Liian pian yhteen?

Mä luulen, että mielipiteesi muuttuisi siinä vaiheessa, kun ex-vaimosi ja lastesi äiti hyppäisi lyhyen tuntemisen jälkeen uuden miehen matkaan. Vaikka ex-vaimosi kuinka tuntisi ja uskoisi, että on löytänyt viimein Sen Oikean, niin sinä ajattelisit asiaa lasten kannalta etkä luottaisikaan ex-vaimosi tunteisiin ja uskomisiin.

Tai sit joo. Meillä tuo Datan eksäkin on ollut jo pitempään sitä mieltä, että oisin hyvä kumppani Datalle. Ennen kuin me itse edes sen hokasimme.

 

No joskus se rakkaus sekoittaa pään.. Me mentiin 15 vuotta sitten saman katon alle heti pari päivää tapailtuamme(ei ollut kyllä lapsia vielä tuolloin kuvioissa). Siitä vuoden kuluttua kihloihin ja paljon paljon myöhemmin avioon. Ihan hyvin menee ainakin vielä.. Näinkin hyvin VOI käydä.

 

Ex-kaverisi on varmaan onnellisempi ilman teikäläisen mukavaa seuraa.

En tiedä, en jaksa kaveerata ihmisten kanssa joita ei voi ottaa tosissaan ollenkaan.
Nauttikoot epätasapainoisesta elämästään muiden kaltaistensa kanssa.
Lapsille tuollainen ei ole oikein, joutuvat kuvioon vain äidin itsekkyyden vuoksi ja mies on ykkönen. Huostaan pitäisi minusta ottaa lapset moisilta.

 

Tai sit joo. Meillä tuo Datan eksäkin on ollut jo pitempään sitä mieltä, että oisin hyvä kumppani Datalle. Ennen kuin me itse edes sen hokasimme.

Niinpä, lapsista viis. Mies on ykkönen, kuten huonoilla äideillä on!

 

Tuo on ihan pariskunnan oma asia. Me muutettiin yhteen asumaan 5 pvän kuluttua ensitreffeistä, ja sillä tiellä ollaan. Tosin yks lapsi tehtiin ennenkun naimisiin mentiin.

 

Tai sit joo. Meillä tuo Datan eksäkin on ollut jo pitempään sitä mieltä, että oisin hyvä kumppani Datalle. Ennen kuin me itse edes sen hokasimme.

No tähän täytyy taas sanoa, että te nyt olitte toistenne ajatusmaailmasta olleet perillä jo ennenkuin tapasitte irl. Läheskään kaikki eivät ole. Mä olen - valitettavasti - nähnyt niitäkin perheitä, joissa edellisestä liitosta olevat lapset jäävät B-luokan lapsiksi, kun äiti/isä löytää uuden kumppanin ja perheeseen syntyy yhteisiä lapsia. On äärettömän surullista katsoa lasta, joka viettää mieluummin jopa kokonaisen viikon kaverinsa luona kuin menee kotiin, koska kotona on B-luokan lapsi ja äiti elää ihqua perhe-elämää uuden puolisonsa ja tämän kanssa tehtyjen lasten kanssa. Lasta, joka kesäloman alettua kysyy, voiko jäädä meille koko kesäksi Omalle exälleni olen kiitollinen siitä, että hänelle tuo poika oli uudesta suhteesta huolimatta numero 1 eikä alkanutkaan mihinkään vakavampaan sellaisten naisten kanssa, jotka eivät tätä asiaa olisi hyväksyneet.

 

Niinpä, lapsista viis. Mies on ykkönen, kuten huonoilla äideillä on!

 

Hei ap. Ymmärrän huolesi. Tosiasia kuitenkin on, että ystäväsi toimii juuri niin kuin tahtoo. "Järkipuhe" tuskin tehoaa, ja hänen on tämä riski otettava ja lopputulos katsottava. Voit todellakin vain toivoa parasta. Jutella toki voit koettaa, mutta tuputtamalla ja arvostelemalla saat todennäköisesti vain ystävyytenne poikki.

Voin muuten kertoa, että viestit ja koko ketju olisi tyystin toisenlainen, mikäli olisit aloituksessa kertonut olevasi ITSE ihan rakastunut kuukausi sitten tapaamaasi mieheen - jonka kanssa olet jo kihlautunut ja jonka taloon LAPSINESI muutit pari viikkoa sitten häitä suunnittelemaan ja järjestelemään... "Kun tää vaan on se oikee, mä tiedän, pikku-Pekkakin kutsuu mun rakasta jo iskäksi!"

Se on tää palsta: sitä ei todellakaan saa, mitä "tilaa".

 

Hei,

Ajattelin tulla takaisin kertomaan, että tälle pariskunnalle tuli sitten ero tässä kuussa. Kaverini omien sanojen mukaan "homma ei vaan toiminut"...

Että näin tällä kertaa.

 

[QUOTE="milla";26931808]No mun mielestä on aika naurettavaa olla niin kiireinen että suunnilleen heti ensitapaamisesta pitää muuttaa yhteen, vuoden päästä pitää olla jo hyvinkin naimisissa ja lapsikin jo siinä. Mä itse ajattelen että ihmiset jotka niin kiireisesti toimii on vähän pakkoraossa, eivät jostain syystä oikein löydä itselleen kumppania ja suunnilleen ensimmäisen vastaantulevan kanssa täytyy sitten toimia kiireesti kun ei ole ketään muutakaan löytynyt. Ja mussa se aiheuttaa lähinnä sääliä. Tiedän lähipiiristä monia joilla noin pikasuhteet ei ole toimineet ja lapsethan siinä eniten kärsii. Ei kyllä tunnu aikuisten ihmisten touhuilta moinen vaan lähinnä surkuhupaisalta teinitouhuilta. Mutta jokainen tyylinsä mukaan...[/QUOTE]

peesaan tätä. Yleensä se ei ainakaan huonoa tee että pariskunta tutustuu ensin toisiinsa ja tapoihinsa muutamia vuosia ennen kuin puskee lapsia maailmaan. Väitän myös että noilla pikaliitoilla sitten saadaan aikaan niitä suhteita joissa kirjoitellaan tänne kun mies onkin joka vkl baarissa vaikka vauva syntyy ihan just ja mitä nyt kun mun mies kannattaa ruumiillista kuritusta eikä usko ettei vauvoja saa luunappailla tms.

 

Hei,

Ajattelin tulla takaisin kertomaan, että tälle pariskunnalle tuli sitten ero tässä kuussa. Kaverini omien sanojen mukaan "homma ei vaan toiminut"...

Että näin tällä kertaa.

Jospa kaverisi ei tätä kokemusta viisaampana enää sorru moiseen toimintaan. Tulipahan totakin kokeiltua ja ilmeisesti mitään peruuttamatonta ei tapahtunut?

 

Jospa kaverisi ei tätä kokemusta viisaampana enää sorru moiseen toimintaan. Tulipahan totakin kokeiltua ja ilmeisesti mitään peruuttamatonta ei tapahtunut?

Ei kai tapahtunut, mutta kieltämättä säälin vähän lasta, jonka oma isä näkee tätä vastentahtoisesti (kun uusi raskaanaoleva vaimo ei tykkää, että lapsi tulee heidän kotiinsa) ja jonka "uusi isäkään" ei nyt sitten halua enää nähdä.