Mielikuvia pitkäaikaisista kotiäideistä?

Olisi kiva tietää minkälaisia mielikuvia ihmiset muodostaa pitkäaikaisista kotiäideistä? Mitä ne tekee? Miksi ne on kotiäitejä? Miltä ne näyttää? Mitä ne puhuu? Onko joku tietty naistyyppi joka on tälläinen?

Itse olen yhden lapsen pitkäaikainen kotiäiti ja sen puolesta haluaisin kuulla Ja pitkäaikaisella tarkoitan myös hoitovapaan jälkeen kotiäitiyttä.

 

Laiska, mammamainen, ei meikkiä, räjähtänyt, sellaisen kanssa ei jaksa keskustella.

 

No en tunne ketään sellaista omaan ikäluokkaani kuuluvaa, joten ei oo oikein mitään mielipidettä. Ehkä eniten mietin miksi ko. henkilö ei ole töissä? Mitä työtä teit ennenkuin jäit kotiäidiksi? Vakkaripaikkaa ei varmaan ollut? Ite en vois vaan kuvitella luopuvani työpaikastani..

 

Olen opiskelija enkä ole valmistunut, eli työelämästä en ole jäänyt edes pois. Eikä sinne kyllä tällä hetkellä huvita mennäkään

ap

 

Lihava, rinnat riipparit ja reva löysä/karvainen.

 

Olisi kiva tietää minkälaisia mielikuvia ihmiset muodostaa pitkäaikaisista kotiäideistä? Äiti joka ei käy kodinulkopuolella töissä

Mitä ne tekee? Oikeastaan ei kuulu minulle

Miksi ne on kotiäitejä? Haluaa hoitaa lapsen/lapset kotona syystä tai toisesta.

Miltä ne näyttää? ei kuulu minulle miltä joku näyttää, hota en edes tunne ja ne jotka tunnen on hyvinkin erinäköisiä

Mitä ne puhuu? Kenelle? toivottavasti lähinnä asiallista

Onko joku tietty naistyyppi joka on tälläinen? Naistyyppi joka haluaa tai arvostaa kotihoitoa Ei mitään tarveta analysoida asiaa.

 

Tulee yksi kotiäiti mieleen ja hän on MILF. Uhhuh...

 

Tiedätkö; en tunne ketään pitkäaikaista kotiäitiä. Edes oma äitini ei ollut sellainen. Sisarellani oli pitkä työttömyysjakso lapsen ollessa alle kouluikäinen. Ei kyllä tehnyt hänelle hyvää.

 

Ihana

Lihava, rinnat riipparit ja reva löysä/karvainen.

 

Nyt sitten heti kerrot kuka se on, jotta muutkin kotiäidit saavat hyvän roolimallin

[QUOTE="Jäämies";26916695]Tulee yksi kotiäiti mieleen ja hän on MILF. Uhhuh...[/QUOTE]

 

[QUOTE="hihi";26916514]Olisi kiva tietää minkälaisia mielikuvia ihmiset muodostaa pitkäaikaisista kotiäideistä? Mitä ne tekee? Miksi ne on kotiäitejä? Miltä ne näyttää? Mitä ne puhuu? Onko joku tietty naistyyppi joka on tälläinen?

Itse olen yhden lapsen pitkäaikainen kotiäiti ja sen puolesta haluaisin kuulla Ja pitkäaikaisella tarkoitan myös hoitovapaan jälkeen kotiäitiyttä.[/QUOTE]

* Ovat täysin mammautuneita, tyyliin "kotiäitiys on maailman tärkein työ" (viis esim. kirurgeista, poliiseista, tai mistä tahansa muusta työstä jossa sentään autetaan useampia kuin muutamaa ihmistä).

* Ovat kotona koska ovat laiskoja ja tykkäävät elää muiden rahoilla (yhteiskunnan ja/tai puolison). Tekosyynä toki sanovat että se on lapsen parhaaksi.

* Ne puhuu vain ja ainoastaan lapsista ja niihin liittyvistä asioista, yhteiskunnallisiin, poliittisiin ja tieteellisiin asioihin heillä ei todellakaan riitä mitään kiinnostusta. Paitsi tietysti sen verran, että lapsiperheille (=heille) pitäisi antaa lisää rahaa koska lapset.

* Myös ulkonäkö on lasten ehdoilla, eli ei meikkiä, mielellään lyhyet hiukset, lösähtänyt kroppa (ei voi harrastaa liikuntaa koska taas lapset), mukavat eli rumat vaatteet jne.

* Tyypillinen kotiäiti on naistyyppiä, joka ei halua ottaa vastuuta mistään (toki omasta mielestään on TOSI vastuullinen kun hoitaa 1-muutamaa lasta), ei esim. omasta elatuksestaan. Ei ole kiinnostunut mistään, ja siihenkin lapset käyvät hyväksi tekosyyksi. Haluaa päästä helpolla, ja siksi sulkeutuu 4 seinän sisäiseen kotimaailmaan mahdollisimman pitkäksi aikaa.

 

Oikeasti, ihan tottako ihmisillä on tällaisia järjettömiä stereotypioita?

Mä tunnen muutaman kotiäidin, heillä isot, yli 4 lasta, perheet ja ovat tosiaan olleet aina kotona. Jotain koulutusta on, mutta ei tosiaan työkokemusta. Ovat fiksuja, keskustelukykyisiä ihmisiä, jotka seuraavat maailman asioita ja toimivat aktiivisesti järjestöissä tai vapaaehtoistehtävissä. Pukeutuvat kauniisti, huolehtivat itsestään, toki rahaa osaavat käyttää tosi hyvin, ovat säästeliäitä.

Osa lapsista jo aikuisia, kaikki pärjänneet elämässä hyvin ja kaikki aikusina puhuneet miten arvokkakksi asiaksi kokivat äidin kotona olon.

Toki muunkinlaisia ihmisiä löytyy, mutta kyllä mä työssäkäyviäkin ihmisiä olen aika monta tavannut jotka ei osaa keskustella mistään, ovat epäsiistejä ja lihavia jne.

Ja mun äiti on käynyt töissä, olen itse ollut hoidossa vuoden ikäisestä asti ja tosiaan haluan itse olla kotona lasten kanssa.
Tän keskustelun lukemisen jälkeen jäin kyllä miettimään että noinko pahasti kaikki mun tuttavat jotka töihin ovat palanneet heti äitiyslomalta musta ajattelee, aika surullista. Varsinkin kun en mä ajattele heistä pahasti vaikka lapset on pieninä hoitoon menneet, varmasti heille sopiva ratkaisu ja lapset ihan onnellisia.

 

Kotiäidit on yleensä hyviä ystäviä.

Koska he ovat päivät lasten kanssa kotona, he arvostavat aikuista seuraa.
Kun menee kylään, niin koti voi olla kuin pommin jäljiltä (riippuen lapsimäärästä) mutta minusta ainakin tuntuu että aina on hyvä vastaanotto ja selvästi odotettu vieras, mikä on ihanaa!

 

* Ovat täysin mammautuneita, tyyliin "kotiäitiys on maailman tärkein työ" (viis esim. kirurgeista, poliiseista, tai mistä tahansa muusta työstä jossa sentään autetaan useampia kuin muutamaa ihmistä).

* Ovat kotona koska ovat laiskoja ja tykkäävät elää muiden rahoilla (yhteiskunnan ja/tai puolison). Tekosyynä toki sanovat että se on lapsen parhaaksi.

* Ne puhuu vain ja ainoastaan lapsista ja niihin liittyvistä asioista, yhteiskunnallisiin, poliittisiin ja tieteellisiin asioihin heillä ei todellakaan riitä mitään kiinnostusta. Paitsi tietysti sen verran, että lapsiperheille (=heille) pitäisi antaa lisää rahaa koska lapset.

* Myös ulkonäkö on lasten ehdoilla, eli ei meikkiä, mielellään lyhyet hiukset, lösähtänyt kroppa (ei voi harrastaa liikuntaa koska taas lapset), mukavat eli rumat vaatteet jne.

* Tyypillinen kotiäiti on naistyyppiä, joka ei halua ottaa vastuuta mistään (toki omasta mielestään on TOSI vastuullinen kun hoitaa 1-muutamaa lasta), ei esim. omasta elatuksestaan. Ei ole kiinnostunut mistään, ja siihenkin lapset käyvät hyväksi tekosyyksi. Haluaa päästä helpolla, ja siksi sulkeutuu 4 seinän sisäiseen kotimaailmaan mahdollisimman pitkäksi aikaa.

hahhahhahhah...onpas taas joku katkera kun ei ole omia muksujaan saanu kotona hoitaa ja mies on pakottanu töihin.

 

Yhdellä sanalla: laiska.
Ja kahdella sanalla: laiska, kunnianhimoton.

Ihminen, joka ei viitsi tehdä muuta kuin lapsia. Elää pienessä piirissä, arki päivästä toiseen samanlaista eli he***tin tylsää.

 

Ulkonäöllisesti: Ei huolehdi ulkonäöstään. Aina jotkut tuulipuku yms. vermeet päällä.

Muista asioista ei ole mielikuvaa.

 

Itse en voi puhua kuin itsestäni, mikä minä olen muiden valintoja saati ulkonäköä arvostelemaan. Olen ollut vuosia kotiäitinä ja minun ulkonäköni ei kyllä täsmää noihin plösähtäneisiin kommentteihin.. Vaikka olenkin lasteni kanssa kotona, omasta ja mieheni halusta, en ole silti lihonut kiloakaan verrattuna aikaan ennen lapsia. Käyn treenaamassa salilla 5-6 krt/vko, harva työssäkäyvä edes ehtii huolehtia kunnostaa, lenkit ja jumpat siihen vielä lisäksi. Käyn säännöllisesti 1-2 kk välein kampaajalla, kosmetologilla. Mekkaan päivittäin ja kuljen siisteissä vaatteissa aina, myös kotona ollessa. Haluan hoitaa lapseni kotona, koska haluan nauttia heidän lapsuusajasta täysillä. Minulla on aikaa käydä töissä vielä useita kymmeniä vuosi sitten kunhan lapset ovat koulumaailmassa. Seuraan ajankohtaisia aiheita tv:stä, lehdistä ja internetistä, pystyn myös keskustelemaan niistä ystävieni ja mieheni kanssa. Minulla on omat ajatukset ja mieilipiteet, vaikka olenkin valinnut kotiäitiyden urakeskeisen ajatusmallien sijaan! Kukin tavallaan..

 

Ugh, tiukkia mielikuvia.

Tämä kotiäiti on 22, ehkä keskimääräistä nätimpi jos saa kehua, koulu kesken ja sitä tehdään lapsen ehdoilla, todellakin kuljen aina näteissä vaatteissa ja meikattuna, treenaan monta kertaa viikossa ja näen usein lapsettomia ystäviä kun ei lapsellisia ole. Keskustelen aina jostain muusta kuin lapsista. Haalarit ei kiinnosta. Harrastuksia paljon ja itsensä kehittäminen mahdollista kun aikaa lapselta jää.

Stereotypiat kohdillaan : ) tietenkin hoidan lapsen ja kodin kunnialla, ruokaa pöydässä ja koti siisti. Mies kiittää

Harvemmin kukaan edes äidiksi uskoo, saatika kotisellaiseksi...

Ap

 

[QUOTE="vieras";26917151]Oikeasti, ihan tottako ihmisillä on tällaisia järjettömiä stereotypioita?

Mä tunnen muutaman kotiäidin, heillä isot, yli 4 lasta, perheet ja ovat tosiaan olleet aina kotona. Jotain koulutusta on, mutta ei tosiaan työkokemusta. Ovat fiksuja, keskustelukykyisiä ihmisiä, jotka seuraavat maailman asioita ja toimivat aktiivisesti järjestöissä tai vapaaehtoistehtävissä. Pukeutuvat kauniisti, huolehtivat itsestään, toki rahaa osaavat käyttää tosi hyvin, ovat säästeliäitä.

Osa lapsista jo aikuisia, kaikki pärjänneet elämässä hyvin ja kaikki aikusina puhuneet miten arvokkakksi asiaksi kokivat äidin kotona olon.

Toki muunkinlaisia ihmisiä löytyy, mutta kyllä mä työssäkäyviäkin ihmisiä olen aika monta tavannut jotka ei osaa keskustella mistään, ovat epäsiistejä ja lihavia jne.

Ja mun äiti on käynyt töissä, olen itse ollut hoidossa vuoden ikäisestä asti ja tosiaan haluan itse olla kotona lasten kanssa.
Tän keskustelun lukemisen jälkeen jäin kyllä miettimään että noinko pahasti kaikki mun tuttavat jotka töihin ovat palanneet heti äitiyslomalta musta ajattelee, aika surullista. Varsinkin kun en mä ajattele heistä pahasti vaikka lapset on pieninä hoitoon menneet, varmasti heille sopiva ratkaisu ja lapset ihan onnellisia.[/QUOTE]

Kyllä, ihmisillä on stereotypioita kotiääideistä. Ihan siinä missä ruotsalaisista, lestadiolaisista ja neekereistäkin.

Minusta pitkäaikaise kotiäidin stereotypia on työelämän kelkasta (ja vähän muutenkin elämänmenosta) jo vuosia sitten tipahtanut jenkkakahvojaan häveten piilotteleva nainen, jonka elämä pyörii lasten ympärillä. Hän on ollut jo niin kauan pois "ihmisten ilmoilta", että on alkanut elämään elämäänsä lastensa kautta. Haaveena on joskus päästä risteilylle Ruotsinlaivalle, mutta nöyränä puurtajana ja uhrautujana kotiäiti ei uskalla pyytää itselleen mitään. Myös ulkoinen habitus kielii tätä uhrautumista, sillä hän kulkee elämää nähneissä collegehousuisa ja miehensä vanhassa t-paidassa.

 

Niinjoo ja sairaanhoitajana teen keikkatöitä sekä vapaaehtoistoiminnasda olen mukana omaan alani liittyen, pidän itseäni ihan monipuolisena.

Eikö samoilla perusteilla työorientoituneet ole tylsiä? osaa puhua vaan töistään + mahd lapsistaan?

 

Minä, kuuden lapsen pitkäaikainen kotiäiti, laitan itteni kuntoon aina heti aamulla. Meikkaan siis ja laitan hiukset hyvin. Pukeudun mieluisasti, ei mitään lökövaatteita. Käytän AINA korkkareita kun lähden kotoa, lukuunottamatta sitä jos lähden esim lenkille. Käytän lenkkareita tms vain urheillessani. Pidän kotini siistinä ja lapset puen nätisti. Minusta on ihanaa kun meillä käy vieraita, ja heitä käy usein.

Niin ja mun mielikuvat pitkäaikaisista kotiäideistä on hyvä, tunnen monta ja he ovat kyllä sellaisia että huolehtivat itsestään.

 

Helpon elämän tavoittelija, elää yhteiskunnan tai miehen varoilla. Päällepäsmäri joka luulee tietävänsä kaiken ja tekevänsä koko maailmalle palveluksen kun nyhjää lasten kanssa vuositolkulla. Todellisuudessa ei kykene ottamaan haasteita vastaan ja on auttamatta vieraantunut normaalien ihmisten arjesta ja työelämästä. Monet pitkäaikaiset kotiäidit paasaa kuinka mies on onnellinen ja tyytyväinen kun mamma napottaa kotona, mutta todellisuudessa joko mies on mustasukkainen ja haluaakin sen vaimonsa olevan siellä kotona tai sitten mies on salaa väsynyt yksin elättämään perheen ja toivoisi naisenkin aktivoituvan. Usein kuitenkin nämä kotiäidit ottavat sen naukuvan äänen että "kyl mää vielä vähän aikaa oon kotona kun lapset ovat vain kerran pieniä" vaikka kyseessä olisi jo hyvinkin päiväkotiin joutavat lapsukaiset.
Jossain vaiheessa kotiäitiyden maaginen aikaraja ylittyy ja äiti putoaa viimeisestäkin työelämän kelkasta joka tarkoittaa uudelleen kouluttautumista tai sitten sitä yleisempää vaihtoehtoa; pukataan vähän lisää vauvoja ja mammamakkaroita.
En arvosta.

 

Minä olen tavallaan ollut kuusi vuotta kotiäitinä. Sairaslomalla siis ollut ja nyt pidän vielä lomaa ainakin tammikuuhun asti. Johtuen tästä muutosta. Olen kyllä toiminut samalla yrittäjänä mutta en sitäkään enää. Olen myös ollut siellä sun täällä töissä Aller oy:n palveluksesta avustajaan. Vain siksi kun ei kiinnostanut silloin tehdä näitä omia hommia vaan halusin kokeilla muuta.
Mitään tiettyä mielikuvaa ei minulla ole kotiäideistä. Kaikilla on omat syynsä. Toisilla on mahdollisuus siihen, toisille se on pakon sanelemaa...

 

Jos on opiskellut tai töitä tehnyt (vähän maailmaa nähnyt) ja sen jälkeen ryhtynyt kotiäidiksi = ei siinä mitään. Mutta kouluttamaton ja työtön.. Siinä tulee sellainen olo, että vain pakoillaan töihin menoa. MUTTA tää johtuu ihan siitä, että tiedän muutaman tälläisen ihmisen, joka vain hankkii lapsia eikä tee omalle elämälleen yhtään mitään ja sitten valitetaan kokoajan kaikesta "ei oo rahaa, ei oo elämää, ei oo mitään"

 

Mun stereotypia on joko hyvin toimeentulevan perheen nuori äiti, joka ei ole ehtinyt vielä työelämään ja toinen ääripää on se homssuinen pitkäaikaistyötön.