avopuolisot ja omistusasunto, kun on lapsia

["kolmen lapsen äiti"]

Miten teillä on asunnon omistaminen järjestetty? Meillä mies käy töissä ja tienaa. Kun menen töihin palkkani on hieman yli 2000 euroa brutto eli ei paljon mitään. Mies tienaa paljon enemmän ja hänen nimissään on myös talomme. Hän ei suostu siihen, että laitettaisiin talo edes osittain minun nimiini, kun menen töihin. Kun en minä pysty kunnolla osallistumaan sen maksuun.

Olen ollut lasten kanssa kotona vuosia, mutta se on ollut myös mieheni tahto. Meillä menee niin ja näin, on alamäkiä ja ylämäkiä ollut koko ajan. Mutta minusta minun kuuluisi edes vähän saada omaisuutta kanssa. Auton sain nimiini pitkän ruinaamisen jälkeen, mies sen maksoi.

Onko muilla samalailla vai muuten järjestetty ja nyt tarkoitan nimenomaan AVOLIITTOJA. Minähän jään ilman omaisuutta jos tulee ero. Pelottaako teitä vastaavassa tilanteessa olevia vai onko teillä asiat toisin. Mitä minun pitäisi nyt tehdä, jatkaa pyyntöä saada taloa omiin nimiiini. Maksaisinhan vähän lainaakin.

 

[miunmau]

Jos oma mieheni olisi aikoinaan noin tehnyt, niin väistämättä olisi mieleen tullut, että miehellä on jossain välissä aikomus erota.

Eikös nykyään ole sellainen laki, että avopuolisoilla olisi oikeus toisen omaisuuteen, vai onko se vain kuolemantapauksessa?

 

[Ken guru]

Jos oma mieheni olisi aikoinaan noin tehnyt, niin väistämättä olisi mieleen tullut, että miehellä on jossain välissä aikomus erota.

Eikös nykyään ole sellainen laki, että avopuolisoilla olisi oikeus toisen omaisuuteen, vai onko se vain kuolemantapauksessa?

Jos on yhteisiä lapsia/yhteinen lapsi, tai on asunut yhdessä viisi vuotta, niin silloin yhdessä olon aikana kertynyt omaisuus voidaan mahdollisesti osittaa eron yhteydessä.

 

[eronnut äiti]

mielessä et jos teillä menee huonosti ja ero ei ole mahdoton ajatus niin sinähän olet se joka lähtee lasten kanssa vuokralle ja mies pitää kotinsa ja omaisuutensa. Ok hyvä että edes auto on nimissäsi mutta jos olisin sinä niin pistäisin tulevasta palkasta aina 1000eur tilille säästöön. En todellakaan suostuisi maksamaan ruoka,vaate, sähkä ym kuluja jotka eivät kartoita omaisuuttasi yhtään. Teidän tilanteessa miehelle jäisi omaisuus ja sinulle auto. Kuoleman tapauksessa et saa lesken eläkettä ja lapset perii isänsä, tosin lasten perintöön et voi koskea vaikka ei olisi rahaa ruokaan tai vuokraan.

 

["kolmen lapsen äiti"]

Jos oma mieheni olisi aikoinaan noin tehnyt, niin väistämättä olisi mieleen tullut, että miehellä on jossain välissä aikomus erota.

Eikös nykyään ole sellainen laki, että avopuolisoilla olisi oikeus toisen omaisuuteen, vai onko se vain kuolemantapauksessa?

Se laki on vain kohtuullistamista. Eli voi saada hieman pesämunaa tai minä ehkä sen auton. eli todella vähän ja siinä pitää lähteä hakemaan varmaan käräjien kautta oikeuttaan ja se maksaa sitten enemmän kuin siinä voi hyötyä.

Oletko sinä jo naimisissa vai miten teillä sitten sovittiin asiat?

Minusta tuntuu, että aina kun toinen ei suostu menemään naimisiin niin sillä on mahdollinen aikomus joskus erota ja meillä mies ei halua naimisiin.

 

[lissukka.]

Jos maksat taloa, tottakai myös sinun nimiisi. Ja muutenkin, en olisi vastaavanlaisessa suhteessa.

 

["vieras"]

Jos on yhteisiä lapsia/yhteinen lapsi, tai on asunut yhdessä viisi vuotta, niin silloin yhdessä olon aikana kertynyt omaisuus voidaan mahdollisesti osittaa eron yhteydessä.

Ihan koko omaisuus? eiköse ole vain pieni summa vain, jonka joutuu toiselle maksamaan. Jos mulla on asunto, miehellä ei mitään ja se on ollut lasten kansa kotona, niin minä maksaisin ehkä sille pienen hyvityksen, ei puolia asunnosta.

 

[Äipykkä]

Avopari ollaan, kaksi lasta. Asunto puoliksi kummankin nimissä, toinen auto toisen ja toinen toisen. Mies tienaa reilusti enemmän kuin minä.
Silti IKINÄ en suostuisi muuhun järjestelyyn.
Myös siinä tilanteessa jos ollaan naimisissa ja kaikki kummankin nimissä ja toinen tienaa enemmän kuin toinen katsotaan, että toisen kuuluukin maksaa enemmän kuin toisen, mutta silti kaikki jaetaan eron sattuessa. Eli eron tullessa katsotaan, että se on ok että toinen on maksanut enemmän koska on tienannut enemmän, mutta ei se vaikuta jakoon, paitsi tietenkin jos on avioehto. Just joku aika sitten kuuntelin radiosta kun joku lakimies selitti asiasta.

Jokainenhan voi sopia asiat miten haluaa, mutta itelle (eikä miehelleni) ole tullut muut vaihtoehdot mieleenkään.

 

["poi"]

Älä sitten maksa sitä asuntoa yhtään. Laita rahasi johonkin muualle säästöön, rahastoihin tai osakkeisiin. Saathan sä pesämunan niinkin. Ja helpompi ne on eron tullen käyttöön ottaa, kun joku 20% asunnosta.

 

[Älä maksa]

Jos et saa osuutta omistuksesta, et maksa lainaakaan. Simppeliä. Jos mies tahtoo että osallistut lainan maksuun, niin sitten hän myy sinulle osuuden talosta (jonka maksat lainalla, jota sitten lyhennät).

 

["poi"]

[QUOTE="poi";27147739]Älä sitten maksa sitä asuntoa yhtään. Laita rahasi johonkin muualle säästöön, rahastoihin tai osakkeisiin. Saathan sä pesämunan niinkin. Ja helpompi ne on eron tullen käyttöön ottaa, kun joku 20% asunnosta.[/QUOTE]

Siis jos tulee ero, en nyt tietenkään tarkoita että tulee. Mutta aina on hyvä varautua. Ihan niin kuin varautuisit kun haluat osan asunnosta.

 

[Ken guru]

[QUOTE="vieras";27147715]Ihan koko omaisuus? eiköse ole vain pieni summa vain, jonka joutuu toiselle maksamaan. Jos mulla on asunto, miehellä ei mitään ja se on ollut lasten kansa kotona, niin minä maksaisin ehkä sille pienen hyvityksen, ei puolia asunnosta.[/QUOTE]

Ei ei sentään, koko omaisuutta! Mutta niin uusi juttu tuo on, että itse en tunne tapauksia kenen kohdalla olisi tuo toteutunut, joten en osaa sanoa minkä verran sitä ositusta tapahtuisi.

 

["alma"]

[QUOTE="poi";27147739]Älä sitten maksa sitä asuntoa yhtään. Laita rahasi johonkin muualle säästöön, rahastoihin tai osakkeisiin. Saathan sä pesämunan niinkin. Ja helpompi ne on eron tullen käyttöön ottaa, kun joku 20% asunnosta.[/QUOTE]

just näin. Yksi hyvä kohde voisi olla sijoitusasunto.

 

["vieras"]

Otetaankohan siinä avopuolisoiden osituksessa huomioon sellaista, jos on saanut etua siitä että on voinut asua uudessa omakotitalossa, jonka toinen on maksanut. Ja jos ei olisi joka tapauksessa ansainnut palkallaan paljoa vaikka olisi ollut töissä? Tietääkö kukaan tarkemmin? Onkohan noita osituksia edes koskaan tullut yhtään, kun harvemmin sillä köyhemmällä on varaa lähteä sitä omaa oikeutta perimään (lakimiehet ym. on kallita). Onko kellään tiedossa tapausta, jossa olisi määrätty avopuolisoiden omaisuus ositettavaksi?

 

[miunmau]

[QUOTE="kolmen lapsen äiti";27147695]Se laki on vain kohtuullistamista. Eli voi saada hieman pesämunaa tai minä ehkä sen auton. eli todella vähän ja siinä pitää lähteä hakemaan varmaan käräjien kautta oikeuttaan ja se maksaa sitten enemmän kuin siinä voi hyötyä.

Oletko sinä jo naimisissa vai miten teillä sitten sovittiin asiat?

Minusta tuntuu, että aina kun toinen ei suostu menemään naimisiin niin sillä on mahdollinen aikomus joskus erota ja meillä mies ei halua naimisiin.[/QUOTE]

Naimisiin mentiin joo, mutta silloin kun asunto/ asuntolaina oli miehen nimissä, meillä oli virallinen paperi, jossa sanottiin että eron/ kuoleman sattuessa 1/3 omaisuudesta olisi ollut minun.

 

[vasstauksena]

Meillä mies tienaa noin 6-7 kertaa enemmän kuin minä. Meillä kaikki on yhteistä, yksi yhteinen tili ja sieltä menee kaikki maksut. Asuntolaina on yhteinen ja asunto on yhteinen. Minä käyn meillä yleensä kaupassa, ostan ruuat ja vaatteet itselle ja lapsille, mies päättää itse omat hankintansa. Mutta kaikki maksetaan samalta tililtä. Asuntolainalyhennys on enemmän kuin omat kk-tuloni.

Auto on ainut poikkeus. Meillä on yksi auto ja se on miehen nimissä. Maksut siihen liittyen edelleen yhteiseltä tililtä.

Olemme avoliitossa ja kaksi lasta.

 

["poi"]

Naimisiin mentiin joo, mutta silloin kun asunto/ asuntolaina oli miehen nimissä, meillä oli virallinen paperi, jossa sanottiin että eron/ kuoleman sattuessa 1/3 omaisuudesta olisi ollut minun.

Sitä virallista paperia kutsutaan testamentiksi.

 

[kerron oman tarinani]

Meillä menee niin että mies omistaa talon, mutta minä en myöskään osallistu talon kuluihin. Mies yritti saada minua maksamaan lainaa mutta kieltäydyin, koska talo on hänen nimissään. Mä käytän rahani muihin juttuihin. sähköt, ruuat, lasten menot maksetaan yhdessä. Lisäksi mulla menee säästöb oka kuukausi rahaa

 

["vieras"]

Meillä asunto ostettiin puoliksi ja laina oli kummankin nimissä. Mies tienasi useita tuhansia enemmän kuussa kuin minä, mutta hän maksoi sit enemmän yhteiselle taloustilille. Me tosin mentiin muutama vuosi sit naimisiin joten tällä hetkellä tilanne on vähän eri kuin ap:llä. Itse en ikinä suostuis tollaseen tilanteeseen. Jäät ap ihan tyhjän päälle jos ero tulee ja mies voi tyytyväisenä asua omassa asunnossaan.

 

[mää vain]

meillä on niin että mä kotiäitinä, mies tienaa mutta asunto puoliksi molempien nimissä. Ja laina samoin vaikka mies sitä tällähetkellä yksin maksaakin ja mä maksan sitten kun meen töihin. Naimisiin mentäis vaikka heti kun sais säästettyä hääbileitä varten.. Meillä lisäksi keskinäinen henkivakuutus, jonka edunsaajina olemme toisen kuolemantapauksessa. Sillä maksettaisiin puolet lainasta pois.

 

[Mörköäiti]

Taidan itse ajatella tästä aiheesta ihan eri tavoin kuin suurin osa. No, meillä ei kummallakaan ole omistusasuntoa tms, mutta jos olisi, niin kyllä minusta olisi ihan kohtuullista ja oikein, että se on sen nimissä, joka sen on maksanut. Toki jos jommalla kummalla olisi omaisuutta, niin varmaan haluaisimme ihan periaatteenkin vuoksi antaa siitä vähän toiselle (ei eroa ajatellen, vaan muuten vaan).

Tosin meillä on lapsenhoito mennyt alusta asti tasan, joten sen puolesta ei olisi tarpeenkaan saada mitään kompensaatiota. Itse en jotenkin ymmärrä, miksi parisuhteen perusteella pitäisi saada toiselta rahaa EROtilanteessa. Minusta on ihan ok, että kumpikin pitää oman omaisuutensa - eli jos toisella on talo, hän voi jäädä siihen. Itse kannatan pikemminkin sitä, että kodinhoito, lapsenhoito ja työssäkäynti yms. on alunperinkin järjestetty tasa-arvoisesti ja molemmat huomioiden. Ja kannatan myös sitä, että suhteen aikana kaikki voi olla yhteistä - eli köyhempi osapuoli voi nauttia toisen omistamasta talosta ja yhdessä voidaan käyttää rahoja, mutta en kyllä oikein käsitä, miksi tämän oikeuden pitäisi jatkua vielä eron jälkeen.

 

[ei oo vaikeeta]

Olemme puoliksi ostaneet asunnon, maksamme molemmat omaa osuuttamme lainasta. Mies pystyy maksamaan enemmän lainanlyhennystä koska tienaa enemmän. Ruuat maksamme lähestulkoon puoliksi ja lapsen kulut myös. Sitten omilla palkoillamme ostamme muuten mitä huvittaa/mitä jää.

 

["kerttu"]

Juu, en suostuis tuollaiseen. Enkä edes siihen, että talo/laina olisi minun 1/3 osan, vaan se olisi joko puolet tai sitten tulisi ero. Kyllä kai mies on tiennyt kimppaan mentäessä mitä tienaan, joten hänen on pitänyt se hyväksyä jo silloin.

Ja varsinkin, kun äiti on lasten kanssa kotona, niin silloin mielestäni on miehen tehtävä tuoda raha kotiin ja maksaa asuntolainat ynnä muut. Yhteisiähän ne lapset on. Joten yhteistä myös omaisuus.

 

[Mörköäiti]

Niin joo, itsekin lisäisin sen, että tietenkään sen, jonka nimissä talo ei ole, ei tietenkään pidä maksaa lainanlyhennyksiä tai talon aiheuttamia kuluja. Luin ketjun vähän huolimattomasti...

 

[FreezeCat]

Meillä oli aikoinaan aivan päivänselvää tätä taloa hankkiessamme, että talo tulee kummankin nimiin, ostamme sen yhdessä puoliksi ja kumpikin vastaa omasta lainaosuudestaan. Toiminut todella hyvin .