Muita jotka eivät erityisemmin pidä vauvoista

Mulle on ihan vieras käsite esimerkiksi vauvakuume. En ole koskaan pitänyt vauvoja mitenkään suloisina tai halunnut hoitaa niitä tms. No joo onhan ne ihan söpöjä jotkut, mutta ärsyttäviä. Vauva-aika ei mielestäni ollut mitään erikoisen ihanaa, aika rasittavaa aikaa se oli.

En kiinnitä mitään huomiota vauvaan, jonka näen vaikka kaupassa. Tuntuu että useimmat naiset ihkuttelevat vauvoja ja ne on niiiiin ihania. Että onkohan muita tämmösiä "omituisia"

 

Minä olen. Ja yhden lapsen jälkeen kaikki odottaa että koskas se toinen tulee. No, en tiedä tuleeko ihan vaan siksi että onhan ne vauvat ja vauva-aika tosi rasittavaa.

 

Täällä yksi. Vauvat eivät ole koskaan kiinnostaneet, ja ensimmäinen vuosi vauvan kanssa olikin puuduttavan tylsä. vasta vähän vanhempien lasten kanssa on hauskaa. Toisaalta en yleensäkään pidä lapsia ihanina, vaan suurinosa on jossain määrin ärsyttäviä, ihan kuten aikuisistakin.

 

Mina en pida lapsista enka ihmisista... enka vauvoista, kissoista, koirista tai juuri mistaan pelkastaan siksi, etta se on esim. vauva tai lapsi. Joka kerran minut saa vakuuttaa uudelleen, etta ko. yksilossa on jotain, josta voin pitaa.

Lapset ovat kuin pieruja: omiaan nyt juuri voi sietaa, toisten saa lahtemaan huoneesta.

 

Minäkään en tiedä teenkö toista ikinä, koska vauva-aika oli niin puuduttavaa. Tommosen melkein 2-vuotiaan kans on paljon mukavampaa. Jos sen sais suoraan yli vuoden ikäseksi niin voisin ottaakin

Kotona vauvan kans oli tylsää, vauvan kans ei oo mitään tekemistä jne.

 

Minä...

Mulla ei ole ollut vauvakuumetta, mä halusin lapsia ja se vauvavaihe on vain välttämätön paha saadakseen lapsen. Kohteliaana käyn kyllä katsomassa esim. suvun uusia tulokkaita, mutta vapaaehtoisesti en ota syliin tai muuta vastaavaa. Ennen omaa esikoista en ollut koskaan pitänyt vauvaa sylissä. Vaikka noita omia rakastankin valtavasti niin vauva-aika ei todellakaan ollut mitenkään ihanaa.

 

En pidä vauvoista. Omat lapset ihania, mutta vieraista lapsista en niin välitä.

 

Mäkään en ollut ikinä pitänyt vauvaa sylissä tai mitään vaippaa vaihtanut ennen kuin sain oman lapsen. Joutuivat synnärillä siis kädestä pitäen opettaan..

Mä en ole koskaan oikeen osannut olla lasten kanssa. Oman lapsen myötä se on ehkä tullut helpommaksi.

 

En osaisi edes pitää vauvaa sylissä, enkä tunne halua ihastella kenenkään vauvaa. Ei toki mitään vastaankaan ole, ei vain kiinnosta.

 

Itsekään en välitä/ pidä toisten vauvoista tai lapsista, mutta oma vauva (alle puoli vuotias) on lähes parasta mitä tiedän.

Kun vauva lähtee pyörimään, kierimään ja liikenteeseen niin se lumous haihtuu ja kyselyikä onkin jo aika rasittavaa.

Itse voisin vaan olla raskaana ja hoitaa pieniä vastasyntyneitä, mutta miehellä alkaa kohta olla mitta täynnä

 

Olenko harvinaisuus? Nimittäin itse en pidä ollenkaan taaperoista, osaavat olla niin uskomattoman rasittavia joka paikkaan kouhottavia ja eivät pysy sekunnin murto-osaakaan paikoillaan.

Sellainen 2- vuodesta ylöspäin alkaa olla helppo mutta 1-1,5 -vuotiaat on from hell suoraan sanottuna. Juu, on omiakin lapsia kaksi kipaletta eli vauva-aika on helppoa mutta taaperovaiheen jättäisin mielelläni väliin.

 

Omaa vauvaan tietysti rakastan valtavasti, mutta vauva aika ei kyllä kuulu mun lemppareihin. Olenkin aina halunnut lapsia, en ns.vaan vauvoja.

Ihana nähdä vauvan kehitystä, ja suoloinen tuo on, mutta kotona vauvan kanssa on kyllä tylsääääääää. Varsinkin näin keskitalven pakkasilla. En myöskää pidä vaunulenkkeilystä.

 

Joo vaunulenkkeily, yäks.

Isomman lapsen, eli n. 1v kanssa on jo kivempaa kun se ymmärtää jo jotain asioita ja on kiva opettaa ja näyttää pienelle kaikkea uutta Nyt oli lapseni toinen joulu ja lapsella silloin ikää 1v 9kk ja oli kiva seurata miten ihmeissään oli joulukuusesta ja koristeista jne. Ekana joulunaan jolloin oli 9kk, ei tajunnut vielä mistään. Tai kai ne vauvat jotain tajuaa.

Mutta ei semmosen vastasyntyneen kanssa ole mitään mieltä missään kun ei ole kunnolla vuorovaikutusta jne. Joo toki rakastin ja rakastan omaa lastani mutta tämä nykyinen aika on kivempaa kuin pikkuvauva-aika.

Itse myös olen aina ajatellut, että haluan LAPSEN, en vauvaa. Tajuaako nää vauvakuumeilijat ettei se lapsi ole kauan vauva?

 

Joo en ole koskaan pitänyt vauvoista/lapsista ylipäätänsä. Mä en ikinä ole vaan kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Ehkei se lapsi ole mua niin ärsyttänyt vaan sen äiti kun ne tuijottaa sillä "kato nyt mun ihanaa vauvaa" - katseellaan..

Ystävä yritti tuputtaa mulle niitten elämää aina "kun on se oma lapsi maailman tärkein asia, eikä ole mitään muuta hienompaa". Onhan se, mutta sillon mä olin mun elämän tärkein..

Nyt kun sain oman lapsen, en vieläkään ole kiinnostunut muiden lapsi jutuista, vaikka oma lapseni on päiväni piristys ja jaksan hänen kanssaan touhuta. Oman lapsen kanssa on niin erilaista

 

En ole koskaan tuntenut vauvakuumetta ja nämä kaksi ovat miehen kanssa ihan "järjellä" tehtyjä. Vauva aika sinne vuoden ikään saakka on ihan persuksista.. Minusta esikoinen alkaa olla ihanimmillaan nyt 1v8kk iässä ja meininki paranee koko ajan. Kuopus 3 viikkoa vanha ja minä odotan kovasti vauva-ajan ohi menoa. Rakkaita nämä ovat ehdottomasti, mutta vauva aika on minulle välttämätön paha lapsen kehityksessä...

Muiden ihmisten lapset.... Edelleen yhtä ärsyttäviä kuin aikaisemminkin..

En halua enää lapsia.. Kuinkahan saisin lääkärin uskomaan sen ja antamaan lähetteen sterilisaatioon...??

 

Ei, en tiedä mistä puhutte. Rakastan vauvoja. Omiini olen hulluna ja muidenkin vauvoista hullaannun. Voin kevyesti tulla hoitamaan teidänkin kakkatykit <3 ne on niiiiin suloisia. Ja vastasyntyneen tuoksu <3 ja ne pienet gäägää kommunikointiyritykset ja koko kitalaen paljastava hymy tä mamma heltyy aina suureen hymyyn vauvan nähdessään ja lässytän mielelläni.

Yli 2 vuotiaat osaa sit taas jo olla pirun ärsyttäviäkin, joskin tykkään kaikenikäisistä lapsista omalla tavallaan.

 

Ihan oikeesti mua ällöttää se vauvojen hajukin. Mä en oo ikinä tajunnu tota vastasyntyneiden tuoksua kun musta ne haisee vaan puklulle.

 

En pidä vauvoista, enkä sen kummemmin lapsistakaan.

 

[QUOTE="Ite";27902033]Ihan oikeesti mua ällöttää se vauvojen hajukin. Mä en oo ikinä tajunnu tota vastasyntyneiden tuoksua kun musta ne haisee vaan puklulle.[/QUOTE]

Haisee ne sillekkin, mutta ei se oo sama haju onko sulla omaa vauvaa ollut koskaan? ei sitäkään ehkä ymmärrä ennen omaa vauvaa.... sit kun on oma niin siitä hajusta tulee myöhemmin mieleen se oma vauva.

 

Lapset ovat kuin pieruja: omiaan nyt juuri voi sietaa, toisten saa lahtemaan huoneesta.

Ei hitto tää oli hauska, ja niin paikkansa pitävä!

 

En pidä vauvoista, ja minustakin vauva-aika oli todella raskasta. Jostain syystä toisten vauvat ovat kuitenkin paljon siedettävämpiä kuin mitä koin omani olevan siinä vaiheessa, kun vauva-aika oli ajankohtainen. Ehkä siksi, ettei tarvitse itse olla toisten vauvojen kanssa 24h/vrk. Nyt olen vain onnellinen, että se aika on ohi ja saan nauttia lasten ollessa 5v. ja 7v.

 

Haluan 2-4 vuotiaan lapsen, en haisevaa toimetonta nyyttiä.

En siis muutenkaan kyllä pidä lapsista. Paitsi omista. Joita ei oo

 

Sama. Oma tyttö oli vauvana toki suloinen, ja häntä kohtaan tunsi hellyyttä ja hoivaamisen tarvetta. Mulla oli tosi vakava synnytyksen jälkeinen masennus, joten se verotti vauva-aikana myös paljon voimia. Nyt, kun tyttö 2,5-vuotias ja minä terve, niin uhmasta jne. edelleen huolimatta rakastan häntä niin, että tuntuu välillä, että sydän särkyy siitä rakkauden määrästä

 

[QUOTE="Ite";27902033]Ihan oikeesti mua ällöttää se vauvojen hajukin. Mä en oo ikinä tajunnu tota vastasyntyneiden tuoksua kun musta ne haisee vaan puklulle.[/QUOTE]

Joo en tajua tuota "vauvat tuoksuu niin ihanalle".
Mielestäni ne eivät sen kummemmalta haise, siis eivät miltään, paitsi kun on tavaraa pöksyissä ja silloin puhutaan lemusta, ei hajusta saati tuoksusta.

 

Kerrankin ketju, joka kuvastaa mun tuntojani. Paitsi tuo yksi vauvafani...