Onko kokemuksia? Onko joku onnistunut vähentämään lapsen varautuneisuutta ja negatiivista suhtautumista asioihin?
Meillä yksi lapsista on hitaasti lämpeävä, aina periaatteessa ensin pitää kaikkea huonona. Murjottaa helposti, ja miettii pitkään ikäviä asioita. On arka kokeilemaan asioita, ei oikein helpolla innostu mistään. Ja minä olen aivan pulassa :/ Minä ja kaksi muuta lasta olemme täysin päinvastaisia tyyppejä, tuntuu ettei minulla ole mitään käsitystä kuinka tuollaista lasta tulisi käsitellä?
Yritän aina antaa aikaa sopeutua ja mietiskellä. Kehun ja kannustan kovasti, kun hän yrittää jotain. Mutta saan lähinnä mulkoilua osakseni. En vaan osaa
Tai jos joku teistä aikuisista on tuollainen, niin millainen kohtelu teistä itsestänne tuntuu/tuntui lapsena parhaalta? Haluaisin niin kovasti toimia oikein. Arvostan lasta omana itsenään, on aivan ihana tyyppi. Mutta onhan tämä aika ikävää, jos toisella on jatkuvasti kurjaa. Ja muut pitää hirveää tivolia ympärillä :O
Meillä yksi lapsista on hitaasti lämpeävä, aina periaatteessa ensin pitää kaikkea huonona. Murjottaa helposti, ja miettii pitkään ikäviä asioita. On arka kokeilemaan asioita, ei oikein helpolla innostu mistään. Ja minä olen aivan pulassa :/ Minä ja kaksi muuta lasta olemme täysin päinvastaisia tyyppejä, tuntuu ettei minulla ole mitään käsitystä kuinka tuollaista lasta tulisi käsitellä?
Yritän aina antaa aikaa sopeutua ja mietiskellä. Kehun ja kannustan kovasti, kun hän yrittää jotain. Mutta saan lähinnä mulkoilua osakseni. En vaan osaa
Tai jos joku teistä aikuisista on tuollainen, niin millainen kohtelu teistä itsestänne tuntuu/tuntui lapsena parhaalta? Haluaisin niin kovasti toimia oikein. Arvostan lasta omana itsenään, on aivan ihana tyyppi. Mutta onhan tämä aika ikävää, jos toisella on jatkuvasti kurjaa. Ja muut pitää hirveää tivolia ympärillä :O