miten muut pikkuvauvojen äidit ehtii ja jaksaa kaikkea...

[QUOTE="Vieras";26983357]Kyllä nyt kuulostaa siltä, että olet vähän ottanut marttyyrivaihteen päälle?

Syömisen sun muut, voi aivan hyvin tehdä vauva rinnalla, ei ihme jos ihmiset
ei saa mitään aikaan jos siitä vauvasta pitäisi kokonaan päästä eroon siksi aikaa.
Mulla ei ollut tälläisiä ongelmia kun kaiken mitä voi tehdä vauva sylissä tein ( syömisen,
Astioiden laiton jne) ja ne missä vauva oli pakko laskea alas, tein vaikka
se vauva huutaisikin.[/QUOTE]

Syöminen on varmaan ainoa juttu, mitä en voinu ainakaan imettäessä tehdä. Hormonit ilmeisesti aiheutti ällötyksen, joka kerta.

 

En mä kyllä noin pienen kanssa mitään tehnyt, en ollut edes kunnolla synnytyksestä toipunut. Maidon tulo rauhoittui kuitenkin sitten ennen kuin vauva oli 3 kk ja alkoi löytyä päivärytmiä sen verran, että tiesi koska on hyvä aika tehdä mitäkin.

Meillä treenattiin kantoliinan käyttöä niin, että laitoin vauvan sinne ulko-ovella ja läksin heti reippaasti kävelemään pienen lenkin. Sisällä jos laittoi liinaan niin huusi vaikka miten yritin heijailla, mutta näillä ulkoilulenkeillä vähitellen tottui. Oli iso apu, että oli liinassa, ei olisi muuten tullut ruuanlaitosta mitään. Tosin kasvoin nopeasti niin isoksi, etten jaksanut kantaa, mutta sitten osasi jo leikkiä vähän aikaa mahallaan lattialla.

 

Kai mä sitten olen vaan laiska ja huonoasenteinen, kun en kykene edes yhden 1 kk vanhan lapsen kanssa ennen lasta olin hyvinkin tehokas, nyt en todellakaan. Ja kyllä mä työkseni hoidan vaikka 21 kpl 3 vuotiaita, mutta tää vauva vie kyllä kaiken mun ajan ja energian ja siihen hutasten pakolliset kotityöt päälle.

Tiedän että tämä helpottuu kun vauva kasvaa ja tulee rytmiä, mutta sitä vaan olen miettinyt kun monet muut näinkin pienten vauvojen äidit on monesti vimpan päälle laitettuja ja käy siellä sun täällä...

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta aika ehtiviä ja viitsiviä äitejä tässä ketjussa aloittajan lisäksi on, hienoa! Mutta mutta, vauvoja on hyvin erilaisia ja on myös erilaisia otteita pyörittää sitä arkea. Jotkut satsaa lepäämiseen tai kiireettömyyden tuntuun, jotkut siisteyteen ja kehosta huolehtimiseen, kukin siihen itselle tärkeään asiaan.

Minä en kyllä 1kk vauvan kanssa päässyt kovin ihmeellisesti liikkeelle, kun hän todellakin söi koko ajan eikä varmasti ollut tyytyväinen muualla kuin tissillä tai pieniä hetkiä kantoliinassa. Ei tullut mieleen käyttää sitä pientä hetkeä kun kädet oli käytettävissä (vauva liinassa) meikkaamiseen vaan esimerkiksi syömiseen Ekat 2kk taisin käydä suihkussakin useimmiten niin, että lapsi kiljui viimeistään parin minuutin päästä. Vauva kyllä joo nukkui suurimman osan vuorokaudesta, mutta se edellytti sitä tissiä suuhun (ja huonon painonnousun vuoksi juuri tissiä eikä tuttia), ei siinä tullut paljon kotisohvaa kauemmaksi lähdettyä, vessassakäyntikin oli joskus suoritus. Yöt oli sen verran tiivistä heräilyä, että päivisin tuli levättyä sohvannurkassa imettämässä ihan mielellään.

Mies lähti töihin vauvan ollessa 5vk, ja joskus sen jälkeen kävin ekan kerran vauvan kanssa kahdestaan ruokakaupalla. Imetin, pujotin liinaan, kävelin kaupalle, imetin, tein ostokset, maksoin (vauva kiljuu jo tissiä vaikkei nälkä ollutkaan), imetin, kävelin kotiin, imetin, purin sulaneet pakasteet pakastimeen ja päätin että ei lähdetä huomenna uudelleen Vauva oli 2kk kuin jaksoin lähteä hänen kanssaan ekaa kertaa isommille marketeille.

Ja ei tämä edes ollut koliikkivauva tai sairas vauva tms., hänellä oli vain niin suuri läheisyyden, turvan, kosketuksen ja hellyyden kaipuu, ja rinta oli varmin merkki äidin saatavuudesta. Missä oli isä tämän kuvion ajan? No loistavasti saatavilla, ja aina valmiina hoivaamaan pientä hellästi. Mutta (silloin ihan alussa) vauva oli tyytyväinen vain tissi suussa tai vähintään nenän edessä, vaikka isä minkälaiset sirkustemput kokeili. Ja toki olisi voinut tehdä toisenlaisenkin valinnan, olla antamatta lohtutissiä ja siedättää lasta, mutta mulla yhden äitinä oli tähän mahdollisuus ja halusin toimia näin. En valita, vauva-aika on ollut elämäni onnellisinta aikaa ziljoonista väsyitkuista huolimatta. Ja se väsykin helpottui kyllä ajan kanssa, ja nyt minullakin on ripsaria, puhtaat hiukset, farkut collegehousujen sijaan ja juoksen harrastusryhmissä sun muissa lapsen kanssa. Kaikki aikanaan!

Onnea pienen äidille! <3 Ei noin pienen kanssa tarvitsekaan olla menossa ja aina freesinä, ei todellakaan, jos kokee sen työlääksi. Kutsu kaverit teille ja käske tuoda pullaa mukana.

 

miten teillä todettiin se? saitteko jotain lääkettä tms. ?

Neuvolassa ja lääkärissä ei otettu meidän huolta todesta ennen kuin vauva oli 4kk ja sitten lupailtiin että tutkitaan ihan kunnolla ja annetaan lääkettä jne. mutta noihin aikoihin vaiva sitten katosi itsestään, eli ei ehditty tehdä mitään toimenpiteitä. Kurjaa silti että vauva joutui kärsimäään ekat kuukaudet, ja imetys meni pilalle varmaankin tuon refluksin takia. Jos seuraavan kohdalla on samoja oireita, uskallan ja osaan varmasti jo vaatia neuvolasta ja lääkäristä apua...

Ja en todellakaan kannata vauvan huudattamista jossain sitterissä, ellei ole ihan pakko. Mä muistan kun esikoisen ollessa ihan pieni kyselin täällä samoista asioista (että miten muut pienten vauvojen äidit tuntuu ehtivän niin paljon enemmän), ja sain eräältä palstailijalta erittäin vittumaisen kommentin, että olen itse opettanut pienen vauvani siihen että huutaa muualla kuin sylissä, ja myöhemmin sama ihminen on moittinut äitejä siitä, että kehtaavat jättää vauvan yksin paskalla käymisen ajaksi, vauva tarvitsee jatkuvaa läheisyyttä! Äiti tekee aina väärin, teitpä niin tai näin...

Kannattaa opetella tekemään asioita vauva sylissä, kuluu aikakin paremmin kun ei vain pönötä jossain sohvalla Mä tein mahdollisimman paljon asioita silloin kun mies oli kotona ja tehtiin silloin isompia satseja ruokaa jota sai sitten vain lämmittää mikrossa kun tuli nälkä.

 

Neuvolassa ja lääkärissä ei otettu meidän huolta todesta ennen kuin vauva oli 4kk ja sitten lupailtiin että tutkitaan ihan kunnolla ja annetaan lääkettä jne. mutta noihin aikoihin vaiva sitten katosi itsestään, eli ei ehditty tehdä mitään toimenpiteitä. Kurjaa silti että vauva joutui kärsimäään ekat kuukaudet, ja imetys meni pilalle varmaankin tuon refluksin takia. Jos seuraavan kohdalla on samoja oireita, uskallan ja osaan varmasti jo vaatia neuvolasta ja lääkäristä apua...

Ja en todellakaan kannata vauvan huudattamista jossain sitterissä, ellei ole ihan pakko. Mä muistan kun esikoisen ollessa ihan pieni kyselin täällä samoista asioista (että miten muut pienten vauvojen äidit tuntuu ehtivän niin paljon enemmän), ja sain eräältä palstailijalta erittäin vittumaisen kommentin, että olen itse opettanut pienen vauvani siihen että huutaa muualla kuin sylissä, ja myöhemmin sama ihminen on moittinut äitejä siitä, että kehtaavat jättää vauvan yksin paskalla käymisen ajaksi, vauva tarvitsee jatkuvaa läheisyyttä! Äiti tekee aina väärin, teitpä niin tai näin...

Kannattaa opetella tekemään asioita vauva sylissä, kuluu aikakin paremmin kun ei vain pönötä jossain sohvalla Mä tein mahdollisimman paljon asioita silloin kun mies oli kotona ja tehtiin silloin isompia satseja ruokaa jota sai sitten vain lämmittää mikrossa kun tuli nälkä.

Tätä pelkäänkin, että vauvan oireet kuitataan normaaleina ja joutuu kärsimään ekat kuukaudet. Koska ikähän tuohon viimeistään taitaa auttaa, kun vauva itse alkaa olemaan pystyasennossa jne. :/

 

Täällä on hirveästi ihan höpö höpö vastauksia! Jos sulla tosiaan on ensimmäinen lapsi ja ikää hänellä 1kk niin todellakaan siinä ei ehtinyt yhtään mitään tekemään
Nyt kun mulla on kaksi lasta niin mä ehdin vaikka ja mitä, aamulla kävin uimassakin ja sitten vasta aloitettiin päivä

Faktaa on se että sen ensimmäisen lapsen kanssa kaikki on hankalaa, aikaa vievää yms. Sitten kun hommaan tottuu ja osaa hoitaa asioita näppärämmin niin sitten kaikki luistaa. Otat iisisti ja pyrit joka päivä lähtemään ulos. Mikä kiire teillä yhtään mihinkään on? Nyt on oikeasti aikaa vaan olla ja nauttia vaikka sitten yökkäri päällä koko päivän jos niin haluaa!

Meilläkin tuo kuopus asui tissillä, väänsi kakkaa joka saakelin sekunti niin että sitä oli minä ja lapsi ihan sotkussa. Jos kuopus olisi ollut esikoinen en olisi varmaan mihinkään ikinä lähtenyt. Onneksi se oli mun toinen lapsi niin lähdettiin mm Italiaan kun vauva oli 5kk

 

Vauvasi on 1kk, ei todellakaan tarvitse ehtiä ja jaksaa! Meillä ainakin elo ja olo oli aika erilaista sellaisen nelikuisen kanssa verrattuna ekaan pariin kuukauteen. Kuukauden iässä ei suostunut nukkumaan kuin kantoliinassa tai vieressä, 3-4 kk nukkui jo päiikäreitä yksin ja siinä pystyi puuhailemaan kaikenlaista. Samaa mieltä olen kyllä joidenkin vastaajien kanssa siitä, että omasta ravinnosta ja hygieniasta on pidettävä JOKA PÄIVÄ huolta, vaikka vauvan itkun/kitinän uhallakin. Mutta kahvittelut, taidenäyttelyt ja äiti-vauvajoogat voi jättää suosiolla tulevaisuuteen.

 

EI OLE PAKKO ehtiä ja jaksaa. Sehän nykyajan pahin vitsaus on kun aina tarttis olla niiin helvetin tehokas. Aina. Ota ap iisisti. Nauti ja mene sieltä mistä on aita matalampi. Olet ihan yhtä loisto äiti kun nuo pullantuoksuiset äitilapsipiiri aktiivit.

Meitä on moneen junaa ja pe**keleen kakaramasita alkaa arvostelemaan jos toinen ei ehdi. Pakkoko meidän on samasta muotista tulla? Ja oikeasti, koko elämän saa olla tehokas. Työelämässäkin.Vauva on hetken pieni. Se on pieni raapaisu koko elämässä.

 

Mene ap hyvälle allergialääkärille joka tuntee refluksin.

Muistan itse ihmetelleeni samaa samanlaisen vauvan kanssa, miten muut ehtivät ja olivat niin aikaansaavia. Nyt jälkikäteen tajuan, että huonosti nukkuvan refluksivauvan kanssa sitä vasta aikaansaava onkin. Vauva tarvitsee niin paljon hoitoa ihan koko ajan, ettei sitä ns. normaalin vauvan vanhempi tajua ikinä. Jälkikäteen ajatellen en ole koskaan ollut lähellekään niin aikaansaava kuin tuolloin, vaikka silloin luulin olevani saamaton.

Nyt muutama vuosi myöhemmin ulkopuoliset pitävät minua hyvin tehokkaana ja aikaansaavana tekemisieni perusteella, mutta todellisuudessa nykyinen tahtini elämässä on suorastaan leppoisaa lomaa verrattuna elämään vauvan kanssa.

Tsemppiä ja jaksamista, sinä itse tiedät parhaiten, että sinulla on nyt raskasta. Älä vertaile muihin, äläkä varsinkaan anna muiden väittää sinua saamattomaksi. Sellaista väittävä ei todellakaan tiedä mistä on kyse.

 

Mene ap hyvälle allergialääkärille joka tuntee refluksin.

Muistan itse ihmetelleeni samaa samanlaisen vauvan kanssa, miten muut ehtivät ja olivat niin aikaansaavia. Nyt jälkikäteen tajuan, että huonosti nukkuvan refluksivauvan kanssa sitä vasta aikaansaava onkin. Vauva tarvitsee niin paljon hoitoa ihan koko ajan, ettei sitä ns. normaalin vauvan vanhempi tajua ikinä. Jälkikäteen ajatellen en ole koskaan ollut lähellekään niin aikaansaava kuin tuolloin, vaikka silloin luulin olevani saamaton.

Nyt muutama vuosi myöhemmin ulkopuoliset pitävät minua hyvin tehokkaana ja aikaansaavana tekemisieni perusteella, mutta todellisuudessa nykyinen tahtini elämässä on suorastaan leppoisaa lomaa verrattuna elämään vauvan kanssa.

Tsemppiä ja jaksamista, sinä itse tiedät parhaiten, että sinulla on nyt raskasta. Älä vertaile muihin, äläkä varsinkaan anna muiden väittää sinua saamattomaksi. Sellaista väittävä ei todellakaan tiedä mistä on kyse.

Meillä oli taas melkein tunnin täyshuutokohtaus.. jotenkin kyllä tuntuu hurjalta jos tämä on "normaalia"..

Kiitos neuvoista, hyvä että tein aloituksen. Sain vähän vahvistetta epäilyilleni.

 

Oletko kokeillut kapalointia kun laitat sitteriin? Jos vauvalla olisi turvallisempi olo sillälailla

 

No tiedätkö, olen miettinyt onko vauvalla joku refluksi, olen lukenut ns. hiljaisesta refluksista koska pukluja ei kumminkaan tule kovalla syötöllä paljon.. mutta neuvolassa asia ainakin kuitattiin normaalina...

Musta tuntuu että puklu tulee vauvalle ylös kurkkuun mutta menee sitten takaisin ales... haluaa aina olla pystyasennossa ja hytkytettävänä. Usein vauvalla on suupielissä sellaista limaista maitoa ja rohisee paljon...

Tuo kuulostaa aika paljon refluksilta. Meidän refluksi tytöllä oli ihan samaa: ei puklaillut juuri yhtään, nieleskeli tosi paljon maakultaan, söi tosi tiuhaan ilmeisesti kipuunsa, rohisi(oli limaisen kuuloinen) vaikka ei ollut yskää tai nuhaa varsinkin kun oli ollut pidemmän aikaa makultaan.

Saisitko mitenkään lapsesi lastenklinikalle tutkimuksiin? Koska siellä lääkäreitä oikeasti kiinnostaa ja ovat älyttömän mukavia ja ammattitaitoisia. Meillä meni vaan vajaa 2 vuorokautta sisään menon jälkeen että saivat tuon refluksin diagnosoitua.

 

[QUOTE="joku";26984169]Tuo kuulostaa aika paljon refluksilta. Meidän refluksi tytöllä oli ihan samaa: ei puklaillut juuri yhtään, nieleskeli tosi paljon maakultaan, söi tosi tiuhaan ilmeisesti kipuunsa, rohisi(oli limaisen kuuloinen) vaikka ei ollut yskää tai nuhaa varsinkin kun oli ollut pidemmän aikaa makultaan.

Saisitko mitenkään lapsesi lastenklinikalle tutkimuksiin? Koska siellä lääkäreitä oikeasti kiinnostaa ja ovat älyttömän mukavia ja ammattitaitoisia. Meillä meni vaan vajaa 2 vuorokautta sisään menon jälkeen että saivat tuon refluksin diagnosoitua.[/QUOTE]

meilläkin syö varmaan välillä kipuunsa, haluaa tissille koko ajan mutta ei kumminkaan syö kunnolla vaan irrottaa aina otteensa. Usein maito vaan valuu suupielistä kun ei mene alas mutta ei halua päästää irtikään. Tähän tarjoan tuttia, vaihtelevalla menestyksellä..

Lastenklinikka on parin tunnin ajomatkan päässä, ei nyt mahdoton matka. Asutaan Turussa, jos joku osaa vinkata hyvää lääkäriä.. Jos ei täältä löydy asiantuntevaa apua niin pistän tuon Lastenklinikan muistiin.

 

Kai mä sitten olen vaan laiska ja huonoasenteinen, kun en kykene edes yhden 1 kk vanhan lapsen kanssa ennen lasta olin hyvinkin tehokas, nyt en todellakaan. Ja kyllä mä työkseni hoidan vaikka 21 kpl 3 vuotiaita, mutta tää vauva vie kyllä kaiken mun ajan ja energian ja siihen hutasten pakolliset kotityöt päälle.

Tiedän että tämä helpottuu kun vauva kasvaa ja tulee rytmiä, mutta sitä vaan olen miettinyt kun monet muut näinkin pienten vauvojen äidit on monesti vimpan päälle laitettuja ja käy siellä sun täällä...

En jaksa lukea koko ketjua, mutta älä pode huonoa omatuntoa jos et koe kaikkea yhtä helpoksi kuin joku toinen Kun tulee lisää lapsia, sitä oppii pakosti organisoimaan jne, mutta sulla on vasta ensimmäinen lapsi ja sä olet opetteluvaiheessa.. Jos sua itseäsi ei noi asiat häiritse, niin keskity vaan vauvaan 100% ja ole rauhassa niissä pukluvaatteissa ilman meikkejä.

 

[QUOTE="piupau";26982792]Mut ei mun mielestä kaikkia kotitöitä tartte äidin tehä vaik onki kotona![/QUOTE]

Yhdyn tähän! Jos hommat jaetaan puoliksi ehtii kummasti.

 

Mulla oli ihan mielettömän tyytyväinen vauva. mutta kun itse söin väärin(kahvi, tee, mausteiset ruuat ja RYPSIöljy pahimpana, ym) tuli noita huutokohtauksia. Mietippä syötkö itse jotain vatsaa ärsyttävää, saattaa niin pikkujuttu olla oikeasti.

 

Ei paljon vaikuta eroavan koliikkivauvan äidin elämästä. Itsellä oli vaikeat lapsen ensimmäiset kolme kk:tta. Sen jälkeen huuto ja kiukuttelu lakkasi, ja itsekin jaksoin eri tavalla liikkua. Silloin ensimmäiset kolme kk:tta olivat tuskaisen pitkiä, mut nyt jälkeenpäin ajateltuna koen että menin ja liikuin paljon vauvan kanssa ja olin muutenkin aikaansaava, vaikka todellisuudessa olin ekat pari kuukautta vain horroksessa miettien missä asennossa lapsi tällä hetkellä itkisi vähiten. Tsemppiä, nopeasti se aika kuluu ja lapsi kasvaa.

 

Kuulostaa ihan täysin refluksilta!!!! Meillä ei myöskään neuvolassa osattu refluksilasta mitenkään auttaa ja hän oli meidän ensimmäinen, niin luulin sen oksentelun kuuluvan vauvoille. Kun aina puhutaan, että vauvat pulauttelee. Meillä siis oksennettiin ihan jokaisen syötön jälkeen, mutta kun painoa tuli hyvin, niin ei ongelmaa. No en silloin osannut edes kyseenalaistaa tätä juttua. Näin jälkikäteen mä tiedän, että meidän vanhimmalla on ollut jo vauvana refluksi, jota ei hoidettu.... Surullista!!!! Toinen kärsi ihan kauheista poltoista kurkussa silloin jo. Nyt yläkoululaisena osaa sanoa, että miltä tuntuu ja mikä auttaa ja mikä pahentaa. Kumpa olis silloin ollut netti, josta olis saanut vertaistukea... Mä en myöskään pystynyt tehdä yhtään mitään vauvan kanssa!!! Meillä ei nukuttu, kun pysty asennossa. Vaunuissa ei viihdytty hetkeäkään. Vaikka olisin ollut liikkeessä, niin silti ei nukuttu. Josku tunnin lenkkeilyn jälkeen saattoi nukkua jopa 15 minuuttia.

Ihan ekaksi suosittelisin ap kirjautumaan www.histamiini.com sivuille ja kysymään KUNNOLLISTA refluksiin perehtynyttä lääkäriä. Siellä histamiinin sivuilla siis on allergialasten vanhempia ja aina saa tiedon, että kuka lääkäri osaa hoitaa ihan oikeesti refluksia. Sitä taitoa kun ei läheskään kaikilla lääkäreillä ole, VALITETTAVASTI!! Niin ei menis sitten turhia energioita kunnollisen lääkärin etsimiseen.

Itselläni on neljä moniallergista lasta, löytyy astmaa, siitepölyallergioita, reumaa, infektiokierrettä, korvakierrettä, refluksia ym. Kunnollinen lääkäri on oikeesti ihan kaikista tärkein asia!! Ilman sellaista apua mä olisin ite ihan hukassa ja väsynyt ja mielenterveydelle olis käyny tää juttu. Siksi suosittelen aina ensimmäisenä etsimään sen kunnon lääkärin, niin sitten ne asiat rupee sujumaan. Eikä tartte olla yksin sen jutun kanssa. Neuvolassa ei tartte ihan kaikkea kertoa! Kyllä se teidänkin arki rupee ihan varmasti paremmalta näyttämään!!! Ja äitinä sä ite kuitenkin vaistoat ja tiedät monia juttuja, mitä ei muut huomaa ja näe. Allergialasten arki on ihan täysin erilaista, kun muiden lasten kanssa. Se alku ei todellakaan ole mitään helppoa. Siksi vertaistuki on ainakin itselleni ollut tosi tärkeä juttu ja se auttaa huomaamaan sen, että en vaan kuvittele niitä kaikkia oireita, vaan niitä oikeesti on.

Kovasti voimia ja jaksamista sinne!!!

 

Sullahan on lapsivuodeaika vielä menossa. Ihan rauhassa oot vaan kotona tukka pystyssä yöpaidassa ja hoidat vauvaa. Kun tutustutte rauhassa toisiinne ja saat varmuutta uuteen tilanteeseen niin alkaa helpottaan kyllä.

Itse tein vähän sitä virhettä, että kuvittelin et lapsen kanssa pitää koko ajan tukka putkella ravata ympäri kyliä ja väsytin itseeni ihan turhaan. Lähdette ulos maailmalle sit ku siltä tuntuu, tuttuihin ja turvallisiin paikkoihin ensin et totutte yhdessä liikkumaan. Kyllä se siitä sit helpottuu.

Koti pysyy kyllä pystyssä vähemmälläkin puunaamisella ja kunhan silloin tällöin suihkuun ehdit niin se kyllä riittää vauvalle, sun ei tarvi vielä muusta maailmasta niin välittääkään. Sit ku lapselle alkaa muodostumaan vähän rytmiä niin aikaa tuntuu olevan paljon enemmän kun jotain (esim suihkussa käyntiä ja syömisiä) pystyy vähän suunnittelemaan.

Ihan ihme kommentteja taas tässäkin ketjussa...

 

[QUOTE="wieras";26982705]mulla on 5 lasta, 3kk-5v ja ehdin kyllä aamuhommien jälkeen (menee n.2h imurointi+aamupalat+pyykit+siivous) on aikaa. joskus otetaan eväät mukaan ja tullaan iltapäivälklä kotiin vasta. käydään kaupoissa, kerhoissa ym ym.[/QUOTE]

5 lasta, 3kk-5v? Omg. Ei mulla muuta Ja ei siis millään pahalla, järkytyin vain hieman

 

[QUOTE="Vieras";26987046]Kuulostaa ihan täysin refluksilta!!!! Meillä ei myöskään neuvolassa osattu refluksilasta mitenkään auttaa ja hän oli meidän ensimmäinen, niin luulin sen oksentelun kuuluvan vauvoille. Kun aina puhutaan, että vauvat pulauttelee. Meillä siis oksennettiin ihan jokaisen syötön jälkeen, mutta kun painoa tuli hyvin, niin ei ongelmaa. No en silloin osannut edes kyseenalaistaa tätä juttua. Näin jälkikäteen mä tiedän, että meidän vanhimmalla on ollut jo vauvana refluksi, jota ei hoidettu.... Surullista!!!! Toinen kärsi ihan kauheista poltoista kurkussa silloin jo. Nyt yläkoululaisena osaa sanoa, että miltä tuntuu ja mikä auttaa ja mikä pahentaa. Kumpa olis silloin ollut netti, josta olis saanut vertaistukea... Mä en myöskään pystynyt tehdä yhtään mitään vauvan kanssa!!! Meillä ei nukuttu, kun pysty asennossa. Vaunuissa ei viihdytty hetkeäkään. Vaikka olisin ollut liikkeessä, niin silti ei nukuttu. Josku tunnin lenkkeilyn jälkeen saattoi nukkua jopa 15 minuuttia.

Ihan ekaksi suosittelisin ap kirjautumaan www.histamiini.com &bull; Etusivu sivuille ja kysymään KUNNOLLISTA refluksiin perehtynyttä lääkäriä. Siellä histamiinin sivuilla siis on allergialasten vanhempia ja aina saa tiedon, että kuka lääkäri osaa hoitaa ihan oikeesti refluksia. Sitä taitoa kun ei läheskään kaikilla lääkäreillä ole, VALITETTAVASTI!! Niin ei menis sitten turhia energioita kunnollisen lääkärin etsimiseen.

Itselläni on neljä moniallergista lasta, löytyy astmaa, siitepölyallergioita, reumaa, infektiokierrettä, korvakierrettä, refluksia ym. Kunnollinen lääkäri on oikeesti ihan kaikista tärkein asia!! Ilman sellaista apua mä olisin ite ihan hukassa ja väsynyt ja mielenterveydelle olis käyny tää juttu. Siksi suosittelen aina ensimmäisenä etsimään sen kunnon lääkärin, niin sitten ne asiat rupee sujumaan. Eikä tartte olla yksin sen jutun kanssa. Neuvolassa ei tartte ihan kaikkea kertoa! Kyllä se teidänkin arki rupee ihan varmasti paremmalta näyttämään!!! Ja äitinä sä ite kuitenkin vaistoat ja tiedät monia juttuja, mitä ei muut huomaa ja näe. Allergialasten arki on ihan täysin erilaista, kun muiden lasten kanssa. Se alku ei todellakaan ole mitään helppoa. Siksi vertaistuki on ainakin itselleni ollut tosi tärkeä juttu ja se auttaa huomaamaan sen, että en vaan kuvittele niitä kaikkia oireita, vaan niitä oikeesti on.

Kovasti voimia ja jaksamista sinne!!![/QUOTE]
,
Kiitos paljon vinkeistä ja tsempeistä. Yritän löytää pikimmiten hyvän lääkärin, kyllä noi
poltot kurkussa varmasti on pienelle kivuliaita harmi että asia tunnetaan huonosti
ja kuitataan normaalina, tämä oli monen kokemus mitä netistä luin. Moni pieni saanut
kärsiä.

 

Oon sun ja monen muun kanssa samaa mieltä, että on niin surullista, kun ei voida edes tutkia, että onko refluksia vai ei... Ja valitettavan monella on just sama kokemus, että vähätellään niitä oireita. Ei se ole ihme, että vauva ei nuku eikä ole pitkällään, kun nesteet nousee kurkkuun. Vaikka olis lastenlääkärikin ja osa allergologeistakaan ei osaa refluksia edes hoitaa. Yksi allergologi oli sitä mieltä, että ainoastaan ihottuma on merkki allergioista ja refluksista. Eihän se näin mee! Jokainen lapsi reagoi ihan kaikkiin asioihin omalla tavallaan. Meidän neljä lastareagoi jokainen eri tavalla, löytyy ihottumaa, refluksia, hengenahdistusta (tätäkään ei muuten laske kaikki oireiksi), tukkosuutta, yskimistä, yölevottomuutta, mahakipua, ripulia ym.... Ei siis minkään "säännön" mukaan reagoi.

Onneksi on nyt yksi ihana lääkäri, joka osaa hoitaa muutkin, kun ihottumat! Ajetaan muutama sata kilometriä aina lääkärin luokse, mutta se on pieni paha siitä, että lapset pysyy edes suunnilleen oireettomina. Siksi tuota kirjautumista suosittelen, kun niin äkkiä kuulee niin hyvät kuin huonotkin lääkärit. Myös itse sain sieltä histamiinista vinkin, että minne kannattaa suunnata. Meillä niin monisäikeisiä vielä nää jutut, että kuka tahansa ei pysty hoitamaan.

Kuinka teillä yö sujui? Jaksamista kovasti!!

T: 93

 

Hei! Itsekin olin samanlainen. Tuntui että kaikki aika menee lapsen kanssa olemiseen ja kanniskeluun ym. Nyt tajunnut kun lapsi on 1,5 ja odotan toista lasta, että olishan sitä kerennyt. Ei sitä lasta tarvitse kanniskella kokoaikaa. Ei se kuole jos hetken itkee. Sitterit ym kantoliinat on keksitty. Esikoisen kanssa se vaan toisilla ja toisinaan tuntuu siltä että ei muka mitään pysty. Tiedän siis todella mitä tarkoitat. Kävin kyllä sitten ulkona heti vaan kun lapsi oli muutaman viikon ja pahimmat pakkaset ohi että saa vähän piristystä päivään. Ja eihän se pieni lapsi niin usein tarvitse maitoa. Onhan siinä pari tuntia aina väliä tehdä kaikkea ja nukkuuhan se myös aika ison osan päivästä.

Mutta ymmärrän kyllä. Itse olin ihansamanlainen. Toisen kanssa ei sitten voikkaan olla. Hyvä vaan. Niin ei jää sohvalle makoilemaan.

Tsemppiä sulle ja lähde vaan rohkeesti ulos kun vauva nukkuu ja on syönyt.

 

Mulla on muutaman kuukauden ikäinen vauva ja puolitoistavuotias taapero. Yksin olen heidän kanssaan. Joka päivä en meikkaa, mutta kyllä mä hampaani ehdin harjata ja suihkussa käydä parikin kertaa päivässä, eikä tee tiukkaakaan. Kyllä ne etukäteisvalmistelut on meilläkin tehtävä, aina kun on johonkin lähdössä, mutta tuntuu että alkaa jo mennä niin rutiinilla ettei sitä edes huomaa. En tiedä, olenko mitenkään freesin näköinen - tuskinpa vain - mutta joka tapauksessa on pakko jaksaa lähteä ulkoilemaan lasten kanssa/kauppaan/asioille/lenkille/siivota kotona, koska kukaan muukaan ei sitä puolestani tee... Enkä mä nyt niin paljoa kyllä ehdikään, jos miettii.

Aamu alkaa yleensä puoli seitsemältä, poikkeustapauksena ne aamut, jolloin on joku meno - silloin ne alkavat kuudelta. Käytän aluksi koiran viiden minuutin pissalenkillä, jotta se pärjää vielä hetken. Sen jälkeen syökäisen itse jotain, syöttelen vauvan ja vaihdan vaippaa sun muuta, herättelen taaperon, vaihdan hänelle vaipan, syötän hänet ja laitan maidon valmiiksi, siivoilen keittiön ruokailujen jäljiltä tiskeineen kaikkineen. Laitan makkarin kuntoon ja paikat järjestykseen. Imuroin. Taaperoa viihdyttelen lukemalla, leikkimällä hänen kanssaan tms., ja sitten lähdetäänkin ulos. Siellä ollaan 1-3 tuntia riippumassa siitä, liikkuuko taapero vai istuuko vaunuissa. Koira kulkee mukana. Kaupungilla vierähtää yleensä muutama tunti, samoin puistoilussa, mutta jos käydään kävelyllä taaperon tahtia, niin silloin joku pari tuntia. Ulkoa tulon jälkeen ruokaillaan taas koko sakki, ja sitten taapero menee päikkäreille.

Jos mulla on siivouspäivä, teen hankalimmat hommat (siis hankalimmat sen kannalta, että lapsi on hereillä) pois alta, haen postit ja koetan parhaan kykyni mukaan siivota loppuun. Käyn ehkä suihkussakin. Jos väsyttää ja jos kerkeän, koetan levähtää hieman.

Päikkäreiden jälkeen syödään ja juodaan taas, ja joko hengaillaan sisällä tai lähdetään uudelleen ulos, koira mukaan usein taas tässäkin kohtaa.

Siinä puoli viiden maissa ollaan kaupassa. Sieltä tultuamme täytyy käyttää koira taas pihalla. Syödään päivällinen, hengaillaan, leikitään. Joku käy ehkä kylässä tai me käydään jossain.

Illalla sitten vielä iltapalat ja kylvyssä käynnit ja vaatteiden vaihdot. Imuroin, ennen kuin lapset menee nukkumaan. Heidän nukkuessaan pesen monesti lattioita ja painelen päivän lopuksi suihkuun itsekin.

 

Kai mä sitten olen vaan laiska ja huonoasenteinen, kun en kykene edes yhden 1 kk vanhan lapsen kanssa ennen lasta olin hyvinkin tehokas, nyt en todellakaan. Ja kyllä mä työkseni hoidan vaikka 21 kpl 3 vuotiaita, mutta tää vauva vie kyllä kaiken mun ajan ja energian ja siihen hutasten pakolliset kotityöt päälle.

Tiedän että tämä helpottuu kun vauva kasvaa ja tulee rytmiä, mutta sitä vaan olen miettinyt kun monet muut näinkin pienten vauvojen äidit on monesti vimpan päälle laitettuja ja käy siellä sun täällä...

TOiset vauvat on työläämpiä kuin toiset ja noita "mihin sun aika sitten kuluu"-kommentteja tulee todennäköisesti niiltä kenen pikkuvauvat on nukkuneet monen tunnin pätkiä putkeen ja viihtyneet hyvin vaunuissa tai sitterissä. Kyllä sellaisen vauvan kanssa ehtiikin vaikka mitä, on kokemusta. Mutta sitte on kokemusta tuollaisesta vauvasta kuin sulla ap ja ensimmäisten viikojen aikana en todellakaan ehtiny mitään muuta kuin lämmittää mikropitsan uunissa ja hotkia sen nopeesti että ehti ees jotain syödä ja todellakin suihkussa käyminen oli yksi taiteen laji. Että älä nyt itseäsi parjaa asiasta. vauvoja on erilaisia ja ajankäyttökin on erilaisten vauvojen kanssa erilaista.