Muita vanhoja pienten lasten äitejä?

[QUOTE="vieras";27439581]Itseäni ei ole kyllä häirinneet yöherätykset yhtään, hormonithan siinä alussa suojaa kun yöllä imettää ja eipä tuo esikko onneksi mikään valvottaja ole koskaan ollutkaan. Ja ikää kun tulee, niin unentarve vähenee... [/QUOTE]

No suojaahan ne ja auttavat paljonkin, mutta itse olen kyllä kironnut sitä, ettei saanut/tehnyt lapsia nuorempana. Ainakin kuvittelen, että nuorempana kroppa olisi kestänyt paljon paremmin raskauden ja synnytyksen ja ennen kaikkea valvomisen. Kun lopetin imettämisen lapsen ollessa 11k, ja hormoonien vaikutus lakkasi ja lapsi silti heräilee useita kertoja yössä, niin aika puhki sitä alkaa olla.

Mutta toisaalta onhan tästä "vanhuudesta" hyötyäkin. Itse ainakin olen henkisesti paljon kypsempi äidiksi ja uskon olevani paljon kärsivällisempi ja lempeämpi kasvattaja lapselleni, kuin mitä olisin ollut parikymppisenä.

 

Vanhaksi tunteminen on enemmän asenteesta kiinni kuin iästä. Nyt 32 vuotiaana koen olevani liian vanha enää 4 lasta haaveilemaan joten onneksi meidän perhe on nuorempana lapsensa saanut, mutta tunnen monia jotka aloittavat vasta minun iässäni ja ovat elämänsä kunnossa!

 

No suojaahan ne ja auttavat paljonkin, mutta itse olen kyllä kironnut sitä, ettei saanut/tehnyt lapsia nuorempana. Ainakin kuvittelen, että nuorempana kroppa olisi kestänyt paljon paremmin raskauden ja synnytyksen ja ennen kaikkea valvomisen. Kun lopetin imettämisen lapsen ollessa 11k, ja hormoonien vaikutus lakkasi ja lapsi silti heräilee useita kertoja yössä, niin aika puhki sitä alkaa olla.

Mutta toisaalta onhan tästä "vanhuudesta" hyötyäkin. Itse ainakin olen henkisesti paljon kypsempi äidiksi ja uskon olevani paljon kärsivällisempi ja lempeämpi kasvattaja lapselleni, kuin mitä olisin ollut parikymppisenä.

No se on totta, että kroppa olis kestänyt paremmin nuorempana. Mutta tärkeämpää mun mielestä on se, että pää kestää Eli nuorempana en itse olis todellakaan jaksanut vauvaelämää, oli niin paljon kaikkea muuta kiinnostavampaa.

Pitää punnita hyödyt ja haitat ja tehdä ratkaisut sen mukaan, mikä on itselle tärkeintä. Onneksi vaihtoehtoja on.

 

Vanhaksi tunteminen on enemmän asenteesta kiinni kuin iästä. Nyt 32 vuotiaana koen olevani liian vanha enää 4 lasta haaveilemaan joten onneksi meidän perhe on nuorempana lapsensa saanut, mutta tunnen monia jotka aloittavat vasta minun iässäni ja ovat elämänsä kunnossa!

Ei se kyllä ihan vain pelkästä asenteesta ole kiinni. Onhan se selvää, että kroppa on jo "huonommassa" kunnossa kuin nuorempana ja juuri esim. tuo valvominen ottaa kovemmalle. Mutta tokihan tuo asennekin vaikuttaa.

 

Et ole mielestäni mitenkään erityisen vanha pienen lapsen äidiksi, ap. Sinun ikäisinäsi lapsen saaneita on useita, omasta lähipiiristänikin heitä löytyy muutamia Minusta on mielenkiintoista seurata, kuinka eri ikäisinä ihmiset lapsia oikeastaan saavatkaan. Eräs tuttavani on nelikymppinen ja hänellä on esikoispoika jo lentänyt pesästä, toinen puolestaan sai ensimmäisen lapsensa 38-vuotiaana

 

1-v tyttö löytyy ja itse olen 42-v ja eka vauva siis. Neiti nukkui alusta asti yöt hyvin joten eipä ole tarvinut valvoa lainkaan ja tosi helppo lapsi tähän saakka ollut. Raskaaksi tulin ekalla yrittämällä ja raskaus sujui kuin vettä vaan. Voisin aivan hyvin tehdä vielä toisenkin mutta ehkä neiti jää ainoaksi meidän perheessä. Nyt on paljon aikaa ja rahaa vauvan kanssa touhuta enkä olisi voinut kuvitellakaan tekeväni aiemmin kun matkustelimme paljon ja katselimme maailmaa. Nyt pidämme pari välivuotta ja sitten kun neiti kasvaa niin taas lähdemme hänellekin näyttämään maailmaa. Joku on valmis äidiksi nuorena ja joku vanhana olemme kaikki erilaisia ihmisiä. Joku on tässä iässä jo aivan ikäloppu ja joku vasta parhaimmillaan.

 

Mä oon saanut pari lasta alle kolmekymppisenä.
Ja mulla on tällainen outo haave, että haluaisin ehdottomasti vielä ainakin yhden lapsen. Toivoisin sen syntyvän sit kun mä oon jotain 33-35 v. Mä nimenomaan haluaisin kokea äidiksi tulon vielä kerran vähän vanhemmalla iällä....

 

Olen 46 ja 2 nuorinta lasta 5 ja 6.

 

minä täytän ens viikolla 40 ja meillä on kolme lasta, 18-, 16- ja 3-vuotiaat. Kaikki meidän lapset ovat olleet ns. helppoja, nukkuneet yönsä ja olleet ihan suht terveitäkin korvakierteitä lukuunottamatta mutta niistäkin on selvitty kitarisojen poistoilla ja korvien putkituksilla. Varmaan olisin tehnyt tälle iltatähdelle kaverinkin, mutta järki on voittanut, ainakin toistaiseksi ei vaan mulle on tehty kolme sektiota ja tuntuu siltä että ei enää kiitos, 3. oli henkisesti sen verran rankka kokemus.

 

Olen 45v ja lapsi 5v.

 

[QUOTE="aloittaja";27439484]Miten olette jaksaneet esim. 40-v hommata vauvan?itse tunnen toisinaan itseni niin vanhaksi ja väsyneeksi etten todellakaan enää vauvaa jaksaisi.[/QUOTE]

Et kai sinä ole se sama kirjoittaja, jonka mielestä olisi kamalaa olla nelikymppisenä parikymppisten lasten äiti?

 

Täällä 39 vuotias äiti maha pystyssä odottaen pikkuveljeä 2- ja 4 vuotiaille isosisaruksille Nuorempana olisi varmasti jaksanut paremmin fyysisesti, mutta tällä iällä ei kaipaa baari-iltoja tai festareita ja on kerennyt tekemään hyvän pätkän myös "kunnon töitä".

 

[QUOTE="aloittaja";27439484]Miten olette jaksaneet esim. 40-v hommata vauvan?itse tunnen toisinaan itseni niin vanhaksi ja väsyneeksi etten todellakaan enää vauvaa jaksaisi.[/QUOTE]

Minä olen 46 ja vielä jaksaisin helposti vauvan.
Ihmiset erilaisia.

 

Täällä 42-vuotias 10-, 7- ja 3-vuotiaiden äiti

 

Mä ajattelin ensiksi, että en kuulu ketjun kohderyhmään, mutta mä olen samanikäinen kun ap

En vaan koe itseäni mitenkään vanhaksi, mulla on neljä lasta ikähaarukalla 2-16.

 

Sain esikoisen 30 v. ja nyt 35 v. odotan toista. Jos olisin itse voinut asiaan vaikuttaa, olisin saanut lapseni alle 30v. eli esikoisen noin 25 v. ja toisen heti siihen perään. Nyt tunnen itseni jo vanhaksi tähän hommaan enkä nyt tarkoita jaksamista tms. vaan sitä että alkaa olla aika siirtyä toiseen elämänvaiheeseen. Ehkä tuo lähes 5 v. raskauden odottaminen teki jotenkin tehtävänsä, olisin halunnut ja ollut valmis perheenlisäykseen jo paljon aiemmin.

 

[QUOTE="Pistepirkko";27439539]Minusta tuntuu, että "vanhana" äitiytyneet jaksavat yövalvontoja paljon paremmin kuin nuoremmat. Ainakin valittavat niistä vähemmän. Hetken ne vaan kestää. Jos äidiksi jostain syystä tulee vasta tässä iässä, niin kyllä se kiitollisuus kantaa pidemmälle kuin mitä yövalvomiset väsyttää. Jos tiedätte mitä tarkoitan.[/QUOTE]

Mulla itellä toisenlainen kokemus. Esikoiseni sain 20v, eikä yövalvomiset tuntuneet missään. Tokani sain 36v ja oli kyllä paljon rankempaa. Se onkin ainoa asia, mikä vähän mietityttää tulevassa vauvassa. Ei voi kuin toivoa, että olisi edes suht hyvä nukkuja

 

Niin ja nyt olen siis 38-vuotias, lapsia kaksi, 17-v ja 1-v. ja kolmas tulossa.

 

Unentarpeet kyllä minulla ainakin on kasvaneet vanhemmiten. Hyvin jaksoin valvoa pienteni kanssa; syntyivät kun olin 24 ja 27. Nyt 49-vuotiaana miehen lapsenlasten kanssa yhden yön huonosti nukuttuani tarvitsen toipumiseen päiväkausia. Huolestuttaa nyt jo miten omia lapsenlapsia sitten aikanaan jaksan hoitaa...

Mitenköhän te sitten jotka nelikymppisenä synnytätte... jaksatte aikanaan omia lapsenlapsianne...?

 

Minä 47 v ja nuorin 6 v, eli 41 v sain nuorimman. Lisäksi löytyy 17 ja 19 v .
Olen jaksanut loistavasti. Todella helposti olen raskautunut kaikkien kolmen kohdalla.

 

Meillä 4-v lapsi.Tuntuu että tällä palstalla kaikki on saanut lapsensa joptain 20-v muita
samanikäisiä?

MINÄ! Samanikäinen oon sun kanssa ja samanikäinen lapsikin.

 

saan neljännen lapsen yli nelikymppisenä, ja tähän mennessä raskaus on ainakin mennyt ihan yhtä helposti kuin muillakin. Vanhin lapsi jo pitkällä teini-iässä.

Minä en ole vanha ja itse asiassa paremmassa fyysisessä kunnossa kuin aikoinaan esikoisen saatuani. Ja 2 lasta lyhyillä ikäeroilla ei ainakaan ollut varmasti helpompaa kuin tulevan kanssa, joten uskon jaksavani hyvin

 

[QUOTE="hmh";27440594]Unentarpeet kyllä minulla ainakin on kasvaneet vanhemmiten. Hyvin jaksoin valvoa pienteni kanssa; syntyivät kun olin 24 ja 27. Nyt 49-vuotiaana miehen lapsenlasten kanssa yhden yön huonosti nukuttuani tarvitsen toipumiseen päiväkausia. Huolestuttaa nyt jo miten omia lapsenlapsia sitten aikanaan jaksan hoitaa...

Mitenköhän te sitten jotka nelikymppisenä synnytätte... jaksatte aikanaan omia lapsenlapsianne...?[/QUOTE]

Tota ei varmaankaan moni ajattele. Et jos mä synnytän 40-vuotiaana ja se mun lapsi synnyttää 40-vuotiaana. Niin olen sit itse jo 80 v mummo. Jos siis elän edes niin kauan.... Kiva!

 

32 vuotias ja esikoista odottelen. En ole mielestäni vanha, nyt oli sopiva aika lapselle ja sopiva elämäntilanne.
Helsingissä muistaakseni ensisynnyttäjien keski-ikä on 30 vuotta.

 

ole 33 ja kaksi lasta, 9 vuotias ja 4 kuukautinen vauva. Vauva melkein täysimetyksellä. Välillä väsyttää, toisinaan ei,. En tiedä olenko vanha, mutta esikoisen saatuani oli liian nuori, 25-vuotias ja ajattelin asioista paljon lapsellisemmin kuin nykyisin.