lapsen vieressä nukkuminen, isä ja tytär?

En todella sanonut noin. Eikä edes ap aloituksessaan sanonut noin. Älä väännä asioita toisenlaiseksi. Ensinnäkin ap:n miehellä on vissiin tilanne se että että etälapsi hakee isänsä läheisyyttä isällä ollessaan noin (erolapsi joka tapauksessa). Täysin ymmärrettävää. Ja niin kuin Lispetti sanoin niin normaalissa perheessä ei tuon ikäinen lapsi enää nuku joka yö isän ja äidin vieressä mutta jos silloin tällöin haluaa tulla niin se on täysin normaalia ja hyväksyttävää. Todella kieroutunutta on siihen laitella mitään ikärajoja.

Jollain lapsella saattaa olla vahvoja pelkotiloja, vaikkei mitään muuta ongelmaa tai psyykkistä poikkeamaa olisi. Minulla oli, kun olin lapsi, se oli aikuisuuteen asti, enkä oikeastaan tiedä sille syytä. Olisin varmaan hyötynyt jostain terapiasta, mutta kun äiti kyseli, en saanut sellaista, silloin ei kai ollut resursseja. En pystynyt nukkua yksin. Meillä oli ihan normaali perhe, en keksi oikeastaan muuta poikkeavaa, kuin että nukuin vanhempien kanssa. (itse en ottaisi lasta sillä tavalla häiritsemään yöelämääni, vaan keksisin toisen ratkaisun, mutta en mä pidä silti, että meillä olisi ollut hirveän outoa.)

 

Jollain lapsella saattaa olla vahvoja pelkotiloja, vaikkei mitään muuta ongelmaa tai psyykkistä poikkeamaa olisi. Minulla oli, kun olin lapsi, se oli aikuisuuteen asti, enkä oikeastaan tiedä sille syytä. Olisin varmaan hyötynyt jostain terapiasta, mutta kun äiti kyseli, en saanut sellaista, silloin ei kai ollut resursseja. En pystynyt nukkua yksin. Meillä oli ihan normaali perhe, en keksi oikeastaan muuta poikkeavaa, kuin että nukuin vanhempien kanssa. (itse en ottaisi lasta sillä tavalla häiritsemään yöelämääni, vaan keksisin toisen ratkaisun, mutta en mä pidä silti, että meillä olisi ollut hirveän outoa.)

Lisäys; normaaleissa perheissä, paitsi joissain.

 

Lisäys; normaaleissa perheissä, paitsi joissain.

Niin eihän se mikään ihannetilanne todellakaan ole. Olisin huolissaan ainakin, jos omat lapset tulis joka yö viereen.

Mutta en ymmärrä tuota, että kaikesta väännetään joku hyväksikäyttöjuttu, niinkuin ap tuntuu kuvittelevan

 

Olisin huolissaan ainakin, jos omat lapset tulis joka yö viereen.

Sama juttu. Kyllä se vaan ihmisen tavalliseen kehityskaareen kuuluu, että vanhemmista irtaudutaan hiljalleen. 10 v.n pitäis pystyä nukkumaan omassa sängyssä pääsääntöisesti (satunnaiset, ohimenevät pelot ja murheet kuuluvat tietty joka ikään ja vaikuttavat uniinkin.)

 

En todella sanonut noin. Eikä edes ap aloituksessaan sanonut noin. Älä väännä asioita toisenlaiseksi. Ensinnäkin ap:n miehellä on vissiin tilanne se että että etälapsi hakee isänsä läheisyyttä isällä ollessaan noin (erolapsi joka tapauksessa). Täysin ymmärrettävää. Ja niin kuin Lispetti sanoin niin normaalissa perheessä ei tuon ikäinen lapsi enää nuku joka yö isän ja äidin vieressä mutta jos silloin tällöin haluaa tulla niin se on täysin normaalia ja hyväksyttävää. Todella kieroutunutta on siihen laitella mitään ikärajoja.

No musta tuntuu, että jos kouluikäisellä on niin paljon pelkoja ja muita ongelmia, ettei kykene yötä omassa sängyssään nukkumaan, kannattaisi harkita lääketieteellistä hoitoa vieressä nukuttamisen sijaan. Joten kyllä, pidän lasta jollakin tavalla apua tarvitsevana, jos yksin nukkuminen on erittäin suuri kynnyskysymys.

 

Mä oon yli 30 v ja toisinaan nukun äitin vieressä vieläkin siellä ollessamme.
Isän vieressä en osaa enää nukkua, mutta joskus sukuloimassa ollessamme ollaan sit nukuttu minä, mun 2 lasta ja isovanhemmat samassa huoneessa ja siskonpedissä kaikki.
Ja ite nukuin äitini ja isäni välissä hiukan yli 10-vuotiaaksi, kaikki kesät menivät melkein kyl leireillä ja kavereilla heiluessa, mutta kotona ollessa äiskyn ja iskyn välissä pötkötin.
Ja kait ihan normaali tullu.
Mulla lapset(olen yh) ovat aina nukkuneet omissa sängyissään, koska ite ahistun jos mun pitää nukkua molempien kanssa heti alkuillasta. Yöllä toki saavat viereen tulla ja tulevatkin ja silloin saan kyl unenpäästä hyvin kiinni.
Isällään nukkuvat kahestaan levitettävällä sohvalla, isän nukkuessa uuden vaimonsa kanssa samassa huoneessa.
Että semmosta!

 

No musta tuntuu, että jos kouluikäisellä on niin paljon pelkoja ja muita ongelmia, ettei kykene yötä omassa sängyssään nukkumaan, kannattaisi harkita lääketieteellistä hoitoa vieressä nukuttamisen sijaan. Joten kyllä, pidän lasta jollakin tavalla apua tarvitsevana, jos yksin nukkuminen on erittäin suuri kynnyskysymys.

Meinaatko, että kaikille asioille on olemassa joku hoito tai hieno ratkaisu?

Ootsä joku hirveen nuori?

 

voi luoja näitä ketjuja.

meillä on 9-vuotias poika ,joka tasan nukkuu mun vieressä aina kun isänsä on poissa eli esim tällä hetkellä kaikki yöt maanantaista perjantaihin. en näe asiassa mitään ongelmaa enkä aio siitä sellaista tehdäkään.

 

No musta tuntuu, että jos kouluikäisellä on niin paljon pelkoja ja muita ongelmia, ettei kykene yötä omassa sängyssään nukkumaan, kannattaisi harkita lääketieteellistä hoitoa vieressä nukuttamisen sijaan. Joten kyllä, pidän lasta jollakin tavalla apua tarvitsevana, jos yksin nukkuminen on erittäin suuri kynnyskysymys.

Ja taas huomataan se että kyllä niillä sikiöillä on oikeuksia vaikka millä mitalla mutta sitten niillä jo syntyneillä lapsilla ei ole. Ja jos ne käyttäytyvät sinun mielestäsi epänormaalisti niin jo pitäisi lääkitystä saada etteivät liikaa vaivaa vanhempien oloa ja eloa.

Onneksi sinulle ei ole sitä erityistä tai jollain tavalla särkynyttä lasta siunantunut.

V*ttu mitä p*skaa!!

 

Meinaatko, että kaikille asioille on olemassa joku hoito tai hieno ratkaisu?

Ootsä joku hirveen nuori?

Meinaan, että ongelma todennäköisesti on jossakin syvemmällä ja kyllä, uskoisin että esim. terapia voisi asiaan auttaa.

 

Täysin ok etenkin jos ei joka yö. Rakkautta ja NORMAALIA taka-ajatuksetonta hellyyttä ei ole tässä maailmassa liikaa!!!

 

Ja taas huomataan se että kyllä niillä sikiöillä on oikeuksia vaikka millä mitalla mutta sitten niillä jo syntyneillä lapsilla ei ole. Ja jos ne käyttäytyvät sinun mielestäsi epänormaalisti niin jo pitäisi lääkitystä saada etteivät liikaa vaivaa vanhempien oloa ja eloa.

Onneksi sinulle ei ole sitä erityistä tai jollain tavalla särkynyttä lasta siunantunut.

V*ttu mitä p*skaa!!

En ole puhunut lääkityksestä. Ennemminkin sen ongelman paikantamisesta ja mahdollisesti terapiasta, jolla sitä voisi hoitaa. Pelkotilat voivat johtua jostakin pahemmastakin kuin vaikka telkkarin zombiohjelmasta, joten mielestäni siihen olisi hyvä saada apua jo nuorena.

 

En ole puhunut lääkityksestä. Ennemminkin sen ongelman paikantamisesta ja mahdollisesti terapiasta, jolla sitä voisi hoitaa. Pelkotilat voivat johtua jostakin pahemmastakin kuin vaikka telkkarin zombiohjelmasta, joten mielestäni siihen olisi hyvä saada apua jo nuorena.

Entä jos ne johtuu ihan vaan siitä zombiohjelmasta? Tai entä, jos on syytäkin pelätä, jotain sellaista, jolle vanhemmat, poliisi, tai lääkärit ei voi mitään? Entä jos peloista pitää vain kasvaa pois?

 

No silloin tällöin ok, mutta jos 10-vuotias vielä nukkuu perhepedissä niin on vähän outoa minustakin. Tuon ikäinen ei siitä vahingoitu että nukkuu omassa huoneessaan tai vähintään omassa sängyssään.

 

Entä jos ne johtuu ihan vaan siitä zombiohjelmasta? Tai entä, jos on syytäkin pelätä, jotain sellaista, jolle vanhemmat, poliisi, tai lääkärit ei voi mitään? Entä jos peloista pitää vain kasvaa pois?

No sitten täytyy kasvaa pois. Mahdollisimman kivuttomasti omassa sängyssä. Nukkumalla vanhempien vieressähän se vain pitkittyy.

 

Ainakin vaikeuttaa vanhempien yhdessäoloa ja seksielämää, siksikään ei hyvä jos kovin usein tuossa iässä vielä haluaa nukkua vieressä. Joskus toki.

 

En ole puhunut lääkityksestä. Ennemminkin sen ongelman paikantamisesta ja mahdollisesti terapiasta, jolla sitä voisi hoitaa. Pelkotilat voivat johtua jostakin pahemmastakin kuin vaikka telkkarin zombiohjelmasta, joten mielestäni siihen olisi hyvä saada apua jo nuorena.

Sori, lyhensin ajattelematta; lääketieteellistä hoitoa.

Mitäs terapiaa minulle olisit suositellut? Minä kun nukuin joskus vanhempieni vieressä vielä kuudennella luokalla. Minussa ei ollut mitään vikaa, ei edelleenkään ole diagnosoitu mitään. Mutta jotta vanhempani olisivat päässeet "helpommalla" niin kerro toki miten minut olisit parantanut. Lähdin siitä kyllä normaalisti rippikouluun yms.

 

No sitten täytyy kasvaa pois. Mahdollisimman kivuttomasti omassa sängyssä. Nukkumalla vanhempien vieressähän se vain pitkittyy.

Ahaa, ja sinä tiedät sen mistä? Mä olen nimittäin täysin eri mieltä.

 

Sori, lyhensin ajattelematta; lääketieteellistä hoitoa.

Mitäs terapiaa minulle olisit suositellut? Minä kun nukuin joskus vanhempieni vieressä vielä kuudennella luokalla. Minussa ei ollut mitään vikaa, ei edelleenkään ole diagnosoitu mitään. Mutta jotta vanhempani olisivat päässeet "helpommalla" niin kerro toki miten minut olisit parantanut. Lähdin siitä kyllä normaalisti rippikouluun yms.

Jos terapeutti olisi sinut arvioinut muutaman käynnin aikana, eikä todellista ongelmaa olisi löytänyt, olisin lykännyt sinut vain omaan huoneeseesi nukkumaan. En sen kummenpaa, jos olisit vain tottunut siihen ja pitänyt sitä jotenkin mukavampana, sen lopettaminen olisi todennäköisesti helpompaa. Viime kädessä vaikka hankkimalla lukon vanhempien oveen niin, ettei iso lapsi pääse sinne enää tunkemaan. Tai, jos jaksamista riittää, raahata muksua sängystä omaan sänkyyn aina kun sinne tunkee.

 

Ahaa, ja sinä tiedät sen mistä? Mä olen nimittäin täysin eri mieltä.

Jos nukuit edelleen ylä-aste ikäisenä vanhempiesi kanssa, se ongelma selkeästi oli huomattavan pitkittynyt. Jos sen olisi lopettanut jo 7-vuotiaana, vanhempasi olisivat saaneet nukkua keskenään useita vuosia ja sinä olisit nukkunut ne vuodet omassa sängyssäsi.

 

Mikä se on se ikä millon ei voi enää nukkua viekussa? Mun MOLEMMAT pojat (5 ja 6 vuotiaat) nukkuu 90% öistä mun vieressä/mun sängyssä ja minä sohvalla.... Mutta olenkin nyt eron jälkeen tähän antanut luvan kun ovat ehkä eron takia vähän taantuneet... tai siis iskän luona oleskelut ottaa koville. tai miten sen nyt osais selittää.... :/

 

Jos nukuit edelleen ylä-aste ikäisenä vanhempiesi kanssa, se ongelma selkeästi oli huomattavan pitkittynyt. Jos sen olisi lopettanut jo 7-vuotiaana, vanhempasi olisivat saaneet nukkua keskenään useita vuosia ja sinä olisit nukkunut ne vuodet omassa sängyssäsi.

En nukkunut yläasteikäisenä vanhempieni vieressä. Miksi se on ongelma että lapsi nukkuu välillä vanhempiensa vieressä, ja mikä ongelma se on? Vanhempani saivat nukkua usein myös kahden. Miksi lasten pitää olla aina mahdollismman vaivattomia vanhemmilleen?

 

mun mielestä on aikalailla samantekevää missä se lapsi nukkuu, kunhan nukkuu.
Meillä toi ekaluokkalainen nukkuu usein meidän sängyssä, toki myös siellä omassa sängyssään, välillä sohvalla ja joskus jopa lattialla.
15v tyttö saattaa tulla mun viereen jos ukko ei oo kotona.

ja mä ainakin käsitin ap:n viestistä et kyseessä on lapsi joka ei asu isänsä kanssa, vaan siellä ollessaan sit nukkuu isänsä vieressä.Kyllä teistäkin varmasti kaikki haluais sen lapsen kainaloonsa jos parin viikon välein samassa asunnossa yhdessä nukkuisitte.Mä ainakin haluaisin, oli se lapsi minkä ikäinen tahansa.

 

Jos terapeutti olisi sinut arvioinut muutaman käynnin aikana, eikä todellista ongelmaa olisi löytänyt, olisin lykännyt sinut vain omaan huoneeseesi nukkumaan. En sen kummenpaa, jos olisit vain tottunut siihen ja pitänyt sitä jotenkin mukavampana, sen lopettaminen olisi todennäköisesti helpompaa. Viime kädessä vaikka hankkimalla lukon vanhempien oveen niin, ettei iso lapsi pääse sinne enää tunkemaan. Tai, jos jaksamista riittää, raahata muksua sängystä omaan sänkyyn aina kun sinne tunkee.

muoks. Sä siis todella lukitsisit yli seitsenvuotiaan lapsen pois vanhempiensa ulottuvilta joka yö?
Hienoa.

 

muoks. Sä siis todella lukitsisit yli seitsenvuotiaan lapsen pois vanhempiensa ulottuvilta joka yö?
Hienoa.

Kyllä, jos lapsi ei muilla keinoilla omassa sängyssään pysy. Pidän sitä viimeisenä keinona. Tosin opettaisin jo nuoremmankin lapsen nukkumaan omassa sängyssään.