Itse olen elämäni aikana pelannut paljon tietokonepelejä, tosin ihan ekan kerran vasta joskus 3-4-luokkalaisena. 70-luvulla kun ei noita välineitä pahemmin ollut. Välillä pelattiin todella paljonkin, mutta välillä homma oli vähäistä. Nuorena ja aikuisena ei enää ampumispelit niinkään kiinnostaneet, vaan erilaiset strategiapelit (roolipelit jne. pelit myös). Se ero noihin minun lapsuuteni peleihin on, että nykyiset pelit antavat kaiken todella valmiina. Ennen pelit olivat pelkistettyjä ja mielikuvitukselle oli enemmän tilaa.
Suhtaudun alle kouluikäiseten pelaamiseen erittäin kielteisesti. Ala-asteikäisten pelaaminen on hieman eri juttu, mutta en usko että se silloinkaan olisi kovin hyödyllistä, haittoja keksin kyllä. Tietokonepelien ja television tarjoama kokemus on hyvin kokonaisvaltainen ja se ei anna hirveästi tilaa mielikuvitukselle. Tutkimuksia aiheesta on kosolti ja etenkään alle kouluikäisten pelaamiselle ei löydy pahemmin tukea. Se ei ole vain epähyödyllistä, se on haitallista. Ei tietenkään pieni pelaaminen paljoa vahinkoa tee. Mutta se ei ole kauhean hyvä peruste pelaamiselle, että se ei vähäisessä määrin ole erityisen haitallista. Ei tupakanpolttokaan ole vähäisessä määrin kovin haitallista - edes lapselle.
