Minusta tuo 6 krt kuukaudessa on paljon! Itse itken keskimäärin ehkä kerran kuussa... Ilmeisesti on sitten niitäkin, jotka tihrustelee harvase päivä...
keskimäärin varmaan pari kertaa kuussa. Itkettäisi kyllä useamminkin, mutta annan itkun tulla vain silloin kun tilanne on niin v*ttumainen ettei pidättääkään enää voi
[QUOTE="vieras";27917711]No ei jumalauta itke. Lapset voi itkeä, alle 5 vuotiaat. Pitää jo olla aika yksinkertainen aikuinen jos itkee 6 kertaa kuukaudessa.[/QUOTE]
Juuri radiossa tunti sitten sanottiin, keskimäärin nainen itkee 6 kertaa kuukaudessa.
Toi piti paikkansa sillon kun söin e-pillereitä ja myös sillon kun oli parisuhdekiemuroita (teini-iästä puhumattakaan). Mutta nykyään itken ehkä pari kolme kertaa vuodessa, tosin elämä muutenkin paljon tasapainoisempaa kuin aiemmin.
Eilen tirautin kyyneleitä, kun katsoin Mike Mooren dokumenttia USAn terveydenhuollosta.
Täytyy vaan olla kiitollinen, kun ei ole siihen maahan syntynyt.
En muista koska oisin sitä ennen itkenyt. Kuitenkin luultavasti jotain ohjelmaa. Nyt en ole omia asioita itkenyt naismuistiin.
Itken varmaan noin kerran kuussa. Usein just pikkasen ennen menkkojen alkua ajottuu mun "käsittämättömät" itkukohtaukset. Kovassa stressissä ja väsymyksessä tulee kans itkettyä ihan väsymystään, kun on suunnilleen niin poikki ettei kahvikuppikaan pysy kädessä vaan tippuu lattialle palasiks ja sit onnistuu vielä iskemään pään johonkin kaapin kulmaan niitä palasia noukkiessaan. Välttelen nyyhkyleffoja ja sellasia uutisia mitkä helposti alkaa itkettää.
Enpä ole pannut merkille. Kyllä nuorena tuli varmasti itkettyä paljon kun kasvoin alkoholistiperheessä ja senkin jälkeen opiskeluelämässä se stressi ja kiire ja työn määrä oli mulle aika ajoin kyllä liikaa niin varmasti tuli joskus tuli murruttua ihan kokonaan. Toki joskus joku elokuvakin saa itkemään, ei se sen vakavampaa tarvi olla
Itken usein. Kun mieheni sanoo jotakin mielestäni vääryyttä minulle tai kun oikein surullinen kirja/elokuva. Tai jos säälin lapsia esim. yksi tyttäreni luokalla piti synttärit ja kukaan ei mennyt sinne. Olen todella herkkis. Ja paras on kun nauran vedet silmissä, tuotakin tapahtuu usein.
Monesti päivässä. Ennen uskoon tuloa en itkenyt juuri koskaan, mutta kun kivisydän muutui lihasydemmeksi tunne elämä heräsi uudella tapaa. Kaikki itku ei tokikaan ole suru itkua. Itken myös ilosta ja kiitollisuudesta paljon Toki liikutun nykyisin helposti muiden ihmisten vaikeuksista. Näin täällä ja hyvä niin.
Kyllä mä itken hyvinkin useasti. En mä kyllä itke mitään omia suruja (toki joskus mullakin justiinsa ennen menkkoja on semmosia herkkis-kausia), mutta mä itken jumaliste jokaikisen ohjelman kohdalla! Ihan sama mitä sontaa sieltä telkusta tulee, niin minä itken Vain elämää -sarja kun pyöris mä itkin tyyliin koko ohjelman ajan