Joo välillä tuntuu... Kun töiden jälkeen haluais jäädä terassille työkavereiden kanssa, mutta koskaan ei pääse. Lempiharrastukseni shoppailu on jäänyt, tilaan KAIKEN netistä. Kirppareille pääsen joskus lapsen kanssa. Yksin ostoksille tosi harvoin. Toisaalta oma syyni, sillä käytän vapaan aikani mielummin urheiluun tai muihin harrastuksiin. En raaski olla lapsesta erossa, eikä nyt ole oikein hoitajaakaan väliaikaisesti.
Tahtoisin käydä viikonloppuisin kaupungilla vaeltamassa, herkkulounailla, kavereiden kanssa leffassa, olla joskus rauhassa ja yksin kotona koko päivä. Välillä tää ottaa päähän enemmän ja välillä vähemmän. Täytyy myöntää, et pikkuvauva-aikaan olin järkyttynyt siitä, miten sitovaksi oma elämä muuttui verrattuna mieheen... Mies menee ja tulee niin kun aiemmin ja jatkaa harrastuksiaan. Omat harrastukset on jääneet. Kotona tapahtuvia harrastuksia ehdin vähän tehdä, jos iltaisin jaksaa.
Kun lapsi menee klo 20 nukkuu, niin teen kaiken keskeneräisen homman, mitä ei lapsen kanssa voi tehdä siivoilut, laatikoiden järjestelyt ym.( tätä riittää, kun on muutettu taloon, missä paljon vanhaa tavaraa), keittiön siivousta, ruoanlaittoa, pyykkien viikkailua ym. Siinähän se oma aika olikin...