tässäkö se nyt oli-elämä?! täytän 34 :(

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";27593699]oikeasti,tää on ihan huippu ajanjakso elämässä :) Tsemppiä ap, toivotaan että sinäkin huomaat sen![/QUOTE]

Samaa mieltä! Tosin luulen, että tämä lausahdus sopii ihan mihin ikään tahansa, kaikesta löytyy ne hyvätkin puolet ;)

Ikä on asennekysymys. Joskus olen huomannut kun osa viisi-kuusikymppisistä on jo mieleltään tosi raihnaisia, toinen jalka jo haudassa ja jotkut samanikäiset on mieleltään ihan nuoria vielä ja asenne on se että vielä on paljon edessä ja tekemistä paljon. Ajattelen niin, että ne mieleltään nuoret ja pirteät varmaan elää pidempään.. Tottakai fyysinen puoli voi pettää, mutta kyllä sillä omalla ajattelullakin on paljon merkitystä, ihan fyysiseenkin puoleen.

Ap:lla on eläkeikäänkin vielä matkaa, vasta olet puolessa välissä :D Ehdit tehdä vielä vaikka mitä! Ehkä siinä onkin syy ikäkriisiin..? Nuoruuden haaveet on jo toteutuneet etkä tiedä mitä haluaisit tehdä nyt, mitä tavoitella?
 
"Vieras"
[QUOTE="Hoitsu";27593311]Mä olen sitä mieltä edelleen että pitäisi viedä alkoholismiin taipuvaiset ihmiset katsomaan teho-osastolle kun juopot oksentaa ja paskantaa verta juuri ennenkuin kuolevat, masentuneet katsomaan ruumishuoneelle kun ihminen on avannut ranteensa, narkomaanit katkaisuasemalle kun silmät tulevat kauhusta kuopistaan jne.. elämä on ihmeellistä.[/QUOTE]

Etkai tosissas luule että tuo auttaisi? Ainakaan alkoholismiin, sairaushan se on. Oletko loppuunpalamassa työssäsi?
 
Mun seuraavat "pyöreät" kymmenet on 60!
Ensin ajattelin, että ei prkl!!

Mutta:
Onhan tässä ollut tuulta jos tyyntäkin. Nuorena sekoilin ihan huolella, mutta nyt saan nauttia kumminkin seesteisestä elämästä. Poikakin oli täys hunsvotti teini-iässä ja monta murhetta tuotti. Nyt se kumminkin on hyvä isä ja ahkera työntekijä.

Tuota en olis koskaan kuvitellut kirjoittavani; niin se vaan nyt on :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pikkuinen Jättiläinen;27593799:
Ap:lla on eläkeikäänkin vielä matkaa, vasta olet puolessa välissä :D Ehdit tehdä vielä vaikka mitä! Ehkä siinä onkin syy ikäkriisiin..? Nuoruuden haaveet on jo toteutuneet etkä tiedä mitä haluaisit tehdä nyt, mitä tavoitella?
Ei mulla ole "ikäkriisiä", eikä luultavasti edes koskaan eläkettä. Olen taivaanrannan maalari ollut koko ikäni ja laittanut asiat itselleni tärkeysjärjestykseen.

Hoidin ensin syöpäsairaan isäni loppuun saakka ja nyt hoidan lapsenlastani.

En silti tarvii kirkasta kruunua.
 
Rupsahdus on väistämätön
Muistan erään illan, kun olin 30-v ja meikkasin kapakan vessassa. Mieleeni tuli silloin, että mitähän sitten kun olen 50 v ja yli. Olin silloin aika kaunis nainen. Noh, eihän siitä mitään hyvää tullut. Vanhemmiten tulee erilaisia ryppyjä ja ikämuutoksia kasvoihin, piirteet valahtaa ja silmät ikäänkuin pienenee, kun ne piirteiden valahtaessa uppoavat kasvoihin. Näkö huononee, silmälasit on välttämättömät. Hiukset ohenevat, alkaa tulla harmaita hiuksia. Lihoo, veltostuu ja tulee vaihdevuodet. Jos laihduttaa, niin löysät nahkat roikkuu. Suonikohjuja, harmaankalpeaa velttoa ihoa.

Moni esim. tuolla AV:lla (jossa useammin olen) kirjoittaa olevansa tosi kuuma pakkaus ja timmissä kunnossa, vaikka on 45+. Mun mielestä meidän ikäisistä ei saa enää kaunista millään, ei vaikka miten laihduttais ja trimmais. Ikä on tehnyt tehtävänsä. Sen huomaa aamuisin metrossakin, kun katsoo ikäisiäni naisia. Tympeä näky. Joten tässä iässä olisi kai parasta yrittää löytää se ilo lapsenlapsista, eläkkeen odottamisesta jne. No kai niistäkin jotain iloa on, mutta en itse sitä oikein havaitse. Eipä tässä muuta kuin kituuttaa päivästä toiseen, samaa ankeutta, ja rumeneminen senkun jatkuu :(

T Nainen 53-v
 
  • Tykkää
Reactions: Minni-hiiri
Alkuperäinen kirjoittaja [B:
Rupsahdus on väistämätön[/B];27594205]Muistan erään illan, kun olin 30-v ja meikkasin kapakan vessassa. Mieleeni tuli silloin, että mitähän sitten kun olen 50 v ja yli. Olin silloin aika kaunis nainen. Noh, eihän siitä mitään hyvää tullut. Vanhemmiten tulee erilaisia ryppyjä ja ikämuutoksia kasvoihin, piirteet valahtaa ja silmät ikäänkuin pienenee, kun ne piirteiden valahtaessa uppoavat kasvoihin. Näkö huononee, silmälasit on välttämättömät. Hiukset ohenevat, alkaa tulla harmaita hiuksia. Lihoo, veltostuu ja tulee vaihdevuodet. Jos laihduttaa, niin löysät nahkat roikkuu. Suonikohjuja, harmaankalpeaa velttoa ihoa.

Moni esim. tuolla AV:lla (jossa useammin olen) kirjoittaa olevansa tosi kuuma pakkaus ja timmissä kunnossa, vaikka on 45+. Mun mielestä meidän ikäisistä ei saa enää kaunista millään, ei vaikka miten laihduttais ja trimmais. Ikä on tehnyt tehtävänsä. Sen huomaa aamuisin metrossakin, kun katsoo ikäisiäni naisia. Tympeä näky. Joten tässä iässä olisi kai parasta yrittää löytää se ilo lapsenlapsista, eläkkeen odottamisesta jne. No kai niistäkin jotain iloa on, mutta en itse sitä oikein havaitse. Eipä tässä muuta kuin kituuttaa päivästä toiseen, samaa ankeutta, ja rumeneminen senkun jatkuu :(

T Nainen 53-v
:D
Muistan kyllä sen hetken, kun huomasin ekat rypyt (naururyppyjä)!
Olin vähän päälle 3-kymppinen, eikä enää Joe Blascot auttaneet :D

Nyt kuitenkin olen mielestäni aika kivannäköinen mummeli.
 
paperinukke
Ikä on korvien välissä. Ja asenne elämään! Tympäännyn usein ikäkeskusteluun, koska nuoret ovat usein kokemattomuuttaan ennakkoluuloisia joka asiaa kohtaan ja vanhemmat taas huokailevat elettyä elämäänsä naamat rusinoina. Usein mietin ehtiikö kukaan elämään, koska on kaiken aikaa kova homma täyttää ympäristön odotuksia ja toiveita. Suomalaisella jämptiydellä ollaan sitä ja tätä tietyn ikäisinä ja kontroloidaan, ettei kukaan vaan pompi ikäruodustaan tekemään muuta.

Ehdotan ap:lle iloista seuraa ja paljon naurua. Siitä voi olla enemmän hyötyä, mutta on totta kai oma hommansa löytää sellaista seuraa. Omalla kohdallani huomannut, että naurua ja aitoa iloa jakamalla elämästä löytyy kyllä enemmän syytä kuin uskoisi synkkinä hetkinään.

Joten julistan täältä, ettei kaikki todellakaan ole tässä :)
 
"Anskuk"
täytyy kyllä myöntää, että itselläkin on väliin samoja tuntemuksia, että näin päälle kolmekymppisenä (35 v tarkalleen) sitä on liian vanha kaikkeen.

Ainakin itsestä tuntuu siltä, että sitä pitäisi olla tähän ikään mennessä ja jo reilusti nuorempana kokenut, tehnyt ja nähnyt kaikki mahdollinen, mitä elämällä on tarjottavana. Ja kolmekymppisenä ollaan jo omaan elämään kyllästyneitä ja mikään ei enää innosta, kun kaikki on jo koettu. (Tai saa innostaa, koska kolmekymppisen pitää elää mahdollisimman tylsää ja harmaata perusarkea haaveilematta mistään paremmasta ja ihastella suureen ääneen, kuinka hienoa arkielämä onkaan - ainakin milkäli naistenlehtiin on uskominen)
 
Mun seuraavat "pyöreät" kymmenet on 60!
Ensin ajattelin, että ei prkl!!

Mutta:
Onhan tässä ollut tuulta jos tyyntäkin. Nuorena sekoilin ihan huolella, mutta nyt saan nauttia kumminkin seesteisestä elämästä. Poikakin oli täys hunsvotti teini-iässä ja monta murhetta tuotti. Nyt se kumminkin on hyvä isä ja ahkera työntekijä.

Tuota en olis koskaan kuvitellut kirjoittavani; niin se vaan nyt on :)
Ei sitä nuorena tiedä, miten mukavaa "vanhana" on.

Samoja pyöreitä ootellessa.
 
Uskokaa minua: Nyt kun en enää ole nuori niin en myöskään haikaile nuoruuttani.
Se elämä oli silloin ja jotkut asiat ehkä tekisin toisin.

Nyt on ihanaa elää tätä hetkeä; ei tarvii olla huolissaan, että miellytänkö ehkä nyt näissä kamppeissa vastakkaista sukupuolta. Ukkoni tosin oli ajaa kaiteeseen, kun näki minut ajavan pyörällä paikallisen Shellin pihasta klo 7.00 ;)
 
"Vieras"
No mihin on kiire? Oikeasti ei ole vielä tulevaisuutta. On vaan se minkä kiero mielemme meille näyttää. Ei ole muuta aikaa kuin tässä ja nyt! Onko hyvä olla juuri nyt? Juuri siinä? Mitä parempaa tarvitsisit näihin nanosekunteihin mikä on sinun elämä... NYT?
 
"vieras"
Jaa..
Vähän kyllä ihmetyttää tuollaiset kriisit jos terveenä on pysynyt, on ehkä töitä ja vielä lapsiakin.
Kaikki eivät pääse töihin ikinä vaikka haluaisivat, tai saa lapsia, pääse matkustelemaan, saa mahdollisuutta tavoitella unelmiaan kuten omakotitaloa tms.
 

Yhteistyössä