Miksi pikkukaupunkien ihmiset tuijottaa? Ahdistavaa...

Mä olen helsinkiläinen ja tuijottelen kaikkia vastaantulijoita. Samaa tekee myös mieheni, joka on kotoisin myös kohtalaisen suuresta kaupungista. Saa siinä sitten ihmetellä, kun spurgut tulee juttelemaan ja pummit ottaa silmätikuksi. Miksikö tuijotan? Minusta ihmiset ovat niin kiinnostavia. Ja jos näen jonkun kauniin ihmisen, ihanan vaatteen, söpön lapsen, kivan laukun, niin en vaan saa silmiäni irti, vaikka kuinka tsemppaisin. Utelias olen! Ja sitten mulla on muutenkin tapana aina katsoa ihmisiä silmiin. Musta on outoa, jos en saa katsekontaktia vaikkapa bussikuskiin. Mulla on aika intensiivinen katse ja monet hämääntyvätkin.

Ihan oikeasti sun kannattaa psyykata itseäsi olemaan tuijottamatta täysin itsellesi tuntemattomia ihmisiä liikaa. Joku kaunis päivä saat turpaasi huolella jos tuijotat väärää ihmistä, sitten sopinee tulla tänne itkemään kun maailma ja ihmiset on hulluja. Omalla käyttäytymisellä voi vaikuttaa paljon siihen miten tulee kohdelluksi.

 

Ihan oikeasti sun kannattaa psyykata itseäsi olemaan tuijottamatta täysin itsellesi tuntemattomia ihmisiä liikaa. Joku kaunis päivä saat turpaasi huolella jos tuijotat väärää ihmistä, sitten sopinee tulla tänne itkemään kun maailma ja ihmiset on hulluja. Omalla käyttäytymisellä voi vaikuttaa paljon siihen miten tulee kohdelluksi.

Kiitos huolenpidosta!

 

Niin on. Itse olen kaupunkilainen, joka muutti maalle. Edelleen, 6 vuoden jälkeen, saan tuijottelua osakseni. Maalaiset vain ovat moukkia, joilla ei ole käytöstapoja.

Niin, olet nyt ollut 6 vuotta moukka, onks kivaa?

Ja minä myös tuijotan ihmisiä, se on vaan tapa eikä tarkoita yhtään mitään. Olen asunut sekä maalla, että kaupungissa ja joka paikassa vaan jaksan tuijottaa. Utelias kun olen. Saa kivittää

 

Pikkukaupunkeihin ja kyliin jääneet ovat pääsääntöisesti sitä hiukan yksinkertaisempaa porukkaa. Tuijottavat joskus tyhmyyttään, joskus ihan piruuttaan moukkamaisuuttaan. Kaikkihan sen tietää, että pieniltä paikkakunnilta usein se fiksumpi nuoriso lähtee isoihin kaupunkeihin opiskelemaan. Tottahan toki joskus myös fiksua porukkaa muuttaa pikkupaikkoihin, onneksi, ei ihan näivety.

Muistan omilta lapsuus -ja nuoruusvuosiltani sen, että paljon tankattiin päähän semmosta ajattelutapaa, että isojen kaupunkien ihmiset ovat avuttomia, ilkeitä jne. etenkin hesalaiset. Itsekkin ajattelin vankasti näin ainakin 16-17-vuotiaaksia asti. Sitten tuli lähdettyä lukion jälkeen Helsinkiin ja sillä tiellä ollaan.

Jos olisin ollut huono koulussa niin olisin varmaan jäänyt tonne johonkin duuniin. Ja silloin mulla olis toi pienestä pitäen tankattu propaganda päässä vaan vahvistunut. Semmosta se on.

Ja kun nykyään sen 3-4 kertaa vuodessa tuolla käy miehen ja lasten kanssa, niin oi herraisä sitä tuijotusta. Autollakin kun menee niin päät oikeen kääntyy. Uskomatonta kerrassaan. Ja se auttamismenttaliteetti ja huomionti. Paskapuhetta. Kyllä Helsingissä on yhtälailla toisia huomioivia ihmisiä ja sitten piittaamattomia. Yleisesti ottaen käytöstavat kyllä parempia Helsingissä. Se on kyllä totta, että pikkukylissä ei monet kehtaa tehdä ihan mitä vaan, koska sosiaalinen paine on kova. Hyvässä ja pahassa toteutuu se.

 

Pikkukaupunkeihin ja kyliin jääneet ovat pääsääntöisesti sitä hiukan yksinkertaisempaa porukkaa. Tuijottavat joskus tyhmyyttään, joskus ihan piruuttaan moukkamaisuuttaan. Kaikkihan sen tietää, että pieniltä paikkakunnilta usein se fiksumpi nuoriso lähtee isoihin kaupunkeihin opiskelemaan. Tottahan toki joskus myös fiksua porukkaa muuttaa pikkupaikkoihin, onneksi, ei ihan näivety.

Muistan omilta lapsuus -ja nuoruusvuosiltani sen, että paljon tankattiin päähän semmosta ajattelutapaa, että isojen kaupunkien ihmiset ovat avuttomia, ilkeitä jne. etenkin hesalaiset. Itsekkin ajattelin vankasti näin ainakin 16-17-vuotiaaksia asti. Sitten tuli lähdettyä lukion jälkeen Helsinkiin ja sillä tiellä ollaan.

Jos olisin ollut huono koulussa niin olisin varmaan jäänyt tonne johonkin duuniin. Ja silloin mulla olis toi pienestä pitäen tankattu propaganda päässä vaan vahvistunut. Semmosta se on.

Ja kun nykyään sen 3-4 kertaa vuodessa tuolla käy miehen ja lasten kanssa, niin oi herraisä sitä tuijotusta. Autollakin kun menee niin päät oikeen kääntyy. Uskomatonta kerrassaan. Ja se auttamismenttaliteetti ja huomionti. Paskapuhetta. Kyllä Helsingissä on yhtälailla toisia huomioivia ihmisiä ja sitten piittaamattomia. Yleisesti ottaen käytöstavat kyllä parempia Helsingissä. Se on kyllä totta, että pikkukylissä ei monet kehtaa tehdä ihan mitä vaan, koska sosiaalinen paine on kova. Hyvässä ja pahassa toteutuu se.

Hyvä provoyritys Ihanko stadissa (eli sinne muuttaneilla Hyvinkää, Kirkkonummi, Siuntio -akselilla) asut?

 

[QUOTE="vieras";26992617]

Hyvä provoyritys Ihanko stadissa (eli sinne muuttaneilla Hyvinkää, Kirkkonummi, Siuntio -akselilla) asut? [/QUOTE]

Asun Töölössä. Ja tekstini oli provokatiivista osin, mutta allekirjoitan joka sanan

 

Riippuu ihan kaupungista.

Oululaiset on kovia mulukkaamaan, mut ei se mua häiritse, naurattaa lähinnä.

 

Asun Töölössä. Ja tekstini oli provokatiivista osin, mutta allekirjoitan joka sanan

Arvaa mitä. Sun allekirjoituksesi, ei siitä tee faktaa. Saa aika silmälaput silmillä kulkea tolla asenteella

 

Niin on. Itse olen kaupunkilainen, joka muutti maalle. Edelleen, 6 vuoden jälkeen, saan tuijottelua osakseni. Maalaiset vain ovat moukkia, joilla ei ole käytöstapoja.

Niinpä. Vielä kun tuijottavat monesti suu auki niin että ruskeat piikit, jotka ovat joskus olleet hampaita, loistavat suusta, niin ovat ihan vajaamielisen näköistä porukkaa

 

[QUOTE="vieras";26992720]Arvaa mitä. Sun allekirjoituksesi, ei siitä tee faktaa. Saa aika silmälaput silmillä kulkea tolla asenteella [/QUOTE]

Hei kyl mä nyt tajuun, että pikkukaupungeissakin on vaikka mitä jengiä. Pääosin ihan tavallisia ja ihan kivoja ihmisiä. Ja varmaan osaisivat olla inhoomatta ja pelkäämäättä ulkomaailmaa jos saataisiin tuo propagandan kierre katkeamaan. Tietysti "kateelliset ja katkerat"-porukalla ongelmat on syvällä.

Minä kannatan sitä, että maaseutua yritetään pitää hengissä. Vaikka se vaatisi vähän rahan ja muun tuen pumppaamista sinne. Mutta toivois toki, että maaseudulla osattaisiin arvostaa sitä tukea mikä tulee esimerkiksi niistä kovista veroista mitä esim. korkeastikoulutetut ja hyvin tienaavat helsinkiläiset maksaa. Ja toki maksaa moni muukin.

Ja kyllä mä tajuun senkin, että Helsinki tarvitsee maaseutua, mutta voisivatpa joskus siellä maalla tajuta, että ilman isoja kaupunkeja siellä olisi vielä ankeampaa.

 

Mie vaan huomannu mitään tai sitte en jää tuijottaan tuijottaako mua kukaan.

 

No mä otin ja rakastuin mieheen joka on kotoisin pikkukylästä. Muutti siis sieltä pois ja tutustuttiin sitten helsingissä. Ensimmäistä kertaa kun kävin miehen vanhempia tapamaassa tuolla heidän kotonaan, sain kyllä kovastikin tuijottelua osakseni. Lähdettiin illalla tapaamaan miehen kavereita kylän ainoaan baariin ja koko ravintola hiljeni kun tultiin sisään. Tytöt ei mulle puhunut koko iltana mitään, pojat kyllä. Jossain vaiheessa kun menin vessassa käymään, siellä olleet tytöt vaikenivat samantien kun astuin sisään, seisoivat mykkinä koko ajan minkä vessassa kävin, voin vaan kuvitella mikä pulina alkoi samantien kun lähdin
Nyt kun ollaan oltu yhdessä jo vuosia ja on yhteisiä lapsia, on tuijottelu vähentynyt mutta nyt ne seuraa kaikkea mitä sanon tai teen lasten kanssa. Jos leikkipuistossa joutuu lapsia komentamaan, niin saattaa saada hyvää tarkoittava (?) kommentteja siitä kuinka "siellä helsingissä varmaan puistoissakin on vauhti niin erilaista, että lapset ovat sellaiseen tottuneet", ilmeisesti siellä ei lapsilla ole uhmaikää?

 

Hei kyl mä nyt tajuun, että pikkukaupungeissakin on vaikka mitä jengiä. Pääosin ihan tavallisia ja ihan kivoja ihmisiä. Ja varmaan osaisivat olla inhoomatta ja pelkäämäättä ulkomaailmaa jos saataisiin tuo propagandan kierre katkeamaan. Tietysti "kateelliset ja katkerat"-porukalla ongelmat on syvällä.

Minä kannatan sitä, että maaseutua yritetään pitää hengissä. Vaikka se vaatisi vähän rahan ja muun tuen pumppaamista sinne. Mutta toivois toki, että maaseudulla osattaisiin arvostaa sitä tukea mikä tulee esimerkiksi niistä kovista veroista mitä esim. korkeastikoulutetut ja hyvin tienaavat helsinkiläiset maksaa. Ja toki maksaa moni muukin.

Ja kyllä mä tajuun senkin, että Helsinki tarvitsee maaseutua, mutta voisivatpa joskus siellä maalla tajuta, että ilman isoja kaupunkeja siellä olisi vielä ankeampaa.

Onpa niitä korkeasti koulutettuja ja hyvin tienaavia muuallakin kuin Helsingissä. Itse mieluummin asun pikkukaupungissa, vaikka sitten tuijotettaisiinkin, kuin isossa jossa näkee kaikkea, mitä ei haluais lasten näkevän. Juuri oli juttu siitä miten esim. Helsingissä piikitetään huumeita jo ihan ihmisten silmien alla. Jos joku haluaa lapsensa sille altistaa niin oma valinta, mutta kaikki eivät sitä tahdo tehdä.

 

No mä otin ja rakastuin mieheen joka on kotoisin pikkukylästä. Muutti siis sieltä pois ja tutustuttiin sitten helsingissä. Ensimmäistä kertaa kun kävin miehen vanhempia tapamaassa tuolla heidän kotonaan, sain kyllä kovastikin tuijottelua osakseni. Lähdettiin illalla tapaamaan miehen kavereita kylän ainoaan baariin ja koko ravintola hiljeni kun tultiin sisään. Tytöt ei mulle puhunut koko iltana mitään, pojat kyllä. Jossain vaiheessa kun menin vessassa käymään, siellä olleet tytöt vaikenivat samantien kun astuin sisään, seisoivat mykkinä koko ajan minkä vessassa kävin, voin vaan kuvitella mikä pulina alkoi samantien kun lähdin
Nyt kun ollaan oltu yhdessä jo vuosia ja on yhteisiä lapsia, on tuijottelu vähentynyt mutta nyt ne seuraa kaikkea mitä sanon tai teen lasten kanssa. Jos leikkipuistossa joutuu lapsia komentamaan, niin saattaa saada hyvää tarkoittava (?) kommentteja siitä kuinka "siellä helsingissä varmaan puistoissakin on vauhti niin erilaista, että lapset ovat sellaiseen tottuneet", ilmeisesti siellä ei lapsilla ole uhmaikää?

Ehkä he vaan osaavat kasvattaa lastaan myös siinä uhmaiän aikana, etteivät silmille hypi julkisilla paikoilla

 

[QUOTE="vieras";26993092]Ehkä he vaan osaavat kasvattaa lastaan myös siinä uhmaiän aikana, etteivät silmille hypi julkisilla paikoilla [/QUOTE]

Ehkä joo, tosin en tiiä onko silmille hyppimistä jos lasta joutuu kieltämään vaikka hiekan heittelystä ja lapsi uhmatakseen heittää vielä kerran? Jos on, niin sitten kyllä kadehdin tässä asiassa heitä. Mieletöntä jos lapsi ei ikinä tekisi mitään kiellettyä, kyllä näiden pikkukyläläisten kannattaisi ihan jakaa tuota kasvatusoppiaan muillekin.

 

Ehkä joo, tosin en tiiä onko silmille hyppimistä jos lasta joutuu kieltämään vaikka hiekan heittelystä ja lapsi uhmatakseen heittää vielä kerran? Jos on, niin sitten kyllä kadehdin tässä asiassa heitä. Mieletöntä jos lapsi ei ikinä tekisi mitään kiellettyä, kyllä näiden pikkukyläläisten kannattaisi ihan jakaa tuota kasvatusoppiaan muillekin.

Minä kyllä ymmärrän mitä tarkoitat, joskus tuntuu ettei saa mitään luonnollisiakaan ääniä pitää ilman tuijotusta.

Tosiaan eilen kävimme ystävän kanssa kaupassa, jonossa heitin todella huonon vitsin rikkinäisestä muovipussista jolle ystäväni alkoi nauramaan.

KOLMESTA jonosta kääntyi ihmisiä tuijottamaan ilmeellä "Mitä siellä mekastetaan!", muutama jäi vielä varmuuden vuoksi kyttäämään jos jatkoa seuraa.

Eli jopa ääneen nauraminen on niin poikkeavaa että monen huomio kiinnittyy.

Mutta joo, eihän mun ole pakko sinne mennä, mutta olisi tosi jees jos jokainen tuijottelija huomenna miettisi että olisiko mahdollista lopettaa se kyttäys.
Kiitos.

 

Minä kyllä ymmärrän mitä tarkoitat, joskus tuntuu ettei saa mitään luonnollisiakaan ääniä pitää ilman tuijotusta.

Tosiaan eilen kävimme ystävän kanssa kaupassa, jonossa heitin todella huonon vitsin rikkinäisestä muovipussista jolle ystäväni alkoi nauramaan.

KOLMESTA jonosta kääntyi ihmisiä tuijottamaan ilmeellä "Mitä siellä mekastetaan!", muutama jäi vielä varmuuden vuoksi kyttäämään jos jatkoa seuraa.

Eli jopa ääneen nauraminen on niin poikkeavaa että monen huomio kiinnittyy.

Mutta joo, eihän mun ole pakko sinne mennä, mutta olisi tosi jees jos jokainen tuijottelija huomenna miettisi että olisiko mahdollista lopettaa se kyttäys.
Kiitos.

No minua ja ystävääni on kyllä tuijotettu ihan Helsingissä tuon ääneen nauramisen takia, että ei se kyllä paikkaa katso. Joten olisko mahdollista, että lopettaisitte sen tuijottamisen? Kun jotkut ei vaan osaa olla muumioita, vaan haluavat näyttää tunteensa ihan julkisesti jopa nauramalla ääneen. Kiitos

 

Kuinka pienestä kaupungista nyt puhutaan? Asuin opiskeluaikoina alle 5000 asukkaan kunnassa, enkä tuollaiseen törmännyt. Saati täällä 14 000 asukkaan kaupungissa.

 

Tulipa tässä yksi juttu mieleen meidän Suomen reissulta männävuosilta. Olimme siis miehen kanssa kotikulmillani ja tietty keskenämme puhumme saksaa. (Mies kun ei osaa suomeksi oikein muuta kuin ns. sivistyssanat.) Meitä tietty aina tuijotetaan, mutta eihän se mitään. Kerran pari vanhempaa mieshenkilöä sitten rupesivat juttelemaan vieressämme keskenään siitä, että taas on lapinpolttajia liikkellä. Heh, minä käännyin ympäri, hymyilin ja vastasin selvällä suomen kielellä, että ei me tänä vuonna, kun jäi tulitikut kotiin.

Oi niitä ilmeitä.

 

Tulipa tässä yksi juttu mieleen meidän Suomen reissulta männävuosilta. Olimme siis miehen kanssa kotikulmillani ja tietty keskenämme puhumme saksaa. (Mies kun ei osaa suomeksi oikein muuta kuin ns. sivistyssanat.) Meitä tietty aina tuijotetaan, mutta eihän se mitään. Kerran pari vanhempaa mieshenkilöä sitten rupesivat juttelemaan vieressämme keskenään siitä, että taas on lapinpolttajia liikkellä. Heh, minä käännyin ympäri, hymyilin ja vastasin selvällä suomen kielellä, että ei me tänä vuonna, kun jäi tulitikut kotiin.

Oi niitä ilmeitä.

Tästä tuli mieleeni ensimmäinen kesätyöpaikkani pikkukaupassa kotikylällä..
työkaveri kertoi ettei saksalaisille saa myydä tulitikkuja.

En ymmärtänyt vitsiä ja tietenkin sääntöjä uskollisesti noudattavana nuorena tyttönä sitten erään kerran kieltäydyin niitä myymästä.

Nolotti hieman jälkeenpäin kun olivat yhden kyläläisen sukulaisia ja kävivät samassa paikassa ostoksilla joka kesä siitä eteenpäin.

 

Pikkukaupunkeihin ja kyliin jääneet ovat pääsääntöisesti sitä hiukan yksinkertaisempaa porukkaa. Tuijottavat joskus tyhmyyttään, joskus ihan piruuttaan moukkamaisuuttaan. Kaikkihan sen tietää, että pieniltä paikkakunnilta usein se fiksumpi nuoriso lähtee isoihin kaupunkeihin opiskelemaan. Tottahan toki joskus myös fiksua porukkaa muuttaa pikkupaikkoihin, onneksi, ei ihan näivety.

Muistan omilta lapsuus -ja nuoruusvuosiltani sen, että paljon tankattiin päähän semmosta ajattelutapaa, että isojen kaupunkien ihmiset ovat avuttomia, ilkeitä jne. etenkin hesalaiset. Itsekkin ajattelin vankasti näin ainakin 16-17-vuotiaaksia asti. Sitten tuli lähdettyä lukion jälkeen Helsinkiin ja sillä tiellä ollaan.

Jos olisin ollut huono koulussa niin olisin varmaan jäänyt tonne johonkin duuniin. Ja silloin mulla olis toi pienestä pitäen tankattu propaganda päässä vaan vahvistunut. Semmosta se on.

Ja kun nykyään sen 3-4 kertaa vuodessa tuolla käy miehen ja lasten kanssa, niin oi herraisä sitä tuijotusta. Autollakin kun menee niin päät oikeen kääntyy. Uskomatonta kerrassaan. Ja se auttamismenttaliteetti ja huomionti. Paskapuhetta. Kyllä Helsingissä on yhtälailla toisia huomioivia ihmisiä ja sitten piittaamattomia. Yleisesti ottaen käytöstavat kyllä parempia Helsingissä. Se on kyllä totta, että pikkukylissä ei monet kehtaa tehdä ihan mitä vaan, koska sosiaalinen paine on kova. Hyvässä ja pahassa toteutuu se.

Tekstisi perusteella voisin väittää, että te Helsingissä asuvat todella olette ilkeitä (ellen paremmin tietäisi).

Vink vink: kannattaa hiukan varoa, millaisia stereotypioita itse vahvistaa.

 

No mä otin ja rakastuin mieheen joka on kotoisin pikkukylästä. Muutti siis sieltä pois ja tutustuttiin sitten helsingissä. Ensimmäistä kertaa kun kävin miehen vanhempia tapamaassa tuolla heidän kotonaan, sain kyllä kovastikin tuijottelua osakseni. Lähdettiin illalla tapaamaan miehen kavereita kylän ainoaan baariin ja koko ravintola hiljeni kun tultiin sisään. Tytöt ei mulle puhunut koko iltana mitään, pojat kyllä. Jossain vaiheessa kun menin vessassa käymään, siellä olleet tytöt vaikenivat samantien kun astuin sisään, seisoivat mykkinä koko ajan minkä vessassa kävin, voin vaan kuvitella mikä pulina alkoi samantien kun lähdin
Nyt kun ollaan oltu yhdessä jo vuosia ja on yhteisiä lapsia, on tuijottelu vähentynyt mutta nyt ne seuraa kaikkea mitä sanon tai teen lasten kanssa. Jos leikkipuistossa joutuu lapsia komentamaan, niin saattaa saada hyvää tarkoittava (?) kommentteja siitä kuinka "siellä helsingissä varmaan puistoissakin on vauhti niin erilaista, että lapset ovat sellaiseen tottuneet", ilmeisesti siellä ei lapsilla ole uhmaikää?

Tulee ihan mieleen se The Village -leffa. Samanlaista meininkiä. "Siellä Helsingissä" - ihan ku puhuisivat suunnilleen Amerikasta :headwall:

 

Tulipa tässä yksi juttu mieleen meidän Suomen reissulta männävuosilta. Olimme siis miehen kanssa kotikulmillani ja tietty keskenämme puhumme saksaa. (Mies kun ei osaa suomeksi oikein muuta kuin ns. sivistyssanat.) Meitä tietty aina tuijotetaan, mutta eihän se mitään. Kerran pari vanhempaa mieshenkilöä sitten rupesivat juttelemaan vieressämme keskenään siitä, että taas on lapinpolttajia liikkellä. Heh, minä käännyin ympäri, hymyilin ja vastasin selvällä suomen kielellä, että ei me tänä vuonna, kun jäi tulitikut kotiin.

Oi niitä ilmeitä.

Vihaan näitä lapinpolttaja-juttuja. Siis tietysti tolla roskaväellä on negatiivinen herjaus kaikista kansallisuuksista. Ranskalaiset on sammakoita ja jos iho ei oo vitivalkoinen niin sitten herjasanoja piisaakin.

Se lapinpolttokin tais mennä niin, että Suomi huijaisi aseveljeään, joten kostoksi sitten polttivat. Taisi kuitenkin olla tuon kansakunnan sotarikoksista sieltä pienimmistä päästä.

 

Yksi viimeisimmistä päivistä Helsingissä, fiilisteltiin poikaystäväni kanssa ja haluttiin ottaa vielä kaikki irti ennen muuttoa pohjoiseen; avohoitopotilas viuhtoo kädet huitoen ohi, kasvoilla huulipuna vedettynä pari senttiä joka reunasta yli ja silmissä ilme, että jos joku jotain uskaltaa sanoa, niin henki pois. Ikinä ei ole pelottanut niin paljoa! Samana päivänä eksyttiin Raxiin (krapulahuikot) ja siellä lännenhattupäinen mies alkoi haastaa riitaa naistarjoilijan kanssa ja lopulta pätkäisi tätä kuonoon, mieskkokki (hintelä pieni mies) ei tullut apuun vaikka sanoin hänelle, että sun kollega on tuolla pulassa. Lopulta häirikkö poistui itse ravintolasta. Kolmas episodi oli sitten, kun jälleen ilmeisesti avohoitopotilas kävelee nuorisojoukon ohi ja ihan ilman syytä tönäisee yhden kumoon ja alkaa nauraa päälle, nuori silminnähden pelästyy ja tuntuu että alkaa kohta itkeä, juoksevat lopulta karkuun.

Kaikki tämä saman päivän aikana. Kyllä Helsinki on ihana paikka asua...