Mies kertoi pettäneensä mua..

[zxc]

Mun on pakko avautua tänne, en halua että kaverini saavat tietää....Mies just kertoi että on pettänyt mua lähiaikoina...Siis näin kipeätä ei ollut koskaan. Mitä nyt teen, olemme naimisissa ja meillä on lapset, tulevaisuus suunnitelmia ja unelmia. Miten vitussa hän onnistui rikkomaan kaiken.MITEN? Miten pystyn elämään tämän kanssa? miten pystyn luottamaan hänen? MITEN? Mitä mä teen?Miksi se rikkoi kaiken? Miten pystyn jatkamaaan? Miten selitän lapsille että meidän perhettä ei enää ole? MIksi se meni tekemään sen? Se on aina sanonut etten ikinä pettäisi ja mä uskoin. Mutta nyt koko elämä on lasisirpaileena.... Mitä mä teen?

 

["joo"]

Aluksi varmaan nuo kaikki kysymykset pyörii päässä, ota aikalisä ja anna itsellesi aikaa käsitellä asia. Jos mahdollista niin lähde yöksi tai pariksi pois kotoa niin saat etäisyyttä asiohin ja tee sitten vasta päätökset.

 

[zxc]

[QUOTE="joo";27668852]Aluksi varmaan nuo kaikki kysymykset pyörii päässä, ota aikalisä ja anna itsellesi aikaa käsitellä asia. Jos mahdollista niin lähde yöksi tai pariksi pois kotoa niin saat etäisyyttä asiohin ja tee sitten vasta päätökset.[/QUOTE]

Lapset tule huomenna kotiin. ja mä en voi puhua kenenkään kanssa. Miksi tä sattuu niin helvetisti?

 

[noooh]

Jos se oli 'vain' yhdenyön kännisekoilu täysin tuntemattoman kanssa, en ehkä laittaisi koko loppuelämää sekaisin. -Toki riippuu onko mies katuva jnejne. Mutta jos usesti, suunnitellusti jne, en ehkä pystyisi elämään asian kanssa saati miehen kanssa. Mutta nämä ovat vaikeita asioita, jokainen reagoi tavallaan ja jokaisella on se oma mitta, mikä on liikaa.

 

["joo"]

Lapset tule huomenna kotiin. ja mä en voi puhua kenenkään kanssa. Miksi tä sattuu niin helvetisti?

Sattuhan se varmasti pajon mutta helpottaa ajan myötä!

Voimia asian setvimiseen.

 

[PoolopaitainenBensaletku]

Erilaisia kriisi/psykiatria/auttaviapuhelimia on oikeaati olemassa, joihin voi soittaa mieltä painavista asioista nimettömänä vaikka. Uskon kyllä, että maailmasi romahti miehesi takia . Miksi mies halusi puhdistaa oman mielensä siirtämällä taakan sun harteille . Olisi kärsinyt nahoissaan. Voimia, paljon voimia!!

 

[zxc]

Mulle on käynyt näin jo joskus aikaisemmin toisessa suhteessa, silloin mä olin toki vasta 18, onneksi jätin häntä (ihan muista syistä), mutta vieläkin kadun että annoin silloin anteeksi. NYt tilanne on aivan eri, olen vastuussa myös lapsista ja siitä että heillä on isä. Ei tän pitänyt mennä näin! Antaisin mitä va ettei sitä olis tapahtunut, tai ettei se olis kertonut, koska itse en olis koskaan kysynyt. Nyt en tiedä mitä teen, toisella puolella olen minä, joka ei ehkä ikinä pysty antaa anteeks ja unohtamaan koko jutun aj toisella puolella on lapset, joiden takia teen mitä va kunhan he ovat onnnellisia!

 

["vieras"]

Päätöksiä ei tarvitse tehdä nyt. Anna itsellesi aikaa, kuuntele mitä miehelläsi on sanottavaa ja mitä hän haluaa suhteeltanne. Puhukaa, puhukaa, menkää myös tarvittaessa puhumaan jollekkin ulkopuoliselle. Pitkä tie on edessä jos päätätt jatkaa yhdessä ja miehesi on tehtävä paljon työtä luottamuksen eteen. Voimia!!!!

 

["mie"]

Unohda et ikinä...
Anteeksi voit antaa, jos haluat. Muttet vielä pitkään aikaan. Tämän kanssa ei kannata huijata itseään.
Luottamus voi palata jos mies on valmis tekemään töitä sen eteen ja sinä valmis ensin kärsimään sen epäluottamuksen kanssa ja suostut vielä uudestaan ottamaan sen askeleen "tyhjän päälle". Eli annat uuden mahdollisuuden näyttää että on luotettava. Siinä on ylpeys kovilla. Kannattaa olla varma että mies on sen arvoinen.

 

["vieras"]

Ihan susta kiinni, miten toimit. Itse en pystyis enää avioliittoa jatkamaan, meillä on kerrasta poikki -periaate. En vois ikinä katsoa toista enää silmiin jos itse pettäisin, enkä vois ikinä antaa anteeksi ja luottaa, jos toinen pettäis.

Siksi tiedänkin, etten tule ikinä pettämään, mulla on liian paljon pelissä. Miehellä myös, enkä usko että hänkään haluaa meidän perhettä rikkoa kertanautinnon takia.

 

["johku"]

miehet kertovat pettäneensä jotta nainen tajuais jättää miehen ettei miehen itse tarvitsis. Useita tapauksia kuullut.

 

["johku"]

koska jos mies jättäis perheensä olis pahimmista pahin sika. Näin siirtää vastuun naiselle

 

[vie ras]

Jos se oli 'vain' yhdenyön kännisekoilu täysin tuntemattoman kanssa, en ehkä laittaisi koko loppuelämää sekaisin. -Toki riippuu onko mies katuva jnejne. Mutta jos usesti, suunnitellusti jne, en ehkä pystyisi elämään asian kanssa saati miehen kanssa. Mutta nämä ovat vaikeita asioita, jokainen reagoi tavallaan ja jokaisella on se oma mitta, mikä on liikaa.

peesi! Voi olla että vuoden päästä olet antanut anteeksi ja tunnet asian eri lailla kuin nyt. En ryhtyisi itse eroon yhden pettämisen jälkeen, varsinkin jos on lapsia

 

["vieras"]

Sanoiko mies, miksi kertoi sinulle? Haluaako selvittää tämän?

 

["vieras"]

[QUOTE="mie";27669185]Unohda et ikinä...
Anteeksi voit antaa, jos haluat. Muttet vielä pitkään aikaan. Tämän kanssa ei kannata huijata itseään.
Luottamus voi palata jos mies on valmis tekemään töitä sen eteen ja sinä valmis ensin kärsimään sen epäluottamuksen kanssa ja suostut vielä uudestaan ottamaan sen askeleen "tyhjän päälle". Eli annat uuden mahdollisuuden näyttää että on luotettava. Siinä on ylpeys kovilla. Kannattaa olla varma että mies on sen arvoinen.[/QUOTE]

Peesi. Mun yks tuttavapariskunta päätti yrittää miehen lyhyen suhteen jälkeen pelastaa suhteensa. Tie oli kivinen ja tosi vaikea, ulkopuolista apua tarvittiin, mutta tahto oli kova molemmilla. Pääsivät yli ja nykyään ovat entistä onnellisempia sekä pariskuntana että omina itsenään. Mutta oli se sen verran vaativaa, etten ole varma, olisiko itsestäni samaan, pystyisinkö jatkamaan.

 

[tuota]

vaikea tilanne. Miten mies suhtautui asiaan? Haluaako korjata asiat, katuuko? Lähtisin nyt ensin siitä liikkeelle. Jos kyse yhdestä ainoasta kerrasta ilman sen kummempia tunteita, niin hakisin apua ja yrittäisin päästä jutun yli.
Unohda sä toki et, mutta asian kanssa voi ajan myötä elää ja luottaakin voi taas uudestaan. Mä varmaan haluaisin jotain ulkopuolista ammattiauttajaa. Voimia mihin nyt päädytkin, mutta älä tee äkkiratkaisuja, niitä katuu!

 

[zxc]

[QUOTE="vieras";27669342]Sanoiko mies, miksi kertoi sinulle? Haluaako selvittää tämän?[/QUOTE]

Sanoi että minulla on oikeus tietää ja valita, rukoile antaa anteeksi ja että teke kaikensa suhteemme eteen. silloin oli kännissä,kun se tapahtui...Mutta mä en va tajua, se on sanonut monta kerta ettei ikinä pystyisi sellaiseen, ei ikinä ja mä uskoin...aina...ja nyt koko elämäni on poikki, lapset on ainut itä mulla on...

 

["Been there"]

Sanoin aina, että se on kerrasta poikki. Ja todella ajattelin niin. Kunnes se tapahtui omalle kohdalleni. Maailma romahti sekunnissa. Meillä ei vielä ollut lapsia.

Mies ei oikeastaan ollut edes katuvainen, ei pyytänyt anteeksi aiheuttamansa paskaa oloa. Lusikat meni jakoon. Vähitellen alettiin tapailemaan uudelleen. Puhuttiin, muttei kuitenkaan itse asiasta. Hajurako teki hyvää, näin itseni uudella tavalla, aloin tekemään omia juttujani. Palattiin yhteen.

Se tapaus on parasta mitä meille on tapahtunut. Tietenkään en toivo sitä tilannetta kenellekään, mutta omat silmäni eivät olisi auenneet ilman sitä. Aloin miettimään kuka olen ja mitä oikeasti elämässä haluan tehdä, kenen kanssa ja miksi. Toteutin parikin isoa unelmaa, joita en koskaan uskonut voivani saavuttaa. Yhdessäolovuosia on jo tapahtuneen jälkeen 10. En mieti tuota juttua enää lainkaan. Luotan mieheeni ja suhteeseen. Lapsiakin on.

 

["Been there"]

Ainoa suora neuvo, jonka annan on että mieti kenelle kerrot. Mä kerroin kaikille. Ymmärrettävästi osa ystävistä piti mun miestä täytenä mulkkuna. Kuitenkin suhteessa on aina kaksi ihmistä. Kun palasimme yhteen niin osan oli (edelleen ymmärrettävästi) vaikea sitä hyväksyä. Tosin viimeinenkin vastustaja suli vuosien saatossa kun näki miten mies mua kohtelee.

Olet vastuussa päätöksestäsi vain itsellesi. Älä ajattele mitä muut ajattelevat jos jätät miehen/ päätät yrittää.

Lasten vuoksi ei kannata jäädä; ainakaan minä en halua kasvattaa tyttäriäni sellaisella mallilla, että suhteessa on pysyttävä väkisin.

 

[Karju]

Noihin esittämiisi kysymyksiin miehelläsi on varmaan erittäin kattavat vastaukset. Miehesi ei voinut elää ton asian kanssa, siksi se kertoi sen sulle.

 

["juu"]

Aapee on ylipainoinen.

Voi voi, mene hoitoon. Onko sulla syömishäiriö?

 

[Joxu]

Vois sua ap, :hug:. Sun pitää ensin rauhottua, mee vaikka jonnekkin muutamaks päiväks huilaamaan, miettimään ja pohtimaan. Tee ratkasu sen jälkeen, pystyt sen tekemään sillon hieman selkeimmin ajatuksin.

Jos päätät jatkaa miehes kanssa, niin todenäkösesti et pysty unohtaa tota tapahtunutta koskaan, sun täytyy vaan oppia elämään sen kanssa, opetella uudestaan luottamaan sun mieheen ja siihen kannattaa hakea apua ja tukea. Jos et halua jatkaa, niin rupeet hakemaan vaan omaa asuntoa.

 

["Ani"]

Olemme olleet naimisissa yli 40 vuotta, muka onnellisesti. Minut kutsuttiin Naistenklinikalle, juuri ennen juhannusta, koska vauvalla oli jotain häikkää. Satuin olemaan juhannuksena kotilomalla Naistenklinikalta, koska osastoja pyrittiin tyhjentämään. Olin kotona, kun puhelin soi, miehen työkaveri, nainen, sattui soittamaan, molempien vapaapäivällä, juhannusaattona...Seli, seli, seli. Palasin laitokselle todella mustin mielin. Myöhemmin, jo kaksosten synnyttyä, puoliso avautui kännissä tehneensä kerran huorin työpaikan huoran kanssa.

 

[vvvv]

Jos se vaan oli joku kännipano, niin so what? Ei luulis paljoo painavan, näitä sattuu. Eri asia, jos sitten oikea suhde jne.

 

["vieras"]

Itse olin samassa tilanteessa yli 3vuotta sitten, vieläkään en ole pystynyt antamaan anteeksi, vaikka yhdessä ollaan edelleen. Luottamus meni, pikemminkin uskon, että jos mies olisi uudelleen samanlaisessa tilanteessa, tekisi hän sen uudestaan.. Tuo meidän tapaus oli yhden illan ns kännipano, se tuntuu silti edelleenkin helvetin pahaltA.. Ja miksikö ollaan yhä yhdessä, siihen en osaa enää edes vastata....