vaativa lapsi.

Esikoinen oli vauvana jo erittäin vaativa, jatkuvaa itkua aamusta iltaan, yöherätyksiä vähintään tunnin välein sinne 1,5-v asti. Siitä lähtien on herätellyt n.0-2 kertaa yössä(ikää nyt 3-v). Välillä saa öisin hulluja itku-raivokohtauksia, mistä ei tahdo tulla loppua. Vauvana tutkittiin kaikki mahdollinen: refluksi ja allergiatkin, mutta mitään syytä itkuille ei löytynyt.

Viimeyökin oli ihan kamala, koko yön valvoin ja yritin saada sitä itkua ja raivoamista loppumaan, se tuntui ikuisuudelta(todellisuudessa tuo taisi kestää 3 tuntia). Päivisin saa noita itkukohtauksia suht herkästi, kun hommat ei mene niinkuin hän haluaa, jäähylläkin istuskelee erinäisistä syistä n.8 kertaa päivässä.

Pikkuhiljaa on ruvennut tuntumaan, että tuo raivoaminen ei ole normaalia, varsinkin eilen kun tuo huusi"Mä suutun sulle!" Ja heitti meidän häälahjaksi saadun maljakon lattialle ja sehän hajosi :'(

Mistä tähän touhuun saisi apua? Neuvolasta?

 

Sillä on joku uhma vaan, ja on mustis uudesta vauvasta.

 

[QUOTE="vieras";26761107]Sillä on joku uhma vaan, ja on mustis uudesta vauvasta.[/QUOTE]

niin ihan syntymästään asti ollu tollanen, ennen uhmaakin.

 

Varmasti kasvatusneuvolasta kannattaa kysyä apuja ja vinkkejä. Luultavasti toimivampia kuin esim. tämän palstan neuvot. Veljen perhe kävi aikoinaan muutaman kerran kasvatusneuvolassa hakemassa apua temperamenttisen tyttönsä kasvatukseen ja saivat hyviä neuvoja.

Lapsessa ei ehkä mitään kummempaa vikaa- voi olla, että kun saat jotain uusia keinoja pulmatilanteiden hoitoon ja negatiivisen kierteen muuttamisesta positiiviseen niin muutosta tapahtuu. Esim. tuo 8 kertaa jäähyä päivässä 3-vuotiaalle kuulostaa kummalta... Joko jäähy ei ole tehokas keino teillä tai annat liian herkästi jäähyä...? Ehkä pitäisi viettää kunnolla lapseen keskittyen aikaa ja järjestää sellaista puuhaa yhdessä lapsen kanssa, että voisit antaa lapselle enemmän postiivista palautetta ja antaa lapselle läheisyyttä- kolme vuotias on vielä aika pieni!

 

http://www.kimmosaloranta.com/artikkelit/kuorsaavalapsi.html

Ei oo näitä merkkejä (esim. suu auki nukkuminen)? Meillä lapselta leikattiin kita- ja nielurisat ja yönukkuminen parani kuin veitsellä leikaten. Ja sen seurauksena päiväkäytös myös.

Tuo maljakon heittäminen tosin kuulostaa siltä, että sen voisi tehdä kuka tahansa uhmaikäinen.

 

Varmasti kasvatusneuvolasta kannattaa kysyä apuja ja vinkkejä. Luultavasti toimivampia kuin esim. tämän palstan neuvot. Veljen perhe kävi aikoinaan muutaman kerran kasvatusneuvolassa hakemassa apua temperamenttisen tyttönsä kasvatukseen ja saivat hyviä neuvoja.

Lapsessa ei ehkä mitään kummempaa vikaa- voi olla, että kun saat jotain uusia keinoja pulmatilanteiden hoitoon ja negatiivisen kierteen muuttamisesta positiiviseen niin muutosta tapahtuu. Esim. tuo 8 kertaa jäähyä päivässä 3-vuotiaalle kuulostaa kummalta... Joko jäähy ei ole tehokas keino teillä tai annat liian herkästi jäähyä...? Ehkä pitäisi viettää kunnolla lapseen keskittyen aikaa ja järjestää sellaista puuhaa yhdessä lapsen kanssa, että voisit antaa lapselle enemmän postiivista palautetta ja antaa lapselle läheisyyttä- kolme vuotias on vielä aika pieni!

kasvatusneuvolasta voisi saada hyviä neuvoja. ongelmallista tässä on se, että jäähystä ei ole oikeastaan tehoa, jäähyä ei anneta liian herkästi. Olen tähän asti keksinyt lapsen kanssa kaikkea kivaa puuhaa, olen kysynyt mitä haluaa tehdä jne. mutta joka ainoa kerta ne reissut/ tekemiset päättyy siihen, että tuo saa kiukkukohtauksen. Ulkoilut pystyy hoitamaan suht normaalisti, mutta jos jotain erikoisempaa puuhaa, niin huomaan että se laukaisee tuollaisen reaktion nyt olen pitänyt nuo erikoisuudet aika minimissä).

 

Meillä on ihan samanlainen lapsi. Kaksi vanhinta (nyt 14v ja 9v) ovat aina olleet todella rauhallisia ja totelleet heti. Mä en rehellisesti sanoen edes muista, onko nuo kaksi vanhinta ikinä laittaneet mulle vastaan missään.
Sitten tämä meidän neiti 6v yrittää pompottaa KOKO ajan. Yönsä nukkuu nykyään hyvin, mutta päivisin se on jatkuvaa valtataistelua. Siis ihan koko ajan. Ei edes juuri koskaan leiki itsekseen, vaan se on sitä kiukuttelua aamusta iltaan. Raivokohtaus tulee heti, jos ei kaikki mene juuri niinkuin neiti haluaa. Mä alan myös olla ihan loppu. En odota viikonloppuja tai vapaapäiviä koskaan innolla, koska tiedän että ne on kaikkea muuta kuin rentoutumista. Heti aamusta alkaa kauhea komentelu ja kun en tee niinkuin tyttö käskee, niin sitten saadaan ihan mahdoton raivokohtaus ja meilläkin joskus tavarat lentelee. Onneksi nuo isoveljet ovat rauhallisia.

 

Minustakin 8 jäähyä päivässä on liikaa. Muistatko myös kehua hyvistä asioista? 3v on haastava ikä, ja kun teillä on vauvakin ja mustasukkaisus siihen päälle.

Älä ainakaan ala ajatella esikoista hankalana ja kuopusta helppona. Se leimaa lasta. Mulla myös esikoinen on räväkämpi persoona kuin kuopus, ja myös valvomisen määrästä sen huomasi. Oli tosin myös allergiaa. Silti heissä on molemmissa etunsa ja hankaluutensa.

Annan itse jäähyä kolmevuotiaalleni toisen satuttamisesta tai kiellon jatkuvasta uhmaamisesta. Minulla on kolmiportainen systeemi: ensin kiellän, tiukasti mutta ystävällisesti. Sitten jos kielletty asia toistetaan kiellän tiukemmin ja uhkaan jäähyllä. Jos vielä toistetaan, laitan jäähylle. Näin on rajat, muttei lapsi ihan koko ajan joudu istumaan jäähyllä: kolmevuotias ei vain aina osaa hillitä impulssejaan.

Jaksamista!

 

Ottaisin yhteyttä perheneuvolaan, sieltä saat tukea arkeen (?) ja täälläpäin on myös vanhempien ryhmiä.
Mulla kuopus kohta 2v ja sekunneissa kilahtaa, kun sanoo sille "ei", "odota", "ei saa"...Rikkonut astioita ja heittää kohti kaikkea minkä saa käteensä, repii hiuksiaan, hakkaa päätään jne. Esiokoinen on ihan eri maata, iisi tapaus siis

 

Meillä kohta 3 v poika ja taitaa olla vaativa tapaus myös. Kielloista suuttuu, yhtään malttia ei ole. Neuvolasta kannattaa kysyä apua.

 

Minulla on vaativa lapsi ja olen lopen kyllästynyt ihmisten kasvatusneuvoihin. Todennut, että mikä toimii muualla, niin ei meillä.
Elämä on ollut 7-vuotta lähes tulkoon yhtä taistoa ja huutoa päivästä toiseen. No, on siellä joukossa paljon niitä hyviä ja aurinkoisiakin päiviä.

Lapsella on allergioita, mutta muutoin terveeksi ja persoonallisesti kehittyväksi todettu. Olen opetellut luovimaan ja joustamaan. Toisinaan on seistävä jämäkästi paikoillaan, kuin kiinanmuuri ja toistettava kerta toisensa jälkeen EI-sanaa. Siinä, missä jossain perheessä tietyt asiat sujuvat kuin vettä vaan, niin meillä taistellaan hampaiden pesuista, wc-asioinneista jne. Eli jokapäiväisistä itsestään selvistä asioita kerta toisensa jälkeen.

Lapsen tahto on kova, on aina huutanut kovasti ja huutaa edelleen. Kyllä tämä on omaa luonnetta kasvattanut. Onneksi on ollut ymmärtäväiset sukulaiset ja hoitopaikat. Lisäksi käytiin myös kasvatuspsykologilla, josta en tosin kokenut hirveesti apuja saavani.

 

[QUOTE="Larppa";26761130]Meillä on ihan samanlainen lapsi. Kaksi vanhinta (nyt 14v ja 9v) ovat aina olleet todella rauhallisia ja totelleet heti. Mä en rehellisesti sanoen edes muista, onko nuo kaksi vanhinta ikinä laittaneet mulle vastaan missään.
Sitten tämä meidän neiti 6v yrittää pompottaa KOKO ajan. Yönsä nukkuu nykyään hyvin, mutta päivisin se on jatkuvaa valtataistelua. Siis ihan koko ajan. Ei edes juuri koskaan leiki itsekseen, vaan se on sitä kiukuttelua aamusta iltaan. Raivokohtaus tulee heti, jos ei kaikki mene juuri niinkuin neiti haluaa. Mä alan myös olla ihan loppu. En odota viikonloppuja tai vapaapäiviä koskaan innolla, koska tiedän että ne on kaikkea muuta kuin rentoutumista. Heti aamusta alkaa kauhea komentelu ja kun en tee niinkuin tyttö käskee, niin sitten saadaan ihan mahdoton raivokohtaus ja meilläkin joskus tavarat lentelee. Onneksi nuo isoveljet ovat rauhallisia.[/QUOTE]

kiva huomata että jollain muulla on ihan samanlaista :hug:

 

Minustakin 8 jäähyä päivässä on liikaa. Muistatko myös kehua hyvistä asioista? 3v on haastava ikä, ja kun teillä on vauvakin ja mustasukkaisus siihen päälle.

Älä ainakaan ala ajatella esikoista hankalana ja kuopusta helppona. Se leimaa lasta. Mulla myös esikoinen on räväkämpi persoona kuin kuopus, ja myös valvomisen määrästä sen huomasi. Oli tosin myös allergiaa. Silti heissä on molemmissa etunsa ja hankaluutensa.

Annan itse jäähyä kolmevuotiaalleni toisen satuttamisesta tai kiellon jatkuvasta uhmaamisesta. Minulla on kolmiportainen systeemi: ensin kiellän, tiukasti mutta ystävällisesti. Sitten jos kielletty asia toistetaan kiellän tiukemmin ja uhkaan jäähyllä. Jos vielä toistetaan, laitan jäähylle. Näin on rajat, muttei lapsi ihan koko ajan joudu istumaan jäähyllä: kolmevuotias ei vain aina osaa hillitä impulssejaan.

Jaksamista!

meillä toimitaan noin, ja tosiaan n.8kertaa päivässä jäähyvä.

 

Minulla on vaativa lapsi ja olen lopen kyllästynyt ihmisten kasvatusneuvoihin. Todennut, että mikä toimii muualla, niin ei meillä.
Elämä on ollut 7-vuotta lähes tulkoon yhtä taistoa ja huutoa päivästä toiseen. No, on siellä joukossa paljon niitä hyviä ja aurinkoisiakin päiviä.

Lapsella on allergioita, mutta muutoin terveeksi ja persoonallisesti kehittyväksi todettu. Olen opetellut luovimaan ja joustamaan. Toisinaan on seistävä jämäkästi paikoillaan, kuin kiinanmuuri ja toistettava kerta toisensa jälkeen EI-sanaa. Siinä, missä jossain perheessä tietyt asiat sujuvat kuin vettä vaan, niin meillä taistellaan hampaiden pesuista, wc-asioinneista jne. Eli jokapäiväisistä itsestään selvistä asioita kerta toisensa jälkeen.

Lapsen tahto on kova, on aina huutanut kovasti ja huutaa edelleen. Kyllä tämä on omaa luonnetta kasvattanut. Onneksi on ollut ymmärtäväiset sukulaiset ja hoitopaikat. Lisäksi käytiin myös kasvatuspsykologilla, josta en tosin kokenut hirveesti apuja saavani.

mua nykyään jo naurattaa, kun kaikki hoki että se helpottaa silloin ja silloin- No ei oo helpottanu! ja nyt olen asennoitunut, että tätä tämä nyt sit tulee olemaan siihen asti, että tuo muuttaa pois kotoa.

 

Minulla ei varsinaisesti ole kokemusta vaativan lapsen kasvattamisesta, mutta olin itse varmaan ns. vaativa lapsi. Minä olin tulta ja tappuraa. Sisareni oli puolestaan helppo, kiltti ja rauhallinen. Valitettavasti minut kasvatettiin pitkälle haukkumalla ja vähättelemällä. Se teki tuhonsa myös voimakastahtoiseen lapseen. Minua myös usein verrattiin siskooni ("ota mallia"...) Sen neuvon voin antaa, että älä vertaa lapsia toisiinsa, älä hauku ja vähättele, vaan yritä kannustaa vahvuuksia. Myös meissä vaikeissa tapauksissa on hyvät puolemme, joita kannustaisin kasvatuksella pyrkimään vahvistamaan lannistamisen sijasta.

Tarkkoja neuvoja en valitettavasti osaa antaa, mutta ehkäpä perheneuvolasta tms. voisit tosiaan saada jotain vinkkejä.

 

voisiko teillä olla öisin kauhukohtauksia?meillä esikoinen kärsi niistä ja vain kirjaimellisesti itki ja huusi hysteerisenä öisin.Myös kasvukivut saattavat itkettää öisin ,pieni lapsi ei aina unissaan osaa paikallistaa kipua.
Meillä jäähy ei toimi ollenkaan,se ei häiritse jos sinne joutuu.Voisiko teillä olla samaa vikaa jos toistuvasti sinne joutuu?Sen sijaan lelun laittaminen jäähylle on tuottanut tulosta
toivottavasti helpottaa.

 

meilläkin melkein yhtä paha tapaus. oon miettiny et onko normaalia ku muiden lapset on ku enkeleitä meidän esikoiseen verrattuna. mut en oikeen jaksa enää miettiä ja murehtia. rajat on meillä selkeät, pienestä en kuitenkaan nipota. jos raivoo oon lähellä ja otan välillä ihan huumorilla jo tän homman. hermot meni aika päivää sitten. meilläki kuopus on aivan erilainen. tempperamentit on niin erilaisia. meidän äitikin oli yllättynyt pojasta, sano et voimia tarvit ehkä sitä osaa tulevaisuudessa olla sellanen lepsu mummo kaikki on nähty. meillä ainaki neuvolasta on henkistä apua. saa ainaki jutella ja purkaa.

 

voisiko teillä olla öisin kauhukohtauksia?meillä esikoinen kärsi niistä ja vain kirjaimellisesti itki ja huusi hysteerisenä öisin.Myös kasvukivut saattavat itkettää öisin ,pieni lapsi ei aina unissaan osaa paikallistaa kipua.
Meillä jäähy ei toimi ollenkaan,se ei häiritse jos sinne joutuu.Voisiko teillä olla samaa vikaa jos toistuvasti sinne joutuu?Sen sijaan lelun laittaminen jäähylle on tuottanut tulosta
toivottavasti helpottaa.

lelun laittamista jäähylle on myös koitettu moneen otteeseen(juuri se lempilelu), mutta eipä siitäkään mitään apua ole ollut.,

 

[QUOTE="vieras";26761173]Minulla ei varsinaisesti ole kokemusta vaativan lapsen kasvattamisesta, mutta olin itse varmaan ns. vaativa lapsi. Minä olin tulta ja tappuraa. Sisareni oli puolestaan helppo, kiltti ja rauhallinen. Valitettavasti minut kasvatettiin pitkälle haukkumalla ja vähättelemällä. Se teki tuhonsa myös voimakastahtoiseen lapseen. Minua myös usein verrattiin siskooni ("ota mallia"...) Sen neuvon voin antaa, että älä vertaa lapsia toisiinsa, älä hauku ja vähättele, vaan yritä kannustaa vahvuuksia. Myös meissä vaikeissa tapauksissa on hyvät puolemme, joita kannustaisin kasvatuksella pyrkimään vahvistamaan lannistamisen sijasta.

Tarkkoja neuvoja en valitettavasti osaa antaa, mutta ehkäpä perheneuvolasta tms. voisit tosiaan saada jotain vinkkejä.[/QUOTE]
siihen meillä pyritään, että lapsia ei verrata toisiinsa, molempia kuitenkin rakastetaan tasapuolisesti, vaikka välillä olisi kovinkin vaikeaa. onnistumisista kehutaan ja kannustetaan. noita negatiivisista tunteista olen yrittänyt lapsen kanssa keskustella, mutta ehkä hän pystyy niistä vasta vanhempana keskustelemaan ja paremmin niitä käsittelemään.

 

tosiaan toivon, ettei asiattomia kommentteja tähän ketjuun enää kukaan kirjoita, haukkumista en kaipaa...

 

Meidän keskimmäinen lapsi (poika) oli ihan samanlainen 3v asti. Tosin pojalla dysfasia ja dyspraksia ja näillä katsottiin olevan yhteys raivoihin, kun ei pystynyt kommunikoimaan ja turhautui. Tempperamenttisena lapsena turhautuminen purkautui ihan silmittömänä raivona.
Pääsi erityispk 3v vanhana ja alkoi helpottamaan. Lapsella oli sosiaalisia kontakteja, löysi "kielen" millä kommunikoida ihmisten kanssa (tukiviittomat) ja pääsi puhe- ja toimintaterapiaan, mikä auttoi entistä enemmän.

Nyt poika täyttää 8v syksyllä ja tulisuus ja tempperamentti on vielä välillä turhankin pinnalla, mutta helpotti huomattavasti pk:n alettua.

Voimia, tiedän että jatkuvasti raivoava lapsi syö energiaa. :hug:

Kannattaa olla perheneuvolaan yhteydessä ja ottaa vastaan kaikki apu, mitä saat. Ja jos et meinaa saada, VAADIT sitä.

 

Meidän keskimmäinen lapsi (poika) oli ihan samanlainen 3v asti. Tosin pojalla dysfasia ja dyspraksia ja näillä katsottiin olevan yhteys raivoihin, kun ei pystynyt kommunikoimaan ja turhautui. Tempperamenttisena lapsena turhautuminen purkautui ihan silmittömänä raivona.
Pääsi erityispk 3v vanhana ja alkoi helpottamaan. Lapsella oli sosiaalisia kontakteja, löysi "kielen" millä kommunikoida ihmisten kanssa (tukiviittomat) ja pääsi puhe- ja toimintaterapiaan, mikä auttoi entistä enemmän.

Nyt poika täyttää 8v syksyllä ja tulisuus ja tempperamentti on vielä välillä turhankin pinnalla, mutta helpotti huomattavasti pk:n alettua.

Voimia, tiedän että jatkuvasti raivoava lapsi syö energiaa. :hug:

Kannattaa olla perheneuvolaan yhteydessä ja ottaa vastaan kaikki apu, mitä saat. Ja jos et meinaa saada, VAADIT sitä.

mun äiti on eirtyisopettaja ja häneltä meinasin ensiksi kysyä, että voiko taustalla olla jotain muutakin. Ja mulle on todella tärkeää, että saadaan apua jo suht hyvissä ajoin, ennenkuin jaksaminen on ihan lopussa. Muutaman kirjan tilasin ja katson löytyykö niistä jotain hyödyllistä..

 

mun äiti on eirtyisopettaja ja häneltä meinasin ensiksi kysyä, että voiko taustalla olla jotain muutakin. Ja mulle on todella tärkeää, että saadaan apua jo suht hyvissä ajoin, ennenkuin jaksaminen on ihan lopussa. Muutaman kirjan tilasin ja katson löytyykö niistä jotain hyödyllistä..

Oletko ajatellut pojalle päiväkotipaikkaa? Vaikka puolipäiväisenä? Jos sattuisit saamaan erityispk paikan, siellä osaavat ammattilaiset pystyvät jo kuukauden päästä arvioimaan, onko jokin vialla.
Ja ei se varmaan väärin olisi muutenkaan, tuo on TODELLA rankkaa sinullekkin. Koko perheelle.

 

Meillähän asustaa yksi kappale siirtymätilanneongelmaisia ja keksittymiskyvyttömiä lapsia. On tosi impulsiivinen ja tuppaa aina sotkemaan kivatkin jutut sillä että lapsi ei vaan jotenkin kestä jännitystä, liikaa ärsykkeitä jne.

Neuvolasta ja perheneuvolasta kannatta kysellä. Sieltä saa ainakin tukea

Me ei oikeastaan olla saatu yhtäkään "uutta keinoa", mitä nyt niin paljon noissa hehkutetaan, mutta ollaan saatu tukea ja sitä vakuuttelua siitä että me toimimme ihan oikein lasten kanssa ja ollaan hyviä vanhempia. Olen monesti sanonut että jos oltaisiin ehditty tutustumaan esikoiseen ennen kuin seuraava lapsi oli jo tulossa niin seuraavaa lasta olisi tuskin tullutkaan. Ennen kuopusta syytin myös itseäni tosi paljon lapsen käytöksestä... Vauvana esim. auttoi ihan hirveästi nämä "Mitä sä sitä koko ajan kanniskelet? Kai se nyt huutaa kun sä aina sitä suostut kantamaan", "Joo anna vaan huutaa siellä, oppiipahan olemaan... Äh... Ja taas sä juokset sitä paapomaan.. ei vittu... No ei ihme että..", "ai taasko se pulautti? No kai se nyt pulauttelee kun sä annat sille niin paljon ruokaa".. jne jne.

Mä olen myös kuullut lukuisia kertoja tämän "se on vaan nyt tämä vaihe..." No meillä on sitten ollut se saman helvetin "vaihe" tässä neljä vuotta! Tuntuu kuitenkin hyvältä tavallaan tajuta että se ei ole mikään vaihe, vaan lapsen persoona, vahva temperamentti ym.

Mitähän mun nyt pitikään alunperin sanoa? ... Nojoo... Ei oikein aivot toimi kun ollaan herätty niin aikaisin

 

^ NIIIIIIIIIIIIIIIN tuttua....