Toggle sidebar

Muita joilla kömpelöitä/motorisesti taitamattomia lapsia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kömpelö
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

Kömpelö

Vieras
Minkä ikäisiä? Miten/missä tilanteessa erityisesti näkyy? Onko kömpelyyttä tutkittu jotenkin, onko sille löytynyt jotain erityistä syytä? Tai onko se mennyt ohi jossain vaiheessa ja lapsi saavuttanut ikätason liikkumisessa? Onko lasta kiusattu? Onko lapselle löytynyt liikuntaharrastus motoristen taitojen puutteesta huolimatta?

Minulla 4-vuotias motorisesti kömpelö poika, joka ei siis selviytynyt 4-vuotisneuvolassa karkeamotoriikan tehtävistä. Liikkuminen on hänellä kaikin puolin vain vaikeaa, on ollut vauvasta asti, ja poika on todella arka kokeilemaan mitään uutta. Esim. juokseminen tai hyppiminen ei oikein suju, ei osaa loikata tai hypätä edes matalalta alaspäin. Palloa ei saa kiinni eikä kovin hyvin heitäkään. Pyörällä osaa kuitenkin ajaa apupyörllä ja kiipeily sujuu melko hyvin, ja lapsi jaksaa kyllä kävellä hyvin melko pitkiäkin matkoja. Joku liikkumista tukeva harrastus olisi varmaan hyvä juttu, mutta vaikea lähteä kokeilemaan mitään kun lasta ei kiinnosta eikä hän uskalla...
 
Mä en halua syyllistää aloittajaa tällä kysymyksellä.. lähinnä auttaa muita. Nuo aloittajan lapsen ongelmat voivat olla kotoisin jostain ihan muusta...
MUTTA

Oletko ollut tosi varovainen lapsen kanssa kun hän oli pieni? Älä kiipeä, varo pöydänkulmaa, älä juokse jne jne... Jos lapsi ei saa harjoitella ihan pienestä asti, eivät taidot kehity.

Meillä jo 1v3kk hyppää sohvalta, joskus tulee pipi, mutta ei sen ihmeempää.
 
Meillä lapsi on myös kömpelö. Ikää nyt reilut 3v. Osaa juosta, pyöräillä apupyörillä ja oppinut nyt kiipeämään. Mutta hyppääminen ei suju, eikä pallon kiinniotto/ heittäminen. Kynnyksestä ei pääse yli ilmantukea, pitää nostaa auton istuimeen kun ei uskalla kiivetä siihen. Pidän sitä kömpelyyttä harmittomana ja ohimenevänä.
 
Meillä 7v on edelleen ikätovereitaan kömpelömpi. Suuri syy siihen on varovaisuus, ei vain uskalla kokeilla. Ei esim. ikinä hyppäisi alas, jos seisoisi puoli metriä korkealla aidalla. Hän on tosin vauvasta saakka ollut hidas liikkuja, kävelemäänkin oppi vasta 1v8kk iässä.

Meillä on näitä arkoja liikkujia kolme, 9v esikoinen ja tämä keskimmäinen oppivat ajamaan ilman apupyöriä vasta kesällä ennen koulunalkua. Ja niin taitaa eskariin menevä kuopuskin oppia, hän julisti ettei tule edes ulos jos otan apupyörät pois :D

Naperojumpissa lapset kävivät jonkin aikaa, mutta keskimmäinen halusi 5-vuotiaana sen lopettaa, koska pelkäsi muutamaa lasta, jotka jyräsivät alleen (iso ryhmä oli ja paljon siis vilinää). Minä uskon että lapsi oppii kyllä kun saa kavereiden kanssa touhuta ulkona, kavereiden esimerkki kannustaa harjoittelemaan.
 
Meillä oli tällainen motorisesti kömpelö poika vielä vajaa kolme vuotiaana. Hänen 3-vuotiskesänä meille ostettiin trampoliini ja siihen se kömpelyys sitten vähitellen jäi. Ekana kesänä ei osannut vielä hypätä trampassa, mutta juoksenteli ympäriinsä ja leikki erilaisten pallojen kanssa trampassa. Alkuun ei pysynyt edes kunnolla pystyssä jos toinen oli hänen kanssaan yhtäaikaa trampoliinissa, vaikka se toinen ei olisi hyppinytkään (juoksenteli vaan). Vuotta myöhemmin oli jo huomattavasti ketterämpi, tietynlaisessa liikunnassa oli vielä kömpelyyttä (esim kompasteli jonkin verran ja juoksuun lähdössä oli hidas, oli myös erittäin hidas juoksija. Ei myöskään saanut palloa kiinni tai osannut seistä yhdellä jalalla tms.) Oppi kuitenkin 4-vuotiskesänään ajamaan polkupyörällä ilman apupyöriä. Kesällä 2012 poika täytti 5 ja köpelyydestä ei ollut enää tietoakaan. Oppi myös vuosi sitten uimaan. Nyt on kuin kuka tahansa lähes 6-vuotias, paitsi että selkeästi sieltä ketterimmästä päästä.

Koskaan en ole itse ollut varovainen tai varotellut lasta tarpeettomasti, hän vaan itse oli tosi varovainen. On edelleenkin varovainen, mutta silti jo tosi ketterä ja nopea poika. Tramppaharjottelun lisäksi hänen kanssaan on pelattu sählyä ja jalkapalloa ja käyty lasten liikunnallisessa leikkikoulussa.
 
[QUOTE="Vieras";28375191]Tiesitkö että yleensä tuon kömpelyyden takana on huono näkö.. Kannattaisi näkö tarkistuttaa.[/QUOTE]

Näin oli meillä. Uskallusta on tullut lisää, ja uskalluksen myötä itseluottamusta ja halua kokeilla uusia asioita.

On tietysti vaikea välillä tietää, mikä meidän lapsen kohdalla johtui näöstä ja mikä luonteesta, mutta lasien saaminen on vienyt lasta eteenpäin paljon.
 
Poika 5 vuotias on kömpelö ja jäi kiinni erityisesti karkeamotoriikassa kiinni neljä vuotiaana. Tutkittiin tarkemmin toimintaterapuetilla ja sittemmin aloitti viikottaisen toimintaterapian. Hankaluus johtuu aistien poikkeavasta toiminnasta, kts. Si -häiriö. Erityisen hankalia ovat tasapainoon liittyvät jutut ja uusien liikkeiden oppiminen. Ei esim vielä osaa ottaa itse vauhtia keinussa kun ei vaan osaa liikuttaa kroppaansa oikealla tavalla vaikka kuinka yritetty opettaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Essikkä;28375364:
Poika 5 vuotias on kömpelö ja jäi kiinni erityisesti karkeamotoriikassa kiinni neljä vuotiaana. Tutkittiin tarkemmin toimintaterapuetilla ja sittemmin aloitti viikottaisen toimintaterapian. Hankaluus johtuu aistien poikkeavasta toiminnasta, kts. Si -häiriö. Erityisen hankalia ovat tasapainoon liittyvät jutut ja uusien liikkeiden oppiminen. Ei esim vielä osaa ottaa itse vauhtia keinussa kun ei vaan osaa liikuttaa kroppaansa oikealla tavalla vaikka kuinka yritetty opettaa.
Click to expand...

Meillä myös 5v Si-häiriö joka vaikuttaa motoriseen suoriutumiseen. Luistelemaan oppiminen kesti 2v, pyörällä ajo vaikeaa vaikka osaa. Kompuroi herkästi. Toisaalta juoksee lujaa ja ketterästi ja kiipeää kun apina. Hyppii mielellään korkealta niin että tömähtää kunnolla . Yhdellä jalalla seisoo mutta haparoi hieman. Palloa heittää ja ottaa kiinni. Tosi liikunnallinen kaveri vaikka haasteita on.
 
Kyllähän se näkökin katsottiin neuvolassa, ja neuvolakorttiin on merkitty että molemmissa silmissä 1.3, eli eikös se ole ihan normaali? Eikä meillä tosian olla liian varovaisia oltu. Meillä on myös toinen lapsi, joka ei ole ollenkaan samanlainen. Tämä lapsi ei vaan oikein osaa vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi, lannistuu nopeasti eikä useimmiten edes yritä kun sanoo ettei kuitenkaan osaa. Enemmän pelkään että poika on kokenut liikaakin painostusta, vaikka tarkoitus on ollut vain innostaa. Hiihtoa ja luistelua esim. kokeiltiin kerran viime talvena, ei onnistunut ollenkaan mutta yritin saada poikaa kokeilemaan uudestaankin, ei halunnut vaikka kuinka kyselin. Sama esim. uinnin kanssa, poika ei halua lähteä uimahalliin. Jotenkin kokee, että jos jonnekin lähdetäään, niin siellä sitten pitää tehdä ja osata...

Mut vielä haluaisin kuulla lisää kokemuksia! :) ja vielä lisäkysymys: miten motorisia/ liikunnallisia vanhemmat olette (olleet) eli onko ns. sukuvika? Meillä molemmat vanhemmat on lapsena olleet melko arkoja ja kömpelöitä, mutta nyt aikuisena ihan normaalisti liikkuvia, tosin eipä sitä aikuisena samamalaisia motorisia taitoja tarvitakaan...
 
Meillä isänsä on ollut ja on kömpelöhkö. Minä en ollut enkä ole. Meillä selvästi on "sukuvikaa". Vaikka on paljon tullu muksauksia ja kolhuja niin parhaiten on oppinut kun on saanut tehdä ja yrittää. Tarvii paljon kannustustusta ja rohkasua. Esim pyöräilyn kanssa on tuskailtu ja välillä auttoi kehitetty pyöräilyleikki,nyt on porkkanana se että pääsee kanssani pyöräilemään kun opettelee vielä ja lisää varmuuutta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Kyllähän se näkökin katsottiin neuvolassa, ja neuvolakorttiin on merkitty että molemmissa silmissä 1.3, eli eikös se ole ihan normaali? Eikä meillä tosian olla liian varovaisia oltu. Meillä on myös toinen lapsi, joka ei ole ollenkaan samanlainen. Tämä lapsi ei vaan oikein osaa vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi, lannistuu nopeasti eikä useimmiten edes yritä kun sanoo ettei kuitenkaan osaa. Enemmän pelkään että poika on kokenut liikaakin painostusta, vaikka tarkoitus on ollut vain innostaa. Hiihtoa ja luistelua esim. kokeiltiin kerran viime talvena, ei onnistunut ollenkaan mutta yritin saada poikaa kokeilemaan uudestaankin, ei halunnut vaikka kuinka kyselin. Sama esim. uinnin kanssa, poika ei halua lähteä uimahalliin. Jotenkin kokee, että jos jonnekin lähdetäään, niin siellä sitten pitää tehdä ja osata...

Mut vielä haluaisin kuulla lisää kokemuksia! :) ja vielä lisäkysymys: miten motorisia/ liikunnallisia vanhemmat olette (olleet) eli onko ns. sukuvika? Meillä molemmat vanhemmat on lapsena olleet melko arkoja ja kömpelöitä, mutta nyt aikuisena ihan normaalisti liikkuvia, tosin eipä sitä aikuisena samamalaisia motorisia taitoja tarvitakaan...
Click to expand...

Minä olen aina ollut liikunnallinen vaikka olenkin/olen ollut aina kömpelö. Liikunta on melkein ainoista aineita jossa koulussa tykkäsin ja pärjäsin. Tosin yksilölajit ovat olleet mun juttu. Joukkuelajeissa en oppinut sääntöjä ja poukkoillin sinne tänne, en osannut pelata joukkueena.

Edelleen olen kömpelö: kävelen seinän kulmia päin, saataan kaatua tasaisella maalla, kompastua jalkoihini. Aerobikit tms. ei oikein onnistu kovin hyvin, kun kädet ja jalat ei osaa vispata samanaikaisesti, mutta eipä tuo nyt aikuisena haittaa...antaa mennä vaan. Rytmitajua ei yhtään ja minkäänlainen tanssiminen ei onnistu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja leijona76:
Meillä myös 5v Si-häiriö joka vaikuttaa motoriseen suoriutumiseen. Luistelemaan oppiminen kesti 2v, pyörällä ajo vaikeaa vaikka osaa. Kompuroi herkästi. Toisaalta juoksee lujaa ja ketterästi ja kiipeää kun apina. Hyppii mielellään korkealta niin että tömähtää kunnolla . Yhdellä jalalla seisoo mutta haparoi hieman. Palloa heittää ja ottaa kiinni. Tosi liikunnallinen kaveri vaikka haasteita on.
Click to expand...

Meillä taas tosi arka ja se vielä hankaloittaa yrittämistä. Varsinkaan kun ei ole hermoja ja siinikkyyttä olenkaan. Ei kai niin kauheasti hinkua liikkumaan, ja uupuu helposti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Essikkä;28375532:
Meillä taas tosi arka ja se vielä hankaloittaa yrittämistä. Varsinkaan kun ei ole hermoja ja siinikkyyttä olenkaan. Ei kai niin kauheasti hinkua liikkumaan, ja uupuu helposti.
Click to expand...

Eihän taustalla sit oo jotain sydämen/keuhkojen ongelmaa jos lapsi uupuu?
 
Meidän 4v on myös kömpelö. On tosi arka, kävelemään uskalsi lähteä vasta 1,5-vuotiaana vaikka olisi osannut aikaisemminkin, ei vaan uskaltanut päästää irti (välillä käveli lelun kanssa ja kun huomasi ettei pidäkään kiinni, laskeutui heti polvilleen). Vasta tänä talvena on oikeastaan oppinut kunnolla juoksemaan, tai ei aikaisemmin ole vain ollut kiinnostunut. Hyppäämään oppi 3-vuotiaana. Puistossa on käyty pienestä pitäen mutta tykkää enemmän esim. hiekkaleikeistä kuin juoksemisesta. Selvästi ahdistuu jos yritän houkutella tai "painostaa". Yritetään tänä kesänä opetella pyöräily kunnolla (viime kesänä oppi polkemaan appareilla jotenkin mutta ohjaaminen oli samanaikaisesti vähän hakusessa vielä) ja pallottelua treenataan myös.
Ja heti jos tulee jokin yllätys, esim. liukumäessä niin kovat vauhdit että lennähtää pepulleen hiekkaan, tulee kausi ettei uskalla kokeilla uudestaan.

Mies on ollut lapsena kömpelö ja on edelleen. Pitkät raajat ja vähän honkkeli on tuo meidän lapsikin. Itse muistan olleeni esim. kouluiässä arka enkä tykännyt liikuntatunneista kun opettaja arvosteli ja pilkkasi aina jos jossain epäonnistui. Samaa en toivo tuon lapsen kohdalle. Mutta hyvässä hengessä yritetään kannustaa ja mahdollistaa eri juttujen opettelu. Potkulaudan ajattelin hänelle täksi kesäksi hankkia jos sitä kautta saisi tasapainoa paremmaksi.
 
Myös hyvänlaatuisen asentohuimaukseen voi liittyä motorisia ongelmia.

"Mikäli henkilöllä on lukihäiriö ja lisäksi jokin tai joitakin alla olevan listan mukaisia oireita niin todennäköisesti on löydettävissä hyvänlaatuinen asentohuimaus osana tasapainohäiriötä tai koordinaatiohäiriötä.

- Korkeanpaikankammo, ahtaanpaikankammo, torikammo, hissikammo, lentopelko, paniikkihäiriö.
- Autopahoinvointi, kyvyttömyys lukea autossa toisen ajaessa pidempään.
- Vaikeus olla keinussa, vaikea olla karusellissä.
- Oikea ja vasenerottaminen hankalaa n 15%:lla OCI-henkilöistä
- Luistellessa kaartaminen toiseen suuntaan vaikeaa, lasketellessa kaartaminen toiseen suuntaan vaikeaa, balettia tanssiessa piruetit toiseen suuntaan hankalia, tanssiessa toiseen suuntaan pyöriminen hankalaa.

Pieniä lapsiä kannattaa erityisesti tarkkailla jos:
- Tukipyörät pyörässä tavallista pidempään, ei kiipeile mielellään, kaatuilee helposti, kolhii helposti itseänsä, juoksee jalat haralla lyhyin askelin töpöttäen, on kömpelö
- Ei saa palloa kiinni käsien väliin tavalliseen tapaan.
- Silmät siristävät ja puhe voi olla hankalaa.
- Esiintyy hahmotusongelmia (näkö, kuulo)
- Esiintyy erilaisia viiveitä
- Havaittavissa keskittymisen ja seuraamisen problematiikkaa
- Esiintyy ylivilkkautta"

yleist

https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/17529/jamk_1236324326_4.pdf?sequence=2
 
Meilläkin jäi 4-vuotisneuvolasta kiinni. Oli viivankävely ja yhdellä jalalla seisomisen kanssa ongelmia. Myös kuvien piirtämisessä jäi yksi puuttumaan. Nyt ollaan toimintaterapiassa.
 
[QUOTE="Muuan";28375764]Eihän taustalla sit oo jotain sydämen/keuhkojen ongelmaa jos lapsi uupuu?[/QUOTE]

On lasta joskus vähän tutkittukin tuon uupumusien vuoksi, mutta ainakaan silloin ei mitään löytynyt.

Toimintaterapeutti sanoi, että kun lapsella on tasapainon kanssa haasteita niin ihan normaali arkiliikkuminen on hänelle paljon työläämpää, joka johtaa siihen, että uupuu helpommin kuin muut. Lisäksi on vähän lihasheikkotta ja nivelten yliliikkuvuutta.
 
Kommentoin tuohon toispuoleisuuteen, että se on kyllä normaalia. Taitoluistelussa harjoitellaan molempia puolia tietoisesti heti yhtä paljon, mutta suurimmalla osalla liikkeet onnistuvat toiseen suuntaan paremmin. Ja jostain syystä tämä suunta on 90% lapsista vasen. Eli jos pyydät lasta hyppäämään puoli kierrosta ilmassa, suurin osa lähtee vasemmalle.
 
Meillä myös motorisesti kömpelöhkö lapsi. Liikunnallinen on kyllä, mutta asioiden opettelu kestää ja kestää. Uskallusta ei puutu, mutta toiminnan ohjaus mättää.
Si-häiriöistä ja praksiasta on puhuttu, liittyy muihin ongelmiin.

Jos jotakuta huolestuttaa oikeasti niin suosittelen toimintaterapeutin arviota, ovat erittäin ammattitaitoisia ja heiltä saa vinkkejä arkeenkin.
Mutta jokainen lapsi on niin erilainen, toinen on vain luontaisesti varovaisempi. Ja harjoittelu aina kannattaa:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Essikkä:
Minä olen aina ollut liikunnallinen vaikka olenkin/olen ollut aina kömpelö. Liikunta on melkein ainoista aineita jossa koulussa tykkäsin ja pärjäsin. Tosin yksilölajit ovat olleet mun juttu. Joukkuelajeissa en oppinut sääntöjä ja poukkoillin sinne tänne, en osannut pelata joukkueena.

Edelleen olen kömpelö: kävelen seinän kulmia päin, saataan kaatua tasaisella maalla, kompastua jalkoihini. Aerobikit tms. ei oikein onnistu kovin hyvin, kun kädet ja jalat ei osaa vispata samanaikaisesti, mutta eipä tuo nyt aikuisena haittaa...antaa mennä vaan. Rytmitajua ei yhtään ja minkäänlainen tanssiminen ei onnistu.
Click to expand...

mulla samanlaisia ongelmia. Lapsena liikunta ei ollut tärkeää, liikuntatunnit yhtä kärsimystä ja kidustusta. kömpelyys on inhottava vajavaisuus. Haluaisin harrastaa taitoluistelua ja ratsastusta, mutta. Ratsastus hirvittää ja taitoluistelussa jalkapohjat tulevat kipeiksi.
ainoa, joka jotenkuten sujuu on uinti. siinäkin ongelmana on niska.
 
Meillä esikoinen oli kömpelö pienempänä. Jälkikäteen kun olen pidemmältä ajalta laittanut palasia yhteen olen tajunnut että sillä ehkä oli oikeasti perätilasta johtunut virheasento toisessa jalassa mikä teki kömpelön ja lisäksi hän on tosi herkkä joten ne kaatumiset oli dramaattisia ja vaimensivat harjoitteluintoa.

Nyt 5-vuotiaana on edelleen kireät lonkat ja juoksu on vähän sellaista mitä telkkariohjelmissa jos joku vitsailee juoksevansa "tyttömäisesti", siis kantapäät sivulle heittäen ja kädet vähän jähmeinä sivuilla. Vauhdin- ja törmäyksenpelkoakin voi olla mukana. Mutta lapsi hiihtää, luistelee, pyöräilee, ui ja pärjää mainiosti 4-6-vuotiaiden jumpparyhmässä... ei ole nopea juoksija mutta onneksi kaikessa ei tarvitsekaan olla hyvä :)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa