhempi olen joo varmasti kun en osaa ennustaa tulevaa ja miten tässä menee parin vuoden päästä. Nyt tuo esikoinen on kyllä maailman helpoin lapsi. Jotkut ei vaan halua odotella oikeasti jotain kymmentä vuotta että tekis sen seuraavan.. Ja ei kaikilla se aika edes riitä, ikä tulis minullakin vastaan. Tai no, onhan se nykyään muotia, että niitä muksuja tehdään vielä nelikymppisenäkin, mutta ei vaan ole minun juttu. Lapset haluan tehdä ennenkuin täytän 35, eli viiden vuoden sisällä.

Aloittajalla itsellään tuntuu olevan pahoja ongelmia. Ei varmaan itse koskaan valita yhtään mistään tai ole väsynyt.. On se kiva kun on täydellinen. Ja ainakin minun tietämissä perheissä ne sisarukset tulevat hyvin toimeen keskenään jos ovat pienellä ikäerolla. Minäkin tulin hyvin toimeen toisen veljeni kanssa, toisen en sitten niin hyvin kun sitä ikäeroa oli häneen jo 5 vuotta. Nuoremmat sisarukset oli myös reilusti nuorempia ja ei heidän kanssa ollut mitään yhteistä. Toimin vaan heidän lapsenvahtinaan. Onko tuokaan sitten hyvä.. Eiköhän meidänkin elämä olis ollut kivempaa jos oltais synnytty 10 vuoden sisään, eikä lähes 20 vuoden. Saati ei se ole helppoa äidillekään, ollut lapsia hoidettavana nyt jo noin 35 vuotta ja vielä on nuorimmat kotona ainakin pari vuotta.

Kyllä minä ainakin haluan ne lapset suht kertarysäyksellä, vauva-aika on toki rankkaa, mutta sitä ei loppujen lopuksi kauaa kestä. Ja ei tarvitse töistä olla pois niin monta vuotta. En vaan halua elää sitä vauva/pikkulapsi aikaa ikuisesti, vaikka kuin suloisia ovat.
Meilläkin oli varmaan äitillä tosi kivaa kun oli 3 murkkua ja 2 uhmista samaan aikaan.. Mut hyvin tuo silti jaksoi ja nytkin on mielellään auttamassa minuakin lapsenhoidossa, jos on joku tärkeä meno. Mutta ihan taatusti on joskus ollut väsynyt ja sitä jollekin ystävälleen purkanut. Ei se silti huonoa äitiä tee. Aloittaja on varmaan provo tai sitten muuten vaan tyhmä. Tai sit ei käsitä että vaikka hän itse ei jaksaisi tuollaista, niin moni muu kyllä jaksaa.
 
Eihän tolla logiikalla voi tehdä ikinä mitään?

Miten viitsii vaihtaa kurjasta duunipaikasta toiseen, eihän sitä tiedä millaista se arki siellä uudessa paikassa on?
Miten voi muuttaa kumppanin kanssa koskaan yhteen, kun mistä sitä tietää millaista sitten tulee olemaan.

Munkin olis pitänyt tietää etukäteen, että mies jonka tunsin 15 vuotta ja jonka kanssa elin sen 4 vuotta jättääkin mut ja tekemällä tehdyn lapsensa ja kyllästyy isyyteen jo heti rv 10?

Mistä sä ap oot ostanu sun kristallipallon? Mä haluun kans!
 
Ap hei, nyt ihan totta.

Sä ensin auot päätäsi minkä kerkeät, nakkelet niskojasi ja kyselet "mitä järkeä????" kun ihmiset kertovat lapsiluvuistaan ja heidän ikäjakautumisistaan.

Tämän kaiken jälkeen sä ihmettelet sitä, että miksi tässä kävikin nyt niin, että se olitkin SINÄ, joka sait kuraa niskaasi, etkä taustatukea, kuten kuvittelit saavasi.

No miksiköhän?

Koitappa seuraavalla kerralla itse kirjoittaa asiallisesti. Saatat yllättyä siitä, miten erilaisen vastaanoton saat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Ap hei, nyt ihan totta.

Sä ensin auot päätäsi minkä kerkeät, nakkelet niskojasi ja kyselet "mitä järkeä????" kun ihmiset kertovat lapsiluvuistaan ja heidän ikäjakautumisistaan.

Tämän kaiken jälkeen sä ihmettelet sitä, että miksi tässä kävikin nyt niin, että se olitkin SINÄ, joka sait kuraa niskaasi, etkä taustatukea, kuten kuvittelit saavasi.

No miksiköhän?

Koitappa seuraavalla kerralla itse kirjoittaa asiallisesti. Saatat yllättyä siitä, miten erilaisen vastaanoton saat.
Click to expand...

En kyllä mielestäni ole aukonut päätäni, kuten monet muut tässä ketjussa.
Olen vaan sanonut raa,an totuuden, jota kaikki eivät näköjään siedä.
Mitä pahaa siinä on, että arvostelee ihmisiä jotka eivät YHTÄÄN mieti kuinka monta lasta kannattaa tehdä, ja mitkä ovat omat voimavarat?

Todella törkeitä vastauksia sain. Kertoo paljon teidän luonteistanne.
Hienoa äidit, hienoa.
 
[QUOTE="aloittaja";28421241]En kyllä mielestäni ole aukonut päätäni, kuten monet muut tässä ketjussa.
Olen vaan sanonut raa,an totuuden, jota kaikki eivät näköjään siedä.
Mitä pahaa siinä on, että arvostelee ihmisiä jotka eivät YHTÄÄN mieti kuinka monta lasta kannattaa tehdä, ja mitkä ovat omat voimavarat?

Todella törkeitä vastauksia sain. Kertoo paljon teidän luonteistanne.
Hienoa äidit, hienoa.[/QUOTE]

:whistle:
 
  • Tykkää
Reactions: chef ja maggis
Ai ja sit aiheeseen.
Meille tulee lapsille ikäeroa se 4,5 vuotta, vähän ylikin.
Että helpollapas pitäis päästä ja jaksaa ja kaiken olla hyvin?

No, sen verran huonommin mennyt tämä raskaus, fyysisesti, kuin ekan odotus, että kyllä täälläkin on toi rajojaan kokeileva "minä itse" ja "oo vaan mun äiti, mut et sä mua määrää" tyttö saanut venytettyä mun pinnaa ja jaksamista lukemiin, joihin en koskaan kuvitellut pääseväni. Myös pinna on napsahdellut asioista joista en ole sitäkään uskonut. Mm sukkien väristä.

Että jos mä jaksamista ajattelen tän 34 viikon ajalta niin hohhoh, enpä tiennyt.
 
[QUOTE="aloittaja";28421241]En kyllä mielestäni ole aukonut päätäni, kuten monet muut tässä ketjussa.
Olen vaan sanonut raa,an totuuden, jota kaikki eivät näköjään siedä.
Mitä pahaa siinä on, että arvostelee ihmisiä jotka eivät YHTÄÄN mieti kuinka monta lasta kannattaa tehdä, ja mitkä ovat omat voimavarat?

Todella törkeitä vastauksia sain. Kertoo paljon teidän luonteistanne.
Hienoa äidit, hienoa.[/QUOTE]

Mun mielestäni ole todella törkeätä vasta mun lapsilukumäärääni "mitä järkeä????".

Sulla on siis oikeus ladella törkeyksiä, koska sun mielestäsi ne on vaan raakoja totuuksia...mutta jos joku muu latelee raakoja totuuksia, on ne sitten törkeitä vastauksia?

Just. Ei tuommoisen ihmisen kanssa kannata edes alkaa vääntämään. Se olisi pelkkää ajanhukkaa.
 
Se voi ap yksinkertaisesti olla kysymys siitä, että päätös raskautua uudelleen tapahtuu sellaisessa vaiheessa, jolloin esikoinen on "hyvässä" vaiheessa... olipa sitten vuoden tai kolmen vuoden ikäinen. Yhdeksän kuukautta on yllättävän pitkä aika lapsen kasvussa ja se 1-vuotias suloinen ja hymyilevä pikku enkeli on muuttunut kaikkea ja kaikkia uhmaavaksi pikku pirulaiseksi... Tai kaikkien kanssa toimeentuleva 3-vuotias onkin lähes neljä vuotias uhmaikäinen, jolla joka asiaan vastaus on vain raivokas huutaminen ja raivoaminen.

Uhmiksen kanssa elävän raskaana olevan äidin fiilistä tosiaan kohottaa sinun ap:n kaltaisen lohkaisut siitä, että olisi älytä olla tekemättä sitä toista kun lapsi arki yhdenkin kanssa on raskasta. Eihän se ole välttämättä ollut raskasta siellä rv 4 paikkeilla.... Lapsi kehno vaan meni kasvamaan ja saavuttamaan yhden uuden ikävaiheen sen 9 kk:n aikana... Ja se ikäkausi ei välttämättä ole yhtä kiva kuin siellä raskauden alussa ollut. Ymmärrätkös?
 
  • Tykkää
Reactions: Joosukka ja MsGodDammit
Mun lapsilla on ikäeroa 2v3kk. Raskausaika ja vauva-aika meni oikeastaan todella hyvin ja varsin helpostikin, mutta nyt kun nuo ovat 4,5v ja 2,5v, niin välillä mulla kyllä savu nousee korvista, noi on keskenään aika mahdottomia välillä, tappelevat ja riekkuvat, mutta silti olen sitä mieltä, että noilla on just hyvä ikäero.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa