"epätoivo"
Pommi putosi postiluukusta. Nimetön lastensuojeluilmoitus tehty ja n. 3vkon päähän laitettu tapaamisaika toimistolle.
Aihetta varmasti siinä mielessä on, että olen käytännössä yksin parivuotiaan kanssa, olemme vuorotyöläisiä, mies hyvin harvoin iltaisin kotona. Olen väsynyt ja huudettua tulee lapselle työpäivän iltoina luvattoman paljon.
Kertaakaan en ole lasta fyysisesti vahingoitanut, saa syliä ja pusuja ja joka kerran pyydän huutoa anteeksi. Olen temperamenttinen luonne ja kärsin omassa lapsuudessani vakavasta väkivallasta isäni taholta. Tunnistan itsessäni tuon silmittömän raivon, joka omalla kohdallani purkautuu huutamisena.
Voisiko joku asiallisesti vastata, mitä tapaamisessa käsitellään ja kun tässä itken nyt toista tuntia, niin voisiko joku vakuuttaa, ettei lasta oteta huutamisen takia huostaan?! Olen ihan shokissa ja järkyttynyt. Lapsella on voimakasta uhmaa ja haastaa minua päivittäin ja unillemenot ovat haastavia, isän tai isovanhempien kanssa ollessa käy huomattavasti helpommin esim. unille jne. Äskenkin juoksi syliin "äiti, pusuhali, pusuhali".
Tietenkin aion olla täysin rehellinen tapaamisessa, mutta just nyt tuntuu maailma kaatuvan niskaan. Vinkkejä? Tukea?
Asumme kerrostalossa, jossa meteli kuuluu todela hyvin, olen melko varma, että ilmoittaja on joko alakerran naapuri tai joku muu ja sikäli sillä ei ole väliä. Voidaanko siellä tarjota jotakin tukitoimia tai muuta apua jaksamiseen?
Aihetta varmasti siinä mielessä on, että olen käytännössä yksin parivuotiaan kanssa, olemme vuorotyöläisiä, mies hyvin harvoin iltaisin kotona. Olen väsynyt ja huudettua tulee lapselle työpäivän iltoina luvattoman paljon.
Kertaakaan en ole lasta fyysisesti vahingoitanut, saa syliä ja pusuja ja joka kerran pyydän huutoa anteeksi. Olen temperamenttinen luonne ja kärsin omassa lapsuudessani vakavasta väkivallasta isäni taholta. Tunnistan itsessäni tuon silmittömän raivon, joka omalla kohdallani purkautuu huutamisena.
Voisiko joku asiallisesti vastata, mitä tapaamisessa käsitellään ja kun tässä itken nyt toista tuntia, niin voisiko joku vakuuttaa, ettei lasta oteta huutamisen takia huostaan?! Olen ihan shokissa ja järkyttynyt. Lapsella on voimakasta uhmaa ja haastaa minua päivittäin ja unillemenot ovat haastavia, isän tai isovanhempien kanssa ollessa käy huomattavasti helpommin esim. unille jne. Äskenkin juoksi syliin "äiti, pusuhali, pusuhali".
Tietenkin aion olla täysin rehellinen tapaamisessa, mutta just nyt tuntuu maailma kaatuvan niskaan. Vinkkejä? Tukea?
Asumme kerrostalossa, jossa meteli kuuluu todela hyvin, olen melko varma, että ilmoittaja on joko alakerran naapuri tai joku muu ja sikäli sillä ei ole väliä. Voidaanko siellä tarjota jotakin tukitoimia tai muuta apua jaksamiseen?