Miukula ja Häivähdys, ihania uutisia!
Tervetuloa tiuhti ja Seemi, palstan aiheen huomioiden voisi sanoa, että toivottavasti ette joudu viipymään kovin kauan näiden asioiden äärellä!
Joku tuolla taannoin kyseli, että sattuuko aukiolotutkimus. Itselläni ainakin oli ehkä kivuliain hoitotoimenpide, mitä olen ikinä kokenut, enkä varsinaisesti pidä itseäni mitenkään kipuherkkänä. Meinasin kirjaimellisesti pyörtyä siihen pöydälle. Olisi lohdullista tietää, että inseminaatio ei satu, vaikka samoilla "kulmilla" siinä pyöritäänkin. Tosin on monet sanoneet että aukiolotutkimuskaan ei heillä ole tuntunut juuri miltään..
Nyysy: Kirjoitit, että netin ovistestit eivät olisi luotettavia. Olen itse aina käyttänyt niitä (oisko mammaksi.fi tms.) ja niissä kyllä on mielestäni ollut aika usein täysin toimimattomia liuskoja (ei tule edes kontrolliviivaa). Ja kamalan hitaita ne on myös, mulla kestää viivan muodostuminen varmaan yli vartin.. Kai sitä pitäisi lääkärin mieliksi ensi kierrossa tikutella niin voi sitten sanoa edes yrittäneensä. Jospa nyt sitten ostaisin vaikka niitä apoteekin testejä. En vaan ihan ymmärrä noiden ovistestien jujua, mikäli yhdynnät on tyyliin joka toinen päivä kierron puolivälin aikoihin. Kun eihän se testi kerro muuta, kun että ovulaatiolla on suotuisat olosuhteet tapahtua, ei sitä tapahtuuko se.
Ambrosia: Vaikka clomit ei mulla tuoneetkaan toivottua apua, niiden käytön jälkeen luomukierto on jälleen kahden vuoden epäsäännöllisyyden jälkeen hyvin säännöllinen (n.30pv). Ja tuskin ne sentäs enää vaikuttaa kun viimeisen kuurin söin joskus..hmm..kesä-heinäkuussa?
Olen itse käyttänyt tuota samaa ajattelutapaa: "ensi synttäreinä olen jo raskaana", "ensi jouluna olen jo niin pitkällä että voin kertoa äidille raskaudesta" ym. Alussa tämä oli ihan toimiva ratkaisu tavallaan "antaa itselleen aikaa", mutta nyt se alkaa kääntyä itseään vastaan kun tulee näitä tapauksia että minunhan piti olla raskaana jo viime, vai oliko se toissa synttäreinä.. Toisaalta, onneksi en siinä hetkessä tiennyt että en olisi. Ei tätä kestä kuin korkeintaan pettymys kerrallaan.
Täällä odotellaan menkkoja alkavaksi, odotettavissa varmaan viimeistään tiistaina. Ärsyttää kun tietää jo kokemuksesta, että vaikka kuinka tietää ettei ole raskaana, aina se veren näkeminen aiheuttaa raskaan henkisen pettymyksen.
Toissa päivänä jälleen yksi lapseton ystäväni ilmoitti olevansa raskaana. Pahinta näissä ystävien raskauksissa ei enää ole se raskausajan seuraaminen (näitä on ollut jo niin pirun monta) vaan se, että saisi ystävyyssuhteen pysymään ennallaan. Se on surullista, että jopa omat ystävät alkaa jollain tasolla vältellä tai vähintäänkin puheenaiheet muuttuu pinnallisiksi, kun pelätään mitä minulle voi sanoa ettei vain tulisi paha mieli. Ei uskalleta kertoa omasta onnesta, koska minä en kenties niin kauhean onnellinen (ainakaan sillä osa-alueella) ole. Sanoin kyseiselle ystävälle tästä, mutta tulos oli se, että hän kyllä jutteli paljon eikä ollut vaivautuneen oloinen, mutta päätyi sitten puhumaan muutaman tunnin vain omista asioistaan. Eli minulta ei uskalleta kysyä mitä kuuluu, koska vastaus ei ehkä olisikaan mitään ilolientä.. Lapsettomuuden kylkiäisenä tulee siis myös näköjään yksinäisyys.
Tervetuloa tiuhti ja Seemi, palstan aiheen huomioiden voisi sanoa, että toivottavasti ette joudu viipymään kovin kauan näiden asioiden äärellä!
Joku tuolla taannoin kyseli, että sattuuko aukiolotutkimus. Itselläni ainakin oli ehkä kivuliain hoitotoimenpide, mitä olen ikinä kokenut, enkä varsinaisesti pidä itseäni mitenkään kipuherkkänä. Meinasin kirjaimellisesti pyörtyä siihen pöydälle. Olisi lohdullista tietää, että inseminaatio ei satu, vaikka samoilla "kulmilla" siinä pyöritäänkin. Tosin on monet sanoneet että aukiolotutkimuskaan ei heillä ole tuntunut juuri miltään..
Nyysy: Kirjoitit, että netin ovistestit eivät olisi luotettavia. Olen itse aina käyttänyt niitä (oisko mammaksi.fi tms.) ja niissä kyllä on mielestäni ollut aika usein täysin toimimattomia liuskoja (ei tule edes kontrolliviivaa). Ja kamalan hitaita ne on myös, mulla kestää viivan muodostuminen varmaan yli vartin.. Kai sitä pitäisi lääkärin mieliksi ensi kierrossa tikutella niin voi sitten sanoa edes yrittäneensä. Jospa nyt sitten ostaisin vaikka niitä apoteekin testejä. En vaan ihan ymmärrä noiden ovistestien jujua, mikäli yhdynnät on tyyliin joka toinen päivä kierron puolivälin aikoihin. Kun eihän se testi kerro muuta, kun että ovulaatiolla on suotuisat olosuhteet tapahtua, ei sitä tapahtuuko se.
Ambrosia: Vaikka clomit ei mulla tuoneetkaan toivottua apua, niiden käytön jälkeen luomukierto on jälleen kahden vuoden epäsäännöllisyyden jälkeen hyvin säännöllinen (n.30pv). Ja tuskin ne sentäs enää vaikuttaa kun viimeisen kuurin söin joskus..hmm..kesä-heinäkuussa?
Olen itse käyttänyt tuota samaa ajattelutapaa: "ensi synttäreinä olen jo raskaana", "ensi jouluna olen jo niin pitkällä että voin kertoa äidille raskaudesta" ym. Alussa tämä oli ihan toimiva ratkaisu tavallaan "antaa itselleen aikaa", mutta nyt se alkaa kääntyä itseään vastaan kun tulee näitä tapauksia että minunhan piti olla raskaana jo viime, vai oliko se toissa synttäreinä.. Toisaalta, onneksi en siinä hetkessä tiennyt että en olisi. Ei tätä kestä kuin korkeintaan pettymys kerrallaan.
Täällä odotellaan menkkoja alkavaksi, odotettavissa varmaan viimeistään tiistaina. Ärsyttää kun tietää jo kokemuksesta, että vaikka kuinka tietää ettei ole raskaana, aina se veren näkeminen aiheuttaa raskaan henkisen pettymyksen.
Toissa päivänä jälleen yksi lapseton ystäväni ilmoitti olevansa raskaana. Pahinta näissä ystävien raskauksissa ei enää ole se raskausajan seuraaminen (näitä on ollut jo niin pirun monta) vaan se, että saisi ystävyyssuhteen pysymään ennallaan. Se on surullista, että jopa omat ystävät alkaa jollain tasolla vältellä tai vähintäänkin puheenaiheet muuttuu pinnallisiksi, kun pelätään mitä minulle voi sanoa ettei vain tulisi paha mieli. Ei uskalleta kertoa omasta onnesta, koska minä en kenties niin kauhean onnellinen (ainakaan sillä osa-alueella) ole. Sanoin kyseiselle ystävälle tästä, mutta tulos oli se, että hän kyllä jutteli paljon eikä ollut vaivautuneen oloinen, mutta päätyi sitten puhumaan muutaman tunnin vain omista asioistaan. Eli minulta ei uskalleta kysyä mitä kuuluu, koska vastaus ei ehkä olisikaan mitään ilolientä.. Lapsettomuuden kylkiäisenä tulee siis myös näköjään yksinäisyys.