Oletko koskaan haudannut ketään läheistäsi?Alkuperäinen kirjoittaja KääKKä de la KääKKä;27784122:
Onko teillä hautapaikka?
- Viestiketjun aloittaja Mummeliisa
- Ensimmäinen viesti
"vieras"
[QUOTE="vieras";27784073]kun elossa. Ne ymmärtää. Kaikki jotka läheisiä tietää minkälainen olen ja mitä kun kuolen.[/QUOTE]
sen tiedän...ja jokainen reagoi siihen eri tavalla! Minä en mene hautajaisiin...
sen tiedän...ja jokainen reagoi siihen eri tavalla! Minä en mene hautajaisiin...
"Vieras"
Haluavat tuhkauksen ja sitten sellainen laatta "kivipaasiin". En tiedä nimeä mutta tällaisia löytyy Vaasan uudelta hautausmaalta. Hän on hoitanut vanhempiensa hautaa ja kokenut sen työlääksi (1-3 krt vko).
En ole. Äitini ja isäni ovat toivoneet tuhkausta ja yleistä tuhkapaikkaa. Sisaruksia minulla ei ole.
Ehkä sitten haluaisin jos oma lapseni kuolisi. En ole ajatellut asiaa.
Mutta jos poistumme täältä normaalissa järjestyksessä, niin ei, meille ei tule hautapaikkaa
Sitten tajuan.Alkuperäinen kirjoittaja KääKKä de la KääKKä;27784176:
Ja toivon että asiat menevät toivomallasi tavalla.
Eikös ne kuitenkin useimmiten juuri noin menekin ... eli ei syytä miettiä toisin.
"vieras"
mutta minä käsittelen kuolemaa eri tavalla ja menetystä. Siks en ole hyvä tässä!
lucifer
omat tuhkani ripoteltaisiin erääseen tiettyyn paikkaan.
mies menisi ketunhaaskaksi, mutta koska tämä ei ilmeisesti ole laillista hänenkin tuhkansa ripoteltaisiin tiettyyn paikkaan.
mies menisi ketunhaaskaksi, mutta koska tämä ei ilmeisesti ole laillista hänenkin tuhkansa ripoteltaisiin tiettyyn paikkaan.
[QUOTE="vieras";27784213]mutta minä käsittelen kuolemaa eri tavalla ja menetystä. Siks en ole hyvä tässä![/QUOTE]
Noh , minä mietin viimeksi, kun ystävää arkkuun puin, että minä todellakin alan olla "hyvä" tässä siinä mielessä että tiedän normaalitavat ja normeista poikkeavat tavat ja tiedän myös miten useimmiten jälkeenjäävien kannalta paras toimia.
Silti se on "tietotaitoa" jota en kenellekään soisi.
Joka kerta rukoilen, että se olisi viimeinen kerta... että seuraavaksi olisi minun vuoroni. Ja joka kerta myös tajuan moisen rukouksen itsekkyyden. Miksi minun pukemiseni arkkuun olisi minua rakastaville sen helpompaa kuin päinvastainen tilanne?
Kuoleminen päättyy kuolemaan, mutta suru ja tuska, se jatkuu usein vuosia tai vuosikymmeniäkin.
Mikä lopulta rakkaudellisin toive...?
Noh , minä mietin viimeksi, kun ystävää arkkuun puin, että minä todellakin alan olla "hyvä" tässä siinä mielessä että tiedän normaalitavat ja normeista poikkeavat tavat ja tiedän myös miten useimmiten jälkeenjäävien kannalta paras toimia.
Silti se on "tietotaitoa" jota en kenellekään soisi.
Joka kerta rukoilen, että se olisi viimeinen kerta... että seuraavaksi olisi minun vuoroni. Ja joka kerta myös tajuan moisen rukouksen itsekkyyden. Miksi minun pukemiseni arkkuun olisi minua rakastaville sen helpompaa kuin päinvastainen tilanne?
Kuoleminen päättyy kuolemaan, mutta suru ja tuska, se jatkuu usein vuosia tai vuosikymmeniäkin.
Mikä lopulta rakkaudellisin toive...?
miunmau
Parin päivän kuluttua on isäni hautajaiset. Hautausjärjestelyjä hoitaessani minulle selvisi samalla oma lasteni ja ehkä myös mieheni tuleva hautapaikka.
Ei ole hautapaikkaa, ei.
Mutta tulipahan eteen jälleen sellainen asia, joka olisi hyvä mieheni kanssa keskustella ns. alta pois....jotta vapautuisi jaksamisen voimavaroja sitten aikanaan hengittämiseen ja surutyöhön.
Itseasiassa aihe on ollut minulla käsillä pitkin tätä loppuvuotta; olen joutunut tahtomattani miettimään käytännön järjestelyjä ja keskustelemaan viimeisistä tahdoista ja... Ei mitään "noin vain läpikäytävää asiaa" vaan hyvinkin vakaasti harkittua ja pohdittavaa.
Täällä mainittiin hoitotestamentista ja elinluovutustodistuksesta. Mulla on molemmat tehtyinä ja ihan sen takia, ettei läheisteni tarvitsisi siinä tilanteessa jäädä epäröimään kuitenkaan minun läpikotoista tuntemista, vaan että heillä olisi minun oma tahtoni ja toiveeni tiedossa, jota kunnioittaa ja ymmärtääkin.
Mutta tulipahan eteen jälleen sellainen asia, joka olisi hyvä mieheni kanssa keskustella ns. alta pois....jotta vapautuisi jaksamisen voimavaroja sitten aikanaan hengittämiseen ja surutyöhön.
Itseasiassa aihe on ollut minulla käsillä pitkin tätä loppuvuotta; olen joutunut tahtomattani miettimään käytännön järjestelyjä ja keskustelemaan viimeisistä tahdoista ja... Ei mitään "noin vain läpikäytävää asiaa" vaan hyvinkin vakaasti harkittua ja pohdittavaa.
Täällä mainittiin hoitotestamentista ja elinluovutustodistuksesta. Mulla on molemmat tehtyinä ja ihan sen takia, ettei läheisteni tarvitsisi siinä tilanteessa jäädä epäröimään kuitenkaan minun läpikotoista tuntemista, vaan että heillä olisi minun oma tahtoni ja toiveeni tiedossa, jota kunnioittaa ja ymmärtääkin.
poiuy
Hautapaikka on, minulle ja miehelleni.
Ei olisi, enkä asiaa olisi varmasti miettinytkään, jos lapseni ei olisi kuollut.
Haluamme samaan hautaan lapsemme kanssa, ja "ostimme" siis tavallisen hautapaikan, kun mahdollisuus olisi ollut haudata uurna-alueelle tai "lasten- alueelle".
Suntio tätä asiaa itseasiassa kehoitti varovaisesti miettimään, tulevaisuuden kannalta ja onneksi mietimme.
Vähän kummaltahan se tuntui varata oma paikka hautaan ja ostaa kivikin sitä myös ajatellen, että siihen mahtuu meidänkin nimet kirjoittamaan.
Ei olisi, enkä asiaa olisi varmasti miettinytkään, jos lapseni ei olisi kuollut.
Haluamme samaan hautaan lapsemme kanssa, ja "ostimme" siis tavallisen hautapaikan, kun mahdollisuus olisi ollut haudata uurna-alueelle tai "lasten- alueelle".
Suntio tätä asiaa itseasiassa kehoitti varovaisesti miettimään, tulevaisuuden kannalta ja onneksi mietimme.
Vähän kummaltahan se tuntui varata oma paikka hautaan ja ostaa kivikin sitä myös ajatellen, että siihen mahtuu meidänkin nimet kirjoittamaan.
Pahoittelut menetyksesi johdosta ja voimia surutyöhön teille kaikille.
Minä ostin mieheni kuollessa kolme paikkaa.
Joitain vuosia myöhemmin kuoli lapsenlapsi ja meni "vaarin kainaloon".
Yksi paikka siinä siis vielä vapaana ja 18 vuoden päästä toinenkin.
Tänä vuonna tajusin, että se hautausmaan kulma alkaa täyttyä ja moni meistä joutuisi ehkä "kauas toisistaan".
Niinpä anoppi ja appi ostivat kolme paikkaa mieheni hautaa vastapäätä. (Haluavat ehdottomasti tulla haudatuksi tänne, missä "perheensä" (eli se perhe johon poikansa aikoinaan astui) on vaikka mitään muita kytköksiä kuin poikansa ja lapsenlapsensa ei tänne oikeastaan ole.
Uudelleenhautaussääntöjen mukaan pääsemme toivottavasti kaikki vuosikymmenten saatossa lähelle toisiamme.
Kuoleman jälkeen moisella ei tietenkään kuolleelle mitään merkitystä.
Jäljellejääneille sen sijaan on.
Jollekin voi esim. olla aivan kestämätön ajatus että esim. lapsi haudattaisiin jonnekin "kauas kaikista rakkaistaan" tms.
"vieras"
Saako ihmisen haudata kotipihaan? En usko.
[QUOTE="OmenaPomena";27784011]Vähän vierestä, mutta onko muilla hoitotestamenttia? Mulla on sellainen, missä kiellän esim. hengityskoneen vain elämän pitkittämiseksi. Eli jos on fakta etttä tulen kuolemaan, mua ei saa keinotekoisesti pitää hengissä. Tein tämän jottei se ole sitten miehen vastuulla "vetää töpseliä irti".
Nää on kauheita asioita, mutta me ollaan aika tarkkaan puhuttu mitä halutaan esim. onnettomuus tilanteissa. Ja toivon että jos esim. neliraajahalvaannun ni mua ei hoidettaisi, kuolo korjatkoon sitten. Ja juu, on pieniä lapsia, en vaan näe itseäni pyörätuolissa, en osaisi ikinä tsempata itteäni, että kyllä tää tästä.[/QUOTE]
Viel ei oo hoitotestamenttia mut ollaan kyl puhuttu että pitäs kirjottaa. kumpikaan ei halua "elää" koneiden varassa.
Nää on kauheita asioita, mutta me ollaan aika tarkkaan puhuttu mitä halutaan esim. onnettomuus tilanteissa. Ja toivon että jos esim. neliraajahalvaannun ni mua ei hoidettaisi, kuolo korjatkoon sitten. Ja juu, on pieniä lapsia, en vaan näe itseäni pyörätuolissa, en osaisi ikinä tsempata itteäni, että kyllä tää tästä.
[/QUOTE]Viel ei oo hoitotestamenttia mut ollaan kyl puhuttu että pitäs kirjottaa. kumpikaan ei halua "elää" koneiden varassa.
Hautapaikkoja meillä ei ole. Äidin puolen sukuhauta alkaa olla täysi, isänpuolen taas niin kaukana että jos koti täälä on ni en halua rakastani sinne satojen kilometrien päähän. Varmaa meijät sinne haudataan missä asutaan(tänne ei oo aikomusta jäähä). Pahin miete tässä on se että lapsen puolesta pitäs päättää vedetäänkö johto... Hän ei edes testamenttia vielä osaa tehdä omasta tahdostaan.
"vieras"
Miehen suvulla on joku sukuhauta. Anoppi on jo suunnitellut tarkkaan mihin hänet haudataan ja kuulemma siellä on tilaa, josko mekin sinne mahduttaisiin.
Omasta suvusta ei ole koskaan tullut edes mieleen. Ei ole koskaan tullut mieleen, että haudattuna voisi olla muuallekin kuin minne omat isovanhempani ja miehen suku on haudattu (sama hautausmaa), mutta tätä kirjoittaessa tajusin, että eihän mun suvustani kukaan muu kuin minä asu tuolla paikkakunnalla. Eli jonnekin muualle kai ne kaikki muut menevät. Minä jotenkin haluaisin edes omat vanhempani "samaan paikkaan", mutta toivottavasti tätä ei tarvitse miettiä vielä piiiitkäään aikaan.
Omasta suvusta ei ole koskaan tullut edes mieleen. Ei ole koskaan tullut mieleen, että haudattuna voisi olla muuallekin kuin minne omat isovanhempani ja miehen suku on haudattu (sama hautausmaa), mutta tätä kirjoittaessa tajusin, että eihän mun suvustani kukaan muu kuin minä asu tuolla paikkakunnalla. Eli jonnekin muualle kai ne kaikki muut menevät. Minä jotenkin haluaisin edes omat vanhempani "samaan paikkaan", mutta toivottavasti tätä ei tarvitse miettiä vielä piiiitkäään aikaan.
[QUOTE="vieras";27784593]Saako ihmisen haudata kotipihaan? En usko.[/QUOTE]
Ei pihaan saakaan. Maanomistajan luvalla (meillä oma maa) riittävän kauas kaikesta, mielellään vesistöön.
Ei pihaan saakaan. Maanomistajan luvalla (meillä oma maa) riittävän kauas kaikesta, mielellään vesistöön.
"Vieras"
Ei ole hautapaikkaa. En haluaisi samaan hautaan jonkun muun kanssa, ja tuhkaus ehdottomasti.
Ei ketään hoideta koneiden varassa jos ei ole toivoa toipumisesta, se on ihan turha pelko. Enemmän kannattaisi olla huolissaan siitä saako edes riittävää hoitoa. Itselleni tärkeintä ettei tapeta janoon, että sais jossain muodossa nestettä kuolemaan asti, edes tiputuksena. Tämä tärkeämpää kuin kivunlievitys.
Ei ketään hoideta koneiden varassa jos ei ole toivoa toipumisesta, se on ihan turha pelko. Enemmän kannattaisi olla huolissaan siitä saako edes riittävää hoitoa. Itselleni tärkeintä ettei tapeta janoon, että sais jossain muodossa nestettä kuolemaan asti, edes tiputuksena. Tämä tärkeämpää kuin kivunlievitys.
Ei ole, mutta tiedän jo millaisen hautakiven hommaan miehelleni jos hän lähtee ennen minua. Näin nyt haudoilla kädessäni sellaisen ihana kiven mihin oli tehty lasinen lyhty. siis se oli siinä kiven toisessa reunassa, kivestä oli lyhdyn reunat ja sitä ei siis saa kivestä irti. Eipähän ainakaan huligaanit vie mun miehen haudalta lyhtyä! Sanoinkin miehelle että sellaisen kiven tuut saamaan, mutta se maksaa varmaan maltaita, joten ei kannata kuolla vielä vuosikymmeniin, niin ehdin säästää
"Kukin tyylillään"
On meillä hautapaikka hankittuna. Siellä on jo meidän poika ja mun isä, aikanaan äiti tulee sinne myös ja minä ja mun mies kanssa.
Minun ensimmäinen mieheni oli rakennusalan yrittäjä ja muiden taitojensa ohella mm. muurari. Kun hän kuoli soitin kiviurakoitsijalle joka oli toimittanut kiviä hänen muuraamiinsa "erikoistakkoihin" ja kerroin että tahtoisin hautakiven miehelle.Ei ole, mutta tiedän jo millaisen hautakiven hommaan miehelleni jos hän lähtee ennen minua. Näin nyt haudoilla kädessäni sellaisen ihana kiven mihin oli tehty lasinen lyhty. siis se oli siinä kiven toisessa reunassa, kivestä oli lyhdyn reunat ja sitä ei siis saa kivestä irti. Eipähän ainakaan huligaanit vie mun miehen haudalta lyhtyä! Sanoinkin miehelle että sellaisen kiven tuut saamaan, mutta se maksaa varmaan maltaita, joten ei kannata kuolla vielä vuosikymmeniin, niin ehdin säästää
Ystävä etsi viikkoja "täydellistä kiveä" mailta ja mannuilta.
Se on vähän viimeistelemätön eli vaikka itse kivi on juuri sitä mitä toivoinkin, niin tekstit liittänyt (nimi, syntymä- ja kuolinaika ja teksti "Rakkaus ei kuole koskaan") kivenhakkaaja ei selvästikään ollut tottunut tekstejä kiviin liittämään...
Jotenkin sekin mielestäni erityisen ok. Hän sai jättää hyvälle ystävälleen omakätiset hyvästit - ja ne arvokkaammat kuin olisivat "teknisesti taitavammat" tuntemattoman tekemät?