onko kellekkää tehty tällasta toimenpidettä? Ku mä nyt sain sen tuomion...

välilevypullistuma, painaa hermoja. Liian pieni leikattavaksi mutta niin suuri että pakko hoitaa. Eli anestesialääkäri laittaa epiduraalin ja sitten kortisonia selkäytimeen. Eli hermo puutuu ja samalla kortisoni kutistaa pullistumaa. Onko kellekkää tehty? Onko ollu apua? Mä en kestä tätä kipua enää...

 

en ole koskaan kuullutkaan. toivottavasti saat avun, hermosärky on vihonviimeistä.

 

mä en ymmärrä miksei voi vaan leikata... Kuulemma parista millistä pullistuman leikkaus kiinni. Ei edes vaikka näin kovat oireet...

 

´Selkäleikkauksissa onnistumisprosentti on kai jotain luokkaa 50%, loput pahenee tai pysyy ennallaan. Haluatko tosiaan jonkun sorkkimaan hermojasi vai odotteletko paranemista?

 

Selkäleikkauksia kyllä vältellään viimeiseen asti. Miehelläni on sama ongelma, välilevyn pullistuma, vaikutaa kävelyyn, eikä pysty esim. pelaamaan mitään sivuittaisliikkeessä olevia pelejä, hänen toinen jalkansa on koko ajan tunnoton. Selkä jymähtää muutaman kerran vuodessa tosi kipeäksi, silloin on täysin toiminta kyvytön. Ja mitää hoitoa ei ole edes ehdotettu.

 

no mulle annettiin paranemisajaksi vuosi ilman mitään toimenpidettä, tolla puudutuksella on toivottu vaikutus vain 15% kaikista tehdyistä joten tuo 50% kuulostaa oikein hyvältä. Oletko koittanut elää helvetillisen kivun kanssa? Valvonut ja kärsinyt? Mä oon jo pari kuukautta ja alkaa olla voimat lopus...

 

Mulla myös välilevynpullistuma, selkä on vaivannut jo 22 vuotta. Välillä parempi, sitten kun menee pahaksi niin sitten ei tarvii edes kävellä. Nyt viimeisin kipu vaivannut jo 7 kk. Ei ole tuollaista hoitoa ehdotettu, menisin kyllä jos ehdotettaisiin. Jalka oli tunnoton 5 kk, nyt onneksi tunto palasi. Mutta mies joutui suihkun jälkeen laittamaan mulle housut jalkaan, kun en itse saa. Kyllä vituttaa.

Toivon että saat avun, mä alan olla jo toivoni menettänyt.

 

Oletko kokeillut osteopatiaa? Mulla auttoi välittömästi ekasta kerrasta. Toki kävin parin viikon päästä uudestaan ja säännöllisesti hetken aikaa. Nyt käyn aina silloin tällöin edelleen korjauttamassa kropan asentoja ja selkää.

Mulla siis välilevynpullistuma, jonka lääkäri meinasi leikata, mutta alkoi parantua itsekseen ja lopullisen avun sain osteopaatilta. Mun pullistuma ei varmaan ollut yhtä paha kuin sulla ap, mutta osteopaatti on hoitanut pahempiakin. Kokeile ihmeessä, jos et ole vielä käynyt.

 

mulla on kans jalka tunnotom. Istumaan en pysty 5min kauempaa enkä seisomaan sen pidempään. Nukkunut en ole koko aikana, särkylääkkeet ei auta alapää on tunnotom ja seksi ei tunnu miltään jos sitä pystyy edes harrastamaan. En pääse kyykystä ylös toisen jalan varassa ollenkaan. Ja tää kipu, voi luoja tää on kamalaa. Nyt tuntuu siltä et haluaisin leikata jalan irti. Olen väsynyt ja kiukkuinen. En pysty leikkimään lasten kanssa. Itku on herkässä... Tekis mieli tehdä jotain et se pullistuma pahenis ja se leikattais. Niin epätoivoinen olen...

 

[QUOTE="alkup";27180666]mulla on kans jalka tunnotom. Istumaan en pysty 5min kauempaa enkä seisomaan sen pidempään. Nukkunut en ole koko aikana, särkylääkkeet ei auta alapää on tunnotom ja seksi ei tunnu miltään jos sitä pystyy edes harrastamaan. En pääse kyykystä ylös toisen jalan varassa ollenkaan. Ja tää kipu, voi luoja tää on kamalaa. Nyt tuntuu siltä et haluaisin leikata jalan irti. Olen väsynyt ja kiukkuinen. En pysty leikkimään lasten kanssa. Itku on herkässä... Tekis mieli tehdä jotain et se pullistuma pahenis ja se leikattais. Niin epätoivoinen olen...[/QUOTE]

Hurjalta kuulostaa! Mutta se osteopatia? Jos olet pääkaupunkiseudulta, voin antaa hyvän osteopaatin yhteystiedot.

 

en oo pk-seudulta. Mä en usko et osteopaatti pystyy selän synnynnäisiin rakennevikoihin vaikuttamaan? Ja jos menisin sellaiselle, joutuisin ajamaan lähimmälle n puolen tunnin matkan ja siihen en pysty...

 

[QUOTE="alkup";27180397]no mulle annettiin paranemisajaksi vuosi ilman mitään toimenpidettä, tolla puudutuksella on toivottu vaikutus vain 15% kaikista tehdyistä joten tuo 50% kuulostaa oikein hyvältä. Oletko koittanut elää helvetillisen kivun kanssa? Valvonut ja kärsinyt? Mä oon jo pari kuukautta ja alkaa olla voimat lopus...[/QUOTE]

Minä olen elänyt helvetillisen kivun kanssa, ja minulle on tehty leikkaus, joka meni läheltä hermoja. Tilapäinen tai pysyvä hermovaurio oli riskinä. Useimmille tulee leikkauksen seurauksena puutumista, mutta on myös pienen pieni riski, että voi tulla myös pysyvää hermosärkyä tai tilanne voi pahentua. Harkitsin leikkaukseen menemistä todella tarkkaan, vaikka riski oli pieni. Lopulta päädyin leikkaukseen, koska se oli paras vaihtoehto tilanteessa eikä muut hoidot tuntuneet auttavan. Siitä jäi pysyviä tuntohäiriötä, vaikka se leikkaus muuten onnistuikin. En todellakaan suosittele leikkaushoitoa, joissa hermot voivat vaurioitua vakavasti jos se ei ole aivan välttämätöntä ja ainoa vaihtoehto, etenkin jos riski on suurempi kuin 1/10 000 (mikä se oli minun leikkauksessani).

 

no mä en tiedä miten tätä pitäis punnita. Olen jo, alle kolmikymppisenä, menettänyt tunnon oik jalasta, kyvyn tuntea, nauttia ja harrastaa seksiä. Menettänyt kyvyn juosta, lenkkeilla. Menettänyt kyvyn leikkiä lasten kanssa. Olen menettänyt yöuneni jatkuvien 24/7 kipujen, helvetillisien kipujen takia. Mitä pahempaa leikkaus voisi tehdä juuri minulle? Tuskin mitään. Jaa niin ja varpaat eivät enää liiku ja kipu on alkanut levitä myös toiseen jalkaan.

 

[QUOTE="alkup";27180885]no mä en tiedä miten tätä pitäis punnita. Olen jo, alle kolmikymppisenä, menettänyt tunnon oik jalasta, kyvyn tuntea, nauttia ja harrastaa seksiä. Menettänyt kyvyn juosta, lenkkeilla. Menettänyt kyvyn leikkiä lasten kanssa. Olen menettänyt yöuneni jatkuvien 24/7 kipujen, helvetillisien kipujen takia. Mitä pahempaa leikkaus voisi tehdä juuri minulle? Tuskin mitään. Jaa niin ja varpaat eivät enää liiku ja kipu on alkanut levitä myös toiseen jalkaan. [/QUOTE]

Kukaan ei varmaan vähättele oireitasi tai kipuasi, mutta ehkä sinun kannattaisi yrittää löytää lääkärisi kanssa hoito, joka auttaa. Mitä hoitoja olet jo kokeillut? Miten paljon olet lukenut aiheesta esimerkiksi lehdistä tai netistä?

Ymmärrän, että leikkaus saattaa tuntua "easy-fixiltä", mutta sitä se ei ole. Eikä hoito lopu leikkaukseen. Minulla meni leikkaukseen valmistavan hoidon, siihen toipumiseen ja jälkihoidon kanssa yli 2 vuotta. Olen myös tarvinnut sen jälkeen lisähoitoa pariin otteeseen. Miten paljon olet ottanut selvää leikkauksesta ja kaikesta siihen liittyvästä?

Minusta on tärkeintä, että ymmärrät hoitosi ja sairautesi, että voit tehdä oikeita päätöksiä.

(Vinkkinä, minulla hermokipuun auttaa kuuma haude paremmin kuin särkylääkkeet, ei välttämättä toimi kaikilla, mutta jos et ole kokeillut, voi se olla kokeilemisen arvoinen, kunhan varmistat ensin lääkäriltä, että siitä ei ole haittaakaan.)

 

Huomasin, että aloitusviestissäsi kerroit lääkärisi ehdottaneen toista hoitoa. Eikö sitä kannattaisi kokeilla jos se vaikka auttaisi? Jos se ei auta, niin sitten miettimään muita vaihtoehtoja. Älä luovu toivosta.

 

Hurjalta kuulostaa! Mutta se osteopatia? Jos olet pääkaupunkiseudulta, voin antaa hyvän osteopaatin yhteystiedot.

Mua kyllä kiinnostais tuon hyvän osteopaatin tiedot. Itekin sain kesäkuussa välilevynpullistuma diagnoosin + joku spondyloosi???

 

joo siihen selkäytimen puudutus ja kortisonihoitoon laitettiin 1.kiireellisenä jonoon eli pari viikkoa pitäisi kestää vielä, josko se auttais... Kylmä ja lämpöhauteita on kokeiltu, samoin erilaisia tulehduskipulääkekombeja, myös fysikaalista on kokeiltu mutta nyt kuvat nähtyään lääkäri kielsi sen. Liikkunut olen sen mitä pystyy, en ole jäänyt makaamaan. Lääkäri antoi vaihtoehdot hoidolle, aika tai tämä puudutus. On vain kamala tällaine psykofyysisesti ja sosiaalisesti invalidisoiva sairaus. Myös pissaa on alkanut tulla housuihin, ei pysy sisällä. Ja se jos joku on kamalaa, kun ei uskalla mihinkää mennä ku pelkää et jos kuset tulee housuun...

 

Mä en kannata myöskään leikkausta kuin äärimmäisessä tilanteessa. Ystäväni joutui pyörätuoliin epäonnistuneen selkäleikkauksen jälkeen. Hän oli alta 40v kun monen vuoden kipujen jälkeen meni pitkän mietinnän jälkeen leikkaukseen. Apu piti saada mutta toisin kävi

 

[QUOTE="alkup";27181016]joo siihen selkäytimen puudutus ja kortisonihoitoon laitettiin 1.kiireellisenä jonoon eli pari viikkoa pitäisi kestää vielä, josko se auttais... Kylmä ja lämpöhauteita on kokeiltu, samoin erilaisia tulehduskipulääkekombeja, myös fysikaalista on kokeiltu mutta nyt kuvat nähtyään lääkäri kielsi sen. Liikkunut olen sen mitä pystyy, en ole jäänyt makaamaan. Lääkäri antoi vaihtoehdot hoidolle, aika tai tämä puudutus. On vain kamala tällaine psykofyysisesti ja sosiaalisesti invalidisoiva sairaus. Myös pissaa on alkanut tulla housuihin, ei pysy sisällä. Ja se jos joku on kamalaa, kun ei uskalla mihinkää mennä ku pelkää et jos kuset tulee housuun...[/QUOTE]

Toivotaan, että puudutushoito tehoaa. Onneksi sun ei tarvi kovin kauan odotella. Tilanteesi on kyllä kamala, mutta pysy optimistina. Osaa myös vaatia hoitoa jos tuntuu, että hoito ei auta tai ei auta tarpeeksi (mutta sen varmaan olet osannutkin!) Ainakin minulla on vähän sellaisia kokemuksia, että kroonisia kipuja vähätellään helposti ja jätetään mielellään hoitamatta kokonaan jos asiakas ei osaa itse vaatia hoitoa. Ja muista, että sairautesi ei ole osa "minääsi" eikä sinun tarvitse hävetä itseäsi sen vuoksi.

 

musta tuntuu et mun tilanne on aika äärimmäinen. Epätoivoinen... Mä niin toivon et siitä puudutuksesta on hyötyä mut siinäkin on riskinsä...

 

lääkäri ei vähätelly mun oireita vaikka aluksi tuntui niin. Tätä hoitoa on kuulemma kokeilu kroonisen selkäkivun hoidossa ja sanoi et vaikka mun tilanne on akuutti niin kokeillaan tätä kun kerta nyt ei leikata. Ilmeisesti toi puudutusjuttu on sit aika uus?

 

[QUOTE="alkup";27181016]joo siihen selkäytimen puudutus ja kortisonihoitoon laitettiin 1.kiireellisenä jonoon eli pari viikkoa pitäisi kestää vielä, josko se auttais... Kylmä ja lämpöhauteita on kokeiltu, samoin erilaisia tulehduskipulääkekombeja, myös fysikaalista on kokeiltu mutta nyt kuvat nähtyään lääkäri kielsi sen. Liikkunut olen sen mitä pystyy, en ole jäänyt makaamaan. Lääkäri antoi vaihtoehdot hoidolle, aika tai tämä puudutus. On vain kamala tällaine psykofyysisesti ja sosiaalisesti invalidisoiva sairaus. Myös pissaa on alkanut tulla housuihin, ei pysy sisällä. Ja se jos joku on kamalaa, kun ei uskalla mihinkää mennä ku pelkää et jos kuset tulee housuun...[/QUOTE]

Mä ymmärrän sua erittäin hyvin!! ite kärsiny välilevyn pullistumastra joka painaa hermoa jo 2 vuotta. Olisin päässyt/joutunut leikkaukseen 2011 alkuvuodesta mutta peruin sen koska selkä tuntui paremmalta.
Olen nyt ollu pitkään suht hyvässä kunnossa kunnes kuukausi sitten tää helvetti alkoi. Jalat puutuu ja ei toimi, en pysty nousemaan kantapäilleni ja oikeassa jalkaterässä ei ole voimaa yhtään. Hermokipu molemmissa jaloissa on järjen vievää =( Seisoessani olen vinossa ja kävely tuottaa tuskaa. Menin sitte viimein tälläviikolla lääkäriin taas ja sain lyricaa ja lähetteen kirurgille joka päättää leikkauksesta/jatkosta.
Mieliala on ollut erittäin matalalla ja olen ollut tosi helposti ärtyvä. Lyrica vaikuttaa mielialaan positiivisesti ja olen jaksanu tehdä vaikka mitä ja olen ollut pitkästä aikaa jopa iloinen...

 

[QUOTE="alkup";27181086]musta tuntuu et mun tilanne on aika äärimmäinen. Epätoivoinen... Mä niin toivon et siitä puudutuksesta on hyötyä mut siinäkin on riskinsä...[/QUOTE]

Minusta tuntuu, että sinä nyt mittaat tilanteesi äärimmäisyyttä kipujesi kautta, mutta terveysasioissa kannattaa pyrkiä olemaan mahdollisimman objektiivinen. Tiedän kyllä itsekin hyvin, että kun on kamala olo, objektiivisena ja rationaalisena pysyminen on vaikeaa. Mutta pyri mittaamaan tilannettasi paitsi olosi myös saamiesi hoitojen kautta. Minusta leikkaus on viimeinen vaihtoehto kun kaikki muu kokeilemisen arvoinen on kokeiltu. Minusta on myös tärkeää, että et tee leikkauspäätöstä ennen kuin tiedät, millaisia riskejä leikkaukseen kuuluu, millainen jälkihoito on, jne.

Se voi ehkä tuntua omituiselta, mutta jos jotain komplikaatioita tulee, ne on helpompi kestää ja käsitellä kun on tehnyt päätöksen kaikista faktoista tietoisena kuin jos ne tulevat yllätyksenä tai ei ole niihin ollenkaan valmistautunut. Silloin tietää, että teki parhaan mahdollisen päätöksen siinä tilanteessa eikä tarvetta jossittelulle ole.

 

sekin tuli mieleen, et mun pitää varmaan vaihtaa alaa, oon erikoissairaanhoitajana aika raskaassa työssä, en tiedä pystynkö tähän työhön enää. Olen unelma ammatissa nyt mutta en tiedä mitä sitten alkaisin tekemään... Ehdotuksia?

 

ja joo, oon sh mut näistä vaivoista ja niihin liittyvistä hoidoista tiedän hyvin vähän ja tästä puudutuksesta oo ikänä kuullu edes...