Kukaan ei hyväksy tyttöystävääni!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap.

Vieras
Tää palsta on varmaankin ennemmin naisille, mutta tulin silti kirjoittamaan, vaikka mies olenkin.

Ongelmani siis on se, että kukaan ystävistäni, sukulaisistani tai perheestäni ei hyväksy tyttöystävääni. jätin tyttöystäväni muutama viikko sitten. Nyt olen tullut katuma päälle ja haluaisin vielä yrittää hänen kanssaan. Hänkin on valmis vielä yrittämään.

Kun ihmiset saivat tietää meidän eronneen, sain kuulla jokapuolelta kommentteja ja onnitteluja erosta. "onneksi pääsit eroon siitä!". Kukaan ei pidä hänestä hänen taustojensa takia. Ei isä, äiti, veljet, siskot, ystävät, eivätkä sukulaisetkaan.

Olen kuitenkin jo aikuinen ihminen. Miltei 23. Isoveljeni sanoi tänään näin: "jos menet hänen luokseen takaisin, sinulla ei ole enää veljeä."

Rakastan naista kuitenkin valtavasti, ja minä tiedän ettei hän saa menneisyyttään muutettua, mutta tahtoisi.

Vaikea valinta, perhe, sukulaiset, ja ystävät... Vai elämäni nainen?
 
Hmm... eräälle tutulleni kävin noin. Valitsi tyttöystävänsä ja välit on sen jälkeen sukulaisiin ja osaan kavereista olleet aika viileät.

Mikäs siinä, jos kyseessä on se elämäsi nainen jonka kanssa tulet olemaan onnellinen. Mutta. Ainakin tässä ystäväni tapauksessa sukulaiset ja ystävät olivat valitettavasti aika oikeasssa. Joo, tämä nainen varmaan ihan tosissaan yritti muuttaa elämänsä suuntaa mutta se kun ei aina hyvistä aikomuksista huolimatta onnistu... edelleen hän satunnaisesti (?) napsii kaikenlaisia pillereitä, ihmettelee kotona elämäänsä vailla töitä tai koulutusta (ikää yli 30 v) ja sossun tuilla nipinnapin tulevat toimeen, lapset onkin jo huostaanotettu. Ja katkeruus niitä sukulaisia ja ystäviä kohtaan, jotka olivat ikävä kyllä oikeassa, on valtava. Välit tuskin koskaan palaavat ennalleen. Välillä mietin, että kannattiko tämän kaverini heittää kaikki menemään tämän naisen vuoksi, ja saada tilalle... se mitä nyt sitten mahtaa tuosta tilanteesta saada?

Eli kannattaa kyllä tarkkaan miettiä mitä oikeasti haluat...
 
Millainen tyttöystäväsi menneisyys on? Onko hän tehnyt jotakin, jota nyt syvästi katuu? Vai onko menneisyys sellainen, ettei hän olisi omilla valinnoillaan mahtanut sille mitään?
 
En ottanut mustalaista. Otin tavallisen suomalaisen tytön, jolla on vain takana hieman villimpi nuoruus, johon on kuulunut rikoksia. Mm. Varkaus, törkeä rattijuopumus, petos, ja pahoinpitely.

Näistä on kuitenkin aikaa, ja tyttöystävä on niistä rangaistuksensa kärsinyt. Perheeni, sukulaiseni, ja ystäväni ovat kaikki niin lain kuuliaisia, etteivät hyväksy minun valitsevan naista, jolla on tällaiset taustat.
 
Vaikka tyttöystäväsi ei enää tekisi kuvaamiasi asioita, on hän silti joskus pystynyt kyseisiin tekoihin. Eikö olisi ihanaa rakastaa tyttöä, jonka voisit silmät säihkyen esitellä suvullesi? Ilman häpeää. Hauras persoona ulottuu vielä aikuiselämään. Mutta vielä lisäkysymys: onko hän nyt myöhemmin opiskellut tai säännöllisessä työssä?
 
No ehkä sä nyt sitten kuitenkin seurustelet sen tyttöystäväsi kanssa itse eikä siis sukusi seurustele sen kanssa...

Vaikka aika nuoren oloiselta ikäiseksesi tunnut vielä.
 
Miksi jätit hänet?

En itseasiassa tiedä voiko sitä sittenkään kutsua jättämiseksi. Ennemminkin niin, että otin aikalisän. Lähdin viikoksi mökille miettimään asioita. Siksi koska sukulaiseni saivat tietää hänen taustoistaan ja ensin säikähdin heidän reaktiotaan.

Nyt jälkeenpäin ajattelen, että eikös tämä ole minun valintani, eikä sukulaisten? Mutta olenko valmis menettämään kaiken rakastamani ihmisen vuoksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keski-ikäinen nainen;28068007:
Vaikka tyttöystäväsi ei enää tekisi kuvaamiasi asioita, on hän silti joskus pystynyt kyseisiin tekoihin. Eikö olisi ihanaa rakastaa tyttöä, jonka voisit silmät säihkyen esitellä suvullesi? Ilman häpeää. Hauras persoona ulottuu vielä aikuiselämään. Mutta vielä lisäkysymys: onko hän nyt myöhemmin opiskellut tai säännöllisessä työssä?

On opiskellut itselleen ammatin, ja on vakituisessa työssä.
 
Tyttöystäväsi tupakoinnin lopetus ja velkaneuvojalle meno eivät ole varmalla pohjalla, koska hän teki asiat vuoksesi. Kyseisten asioiden tekeminen olisi pitänyt lähteä hänestä itsestään -syväsyntyisestä tarpeesta muuttaa elämän suunta.
 
No älä nyt jaksa olla noin dramaattinen. "Olenko valmis menettämään kaiken rakastamani ihmisen vuoksi..."

Höpön höpön, mamman poika on aina mamman poika, vaikka käsipuolessa oleva mimmi ei niin sukua miellyttäiskään...
 
no jos tyttöystävä on kunnostautunut ja jatkaa hyvällä tiellä, niin eiköhän ne sukulaiset ja ystävätkin ennenpitkää kehitä häneen edes siedettävät välit ja välit sinuun palaudu ennalleen. kunhan tuo rikollinen elämä todella on menneisyyttä ja nainen sitä katuu, silloin pitäisi muidenkin olla siitä välittämättä enää.
 
Meillä miehen kaverit vähin äänin vähitellen kaikkosivat ympäriltä, kun hän alkoi seurustelemaan minun kanssani. Kutsuja yhteisiin illan viettoihin ei enää tullut ja muutenkin yhteinen tekeminen loppui. Nykyään kun olemme olleet 13 vuotta yhdessä, ei näitä kavereita enää näe ollenkaan. Ainoa syy tähän eristämiseen taisi olla etten ollut kavereille tarpeeksi hyvännäköinen ja olin taustoiltani erilainen. En tiedä onko mieheni joskus katunut valintaa, mutta on onnellinen tällä hetkellä.

En tiedä mitä sinun pitäisi tehdä, ovathan sukulaiset ja ystävät eri asia, mutta onnea valitsemallesi tielle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keski-ikäinen nainen;28068047:
Tyttöystäväsi tupakoinnin lopetus ja velkaneuvojalle meno eivät ole varmalla pohjalla, koska hän teki asiat vuoksesi. Kyseisten asioiden tekeminen olisi pitänyt lähteä hänestä itsestään -syväsyntyisestä tarpeesta muuttaa elämän suunta.

En minä käskenyt tai edes pyytänyt häntä sinne menemään. Hän meni sinne omasta tahdostaan, ja yksi suuri syy sinne menoon oli se, että hän tahtoo muuttaa elämäänsä parempaan suuntaan, jotta sukuni voisi ehkä joskus hyväksyä hänet.
 
Miten sukusi suhtautui häneen ennen kun sai tietää tytön menneisyydestä? Olitteko kauan yhdessä ennen tätä paljastumista? Jos kyse nyt on vain yllättävästä reaktiosta ja aika tekee tehtävänsä kun tajuavat, että menneisyys on mennyttä? Ja kuinka kaukaisista asioista on kyse? Jos tyyliin vuosi sitten tehtyjä asioita, niin kyllä itsekin miettisin kuinka todellista uudet elämänarvot ovat jne.
 
Vuosi sitten tyttöystävä muutti pois paikkakunnalta jossa ajautui vääriin porukoihin. Ei ole sen jälkeen tehnyt mitään. Itkee usein menneisyyttään. Suku hyväksyi hänet aiemmin hyvin.
 
Vuosi on lyhyt aika, mutta hyvä ettei enää liiku epämääräisissä piireissä. Ehkä voisit sanoa perheellesi, että sinulle olisi todella tärkeä ettet joutuisi moista valintaa tekemään tytön ja perheesi välillä. Ja kerro ihan ystävällisesti, että uskot tytön muuttuneen ja haluatte yhdessä mahdollisuuden näyttää että elätte ihan normaalia nuorten aikuisten elämää.

Tsemppiä!
 

Yhteistyössä