Mies aina ylitöissä enkä aina jaksaisi

välillä tuntuu siltä, kuin olisi tehnyt lapset yksin. Käyn töissä ja hoidan käytännössä lapset yksin koska mieheni asemansa vuoksi joutuu olemaan vastuussa, eli toisinsanoen voi olla kuukausia kun käy kotona nukkumassa tai tulee joka päivä vasta illalla kotiin väsyneenä. Yksi vapaapäivä oli nyt kolmen viikon aikana.

Ihminen joka on niin stressaantunut ja väsynyt ei tietenkään ole myöskään kovin paljoa se oma ihana itsensä.

Myötätuntoa riittää miehelle valtavasti, mutta nyt haluan surkutella itseäni, koska olen väsynyt ja kyllästynyt kuulemaan kuinka taas (yllättäen) menee myöhään. Olen yksinäinen ja haluan oman mieheni kotiin, lapset kaipaa isäänsä ja se sattuu.

Asiat ovat periaatteessa hyvin, koska työpaikka on ja mies omalla ahkeruudellaan päässyt pitkälle, mutta onko tämä sitten sitä elämää. Rahaa on, mutta entä muu? : /

Ihana mies löytyy ja terveet lapset, mutta missä isä, missä aviomieheni?

Vituttaa ja itkettää enkä tiedä ketä syyttää kun ei ole syypäätä. Kuhan itkettää vaan, en jaksa tätä ikuisesti.

 

Palstaämmien vanha viisaus sanoo että mies joka käy liikaa töissä tulee ehdottomasti jättää. Miehen nimittäin tulee kyetä tarjoamaan perheelleen erittäin hyvä elanto mutta samalla hänen tulee antaa kaikki aikansa ja jakamaton huomio puolisolleen ja perheelleen. Eli se elanto pitää hankkia mustalla magialla tai jollain muulla konstilla jonka ansiosta kotoa ei tarvitse työssäkäynnin takia poistua.

Työttömiä miehiä on maa täynnä, jätä se työssäkäyvä sika ota sieltä tilalle joku kunnon sohvaperuna.

 

nalkuta. meni vuosi ja masennusdiagnoosi, että mun mies tajus vähän vähentää ylitöitä. en ymmärrä, miten se tienaaminen on niin tärkeää, varsinkaan kun ei osaa edes säästää. rahaa menee just se mitä tulee, eikä todellakaan koko perheen eduksi.. mut on tossa onneks muita hyviä puolia

 

[QUOTE="vieras";27669532]Palstaämmien vanha viisaus sanoo että mies joka käy liikaa töissä tulee ehdottomasti jättää. Miehen nimittäin tulee kyetä tarjoamaan perheelleen erittäin hyvä elanto mutta samalla hänen tulee antaa kaikki aikansa ja jakamaton huomio puolisolleen ja perheelleen. Eli se elanto pitää hankkia mustalla magialla tai jollain muulla konstilla jonka ansiosta kotoa ei tarvitse työssäkäynnin takia poistua.

Työttömiä miehiä on maa täynnä, jätä se työssäkäyvä sika ota sieltä tilalle joku kunnon sohvaperuna.[/QUOTE]

Oletko jotenkin tyhmä? Sanoin useamminkin kuin kerran miestäni ihanaksi ja erikseen vielä mainitsin etten häntä syytä sekä hänelle löytyy myötätuntoa, mutta olen itse väsynyt ja itkettää. Pitäisikö olla tyytyväinen ettemme kerkeä näkemään paljoa ja lapsemme eivät juuri isäänsä näe? Olen väsynyt, koska hoidan lapset yksin ja he itkevät isää kotiin kuten minäkin. Arvasin kyllä että joku haluaa ymmärtää sen juuri noin ja sivuuttaa koko tekstin pointin.

 

Toi on kyllä hirveän kurja tilanne . Oisko hänen mitenkään mahdollista jakaa sitä vastuuta muillekin? Kukaan ei kuitenkaan ole korvaamaton, missään. Pakkohan jonkun on kesälomallakin tuurata. Kai miehesi sentään pitää kesälomaa....?

 

Toi on kyllä hirveän kurja tilanne . Oisko hänen mitenkään mahdollista jakaa sitä vastuuta muillekin? Kukaan ei kuitenkaan ole korvaamaton, missään. Pakkohan jonkun on kesälomallakin tuurata. Kai miehesi sentään pitää kesälomaa....?

Tällä hetkellä ei, koska ei ole muita jotka osaisivat juuri nämä projektit hoitaa.(hän ne aloitti joten tietää alusta asti miten toimittu ja hoidettu) Aina ajattelen, että vaihehan tämä on ja projekti loppuu joskus, mutta yleensä sen loppumisesta menee pari viikkoa kun uusi taas alkaa. Eli saattaa olla parin viikon jakso kun on vain tunnin-pari ylitöissää. Tällainen ihana vaihe oli juuti kolme viikkoa sitten. Niitä projekteja on pakko ottaa, jotta tuo firma pysyisi rahoissa. Nyt on ollut monta ongelmallista putkeen ja tätä se sitten on. Minusta tuntuu, että miehenikin jaksaa tuolla ajatuksella, että tämä on vaihe. Ihan loppu hänkin on ja niin olen minäkin. Kesäloman pitää varmasti ja nuo projektit mietitään etukäteen niin, että jokin loppuu kun hänen kesäloma alkaa. Onneksi on edes se.

Sairauslomallekin meneminen on yksi haloo. Kipeänä töihin, koska muuten kaikki vain kasaantuvat ja sitten joutu yömyöhään tekemään kun tervehtyy. Minun käy sääliksi meitä kaikkia. : /

 

Mitä jos hän tekis niin, että seuraava projekti kun alkaa, niin hän on siitä vastuussa yhdessä jonkun toisen kanssa? Eli pystyisivät toinen toistaan tuuraamaan eikä kaikki kasautuisi yhden harteille? Mä olisin kyllä utelias kuulemaan, että mitä sun miehesi ihan konkreettisesti tekee, millä alalla on?

 

Meillä vastaava tilanne ratkesi vain työpaikan vaihdolla. Vanhassa paikassa edettiin erikoistilanteesta toiseen ja kolmanteen, eikä kukaan kohta enää muistanut, millaista on normaali työnteko. Kannattaa leikkiä ajatuksella, että jos miehesi huomenna joutuisi loppuiäkseen letkuihin sänkypotilaaksi, mitä hän katuisi? Sitä, ettei saanut töissä projektia x valmiiksi vai sitä, ettei ehtinyt koko alkutalvena lastensa kanssa pulkkamäkeen? Ihan oikeasti, elämä on tässä ja nyt, se ei ala sitten joskus työjuttujen jälkeen!

 

Mitä jos hän tekis niin, että seuraava projekti kun alkaa, niin hän on siitä vastuussa yhdessä jonkun toisen kanssa? Eli pystyisivät toinen toistaan tuuraamaan eikä kaikki kasautuisi yhden harteille? Mä olisin kyllä utelias kuulemaan, että mitä sun miehesi ihan konkreettisesti tekee, millä alalla on?

Hän yleensä jakaakin. Tai on itse se johtaja, mutta saa ns apumiehen siihen. Sitä työtä voi silti olla niin paljon. Tämä toinen mies on olut yhtä paljon töissä, ehkä jopa enemmänkin. It alalla on ja nyt ollut sellaisia projekteja, jotka joku muu on aloittanut ja heidän on pitänyt jatkaa siitä mikä on ongelma jos ko homma on tehty surkeasti. Perinteisimmät menee yleensä sulavammin, mutta näitäkin on. Luulisi olevan vaihe, mutta aina lötyy uusi kulmakivi. Suunnitelmana olisi hänellä perustaa oma firma, mutta sepäs vasta viekin. Näin olen ymmärtänyt? Ei ole uskaltanut juuri siksi kun lapset ovat pieniä ja yksi mahassa. Kyse ei siis ole siitä etteikö hän välittäisi jaksamisestani, päinvastoin on siitäkin jatkuvasti huolissaan ja minä huolissani hänen jaksamisesta.

 

Kyllä tässä on kyse sun miehestä. Hän ajattelee olevansa korvaamaton, tämä on hänen tapansa elää. Ei tilanne siitä muutu, vaikka vaihtaisi työpaikkaa. Mutta muusta: kukaan ei ole korvaamaton. Pätevä johtaja pystyy rajaamaan työtaakkaansa.

 

Meillä vastaava tilanne ratkesi vain työpaikan vaihdolla. Vanhassa paikassa edettiin erikoistilanteesta toiseen ja kolmanteen, eikä kukaan kohta enää muistanut, millaista on normaali työnteko. Kannattaa leikkiä ajatuksella, että jos miehesi huomenna joutuisi loppuiäkseen letkuihin sänkypotilaaksi, mitä hän katuisi? Sitä, ettei saanut töissä projektia x valmiiksi vai sitä, ettei ehtinyt koko alkutalvena lastensa kanssa pulkkamäkeen? Ihan oikeasti, elämä on tässä ja nyt, se ei ala sitten joskus työjuttujen jälkeen!

Jostain syystä aina ajattelen, että kyllä tällaiset vaiheet nyt kestää kun loppuuhan tuokin työjuttu kohta. Silloin kolme viikkoa sitten kun oli se parin viikon melkein normaalit työajat, ajattelin taas että ei se nyt niin kamalaa ole ja raskauden takia olen vain väsyneempi ja liioittelen ehkä mielessäni tai vastaavaa. Sitten se "vaihe" taas alkaa ja voi kestää kuukausia ja huomaan että on mennyt vuosi, kun miehellä ollut ehkä 3kk yhteensä sellaista aikaa kun on tullut vain tunnin tai pari myöhemmin kotiin ja ehkä muutama viikko sellaisia kun on todella päässyt oikeaan aikaan kotiin.


Liioittelenko minä ja johtuuko oma väsymiseni raskaudesta, toivoisin niin? Kuulostaako elämämme ihan normaalin työssäkäyvän perheen arjelta?

Entä mies, miten ihminen voi jaksaa tuollaista? Onko selittämättömät oksentelut merkki liiallisesta stressistä? Päänsäryt? Hän on jotenkin poissaolevakin, varmasti väsynyt ja ihan loppu. Joskus sanoo, että ei jaksa enää. Ja niin sanon minäkin.

Olemme kyllä puhuneet asioista paljon, jotenkin tämä vain jatkuu ja jatkuu silti...

 

[QUOTE="vieras";27669827]Kyllä tässä on kyse sun miehestä. Hän ajattelee olevansa korvaamaton, tämä on hänen tapansa elää. Ei tilanne siitä muutu, vaikka vaihtaisi työpaikkaa. Mutta muusta: kukaan ei ole korvaamaton. Pätevä johtaja pystyy rajaamaan työtaakkaansa.[/QUOTE]

Edellisessä työpaikassa ei ollut tällaista, joten en usko että mieheni erityisesti nauttisi tuosta. Eikä siltä vaikuta muutenkaan. Hän ei päätä täysin kaikesta, hän ei ole kuitenkaan ylin henkilö.

 

Ei tuo ole normaalia, tuo on sairasta. Tuon täytyy loppua. Elämä on omia valintoja, työ ei ole koskaan niin tärkeä. Ja kyllä, minullakin on ura, mutta tajusin vasta äitiysloman jälkeen, että rajoja voi ja pitää vetää. Mikä on hänelle elämässä tärkeintä?

 

Tuohan on ihan hullua. Miehesi kuulostaa olevan uupumuksen partaalla ja jatkaa vaan. No, ei ole ainoa. Onko firma menossa konkkaan vai miksi pitää noin hirveästi tehdä töitä? Eikö ole mahdolista palkata lisää porukkaa, kun töitä tuntuu riittävän?

 

Musta nuo oireet kyllä kertoo aikamoisesta stressistä . Ja työnarkomania on paha sairaus, ei se välttämättä lopu sen pahan vaiheen jälkeen, vaan aina tulee uusia "pahoja vaiheita". Mä luulen että te molemmat kärsitte tilanteesta ja jos mä olisin teidän tilanteessanne, yrittäisin saada miehen vaihtamaan työpaikkaa. Tällä hetkellä voi kyllä olla hirveän vaikea saada uutta työpaikkaa tilalle, joten ehkä pistäisin hakemuksia menemään ja jättäisin vanhan paikan heti kun jotain uutta tulisi tilalle.

 

Tuohan on ihan hullua. Miehesi kuulostaa olevan uupumuksen partaalla ja jatkaa vaan. No, ei ole ainoa. Onko firma menossa konkkaan vai miksi pitää noin hirveästi tehdä töitä? Eikö ole mahdolista palkata lisää porukkaa, kun töitä tuntuu riittävän?

Ei ole, nousussa enemmänkin. Ymmärsin että firmassa on muutama työntekijä, joka hidastuttaa huonoilla taidoillaan ja näin lisää muiden taakkaa joka pitäisi jakaa. Nämä työntekijät hän on irtisanomassa pian, eli voi olla että tämä pikkuisen helpottaa, tai sitten ei.

Ovat palkkaamassa lisää porukkaa ja laajennusta suunnittelevat. (isommat tilat täytyy olla)

 

Ei ole, nousussa enemmänkin. Ymmärsin että firmassa on muutama työntekijä, joka hidastuttaa huonoilla taidoillaan ja näin lisää muiden taakkaa joka pitäisi jakaa. Nämä työntekijät hän on irtisanomassa pian, eli voi olla että tämä pikkuisen helpottaa, tai sitten ei.

Ovat palkkaamassa lisää porukkaa ja laajennusta suunnittelevat. (isommat tilat täytyy olla)

Jotenkin kuulostaa siltä, että tuosta voi seurata myös lisää vastuuta, lisää työtä, lisää stressiä .

 

on ylimmärrä asemassa, muttei omistaja? silloin on joku kyllä ylempänä. ja liittoon voi valittaa, jos työtaakka on työnantajan puolesta kohtuuton, eikä auttajia palkata. tota samaa soopaa on kuunneltu munkin mieheltänikin, joka kuvittelee olevansa niin korvaamaton. Kumma kyllä, ne työt on hoitunut, vaikka hän kieltäytyi ylitöistä.

 

Mitäs jos ottaisitte tavaksi että jokailta tulisi kotiin että ehtisi olla lasten kanssa muutaman tunnin ennen yöunia? Ja vaikka jos olisi paljon hommaa niin jatkaisi töitä lasten nukahdettua.
Ja seuraavaan hommaan ottaisi kaksi tai jopa kolme työtoveria jakamaan vastuuta, sillä vauvan synnyttyä olette luultavasti pian pulassa jossei lepoa näy :/ silloin kun entistäkin herkempi masennukselle hormonien sanellessa toimintaa.

 

Ei ole, nousussa enemmänkin. Ymmärsin että firmassa on muutama työntekijä, joka hidastuttaa huonoilla taidoillaan ja näin lisää muiden taakkaa joka pitäisi jakaa. Nämä työntekijät hän on irtisanomassa pian, eli voi olla että tämä pikkuisen helpottaa, tai sitten ei.

Ovat palkkaamassa lisää porukkaa ja laajennusta suunnittelevat. (isommat tilat täytyy olla)

Onko varmaa, että nämä muutamat ovat työtaidoiltaan huonoja? Voivat toki ollakin mutta onko mahdollista, että ovat niitä, jotka ovat ymmärtäneet, ettei työssä tarvitse olla 20 tuntia vuorokaudessa?

 

Liioittelenko minä ja johtuuko oma väsymiseni raskaudesta, toivoisin niin? Kuulostaako elämämme ihan normaalin työssäkäyvän perheen arjelta?

Entä mies, miten ihminen voi jaksaa tuollaista? Onko selittämättömät oksentelut merkki liiallisesta stressistä? Päänsäryt? Hän on jotenkin poissaolevakin, varmasti väsynyt ja ihan loppu. Joskus sanoo, että ei jaksa enää. Ja niin sanon minäkin.

Omasta kokemuksestani sanoisin, että ehkä sitä ei raskaana ole kaikkein objektiivisimmillaan. Toi teidän tilanne kuitenkin vaikuttaa siltä, että ongelma on ihan todellinen eikä mitään sun kuvitelmaa... Kannattaa merkata kalenteriin jokainen ylityöpäivä, vaikka se tyhmältä tuntuisikin. Muuten lankeaa juuri siihen ansaan, että hyvänä kautena kuvittelee, että ei se mies nyt oikeastaan niin paljoa ole poissa kotoa. Kun teillä on mustaa valkoisella työmääristä, voi niistä keskustella ilman muistin tekemiä virheitä.

Mä pelkäsin hurjimpina työputkina miehen fyysisen kunnon puolesta. Tuli pelko sydänoireista ja muusta. Mies murtui kuitenkin ensin henkisesti ja ajautui kunnon kriisiin siitä, millainen ihminen, isä ja työntekijä haluaa olla. Nyt "uudessa elämässä" ollaan kaikki onnellisempia ja miehellä on aikaa jopa harrastaa. Antaa kuulemma kummasti virtaa elämään, kun on muutakin kuin työ

 

on ylimmärrä asemassa, muttei omistaja? silloin on joku kyllä ylempänä. ja liittoon voi valittaa, jos työtaakka on työnantajan puolesta kohtuuton, eikä auttajia palkata. tota samaa soopaa on kuunneltu munkin mieheltänikin, joka kuvittelee olevansa niin korvaamaton. Kumma kyllä, ne työt on hoitunut, vaikka hän kieltäytyi ylitöistä.

Siis ei hän ole ylimmässä asemassa, mutta johtavassa kyllä, eli on vastuussa monista projekteista ja henkilöistä jotka niitä tekevät. Sanoin varmaan virheellisesti jossain kohtaa että olisi ylin henkilö? En nyt jaksa tarkistaa.

Kyse voi kyllä olla siitä, että mies ottaa itse liikaa vastuuta. Hän on todella tarkka nimittäin ja ei oikein luota välttämättä muiden osaamiseen. Se se muuten taitaa olla kyseessä...
Hän tekee ja tekee kuvitellen että on pakko, vaikka ei periaatteessa jaksaisi/haluaisi.

Tämä palsta kyllä ihmeellisesti selventää ajatuksia kun saa purkaa...

 

Meillä vähän vastaava tilanne, mies yrittäjä ja tekee paljon töitä, on sillä työntekijöitä mut ite se on kuitenkin vastuussa kaikesta eikä ne työntekijät pysty/osaa tehdä niitä kaikkia hommia mitä mies tekee. Meillä tosin se parempi et mies kyllä kotosalla usein jo neljältä, mut tekee sit pari tuntia vielä töitä kotona, puhelimessa joutuu kyllä päivystämään jatkuvasti. Eniten mua ehkä tuntu toi miehen jaksaminen olevan samaa kun teillä. Oon tosi huolissani välillä et miten se oikeesti jaksaa kun on paljon töitä ja stressiä. Ite helpotan miehen hommia sillä, et kotona hoidan kaiken, lapset, siivoukset, ruoanlaiton ym kotityöt ettei miehen tarvi niihin enää puuttua ollenkaan. Mut olishan se kiva saada joskus apua niihinkin

 

Onko varmaa, että nämä muutamat ovat työtaidoiltaan huonoja? Voivat toki ollakin mutta onko mahdollista, että ovat niitä, jotka ovat ymmärtäneet, ettei työssä tarvitse olla 20 tuntia vuorokaudessa?

Olen varma, monikaan niistä hyvistä ei tee juuri koskaan ylitöitä tai todella harvoin. Ei johdu siis siitä. Heillä on puutteita taidoissaan ja yhtenä esimerkkinä surffailevat netissä puolet päivästä jos ei heitä vahdi, muilla kun ei oikein olisi aikaa vahtia ja jatkuvasti neuvoa.

 

[QUOTE="vieras";27669827]Kyllä tässä on kyse sun miehestä. Hän ajattelee olevansa korvaamaton, tämä on hänen tapansa elää. Ei tilanne siitä muutu, vaikka vaihtaisi työpaikkaa.[/QUOTE]

Kyllä voi muuttua ja helpostikin vielä. Jos uuden paikan työkulttuuri poikkeaa edellisestä, se hyvin todennäköisesti imaisee mukanaan. Mun työpaikallani varmaan joutuisi puhutteluun, jos joku istuisi siellä säännöllisesti iltamyöhään.